Kirjansitomo

Finna/ Signe Brander 1909

Kuvassa Helsingin Antinkatua, joka tunnetaan vuodesta 1928 alkaen Lönnrotinkatuna. Poikien yläpuolella oikealla on kyltti:  "Kirjansitomo - Bokbinderi Julius Lindfors". 

Julius Lindforsin kirjansitomo oli 1890-luvun alusta tällä paikalla, Antinkatu 13, parikymmentä vuotta. " Kaksi raitista ja taitavaa kirjansitojansälliä saapi heti työtä Julius Lindforsin kirjansitomossa." ( Uusi Suometar 4.10.1894).  Helsingissä oli 1900-luvun alussa Kirjansitojien ammattilehden mukaan 340 kirjansitojaa. Kirjapainoja ja sitomoja oli muutama isompi ja ainakin parikymmentä pienempää, kuten Lindforsin kahden työntekijän ja kolmen oppilaan sitomo. Vuoden 1912 paikkeilla sitomo muutti Fredrikinkadulle. "Rehellinen, kansakoulun käynyt, suomea ja ruotsia puhuva poika saa oppilaan paikan Julius Lindforsin kirjansitomossa, Fredrikinkatu 36."  (Uusi Suometar 3.7.1912).

Kirjansitojamestari Fredrik Julius Lindfors (s.1871) kuoli kotonaan 43 vuoden iässä vuonna 1914, suremaan jäivät vaimo Lydia ja neljä lasta.

"Paperitehtaan työmiehen poika, kirjansitojan sälli", Fredrik Julius Lindfors oli 19 vuotias muuttaessaan Tampereelta Helsinkiin vuonna 1890. Julius oli jäänyt 14 vuotiaana orvoksi pari vuotta nuoremman Julia-siskonsa kanssa. Lasten Fredrika-äiti oli ruukuntekijän tytär Tampereelta, isä Fredrik puusepän poika Ikaalisista. Isän sisko, Maria Vilhelmiina (1860-1917), tuli Ikaalisista isoveljiensä perässä 16 vuotiaana töihin Finlaysonin puuvillatehtaaseen. Maria Vilhelmiina avioitui maalari Oskar Lindholmin (1860-1936) kanssa, heidän pojanpoikansa Harry Lindholm (1906-1970) oli vaimoni vaari.

Edelleen Helsingissä toimivan Kirjansitomo V & K Jokisen perustaja, Kalle Jokinen syntyi Uuraisilla vuonna 1874. Hän oli Jyväskylässä oppipoikana kirjansitojamestari Pellikalla. Kalle sai mestarilta hyvän todistuksen ja lähti töihin Helsinkiin syksyllä 1894. 

"Nukuttuaan ensimmäisen yönsä Pelastusarmeijan yömajassa Pursimiehenkadun kulmatalossa, hän astui Kirjansitomo Julius Lindforsin palvelukseen 18.10.1894 kirjansitojasällinä. Sitomossa oli kolme kisälliä. Lindforsit olivat herrasväkeä jotka eivät juuri seurustelleet kisällien kanssa. Työaika oli aamuseitsemästä iltakahdeksaan ja päivällä oli tunnin ruokatauko. Palkka oli 1,20 markkaa päivältä." 

Kalle oli Lindforsilla töissä puoli vuotta kunnes pääsi kirjansitojamestari Algot Laurentinin palvelukseen jossa oli lähes 17vuotta.

Finna, Keski-Suomen museo,  kirjapainon sitomo

Maatalousnäyttely

50-luvun maatalousnäyttelyssä oltiin olennaisen äärellä, lehmät ammuivat, lampaat määkivät ja siat röhkivät. Uusimmat traktorit, Fordson Majorit ja Zetorit olivat esillä.

Finna.fi; mainosjuliste 1953

Näin muisteltiin aikoinaan  Paikallisuutisissa  Uuraisilla vuonna 1955 järjestettyä maatalousnäyttelyä. Iso tapahtuma keräsi paikalle myös aikansa erikoisia persoonia. Eino Kalteenmäki oli ulkomuotoaan myöten Aleksis Kivi-tyyppinen originelli, jota maalaisyhteisö ei osannut arvostaa. Eino puhui useita kieliä, mm. latinaa, vaikka lukio jäi aikoinaan kesken. Maatalousnäyttelyn alkaessa hänet oli nähty hienosti pukeutuneena matkalla kirkolle. "Kalteenmäen herrapoika istui silinteri päässään eturivissä ja kunnan ihmiset yrittivät häntä hätistellä pois, mutta maaherra sanoi että antaa miehen vain siinä istua."  Kioskin penkillä soitti haitaria pitkäpartainen Halla-Otto eli Otto Halla-aho, kiertävä kansansoittaja.  Eino Kalteenmäki (1912-1995) oli isäni pikkuserkku ja  myös Halla-Otto (1875-1956) oli etäistä sukua, Oton äiti oli pappani Leena-mummon pikkuserkku. 

Pappani, joka tunnettiin kotitilansa mukaan myös nimellä Korpelainen, oli myöskin näitä erikoisia persoonia. Hänetkin mainitaan lehden artikkelissa; "Kotaperältä näyttelyyn oli saapunut kauppias Aati Ahola, jonka elopaino huiteli jossain 140 kilon tietämillä. Runsaasti muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut kauppias päätti ajaa tivolialueen pienoisautoradalla, mutta sammahtikin ajokkiin. Järjestäjät eivät olleet turhantarkkoja, vaan antoivat kauppiaan uinailla rauhassa." 

Isäni kirjoitti päiväkirjaansa elokuussa vuonna 1955 seuraavasti ; "Lauantai 6.8. Tänään purettiin Mutkalan kaivo ja syvennettiin, sekä korjattiin tietä. Tänään alkoivat Uuraisten maatalousnäyttelyt, en ollut tänään vaan menen huomenna Ingan kanssa. Sunnuntai 7.8. Olin Uuraisten maatalousnäyttelyissä Ingan kanssa Korpelan autolla. Kovasti juhlissa väkeä, noin 10 000 henkeä."

Aiemmin oli Uuraisilla  järjestetty maatalousnäyttely vuonna 1935. Vaikka tuolloin sateinen sää verotti hieman kävijämäärää, paikkakunnalla vierailivat mm. Italian, Romanian ja Latvian ministerit. Näyttelyssä oli runsaasti erilaisia maatalouteen liittyviä kilpailuja. Sunnuntaina aamukuudelta alkoi lypsykilpailu, siinä toiseksi sijoittui pappani veljen, Kalle Aholan tytär Elma. Kallen vaimo Hilda palkittiin pellavatöistään ja Kalle hampunkasvatuksesta. 

Myöhemmin Ylioppilas-lehdessä oli kirjailija Elsa Heporaudan haastattelu jossa hän kertoi käyneensä vuonna 1935 Uuraisten maatalousnäyttelyssä ; "Panin hämmästyneenä merkille rahvaan älykkyyden, terävyyden ja huumorintajun."

Äitini joka oli syntynyt 1922, kertoi aikoinaan kokemuksestaan maatalousnäyttelyssä. Näyttelyssä järjestettiin myös jonkinlaiset kauneuskilpailut. Osallistujia kuulutettiin kokoon ja kun kaiuttimista kuului "Anton Tinkasen piika", äiti pinkaisi pakoon, joku oli hänet kisaan ilmoittanut. Tarkemmin en häneltä aikoinaan asiasta ymmärtänyt kysyä, mutta ajankohta lienee ollut 30-luvun loppupuolella  ja paikkana Hamina-Virolahti.

-Maatalousnäyttely 1955 Salo, Elävä arkisto.