torstai 15. elokuuta 2019

Toivos-Pekka

Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (Wikipedia)
"Kotaperä on Uuraisten kunnan läntisin raja. Nykyisin tuskin moni muistaa tai edes tietää, että Uuraisten ja Multian välinen raja on vanha maakuntien välinen raja. Keuruusta irrotettu Multia kuului Satakuntaan ja Uurainen Hämeeseen. Kotaperä on asutettu melko myöhään. Sen viisi kantatilaa; Paatela, Koskela, Kalteenmäki, Kotamäki ja Ahola ovat perustetut 1790-luvullla." (Esko Kalteenmäki; Kotaperän kyläkirja 2006)


Vuonna 1798 perustetun Aholan uudistilan nimi tullee sanasta aho"Nurmettunut viljelemätön pelto joka ei vielä ole ehtinyt metsittyä, monet ahot ovat muinaisia kaskimaita, joiden viljelystä on luovuttu." (wikisanakirja)  
Ennen kiinteätä peltoviljelyä kaskenpoltto oli yleisin viljelymaan muokkaustapa, kaskipaikka valittiin mahdollisimman korkealta paikalta ettei halla vienyt satoa. Kyläkirjan mukaan Kotaperän viimeisiä kaskenkaatajia oli pappani eno, Kalle Kasperinpoika Ahola (s.1855). Viimeiset kasket poltettiin Uuraisilla 1910-1920 luvulla.

Kotaperän kyläkirjassa talon historiasta on seuraavanlaista perimätietoa: 
"Paikalla oli suuria alueita, joita kaskettiin ja viljeltiin. Tämä suku kuitenkin katosi ja myöhemmin tuli paikalle luultavasti Toivakasta mies jota sanottiin Toivos-Pekaksi ja sillä nimellä hänet tunnettiin sukupolvesta toiseen. Hän asettui tilalle asumaan ja antoi sille nimen Ahola, sillä ympäröivät maat ovat mäkimaita, joista oli laajat näköalat ympäröivään erämaahan. Kartano on ollut vähän toisessa paikassa, kuin se nyt on. Pellon reunassa on raunio, jossa kertoman mukaan on ollut kaivo. Siihen oli Toivos-Pekan lapsi hukkunut, jolloin kaivo oli täytetty kivillä. Kunnioitusta sitä aikaa kohtaan, ovat vanhemmat puhuneet lapsilleen tarinaa näistä raunioista. Mutta kukaan ei tiedä mihin lyhyen aikaa Aholassa asunut Toivos-Pekka perheineen katosi."


Toivos-Pekka ei tullut Aholaan Toivakasta saakka, vaan 15 kilometrin päästä Sahrajärveltä. Pekka Juhonpoika Toivonen oli talollisen poika Kuukkajärven eli Uuraisten Kuitulasta. Multian rajan lähellä sijaitseva Kuitulan talo nro 6 oli perustettu jo vuonna 1621. Sukunimen Toivonen ottanut Pekka Juhonpoika (s.1760) ja vaimonsa Anna Heikintytär (s.1761), asuivat lapsineen Kuitulassa 1780-luvulta alkaen. Kuitulan torppareina he olivat aina vuoteen 1800, jolloin Anna Heikintytär kuoli pistokseen. Pekka Toivonen muutti Aholan uudistilalle nro 24 jo samana vuonna.

Tammikuussa 1801 vihittiin leskimies ja uudisasukas,"nybyggare", Pekka Juhonpoika Kuukkajärveltä ja Maria Akselintytär (s.1768) Multian Karhumäestä. Pekalle ja Marialle syntyi Aholassa ainakin kolme lasta, joista yksi kuoli pienenä, mutta tarinan mukaisesta kaivoon hukkumisesta ei löydy tietoa. Perhe merkitään muuttaneeksi Kuivasmäelle (Petäjävesi) vuonna 1806. Muutaman vuoden kuluttua Maria Akselintytär palaa lastensa kanssa takaisin Multian Karhumäkeen, jossa elää leskenä ja ruotuvaivaisena aina 80-vuotiaaksi. Maria Akselintyttären puolison, Pekka Juhonpojan, kohtalosta ei sen sijaan löytynyt tarkempaa tietoa, joten siltä osin tarina Toivos-Pekan katoamisesta pitää paikkansa.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Torpparista talolliseksi

