Vuonna 1976

Huhtikuussa 1976 alkoi Åke Lindmanin ohjaama kuusiosainen televisiosarja Myrskyluodon Maija. Viikkoa myöhemmin Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä kuoli 40 ihmistä, yli kuusikymmentä lasta menetti toisen vanhempansa. Toukokuussa Englannin kuningatar Elisabet kävi vierailulla. Jyväskylässä hänet vietiin metsään tutustumaan puun kaatoon, kuningatar tarpoi hakkuutyömaalla pikkukengissä, tarjottua kypärää hän ei suostunut käyttämään. Vieraalle tarjottiin mm. lettuja ja Koskenkorvaa mäntypölkyllä.

Öljykriisin ja kansantalouden kasvun hidastumisen vuoksi työttömyys oli nousussa, tästä johtuen meillä oli Kekkosen kokoon runnoma "hätätilahallitus". Vuonna 1976 työttömiä oli 90 tuhatta (vuonna 1994 yli 400 tuhatta ja tämän vuoden helmikuussa 220 tuhatta työtöntä). Itsekin olin tuolloin kesän alkaessa työttömänä, mutta juuri latojan ammattiin valmistunutta ja kotona asuvaa 17-vuotiasta asia ei juurikaan haitannut. Työttömyys oli osaltani pian ohi kun siskoni järjesti minulle kesätöitä paikallisesta huoltoyhtiöstä. 

Kesäkuun alku oli kylmää, miesväki kävi katsomassa pesäpalloa ja mökille mentiin kun ilmat lämpenivät. Vanhemmilleni alkukesän kohokohta oli eläkeläisten retki. Retkellä ei majoituttu hotelleissa ja yöunet jäivät hieman huonoiksi, muutaman kerran kuitenkin saatiin syödä seisovasta pöydästä. Isäni päiväkirjoista kesäkuulta 1976:

6.6. Helluntaipyhä. Kylmä ilma jatkuu. Olin Aisamaan miesten kanssa laivarannassa venenäyttelyssä ja Päijänne-risteilyllä, kesti 1 tunnin á 10 mk. Ilpo oli Hippoksella katsomassa Kiri-Hamina ottelua. Kiri voitti 11-5. Jorma kävi tänä iltana väkineen. 

7.6. maanantai. Toissa yönä oli halla ja viime yönä satoi vettä halloille. Olin Jounin kanssa ulkona tunnin. Päivälämpö vain 8 astetta. Ilpo kävi tänään viemässä työnvälitykseen kaavakkeen siinä toivossa että jos sais työttömyysavustusta. Huomen aamuna lähden Ingan kanssa neljän päivän retkelle, lähtö tilausajolaiturista.

8.6 tiistai. Jyväskylän Eläkeliiton retkiauto läksi kello 6.30 kohti Kokkolaa Lapuan ja Vaasan kautta. Mukana 28 plus kuski Pauli Jylhä. Oltiin jo ennen 9sää Kyyjärvellä jossa poikkesimme aamukahvilla. Sitten ajoimme Alajärven kautta Lapualle, kävimme patruunatehtaalla. Kyllä oli hirvittävää jälkeä vieläkin nähtävänä räjähtyksen jäljiltä. Matka jatkui Isoon Kyrön ja Laihian kautta Vaasaan. Kävin Ingan kanssa Vaasan kauppahallissa. Vaasasta jatkettiin rantatietä kohti Kokkolaa, oltiin jo ennen neljää perillä, retkeilymaja avattiin vasta kuuden aikaan. Miehet joutui eri huoneeseen ja naiset toiseen. 

9.6. keskiviikko. Yö meni joten kuten, ei hyvin. Oli epämukava peti, vanha rautasänky, notkopohjanen. Aamusta 7 aikaan päästiin huoltobaariin kahville ja kahdeksan jälkeen päästiin matkaa jatkamaan Kalajoen Hiekkasärkille. Siellä aava Pohjanlahti avautui eteemme, mutta hyvin oli kylmää, vain 10 astetta. Kuski kuljetti meitä edestakaisin näillä hiekkasärkillä. Ja matka jatkui poikki Suomen suuntaan kohti Nivalaa jossa toinen etappi tänään. Poikettiin kahvilla ja osa kävi katselemassa kirkkoa ja kirkkomaata. Nivalasta ajoimme Kärsämäkeen nelostien poikki. Maisemat alkoi muuttua mitä lähemmäksi tultiin Kajjaania. Oltiin jo ennen 5ttä, saatiin hyvä asunto, saatiin olla omassa poksissa.

