torstai 22. marraskuuta 2018

Silta

Rautatieläisten lapsia sillalla v. 1924 (Hugo Frilund/Muistaja)
Kerrostaloon muutettuamme kodin ikkunoista avautuva maisema on vaihtunut avarammaksi ja vilkkaammaksi. Idän puolella näkymä on rauhallinen, pari matalaa kerrostaloa siinä missä vuosikymmeniä sitten oli Keravan vanha paloasema ja Palokunnanmäen Elanto. Talomme  kulman taakse jäävät kirkkosankarihaudat ja Keravan vanha Pappila. Pappilassa eli entisessä Solbackenin huvilassa asui vuonna 1899 Jean Sibelius neiti Mimmi Lundgrenin vuokralaisena. Hän muutti tuolloin Liisankadulta säveltämään maaseudun rauhaan.

Talomme läntisellä puolella voi seurata junien kulkua pääradalla, Keravan asemastakin näkyy suurin osa. Rataa ylittävän Asemansillan yli puoli vuotta kestänyt remontti on juuri valmistumassa, Destian urakoima silta tullee maksamaan yli 868 tuhatta euroa.


Ensimmäistä radan ylittävää siltaa suunniteltiin 1900-luvun alussa pitkään : "Rautatiehallitus on hyljännyt Tuusulan kuntakokouksen puheenjohtajan anomuksen, että rautatiehallitus esittäisi varoja myönnettäväksi ylikäytäväsillan rakentamiseksi Keravan luo, koska sellainen silta tulisi maksamaan vähintäin 55.500 mk. Ylikäytäväsillan rakentaminen radan yläpuolelle Keravan ratapihalla, hevosajoa varten, olisi ollut suuresta merkityksestä. Joskin tuo silta olisi tullut maksamaan mainitun summan, niin olisi siitä ollut rautatielle hyötyäkin. Ensiksikin pari veräjävahtia olisi saanut siirtää toisiin töihin ja toiseksi ei olisi tarvinnut pitkiä junia katkoa ylikäytävän tähden. Kuitenkin kaikkein suurin syy sanotun sillan rakentamiseen olisi ollut, että ihmiset olisivat saaneet turvallisesti kulkea." (Juna 18.6.1908).

Keski-Uusimaa 24.9.1924
Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen ja sillan rakennustyöt saatiin viimein alulle. Puusta rakennettavan sillan perusmääräraha oli 300 tuhatta markkaa. Summa ei kuitenkaan riittänyt ja lisämäärärahoja myönnettiin  pariin kertaan, sillan lopullinen hinta oli silloisten lehtitietojen mukaan 659.500 mk (nykyrahassa n.212 tuhatta euroa).

Vuonna 1926 kirjoitettiin "Valaistusoloista kauppalassamme" (Keski-Uusimaa 20.01.1926) seuraavasti: "-Mutta eihän ole ihmeteltävää, jos nuoren kauppalamme pieniä varoja koetetaan säästää, kun rautatielaitoskin, jolla palaa tuhansia lamppuja asema-alueilla ympäri maatamme, koettaa säästäväisyyttä noudattaa edes täällä Keravalla, pitämällä pimeänä yhtä (1) lamppua, joka sijaitsee rautatien yli johtavalla sillalla ja joka paikka mielestämme olisi valaistusoloja silmälläpitäen, pidettävä kaikkein tärkeimpänä."




Nyt vuonna 2018 valmistuvaan siltaan on luvassa valaistusta Keravan Energialta, lisäksi kuvataidekoululaisten tekemiä "Keravan kolleja" on ikuistettu sillan teräskaiteisiin.








Linkkejä: 


Keravan historiaa   //   19 syytä käydä Keravalla, matkablogi  //     Valtatien Varrella  //  Asemansillan kollit

perjantai 17. elokuuta 2018

Kesäretki Purmoon

Maalareita Purmosta, oikealla Johan Sandstedt.
Puolisolle aukeni keväällä uusi maailma kun hän  sai tekemällään dna-testillä tietää isoisänsä henkilöllisyyden. Samassa yllätyksessä tuli myös yhteydenotto edesmenneen isän  veljeltä Ruotsista.
Huhtikuun lopulla lähdimme tapaamaan tätä uutta setää ja hänen vaimoaan. Jännitys ja odotus oli suurta kun matkasimme laivalla kohti Tukholmaa jossa hän ja setänsä Christer näkisivät toisensa ensimmäisen kerran. Tapaaminen onnistui ja oli varmasti molemmille hyvin merkittävä. 