Aati ja Hilma Ahola lapsineen Korpelan tuvassa arviolta v. 1920. Vasemmalta Tauno, Uuno ja Aune.(Kuva om. Veikko Muhos)
Wälikirja torpan vuokrauksesta.
Tänä päivänä ja tällä kontrahtilla vuokraan minä allekirjoitettu pojalleen Aati Aholalle ja hänen vaimolleen Hilma Erikin tyttärelle Korpela nimisen torpan. Kuuluva omistamani Aholan perusta talon maalle No 24 1/8 osa manttaalia Kuukkajärven kylässä Uuraisten pitäjää, seuraavilla ehdoilla.
1:ksi Torppari saa haltuunsa Korpelan torpan rakennuksineen ja viljelyksineen sellaisena kuin se nyt on, sekä sillen kuuluvan maa alueen, joka rajoitetaan siten, että Mäkelän rajasta paalusta ottain suoraan aukeata suota Hirvilampiin ja siitä suoraan kärrytiellä olevaan rumppuun ja siitä suoraan Kotamäin ja Rössin rajalla olevaan kulmapyykkiin ja siitä Rössin rajaa myöten ensin sanottuun paaluun ja torppari saa sanotulla maa alueella hakata kaskea ja tehtä palaa sekä kaikin puolin viljellä ja käyttää tahtonsa mukaan. 
2:si Wuokra-aika on viisikymmentä (50) vuotta luettuna ensi maaliskuun 14 päivästä. Mutta vastaanotto tapahtuu tänä päivänä.
3:si Wuokranmaksu on rahassa viisikymmentä (50) markkaa vuodessa, joka on suoritettava joulukuun lopussa, sitä paitsi tulee vuokramiehen suorittaa käsirahana 600 markka heti.
4:si Karjalaidun yhteinen talon kanssa vallanmetsälaitumella.
5:si Torppari saa käyttää rajoitetulla maallaan myöskin haka aitauksiakin.
6:si Talolla ei ole mitään myynti eikä hakkuu oikeutta torpan sijain sisällä olevalla maalla.
7:si Torpparilla on oikeus hakata kahdeksan (8) metri syttä leheksi vuodessa mäin peräpuolelta isännän osoittamasta paikasta, sekä käyttää niiden puuvarret samoin saa ottaa talon maalta viisi (5) rakennushirttä vuotta kohti.
8:si Torppari on velvollinen pitämään torpan rakennukset vakuutettuina palovahingon varalta ja yksin oikeutettu kantamaan paloavun. 
9:si Torpparilla on kalastus ja metsästysoikeus sanotun talon maa alueella.
10:si Torppari saa myytä torpan ja siirtää tämän kontrahtin oikeuksineen ilman isäntää kuulematta ja lupaa kysymättä.

Tätä vuokrakirjaa on kirjattu kolme yhtäpitävää kappaletta yksi maan omistajalle yksi vuokramiestä ja yksi vuokralautakuntaa varten.

Uuraisilla lokakuun 14 päivänä 1911            Taavetti Ahola 

Tämän vuokrakirjan siinä mainittujen ehtoineen hyväksymme, paikka ja aika edellä mainitut

                                                       Aati Ahola        Hilma Ahola

Todistavat                     Kalle Rasinaho           Otto Palonen 

___________________________________________________________________________________________________________


Isovanhempani Aati (1890-1962) ja Hilma (1884-1949) tekivät edellä mainitun torpparisopimuksen Aatin isän kanssa syksyllä 1911. Aati ja Hilma olivat kesällä avioituneet ja lapsikin oli pian tulossa. Tytär Aune syntyi 1. marraskuuta. Kummeina olivat Aatin Kalle-veljen vaimo Hilda Ahola ja itsellinen Eriikka Riekko. Myöhempinä vuosina Korpelaan syntyi vielä lisää lapsia; Tauno 1915, Uuno 1918, Aili 1922 ja Sanni 1926.
Vuoden 1918 henkikirjan mukaan Korpelan torpassa asui Aholan perheen lisäksi myös piika Anna Tamminen (1890-1980), Hilman nuorempi sisko ja minun tuleva kummitätini.