 10.6.torstai.  Kaunis ja hiukan viileä ilma oli kun taas jätettiin hyvästit Kajaanille. Kello 8 jatkettiin kolmatta retkipäivää kohti Sotkamoa ja Kolia. Molemmissa oli hyvät näköalat. Sotkamossa on urheiluopisto ja Kolilla hiihtohissi. Poikettiin myös Nurmeksessa joka on kaupunki. Saatiin syödä seisovasta pöydästä, oli hyvä ruoka joka myös maittoi. Tultiin Joensuuhun ennen 5ttä, majoituimme ammattikoululle. Oltiin 4 parikuntaa samassa luokassa yötä, Viljakaiset, Paukut, Tervot ja minä Ingan kanssa. 

11.6.perjantai. Yö meni vähän huonommin kuin Kajaanissa. Miehet kornasi (kuorsasi) vielä kovemmin kuin Kokkolassa. Mentiin aamukahville Ellin Baariin joka oli aivan lähellä. Yhdeksän maissa jätettiin kaunis Pohjois-Karjalan pääkaupunki, lähtettiin ajamaan kohti Heinävettä. Piti mennä munkkiluostariin, mutta kuski ajoi tienhaaran sivu eikä huomannut kuin vasta Lintulan luostarin tienhaarassa. Mentiin katsomaan nunnaluostaria jossa on vielä 5 alkuperäistä ja 4 uutta nunnaa. Kaunis on luostari ja suuri kivinavetta jossa ei ole kuin 15 lammasta. Vanhassa talossa oli kahvila, joimme kahvia ja ostimme matkamuistoja. Lintulan luostarin nähtävyys oli retken kohokohta. Noin 12 maissa päästiin lähtemään kotimatkalle kohti Varkauten kaupunkia, olimme noin 2-3 maissa. Menimme suoraan ravintolaan, söimme päivällisen taas seisovasta pöydästä. Hyvä oli ruoka eikä maksanut kuin 2,50 mk mieheen. Loppumatka sujui hyvin Pieksämäen ja Hankamotellin kautta, olimme jo 5 maissa kotona.

12.6. lauantai.  Kyllä nukutti hyvin viime yön, taas on virkeä olo kun sai kunnolla unta. Kemppaiset ja Ilpo läksi Kaura-aholle. Aisamaan Väinö piti 50-v. juhlaa. Olin Ingan kanssa, Inga teki täytekakun. Jorman väen kanssa käytiin Kaura-aholla tänä iltana 7-11 välillä. 

13.6.sunnuntai. Kaunista ilmaa ja oli jo 18 astetta lämmintä. Kävin Aisamaan miesten kanssa katsomassa Koskenharjun kentällä Lohi-Tohmajärvi pesäpallo-ottelua joka päättyi 8-6 Lohen hyväksi. Ilpo tuli Uuraisilta puoli 9 maissa.

Hiihtosankareita

Asarias Autio oli pitkä, laihanpuoleinen mies ja näytti omaavan erityiset edellytykset nopeushiihtoon. 

(Uusi kotimaa 7.4.1922)

Asarias Autio (1874-1920) oli Keuruun Liesjärveltä kotoisin ollut metsätyömies ja maastohiihtäjä. Vuonna 1901 Autio edusti Suomea Tukholmassa pidetyissä pohjoismaisissa hiihtokisoissa sijoittuen 60 kilometrin matkalla toiseksi. Hän voitti saman vuoden Oulun hiihtojen 30 kilometriä maalmanennätykseksi julistetulla ajalla 1.46.15.

Vuosina 1903-1912 Autio asui suurimman osan ajasta Yhdysvalloissa työskennellen ainakin kaivoksilla ja tienaten rahoja talon rakentamista varten. Hän osallistui Yhdysvalloissa myös hiihtokilpailuihin voittaen joitakin merkittäviä kisoja. Hänet jopa julistettiin "maailmanmestariksi" hänen voitettuaan Elyssä Minnesotan osavaltiossa pidetyissä murtomaahiihtokilpailuissa 10 kilometrin matkan. 