Setä vaimoineen viettää kesiään mökillä Pohjanmaalla. Kesälomalla me ja puolison veli vaimoineen ajelimme varta vasten järjestettyyn sukutapaamiseen Purmoon. Jännitystä oli jälleen ilmassa ja sanakirja mukana, olihan koko suku lähes täysin ruotsinkielistä. Saimme viettää ensin pari päivää Christerin ja Beate-Sofien viihtyisällä rantamökillä Teerijärvellä.
Purmon kirkolla sisarukset tapasivat isänsä serkkuja ja kävivät isoisänsä Magnuksen haudalla. Istuimme kahvilassa ja kuulimme lisää suvun tarinoita katsellen vanhoja valokuvia. Stinasholman koskilta ajeltiin katsomaan suvun aikoinaan asuttamia taloja, Forsnabbaa ja Filpusta.

Vaimoni äidinpuoleisessa Lindholmin suvussa maalarin ammatti on periytynyt isältä pojalle. Saimme kuulla että tässä uudessa suvussa myös tytöt olivat joutuneet jo pienenä maalarin oppiin, Johan Sandstedt oli pitänyt siitä huolen, hän oli maalari ja yhdeksän lapsen isä. Johan oli syntynyt Purmon Filpuksessa vuonna 1874 ja kuoli ollessaan Amerikassa vuonna 1946, Magnus Sandstedt (1911-1941) vaimoni isoisä, oli hänen vanhin poikansa.

Seuraavalle päivälle, tasan 4 kuukautta sukulaisuuden löytymisestä, oli järjestetty sukutapaaminen samaiseen kahvilaan, Uffes Mat & Cafe. Paikalla oli lähes 30 henkeä, vaimon isän serkkuja ja nuoremman väen edustajina pari pikkuserkkua. Päivällisen ohessa saimme nauttia muutamista musiikkiesityksistä. Suvun vanhimmat edustajat kertoivat muistojaan Magnuksesta ja hänen sisaruksistaan.Vaikka yhteisen kielen puuttuminen rajoittikin ajoittain keskustelua, tuli kuitenkin vahva tunne että suku otti lämpimästi vastaan nämä uudet tulokkaat.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Muonamies Kirkkonummelta

Nyland 29.10.1927

Rakel (1918-2010), vaimoni mummu eli famu kertoi usein lapsuusmuistojaan. Lapsuus oli ilmeisen onnellinen mutta Fafasta eli isän isästä ei  hyviä muistoja jäänyt. "Ilkeä mies, jota lapset pelkäsivät", muisteli Rakel isoisäänsä.
Fafa oli Rakelin kertoman mukaan yrittänyt hukuttautua, mutta epäonnistuttuaan tässä oli hirttäytynyt. Rakel oli tuolloin 9-vuotias.
Tapauksesta oli vuonna 1927 Nyland-lehdessä pieni juttu,
kuten näkyy niin yksityisyyden suoja ei ollut tuolloin kovin kummoinen.

Oman käden kautta kuollut muonamies Adolf Viktor Henriksson (1863-1927) oli kahdesti naimisissa. Molemmat vaimot olivat muonamiehen tyttäriä Kirkkonummelta. Avioliitosta Antoinette Sofia Lönnqvistin (1863-1906) kanssa syntyi seitsemän lasta, joista Rakelin isä Adolf Harald (1897-1970) oli Aldan, Elnan, Selman ja Ainan jälkeen ensimmäinen poika. Antoinette Sofia kuoli keuhkotautiin 42-vuotiaana. Toinen vaimo, Emilia Maria Lindström (1879-1943) oli miestään 16 vuotta nuorempi. Tästäkin liitosta syntyi seitsemän lasta, lapset saivat nimensä yhtenäisen linjan mukaan, kaksi etunimeä jotka molemmat alkoivat H-kirjaimella. Poikkeus säännöstä tehtiin viimeisen kohdalla, vuonna 1923 syntynyt poika sai nimekseen Wiktor Wilhelm.


Adolf  Viktor Henriksson syntyi vuonna 1863 Kirkkonummen Haapajärvellä, vanhemmat, torppari Adolf Henriksson (1830-1867)  ja nahkurin tytär Fredrika Carolina Kallström (1836-1868) olivat pikkuserkuksia. Adolf-isän vanhin veli, Erik Johan Henriksson (1816-1865), oli isäntänä kotitilalla Seppälässä, joka oli 1500-luvulta alkaen yksi Haapajärven viidestä kantatilasta. Suuret nälkävuodet ja kulkutaudit 1860-luvun lopulla kuitenkin muuttivat tilanteen. Seppälästä kuoli isäntä, vanhin tytär ja vanha emäntä. Henrikssonin torppariperheen lapset jäivät orvoiksi vanhempiensa menehdyttyä keuhkotautiin. Seppälän tilalla isännyyttä hoiti tämän jälkeen Erikin nuorempi tytär Maria Carolina puolisonsa Gustaf Adolf  Nymanin kanssa, mutta jouduttuaan  taloudelliseen ahdinkoon he luopuivat tilasta vuonna 1869.