Korpelan talo (Kuva: Kotaperän kyläkirja,Raili Vesterinen)
Sisällisodan jälkeen vuonna 1918 hyväksytty torpparilaki antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa vuokra-alueensa.
Aholan torppien lunastamista käsiteltiin Uuraisten kunnan vuokralautakunnan kokouksessa joka pidettiin lokakuussa vuonna 1922 Korpelan torpassa. Vuokranantajaa edusti tuolloin Aatin veli, talollinen Otto Ahola (1875-1938). Vanha isäntä Taavetti (1836-1926) oli jo 86-vuotias.
Aholan tilan omisti viisi veljestä, Otto, Taavetti, Matti, Nestor ja Asarias. Veljeksistä neljä oli Amerikassa ja heiltä ei ollut tilaisuudessa laillista edunvalvojaa. Tämän vuoksi vuokralautakunta teki asiassa seuraavan välipäätöksen: "..asian enempi käsittely lykätään tulevan kesäkuun 13 päivään, johon mennessä on Otto Aholan talon omistaja tovereilleen tieto annettava ja tai heiltä kirjallinen suostuminen hankittava."  

Vuokralautakunta kokoontui uudelleen kesäkuun 13 päivä 1923 jolloin paikalla olivat vuokralaisista Aati Ahola, Wester Pitkänen, Erik Palonen, Taavetti Lamminpää (Lehtinen) sekä talollinen Otto Ahola, ulkomailla olevain vuokranantajain edunvalvojana oli kihlakunnan oikeuden määräämä talollinen Sulo Ahonen. Torppien lunastaminen saatiin päätökseen seuraavasti:   "...tämän jälkeen asialliset sopivat kaikkein kysymyksen alaisten torppain lunastamista kaikissa lunastamista koskevissa kohdissa ja tehtiin niistä asiallisten kesken erityiset kauppakirjat."

Aatin ja Hilman tytär Aili Lehtinen (1922-2014) muistelee lapsuuttaan Korpelassa seuraavasti:
"Korpelan tila on tavallaan kuin kylän keskellä. Lapsuudestani asti muistan, että elämä oli vilkasta,olihan kotonani kauppa ja puhelinkeskus. Koulukin oli aivan peltoaukean takana."...."Isän sekatavarakauppa oli aittarakennuksen päässä, uunilla ja ikkunoilla varustettu huone. Siellä oli myyntitiski vaakoineen ja puntteineen keskellä, ikkunan puolella oli kangaspakat ja käytävän puolella valkoinen käärepaperipinkka."

Korpelan vanha päärakennus purettiin muistaakseni 1970-luvulla kun viereen rakennettiin uusi talo.

-Torpan vuokrasopimus ja muut lainaukset Kotaperän kyläkirjasta  (Kotaperä - Kodasta taloon, toim. Leila Särkkä 2006)

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Mommo


Puolison mummun, Rakel Sjöblomin os. Henriksson (1918-2010), jäämistössä oli paljon vanhoja valokuvia. Usein näissä kuvissa esiintyvät henkilöt jäävät tunnistamattomiksi meille jälkipolville. Tämän viereisen kuvan kohdalla pääsin mielestäni pienellä päättelyllä todennäköiseen varmuuteen henkilöstä. Kuvaaja oli C.P. Dyrendahl ja kuvan taakse oli kirjoitettu "mommo". Oletan tämän tarkoittavan samaa kuin mormor eli äidinäiti.

C.P. Dyrendahl  eli Daniel Nyblin oli norjalaissyntyinen valokuvaaja. Hän perusti valokuvaamon Helsinkiin vuonna 1877. Kuvaamo toimi aluksi Fabianinkadulla nimellä D.Nyblin. Vuodesta 1893 alkaen kuvaamo oli Pohjois-Esplanadilla nimellä C.P. Dyrendahl.

Rakelin äidinäiti Hilda Serafia Öfverström os. Lindbäck (1865-1911) oli torppari Henrik Johan Lindbäckin (1816-1887) ja  vaimonsa Erika Serafian (1825-1911) nuorin tytär Kirkkonummen Abramsbystä. Lokakuussa 1891 Hilda avioitui Kirkkonummen Ytterkurkista olevan vuokraviljelijä Carl Fredrik Öfverstömin(1863-1892) kanssa. Tytär Bertha Vilhelmina syntyi jo saman vuoden joulukuussa. Seuraava kevät oli kuitenkin Hildalle synkkää aikaa; maaliskuussa lapsi kuoli tuntemattomaan sairauteen ja huhtikuussa mies hukkui veljensä ja hevosen kanssa kevätjäihin. Hilda Öfverström muutti takaisin kotikyläänsä Abramsbyhyn josta edelleen Helsinkiin vuonna 1897. Täällä syntyi avioton lapsi, Harald Sigfrid, joka kuoli seuraavana vuonna Hildan asuessa jo Espoossa. Vuonna 1899 syntyi Signe Gundborg (1899-1985), Rakelin äiti.