Aution poika Asser ja veljet Herman ja Valto olivat kilpailuissa menestyneitä murtomaahiihtäjiä. Autio kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1920. (Wikipedia).

"Asari Autio Amerikassa. Elyn kaupungista (Minnesota) kirjoitetaan 20 p:nä helmikuuta siellä pidettyjen hiihtokilpailujen johdosta: "Kilpailu oli suurin, mikä näillä seuduilla koskaan on toimeenpantu. Palkinnot nousivat 200 dollariin. Autio tuli "maailmanmestariksi". Hän hiihti 7 peninkulmaa ( = 11km) 45 minuutissa 45 sekunnissa. Toinen mies oli David Ahonen (48,20) ja kolmas Nestor Ahonen (49 min.) Kilpailijoita oli 23, mutta niistä suoritti ainoastaan 7 miestä tehtävänsä loppuun." (Suomen Urheilulehti, nro 4 1907)

Elyn kilpailuissa "maailmanmestariksi" julistetun Aution jälkeen seuraaviksi sijoittuneiden David ja Nestor Ahosen taustoista ei ole mitään varmaa tietoa. Hyvin todennäköisesti he kuitenkin olivat isäni sedät Taavetti ja Nestori, jotka aikoinaan muuttivat Minnesotaan ja ottivat sukunimekseen Ahonen. En tiedä onko näistä isosetien mahdollisista urheilusaavutuksista jäänyt mitään tietoa jälkipolville Amerikassa. Molemmat olivat tuolloin vielä poikamiehiä, Taavetti 36 vuotta ja Nestori 22, ruumiillisessa työssä karaistuneita ja sitkeitä. Taavetti kävi vuonna 1950 Suomessa. Tuolloin hän kertoi aikoinaan kävelleensä Uuraisilta Ruotsiin, jossa ajoi tukkeja porovaljakolla. Myöhemmin sitten Norjan ja "Londonin" kautta päätyi Amerikkaan farmariksi.

Minnesotan digitoiduista sanomalehdistä löytyy tietoja muistakin tuolloisista hiihtokisoista, "ski races", voittajana yleensä Autio ja  osanottajat taustaltaan suomalaisia.

Elyssä hiihdettiin helmikuisena sunnuntaina 1906 jäällä  7½ mailia. Asarias Autio voitti ajalla 35 minuuttia 25 sekuntia, David Ahonen oli viides. (Ely miner 2.2.1906)

"Ashlandissa (Wisconsin) viime torstaina toimeenpannussa hiihtokilpailussa oli hiihdettävänä metsäistä ja mäkistä maata noin 7 mailin matka. Esteinä tiellä, paitsi metsiä ja mäkiä, oli myöskin 10 aitaa ja erään sulan joen yli oli hiihdettävä joen poikki kaatuneen puun runkoa pitkin.Parhaan tuloksen saavutti Asarias Autio Elystä, hiihtäen matkan 49 minuutissa. Kilpailupaikalla tarjoutui Autio maksamaan 50 dollaria sille miehelle, joka 12 mailin matkalla tasaisella maalla saapuu perille ennen häntä, vaikka Autio lähtee vasta 12 minuuttia myöhemmin taipaleelle kuin kilpailijansa. Ei ainoakaan hiihtäjistä antautunut kilpailuun." (Amerikan Kaiku 12.2.1907)

Elyssä järjesti paikallinen "Finnish socialist club" 8 mailin hiihdot 1.3.1907. "Kisoja seurasi useita satoja ihmisiä, suurin osa tämän kaupungin suomalaisista oli todistamassa kotimaassaan kansallisesti merkittävää lajia". Elyn hiihtäjät ottivat kolmoisvoiton, voittanut Autio sai 20 dollaria, toiseksi tullut Lampinen 15 dollaria. Kolmanneksi tullut Nestor Ahonen sai 10 dollaria joka oli enemmän kuin työmiehen viikkopalkka. Keskimääräinen työläisen vuosipalkka Yhdysvalloissa vuonna 1908 oli 200-400 dollaria.

13.2.1908 "Duluth Finnish ski club" järjesti kisat joissa voittajalle, Ivar Walkoselle, viisi sekuntia hävinnyt Nestor Ahonen oli  kolmas ja yhdeksän sekuntia Nestorille hävinnyt David Ahonen kuudes.