Vanhempiensa kuoltua olivat torppari Henrikssonin lapset Fredrika Charlotta 8, Adolf Viktor 5, ja Gustaf Vilhelm 3-vuotta ilmeisesti enonsa, nahkuri Johan Viktor Kallströmin perheen hoivissa Haapajärven Pussilassa. Nuorimmainen Gustaf Vilhelm kuoli jo 6-vuotiaana "hivutustautiin", Fredrika Charlotta ja Adolf Viktor olivat vartuttuaan piian ja rengin pesteissä  eri puolilla Kirkkonummen pitäjää. Fredrika Charlotta muutti Helsinkiin mutta palasi pian Kirkkonummelle jossa avioitui torpparin pojan, Karl Adolf Björklundin kanssa. Perhe muutti Helsinkiin jossa puusepän ammatin hankkinut Karl Björklund kuoli vuonna 1907. Suomalainen Wirallinen Lehti kertoi puusepänleski Fredrika Charlotta Björklundin saavan "vuotuisen 40 markan apurahan jokaiselle neljälle nuorimmallle lapselle kunnes he ovat täyttäneet 18-vuotta tahi sitä ennen tulleet turvatuiksi."

Tolsin renki, 19-vuotias Adolf  Viktor Henriksson syyllistyi "ensikertalaisen" varkauteen ja sai tästä merkinnän kirkonkirjojen rikosluetteloon. Avioitui Smedsin renkinä ollessaan muonamies Lönnqvistin nuorimman tyttären kanssa vuonna 1885. Perheen kasvaessa olivat muonatorppareina mm. Smedsissä, Honksbyn Kihlsissä ja Gunnarskullan Mattassa, jossa Adolf Harald syntyi. Kummeina olivat Mattan torppari Karl Anders Strömberg ja vaimonsa Akvilina Dahlström. Vuosisadan alun tienoilla Adolf  Viktorin mainitaan olevan "enögd" eli yksisilmäinen. Syystä ei ole tarkempaa tietoa, mutta tällä lienee ollut osansa alussa mainittuun Rakelin muistikuvaan Fafan pelottavuudesta.

Antoinette-äidin kuoltua Viktor lapsineen muutti Kirkkonummen Hirsalasta Helsingin pitäjään, muonarengiksi Munkkiniemen kartanoon. Keväällä 1908 perhe muutti jo takaisin Kirkkonummelle. Vuonna 1910 leskimies Henriksson avioitui piika Emilia Maria Lindströmin kanssa jolla oli kirkonkirjoissa merkintä kahdesta aviottomasta lapsesta. Perhe asui ainakin Gunnarskullassa, vuoden 1915 henkikirjaan merkitty torppareiksi Kirkkonummen Hilassa.


Kirkkonummi kartta vuodelta 1843

tiistai 3. huhtikuuta 2018

DNA-testillä isoisä Purmosta


Vaimoni tuntematon isoisä oli ollut arvoitus jonka emme uskoneet koskaan ratkeavan. Luettuamme  yleistyneestä sukututkimuksesta dna-testien avulla, ajattelimme mielenkiinnosta kokeilla tätäkin tapaa. Tilasimme vaimon kanssa yhdessä "serkkutestit". Molempien sukua oli tutkittu perinteisen sukututkimuksen avulla kohtalaisen pitkälle. Oli kuitenkin joitakin puuttuvia palasia, suurimpana tämä vaimon tuntematon isoisä. Ajatuksena oli että jos tulee "osuma" joka on kohtalaisen läheistä sukua mutta ei löydy tiedossa olevasta suvusta, olisi ehkä tällainen puuttuva pala.

Edesmennyt appiukkoni, kateissa olevan isoisän poika, olisi täyttänyt tänä vuonna 80 vuotta. Hänen syntymäpäivänään dna-tulokset vìimein valmistuivat ikäänkuin syntymäpäivälahjaksi. Vaimo sai heti aamulla sähköpostia ruotsista jossa oltiin yhtä hämmentyneitä tuloksesta kuin täälläkin. Purmossa vuonna 1941 syntynyt mies oli testin mukaan erittäin läheinen sukulainen. Asiaa tutkittaessa ilmeni että kyseessä oli ilmeisimmin vaimon isän velipuoli. Kun myös taustatiedot, aika ja paikka täsmäsivät niin hyvin todennäköisesti tämä tuntematon isoisä oli nyt löytynyt. Surullista oli että ilmeisesti isä ei ehtinyt koskaan näkemään poikiaan. Alikersantti Magnus S., Jalkaväkirykmentti 61, haavoittui Syvärillä vuonna 1941 ja kuoli matkalla kenttäsairaalaan. Hän oli kuollessaan 30-vuotias.