Signe jäi 12-vuotiaana orvoksi äidin menehdyttyä keuhkokuumeeseen.
Kirkkonummen Karubyssä kuollut ompelija, leski Hilda Serafia Öfverström oli kuollessaan 46-vuotias. Aiemmin samana vuonna, 1911, kuoli Kirkkonummen Abramsbyssä itsellisen leski, Erika Serafia Lindbäck, Hildan äiti 86-vuoden iässä. Keväällä 1912 oli Veckobladetissa ilmoitus huutokaupasta Hilda Öfverströmin jälkeen jääneestä omaisuudesta, kaupan oli mm. huonekaluja, liinavaatteita sekä hyväkuntoinen Singer-merkkinen ompelukone

tiistai 22. tammikuuta 2019

Pakkanen, Kekkonen ja Korttiina

Vuonna 1956 maailmalla ja Suomessakin tapahtui paljon. Tammikuussa Neuvostoliitto luovutti Porkkalan ja talviolympialaiset alkoivat Italian Cortinassa. Helmikuussa oli presidentinvaalit ja SAK antoi yleislakkovaroituksen. Kolme viikkoa kestänyt yleislakko alkoi maaliskuun 1. päivä jolloin myös Urho Kekkonen aloitti ensimmäisen presidenttikautensa. 
Kaura-ahon pientilalla, Uuraisten Kotaperällä, keittiön ja kamarin käsittäneessä mökissään asuivat vanhempani kolmen lapsensa kanssa. Kova pakkastalvi varmaankin edellytti lähes jatkuvaa lämmittämistä. Pientilan töiden lisäksi isäni oli mukana pienviljelijäyhdistyksen sekä raittiuseuran toiminnassa ja teki paljon töitä isänsä kauppapuodissa. Puoti sijaitsi aitan päädyssä Korpelan talossa jossa asui myös isän nuorempi veli Uuno perheineen. Veljesten isä Aadi eli "Aati" oli tuolloin jo 65-vuotias leskimies. Isäni Tauno seurasi aina innokkaasti vaaleja ja urheilutapahtumia, politiikkaa seurattiin myös tuolloin ja kuunneltiin radiosta "Korttiinan kisoja". Isäni päiväkirjoista vuodelta 1956:

9.1.56 maanantai. Korpelassa olin puotissa koko päivän, Uuno ja isä ja Palonen olivat lahin teossa ("lahti" = eläinten teurastus) 10.1.56 tiistai. Korpelassa muutin puotikirjaa vanhasta uuteen. 11.1.56 keskiviikko. Kotona. Kävin Vilhon kanssa hakemassa Kotamäestä pahnakuorman, noin 250 kg. Sitten tuotiin noin 4 mottia koivuhalkoja. 12.1.56 torstai. Korpelassa. Muutin taas puotikirjaa. Kävin Kokoomuksen vaalitilaisuudessa Matoniemessä. 13.1.56 perjantai. Korpelassa. Olin taas puotissa ja laskin puotilaskuja. Uuno oli kaupunkissa, Inga oli Saunamäen ompeluseurassa.14.1.56 lauantai. Olin Korpelassa puotissa ja laskin puotilaskuja. 15.1.56 sunnuntai. Mäkelässä PV yhdistyksen karsintahiihtot. Olin siellä kirjamiehenä ja Inga oli ravintolassa hiihtäjille kahvin annossa ja keitossa.
16.1.56 maanantai. Tänään kävin Uuraisten lääkärissä ja kävin hakemassa maitotilin, sain 8250 mk.Sitten äänestin tullessa. 17.1.56 tiistai. Kotona. Inga kävi tänään äänestämässä. Tein vähän lapuja sekä lapioin teitä. 18.1.56 keskiviikko. Meillä oli lukukinkerit ensi kerran, oli noin 20 ihmistä. 19.1.56 torstai. Kotona. Lapioin pehkuladon tietä ja tuotiin kelkalla 2 kuormaa.20.1.56 perjantai. Korpelassa. Sain lasketuksi puotikirjan vanhasta uuteen sekä olin välillä puotissa. 21.1.56 lauantai.Korpelassa. Täytin miljardilaput ja sementtikaavakkeet. 22.1.56 sunnuntai. Alkoi uusi pakkaskausi,  tänään jo 15 astetta. Olin kotosalla koko pyhän.