Asarias Autio on lisätty Yhdysvalloissa Ski and snowboard Hall of Fameen vuonna 1966.

Perukirjoja

Esivanhempieni perukirjat kertovat kuinka erilaisista taustoista omatkin sukujuureni juontuvat. Äidinäitini isän, Kymenlaaksolaisen työmiehen omaisuus mahtuu perukirjassa parille sivulle kun taas Keskisuomalaisen maatalon emännän, isänisäni äidin, perukirja on seitsensivuinen.

Talokkaan vaimo Leena Riikka (Ulrika) Kasperintytär kuoli 53 vuoden iässä Aholan talossa Uuraisilla vuonna 1902. Hän jätti jälkeensä lesken,Taavetti Aholan ja kymmenen lasta. Heinäkuussa 1902  pidetyssä "kalunkirjoituksessa" kirjattiin kuolinpesästä seuraavaa.

Aholan perintötalo arvioitiin 5000 markan arvoiseksi, puhdasta rahaa oli 100 mk. Kamiina ja pata, astioita ja työkaluja, rekiä, kärryjä ja muita hevosiin liittyviä tarvikkeita. Peltotyökaluja, karjaan ja kotieläimiin liittyviä tarvikkeita. Pöytäkello, huonekaluja, kangaspuut ja höyläpenkki. Vaatteita sekä erilaisia täkkejä, tyynyjä, peittoja ja muita liinavaatteita. Nahkoja, villoja, viljaa perunoita. Tahko, viskuu- ja silppukoneet. Kaksi hevosta, ruuna ja tamma. Lehmä oli rakas kotieläin, niinpä talon kaikki kymmenen lehmää saivat nimensä perukirjaan: Piilikki, Mansikki, Papur, Mälli, Omena, Lillukka, Tuomikki, Kukkanen, Leikuna ja Pilkanen. Oli myös härkä, mullikka, kolme vasikkaa, kuusi emälammasta ja neljä karitsaa sekä yksi sika. Pesän jäännös oli velkojen ja maksamisten jälkeen 3585 markkaa (nykyrahassa n.18500 euroa).

Kymin paperitehtaan työmies Tuomas Simonpoika Railo (entinen Friman) kuoli munuaistautiin 53 vuoden iässä Valkealan Ruotsulassa vuonna 1915. Hän jätti jälkeensä lesken, Maria Railon ja seitsemän lasta. Perunkirjoituksessa kirjattiin kuolinpesästä seuraavaa.

Asuinrakennus ulkohuoneineen kirjattiin 700 mk:n arvoiseksi. Rahaa kotona oli 40 markkaa. Taskukello, seinäkello, neulomakone. Piironki, peili ja pöytäkaappi, kirjoja, sänky ja kolme tuolia. Vaskinen kattila, kaljatynnöri, kolme puusaavia ja pieniä puuastioita. Käsikärry, höylä,saha ja lapio. Yksi vesilasi, pientä tavaraa ja vainajan pitovaatteita. Pesän jäännös maksamisten jälkeen oli 676 markkaa (nykyrahassa n. 2500 euroa).

Opetustaulu,Vihtor Ylinen; Kuusankoski ja Kymintehtaat/ Finna

Ei ole tarkempaa tietoa mitä työtä Tuomas paperitehtaassa teki. Ulkotöissä oli huonompi palkka, sisätöissä ja ammattimiehillä parempi. Palkkaus ja työolot eivät tehtaissa olleet sitä mitä myöhemmin. Työtä tehtiin kahdessa 12-tunnin vuorossa. Vuonna 1912 olivat Kymiyhtiön työntekijät kymmenen viikon lakossa päästäkseen 8-tuntiseen kolmivuorotyöhön joka osassa paperitehtaita oli käytössä.

Vuodesta 1912 alkaen Tuomas Railo mainitaan henkikirjoissa "haltatuksi" eli halvaantuneeksi. Tuossa tilanteessa lienee koko perheen selviytyminen ollut vaakalaudalla.  Leskeksi jäänyt Maria Railo on myöhemmissä henkikirjoissa mainittu varattomaksi ja lasten lukumäärän perusteella henkirahasta vapautetuksi.