Vaimo sai nyt uusmaalais-hämäläiseen sukuunsa vahvat  juuret ruotsinkieliseltä pohjanmaalta, Magnuksen suku oli asunut Purmossa  satojen vuosien ajan.


Linkkejä:                               Suomi DNA-projekti

                                                            Ahti Kurrin DNA-kotisivut

                                                                          Hu-Mo-gen sukututkimus

torstai 15. maaliskuuta 2018

Maalareita, yrittäjiä ja irtolaisia

"Täten kiellän pojallemme Fredrik Valdemar Lindholmille kenenkään antamasta rahaa tai tavaraa, sillä niistä emme vastaa. Kiellämme myös kenenkään häntä luonansa pitämästä, pahempia seuraamuksia välttääkseen, sillä hänellä on koti."
Oskar ja Wilhelmiina Lindholm
Tampere 5/5 1900 (Aamulehti 8.5. 1900)

Aamulehti kertoi vuoden 1900 Vapun säästä seuraavasti: "Ilma oli koko päivän herttaisen kaunis ja aurinko paistoi lämpimästi, vaikkakin pitkin päivää tuuli puhalteli kylmänlaisesti"
Oliko Vappu ja kevät saanut nuoren, juuri 16 vuotta täyttäneen Fredrikin karkaamaan kotoaan vai oliko taustalla muutakin?

Fredrik Valdemar Lindholm (1884-1953) oli perheensä kuudesta lapsesta toiseksi vanhin. Isä, Oskar Fredrik (1860-1936), oli ammatiltaan maalari, äiti Maria Vilhelmiina os. Lindfors (1860-1917), puuvillatehtaan työntekijä.
Vuodesta 1895 lähtien oli Vilhelmiina Lindholm pitänyt sekatavarakauppaa joka sijaitsi todennäköisesti Särkänkadulla Amurissa. Kauppa ajautui kuitenkin konkurssiin vuonna 1902. Aikuistunut Fredrik oli edelleen huonoilla teillä. Hän ilmeisesti liikkui Viipurista kotoisin olleen Heikki Pöyhösen seurassa. Heinäkuussa vuonna 1903 molemmat otettiin kiinni irtolaisuudesta ja seuraavana kesänä tuli tuomio varkaudesta:
"Etsivänpoliisi osaston  kautta on täällä pidätetty tämän kuun 10 pnä näpistelystä maalarin työntekijä Heikki Pöyhönen Viipurin kaupungin maaseurakunnasta. Mainittu Pöyhönen oli täällä eräässä saunassa juopuneena ollessaan anastanut vanhat huonot patiinit (kengät). Myös on pidätetty tämän kuun 20. päivänä näpistelystä maalarin työntekijä Fredrik Valdemar Lindholm, Tampereen kaupungista. Mainittu Lindholm oli juopuneena ollessaan erään työmiehen rahapussista ravintolassa anastanut kultasormuksen mikä pidätettäessä tavattiin Lindholmilta". (Hämetär 23.7.1904)
Heikki Pöyhönen lähetettiin irtolaisena kotipaikkakunnalleen. Lieneekö tällä asialla vaikutusta, mutta Fredrik näyttää tämän jälkeen ottaneen uuden suunnan elämälleen. Vuonna 1905 Fredrik avioitui 18-vuotiaan Hilja Maria Rajalan (1887-1962)  kanssa. Hilja oli maatyöläisen tytär ja lähtöisin Ikaalisista kuten Fredrikin äitikin. (Hiljan isä, Aleksi Rajala, kuoli nälkään Tampereen punavankileirillä keväällä 1918.)