23.1.56 maanantai. Kirjoitin Raittius-seuran vuosikertomuksen, pakkasta 25 ast.24.1.56 tiistai. Saunamäessä raittiusseuran vuosikokous, minusta tekivät tälle vuodelle puheenjohtajan, päättivät antaa mulle ja Valde Paloselle seuran varoista 2500 mk mieheen.25.1.56 keskiviikko. Kotona, kova pakkanen vain jatkuu. 26.1.56 torstai.Kotona olen ollut ja tehnyt lapuja. Tänään alkoi Korttiinan talviolympialaiset. 27.1.56 perjantai. Kova pakkanen jatkuu. Veikko Hakulinen sai kultamitalin Korttiinan 30 km hiihdossa. Olavi Latsa oli 8. Kiuru ja Hämäläinen eivät mahtuneet 10 joukkoon. 28.1.56 lauantai. Ja pakkanen sen kuin vain kiristyy, tänään jo 29 astetta. Tänään oli Korttiinassa naisten 10 km, Siiri Rantanen oli 5. ja Mirja Hietamies 6. ja Sirkka Polkunen oli 9. ja Sanna Kiero 12. 29.1.56 sunnuntai. Tänä aamuna oli talven kovin pakkanen yli 31 astetta. Meillä oli Valon Pilkkeen johtokunnan kokous, läsnä olivat kaikki.Sihteeriksi tuli Esko, rahastonhoitajaksi Sally ja varapuheenjohtajaksi Arvi.30.1.maanantai.Kotona. Kova pakkanen, siinä vain 31 astetta. Suomi hävisi Korttiinan pikamatkan, Hakulinen oli 15 km matkalla 4. ja Viitanen 9. 31.1.tiistai. Pakkasta vielä 29 astetta mutta alkoi kyllä lauhtua.
Viestivoittajat; Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies, Siiri Rantanen

1.2. keskiviikko. Kotosalla. Pakkanen on vähän lauhtunut, enää 12 astetta. Korttiinan yhdistetyn 15 km hiihto, Suomen Paavo Korhonen oli 2 (tämä hiihto oli eilen). 2.2. 56 torstai.Tänään oli Korttiinassa maratonhiihto 50 km, Suomen Hakulinen oli 2. ja Kolehmainen 4. Ruotsin Jäänper oli 1. ja Venäjän Koltshin oli 3. Olin Korpelassa 1/2 päivää. 3.2.56 perjantai. Kävin Sillanpäässä ja Kotamäessä. Mäkelän emäntä toi raittiusseuran lahjan 2500 mk. Olin Saunamäen tupa-illassa.
4.2 lauantai. Korttiinan talviolympialaisten viimeinen hiihto 4 x 10 km. Venäjä voitti, Suomi 2. ja Ruotsi 3. Norja 4. Viime keskiviikkona oli naisten viesti 3 X 5 km, tämän voitti Suomi, Venäjä 2. Ruotsi 3. ja Norja 4. Kylvettiin tänään, pakkasta 15 astetta. 5.2. sunnuntai. Tänään taas pakkasta 22 ast. Suomi voitti Korttiinan mäenlaskun, 1 Antti Hyvärinen 2. Aulis Kallakorpi 3. saksalainen. Kävin Jorman kanssa Leppämäessä,vein sinne lapsille vähän vanhoja vaatteita ja kengät.6.2.56 maanantai. Ja taas kova pakkanen 31 astetta. Kävin Askon autolla hakemassa lapsilisärahat 10800 mk. Kyytissä oli myös Vesteri ja Kaino. Pukkilainen ja Leppämäkinen.7.2.tiistai. Pakkanen jatkuu 29 astetta. 8.2.keskiviikko. Talven kovin pakkanen 34 astetta.9.2.56 torstai. Olin Korpelassa konttoritehtävissä, tein työpalkat 19 000 mk selviksi. Syksyn työpäiviä oli 12 1/2 päivää á 800/päivältä ja tämän vuoden 22 pv á 400. 10.2.56 perjantai. Kotona, Inga oli Suorannan ompeluseurassa. Pakkasta 20 astetta. 11.2.lauantai. Hiukan lauhempaa, 17 ast. Kylvettiin. 12.2.sunnuntai.Kävin Pukkilassa ja Korpelassa olin parturissa. Pakkasta 22.

