 |
| Ryijy Uuraisilta/Finna, Suomen käsityön museo |
"Tehä työtä vointin jälkeen niin kauvan kun lystää olla talossa" Nykykielellä lienee sitä että tekee töitä voinnin mukaan talossa niin kauan kuin haluaa. Näin luki kauppakirjassa jossa Kasper Eerikinpoika, 45 ja vaimonsa Leena Joonaksentytär, 39 myivät omistamansa Aholan perintötalon tulevalle vävylleen Taavetti Hetanpojalle ja tyttärelleen Leena Ulrikalle 1100 markan kauppahinnasta. Lainhuuto kaupalle haettiin Laukaan tuomiokunnasta, jonne toimitetusta kauppakirjasta näkee että kauppaan kuului myös erilaisia ehtoja. Kauppakirjan sisältö on puuttuvine välimerkkeineen nykyihmiselle vaikeasti avautuva, mutta se antaa ehkä jotain kuvaa tuon ajan puhekielestä ja elinkeinoista maaseudulla. "Kirjoitustaito ja tekstinymmärtäminen alkoivat yleistyä toden teolla vasta kansakoulun myötä 1860-luvulta lähtien. 1880-luvulta alkaen kirjoitustaidon yleistymistä on tilastoitu tarkemmin. Tuolloin kirjoitustaitoisia oli 13 prosenttia kansasta." (Turun Sanomat 2008).
______________________________________________________________________________________________________________
Talon kauppakirjat
Minä Kasper Erikinpoika ja Lena Joonantytär ahola annan tälle Davitti vävylleni tavaroinen taloni 1/8 osa aholan perintötaloa nro 24 Kuukkajärven kylässä tätä ehtoa vastan Että maksaa 1000 tuhatta markka ja 100 sata markka ja 10 kymmenen tynnyriä (1 tynnyri =165 ltr) jyviä velka ja Kasperille ruokkoa (elatusta) ja Leenalle yhteisä 5 tynnyriä puoleksi ohria ja puoleks rukihita (ruista)
Ja jos hän muille talosa Hukkaa niin 6 kuusi tynnyriä ja jos hän ite pitä niin 5 viisi tynneriä ja peruja (perunaa) 4 tynneriä ja puolen lehmän lihat ja 1 nelikko (nelikko = 41 ltr) kaloja ja 1 nelikko suoloja ja leiviskä (leiviskä =8,5 kg) venäjän tupakija (tupakkaa) ja 3 kapan ( 1 kapan ala =165 neliömetriä) ala hampua (hamppua) ja 1 yhten kapan ala pellavasta talon pelton ja toista yksi ja toista kaksi paria kenkiä
ja talosta yksi lehmä ruokkia ja lammas karihtonen (karitsa) ja 1 hevoinen talossa ruokkia ikäkautesa ja sitte kun kuolee niin saa luvata kellen lystä ja talosta verstat aja (?) ja sitte kun joonas (Leena Joonaantyttären isä, syytinkivaari) kuole niin vaari 6 kapan ala halmetta ohramaata ja maija liisa pitää hoitaman talosta kuoleman asti ja vatehtiman (vaatehtimaan) mitä hän tarvihti ja Matillalle talosta pitä tekemän yhten kapan ala pellavasta ja talosta siemen ja vaatteissa tulee toimittaa sen päälle ja pojille Hermanni ja Karl ja Johannes (Leena Ulrikan sisarukset; Maija-Liisa, Matilda, Hermanni, Kalle ja Johannes)
olivat niille pitää saittaman (saattaman) 6 kapan ala halmetta joka vuosi ja se pitä talosta reilattaman valmiiksi toissa ohra ja toissa ruista vuonna ja vatteista (vaatteista) että toimeen tulee ja tehä työtä vointin jälkeen niin kauvan kun lystää olla talossa ja saa kaksi lehmä lampaan osaksen jokainen ja Maja Matiltalle sitte kun talo velaton on tarvihte nii saa 200 markkaa osa jos talossa on vanha seisovata velka niin ei saa muuta kuin kaksi lehmää lampaan
talon numero kahdeksas osa manttaalista perintötalo nro 24 kyynämöisen kylä kuukkajärven ja saarijärven pitäjä Leinarikalle (Leena Ulrika) kolmas osa taloa miehelle ja hoita vanhempijan aalta kuoleman päivä asti ja minä myös Davitti Hetanpoika suostun ja tytyn (tyydyn) Leinarika kauppa kuin etellä mainittu on maksun on tytyn ja anamme puumerkkimme Davitti Hetanpoika ja Leinariikka Kasperintytär. Minä Kasper erikinpoika ahola annan puumerkkin suostu ja Leina jonastytär annan puumerkki kirjoitettu 13 päivä kesäkuuta vuonna 1866 ja tästä ajasta saa pitää taloa 5 vuotta jos lystää. kirjoitettu aholassa 13 pv kesäkuuta v 1866. totistaa iisakki ahola matti antinpoika ahola. kirjoitti karl heikkilä
______________________________________________________________________________________________________________
Kauppakirjan todistajat olivat ilmeisesti Aholan 40-vuotias muonarenki Iisakki Matinpoika ja toisen muonarengin, Antti Ruokosen 18-vuotias poika Matti. Kauppakirjan kirjoittaja oli 23-vuotias talollisen poika Kalle Eerikinpoika Kuivasmäen Heikkmarttisesta, Heikkilän Hermannin veli ja Marttis-Pasun isä.
Taavetti Hetanpoika, 30-vuotias torpparin poika Pillikallion Ukkolasta ja 17-vuotias talollisen tytär Leena Ulrika Kasperintytär vihittiin joulun aatonaattona 1866. He pitivät taloa ilmeisen hyvin ja saivat 10 lasta joista nuorin oli pappani Aati. Leena Ulrikan vanhemmat elivät Aholassa vielä yli 30 vuotta aina vuosisadan taitteeseen saakka, jolloin myös heidän tyttärensä Leena Ulrika kuoli. Vuonna 1926 Taavetti Hetanpoika, 89 kuoli samassa Aholan talossa johon oli tullut 60 vuotta aiemmin vävyksi.