Lindholmien sekatavarakaupan mentyä konkurssiin Oskar Lindholm jatkoi yrittämistä, hän perusti maalausliikkeen. Ilmeisen voimakastahtoisella Oskarilla näyttää kuitenkin olleen ongelmia tälläkin saralla:

"Maalarityöntekijöille. Sen johdosta että maalari O. F. Lindholm tämän  päivän Kansan Lehdessä ilmoittaa tarvitsevansa työntekijää, huomautan työntekijöille että mainittu liike on pitkän ajan ollut lakkotilassa ja pysyy siinä edelleen ja varoitan ketään rupeamasta lakkopetturiksi. 
Suomen maalarien liiton osaston nro 7 luottamusmies." (Kansan Lehti 6.9.1906)



Vuonna 1910 myös poika, Fredrik, lähti mukaan maalarinliikkeeseen. Edelleen haettiin lehti-ilmoituksilla maalareita tai "tottuneita poikia" eri puolilla kaupunkia oleville työmaille. Fredrik perusti myös kauppaliikkeen Amuriin, vuonna 1912 mainostettiin sillejä ja silakoita halvalla. Lindholmin maalausliike oli edelleenkin lakkotilassa:


"Lakkotilassa oleva maalarinliike on Tampereella Hallituskatu 31 oleva O. F. Lindholmin liike. Mainitussa liikkeessä ei ole hyväksytty maalarien työehtosopimusta. Aamulehdessä ilmoitetaan tähän liikkeeseen maalareita, mutta kaikkien maalarien on muistettava , että tämä liike on edelleenkin lakkotilassa kuten useampina edellisinäkin kesinä, siksi kunnes liikkeessä hyväksytään maalarien työehtosopimus." (Työmies 25.7.1912)

Vuonna 1917 Vilhelmiina Lindholm kuoli ja Oskar eleli leskenä Juhannuskylässä kunnes vuonna 1923 avioitui ompelija Maria Amanda Syrjäsen (1870-1944) kanssa.
Fredrik ja Hilja Lindholm sekä kuusi lasta muuttivat Tampereelta Helsinkiin vuonna 1925. Lapsista vanhin oli tuolloin 19-vuotias Harry Valdemar, vaimoni äidin isä.


linkkejä:                   - Amurin työläismuseokortteli
                                 - Tampere vanhoissa postikorteissa

torstai 8. helmikuuta 2018

Isoisän autokoulu




1900-luvun alussa Suomeen tuotiin ensimmäiset henkilöautot. Joulukuussa 1905 ensimmäinen linja-auto lähti Turun tuomiokirkolta kohti Uuttakaupunkia. Scheibler merkkisen bussin moottori kuitenkin rikkoutui jo Laitilassa ja auto hinattiin seuraavana päivänä perille neljän hevosen voimin. 1920-luvun alussa maassamme oli jo 1800 henkilöautoa ja 800 moottoripyörää. Myös linja-autoliikenne vilkastui, vuonna 1925 niitä oli jo 1300. Suvussamme luotettu kulkupeli on ollut perinteisesti hevonen, jolla jo isoisäni isä, Taavetti (1836-1926), teki kauppamatkansa Turkuun. Isäni Tauno (1915-1987) ei tietääkseni koskaan ajanut autoa mutta tykkäsi kyllä olla kyydissä. Molemmat isoisäni olivat automiehiä, isän isäni  Aadi (1890-1962) omisti ainakin kuorma-auto Bedfordin  ja Moskvitsh Eliten. Vuonna 1927 äidin isäni Lauri (1901-1953) sai luvan harjoittaa ammattimaista moottoriajoneuvoliikennettä Valkealan nimismiespiirissä sekä oikeuden  harjoittaa ammattimaista moottoriajoneuvojen kuljettajain opetusta Kouvolan kauppalassa. Pari vuotta myöhemmin perhe asuu Riihimäellä jossa ajo-opetus jatkuu.Viereisessä kuvassa Lauri Nylund  ja kouluvaunu.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Löytöeläin

Kouvolan Sanomat 7.10.1919

Pässin talteenottaja oli äitini eno. Hän oli mukana Kymintehtaan Työväen näyttämön toiminnassa siskojensa kanssa.



1920-luvulla Einar toimi ympäri maata useiden työväennäyttämöiden johtajana. Hän esiintyi näytelmissä yhdessä vaimonsa Mandin (Amanda Seppänen 1891-1933) kanssa. Johtajan hommaan näytti liittyvän usein myös vahtimestarin toimi työväenyhdistyksessä, asunto lienee kuulunut toimeen.

Einar Railo (1893-1954) oli näyttämönjohtajana 20-luvulla seuraavasti:

 
   -1920 Kokkolan Työväen näyttämö
   -1921-22 Värtsilän Työväen näyttämö
   -1923 Martinniemen Työväen näyttämö (Oulu)
   -1924 Tornion Työväen näyttämö
   -1924 Kemijärven Työväen näyttämö
   -1926 Ykspihlajan Työväen näyttämö (Kokkola)
   -1928 Jämsänkosken Työväen näyttämö
   -1929 Tiutisen Työväen näyttämö (Kotka)



      Sukua Kymenlaaksosta
     
      Hurja Lola 


Blogger news