13.2.maanantai. Olin kaupunkissa elokuvissa, katoin Tuntemattoman Sotilaan. Sitten menin Ailin luokse yöksi. 14.2.tiistai. Asko haki minut Ailin luota, tultiin Höytiän kautta. Kova tuisku tänään. 15.2.keskiviikko. Kotona, tuiskua vain vieläkin ja lauhempaa.16.2.torstai.Inga kävi eilen Sillanpäässä. Ja myös oli eilen Presitentinvaali joka kesti 6 t 15 min. Urho Kaleva Kekkonen tuli valituksi 151-149 sai Fagerholm.17.2.perjantai. Kävin kirkolla hakemassa maitotilin ja sain 2 vuoden lisäajan hallintasopimukseen lisämaasta. 18.2.lauauntai. Kotosalla, pakkasta non 20 astetta, ei kylvetty. 19.2.sunnuntai. Olin Aholassa tänä iltana P.V. yhdistyksen johtokunnan kokouksessa päätettiin yleisistä hiihtokilpailuista jotka on 26.2.56 Sillanpäässä.
20.2.maanantai. Ajettiin halkoja meille 3 mottia ja Korpelaan 7 mottia, nyt olen Korpelaan 7 mottia halkovelkaa. Myötiin Kirsikka-lehmä Korpelaan teuraaksi kun se vain edelleen alkoi kitua.
21.2. tiistai. Olin Korpelassa puotipoikana, Inga täytti 34 vuotta.

torstai 22. marraskuuta 2018

Silta

Rautatieläisten lapsia sillalla v. 1924 (Hugo Frilund/Muistaja)
Kerrostaloon muutettuamme kodin ikkunoista avautuva maisema on vaihtunut avarammaksi ja vilkkaammaksi. Idän puolella näkymä on rauhallinen, pari matalaa kerrostaloa siinä missä vuosikymmeniä sitten oli Keravan vanha paloasema ja Palokunnanmäen Elanto. Talomme  kulman taakse jäävät kirkkosankarihaudat ja Keravan vanha Pappila. Pappilassa eli entisessä Solbackenin huvilassa asui vuonna 1899 Jean Sibelius neiti Mimmi Lundgrenin vuokralaisena. Hän muutti tuolloin Liisankadulta säveltämään maaseudun rauhaan.

Talomme läntisellä puolella voi seurata junien kulkua pääradalla, Keravan asemastakin näkyy suurin osa. Rataa ylittävän Asemansillan yli puoli vuotta kestänyt remontti on juuri valmistumassa, Destian urakoima silta tullee maksamaan yli 868 tuhatta euroa.


Ensimmäistä radan ylittävää siltaa suunniteltiin 1900-luvun alussa pitkään : "Rautatiehallitus on hyljännyt Tuusulan kuntakokouksen puheenjohtajan anomuksen, että rautatiehallitus esittäisi varoja myönnettäväksi ylikäytäväsillan rakentamiseksi Keravan luo, koska sellainen silta tulisi maksamaan vähintäin 55.500 mk. Ylikäytäväsillan rakentaminen radan yläpuolelle Keravan ratapihalla, hevosajoa varten, olisi ollut suuresta merkityksestä. Joskin tuo silta olisi tullut maksamaan mainitun summan, niin olisi siitä ollut rautatielle hyötyäkin. Ensiksikin pari veräjävahtia olisi saanut siirtää toisiin töihin ja toiseksi ei olisi tarvinnut pitkiä junia katkoa ylikäytävän tähden. Kuitenkin kaikkein suurin syy sanotun sillan rakentamiseen olisi ollut, että ihmiset olisivat saaneet turvallisesti kulkea." (Juna 18.6.1908).

Keski-Uusimaa 24.9.1924
Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen ja sillan rakennustyöt saatiin viimein alulle. Puusta rakennettavan sillan perusmääräraha oli 300 tuhatta markkaa. Summa ei kuitenkaan riittänyt ja lisämäärärahoja myönnettiin  pariin kertaan, sillan lopullinen hinta oli silloisten lehtitietojen mukaan 659.500 mk (nykyrahassa n.212 tuhatta euroa).

Vuonna 1926 kirjoitettiin "Valaistusoloista kauppalassamme" (Keski-Uusimaa 20.01.1926) seuraavasti: "-Mutta eihän ole ihmeteltävää, jos nuoren kauppalamme pieniä varoja koetetaan säästää, kun rautatielaitoskin, jolla palaa tuhansia lamppuja asema-alueilla ympäri maatamme, koettaa säästäväisyyttä noudattaa edes täällä Keravalla, pitämällä pimeänä yhtä (1) lamppua, joka sijaitsee rautatien yli johtavalla sillalla ja joka paikka mielestämme olisi valaistusoloja silmälläpitäen, pidettävä kaikkein tärkeimpänä."




Nyt vuonna 2018 valmistuvaan siltaan on luvassa valaistusta Keravan Energialta, lisäksi kuvataidekoululaisten tekemiä "Keravan kolleja" on ikuistettu sillan teräskaiteisiin.








Linkkejä: 


Keravan historiaa   //   19 syytä käydä Keravalla, matkablogi  //     Valtatien Varrella  //  Asemansillan kollit

perjantai 17. elokuuta 2018

Kesäretki Purmoon

Maalareita Purmosta, oikealla Johan Sandstedt.
Puolisolle aukeni keväällä uusi maailma kun hän  sai tekemällään dna-testillä tietää isoisänsä henkilöllisyyden. Samassa yllätyksessä tuli myös yhteydenotto edesmenneen isän  veljeltä Ruotsista.
Huhtikuun lopulla lähdimme tapaamaan tätä uutta setää ja hänen vaimoaan. Jännitys ja odotus oli suurta kun matkasimme laivalla kohti Tukholmaa jossa hän ja setänsä Christer näkisivät toisensa ensimmäisen kerran. Tapaaminen onnistui ja oli varmasti molemmille hyvin merkittävä. 

Setä vaimoineen viettää kesiään mökillä Pohjanmaalla. Kesälomalla me ja puolison veli vaimoineen ajelimme varta vasten järjestettyyn sukutapaamiseen Purmoon. Jännitystä oli jälleen ilmassa ja sanakirja mukana, olihan koko suku lähes täysin ruotsinkielistä. Saimme viettää ensin pari päivää Christerin ja Beate-Sofien viihtyisällä rantamökillä Teerijärvellä.
Purmon kirkolla sisarukset tapasivat isänsä serkkuja ja kävivät isoisänsä Magnuksen haudalla. Istuimme kahvilassa ja kuulimme lisää suvun tarinoita katsellen vanhoja valokuvia. Stinasholman koskilta ajeltiin katsomaan suvun aikoinaan asuttamia taloja, Forsnabbaa ja Filpusta.

Vaimoni äidinpuoleisessa Lindholmin suvussa maalarin ammatti on periytynyt isältä pojalle. Saimme kuulla että tässä uudessa suvussa myös tytöt olivat joutuneet jo pienenä maalarin oppiin, Johan Sandstedt oli pitänyt siitä huolen, hän oli maalari ja yhdeksän lapsen isä. Johan oli syntynyt Purmon Filpuksessa vuonna 1874 ja kuoli ollessaan Amerikassa vuonna 1946, Magnus Sandstedt (1911-1941) vaimoni isoisä, oli hänen vanhin poikansa.

Seuraavalle päivälle, tasan 4 kuukautta sukulaisuuden löytymisestä, oli järjestetty sukutapaaminen samaiseen kahvilaan, Uffes Mat & Cafe. Paikalla oli lähes 30 henkeä, vaimon isän serkkuja ja nuoremman väen edustajina pari pikkuserkkua. Päivällisen ohessa saimme nauttia muutamista musiikkiesityksistä. Suvun vanhimmat edustajat kertoivat muistojaan Magnuksesta ja hänen sisaruksistaan.Vaikka yhteisen kielen puuttuminen rajoittikin ajoittain keskustelua, tuli kuitenkin vahva tunne että suku otti lämpimästi vastaan nämä uudet tulokkaat.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Muonamies Kirkkonummelta

Nyland 29.10.1927

Rakel (1918-2010), vaimoni mummu eli famu kertoi usein lapsuusmuistojaan. Lapsuus oli ilmeisen onnellinen mutta Fafasta eli isän isästä ei  hyviä muistoja jäänyt. "Ilkeä mies, jota lapset pelkäsivät", muisteli Rakel isoisäänsä.
Fafa oli Rakelin kertoman mukaan yrittänyt hukuttautua, mutta epäonnistuttuaan tässä oli hirttäytynyt. Rakel oli tuolloin 9-vuotias.
Tapauksesta oli vuonna 1927 Nyland-lehdessä pieni juttu,
kuten näkyy niin yksityisyyden suoja ei ollut tuolloin kovin kummoinen.

Oman käden kautta kuollut muonamies Adolf Viktor Henriksson (1863-1927) oli kahdesti naimisissa. Molemmat vaimot olivat muonamiehen tyttäriä Kirkkonummelta. Avioliitosta Antoinette Sofia Lönnqvistin (1863-1906) kanssa syntyi seitsemän lasta, joista Rakelin isä Adolf Harald (1897-1970) oli Aldan, Elnan, Selman ja Ainan jälkeen ensimmäinen poika. Antoinette Sofia kuoli keuhkotautiin 42-vuotiaana. Toinen vaimo, Emilia Maria Lindström (1879-1943) oli miestään 16 vuotta nuorempi. Tästäkin liitosta syntyi seitsemän lasta, lapset saivat nimensä yhtenäisen linjan mukaan, kaksi etunimeä jotka molemmat alkoivat H-kirjaimella. Poikkeus säännöstä tehtiin viimeisen kohdalla, vuonna 1923 syntynyt poika sai nimekseen Wiktor Wilhelm.


Adolf  Viktor Henriksson syntyi vuonna 1863 Kirkkonummen Haapajärvellä, vanhemmat, torppari Adolf Henriksson (1830-1867)  ja nahkurin tytär Fredrika Carolina Kallström (1836-1868) olivat pikkuserkuksia. Adolf-isän vanhin veli, Erik Johan Henriksson (1816-1865), oli isäntänä kotitilalla Seppälässä, joka oli 1500-luvulta alkaen yksi Haapajärven viidestä kantatilasta. Suuret nälkävuodet ja kulkutaudit 1860-luvun lopulla kuitenkin muuttivat tilanteen. Seppälästä kuoli isäntä, vanhin tytär ja vanha emäntä. Henrikssonin torppariperheen lapset jäivät orvoiksi vanhempiensa menehdyttyä keuhkotautiin. Seppälän tilalla isännyyttä hoiti tämän jälkeen Erikin nuorempi tytär Maria Carolina puolisonsa Gustaf Adolf  Nymanin kanssa, mutta jouduttuaan  taloudelliseen ahdinkoon he luopuivat tilasta vuonna 1869.

Vanhempiensa kuoltua olivat torppari Henrikssonin lapset Fredrika Charlotta 8, Adolf Viktor 5, ja Gustaf Vilhelm 3-vuotta ilmeisesti enonsa, nahkuri Johan Viktor Kallströmin perheen hoivissa Haapajärven Pussilassa. Nuorimmainen Gustaf Vilhelm kuoli jo 6-vuotiaana "hivutustautiin", Fredrika Charlotta ja Adolf Viktor olivat vartuttuaan piian ja rengin pesteissä  eri puolilla Kirkkonummen pitäjää. Fredrika Charlotta muutti Helsinkiin mutta palasi pian Kirkkonummelle jossa avioitui torpparin pojan, Karl Adolf Björklundin kanssa. Perhe muutti Helsinkiin jossa puusepän ammatin hankkinut Karl Björklund kuoli vuonna 1907. Suomalainen Wirallinen Lehti kertoi puusepänleski Fredrika Charlotta Björklundin saavan "vuotuisen 40 markan apurahan jokaiselle neljälle nuorimmallle lapselle kunnes he ovat täyttäneet 18-vuotta tahi sitä ennen tulleet turvatuiksi."

Tolsin renki, 19-vuotias Adolf  Viktor Henriksson syyllistyi "ensikertalaisen" varkauteen ja sai tästä merkinnän kirkonkirjojen rikosluetteloon. Avioitui Smedsin renkinä ollessaan muonamies Lönnqvistin nuorimman tyttären kanssa vuonna 1885. Perheen kasvaessa olivat muonatorppareina mm. Smedsissä, Honksbyn Kihlsissä ja Gunnarskullan Mattassa, jossa Adolf Harald syntyi. Kummeina olivat Mattan torppari Karl Anders Strömberg ja vaimonsa Akvilina Dahlström. Vuosisadan alun tienoilla Adolf  Viktorin mainitaan olevan "enögd" eli yksisilmäinen. Syystä ei ole tarkempaa tietoa, mutta tällä lienee ollut osansa alussa mainittuun Rakelin muistikuvaan Fafan pelottavuudesta.

Antoinette-äidin kuoltua Viktor lapsineen muutti Kirkkonummen Hirsalasta Helsingin pitäjään, muonarengiksi Munkkiniemen kartanoon. Keväällä 1908 perhe muutti jo takaisin Kirkkonummelle. Vuonna 1910 leskimies Henriksson avioitui piika Emilia Maria Lindströmin kanssa jolla oli kirkonkirjoissa merkintä kahdesta aviottomasta lapsesta. Perhe asui ainakin Gunnarskullassa, vuoden 1915 henkikirjaan merkitty torppareiksi Kirkkonummen Hilassa.


Kirkkonummi kartta vuodelta 1843

Blogger news