Vaarini isä, Kustaa Nylund, kuoli vuonna 1910 kaivosonnettomuudessa Amerikassa, hän oli kuollessaan 36 vuotias. "Siirtolainen"-lehdessä oli pieni uutinen onnettomuudesta ja yleisesti työoloista "kaivannoissa". Työpäivä oli yleensä 10 tuntia, päiväpalkka 1,65 - 2 dollaria. Onnettomuuden uhria jäivät kaipaamaan vaimo ja poika Suomessa, sekä sisko Amerikassa. Siskon nimi ei ollut tiedossa, mutta mahdollisia oli kaksi, Aurora Alina Rajala (os.Nylund, s.1878), eli "Roora" joka oli tuolloin asunut jo useamman vuoden Pomarkun Harhalassa. Nuoremman siskon, Ida Kristiina Nylundin (s.1880) elämänvaiheista ei puolestaan ollut juurikaan tietoa.
Noormarkusta Jämijärvelle
Viisitoista vuotta aiemmin Hämeenlinnan vankilassa istui varkaustuomiotaan "joutolainen" Kustaa Nylund. Itsellinen Tuomas Nylund, edellisen isä, muutti tuolloin perheineen Noormarkun Finpyystä Jämijärvelle. Vanhempien muuttokirjalle oli merkitty nuorin lapsi, seitsemänvuotias Juho Emil. Juuri ripille päässeellä Idalla ja isosisko Auroralla oli omat muuttokirjat. Noormarkussa rovasti Tallqvist oli kirjannut muuttajista mm. seuraavia tietoja, Ida käsitti kristinoppia yksinkertaisesti, Aurora hieman enemmän ja osasi lisäksi vähän kirjoittaa, molemmat tytöt sekä vanhemmat osasivat "lukea sisältä". Kaikki perheessä olivat suomenkielisiä, maineeltaan puhtaita, rokotettuja ja vaille ruumiinvikoja. Jämijärven Vihussa Tuomas mainitaan Majan torpan "puoliviljelijäksi". Kun vaimo, Maija Sofia, kuoli keuhkokuumeeseen ja Tuomas avioitui kolmannen kerran, aikuistuneet tytöt muuttivat pois kotoa. Aurora Kankaanpäähän ja Ida piiaksi läheiseen Uusirasin taloon, jossa rippikirjan mukaan ainoat kirjoitustaitoiset näyttivät olleen talon 15 vuotias poika ja Ida. Joulukuussa 1900 Jämijärveltä muuttaneissa on "Uusirasin entinen piika, Iida Kristiina Tuomaantytär Nylund". Ida, jota lienee kutsuttu Iitaksi, muutti Tampereelle jossa ammatiksi on mainittu tehtaan työntekijä.
Tampere, Amerikka, Alahärmä
Muuta tietoa Idasta ei Tampereen kirkonkirjoista sitten löydykään yli vuosikymmeneen, ei muuttoja, ei ehtoollisella käyntejä. Kunnes viimein on merkintä, "Muuttanut 1.2.1911 Alahärmään". Ida toimitti Alahärmään muuttokirjan jossa todetaan hänen olevan "maineensa puolesta puhdaskirjainen" ja "naimiseen esteetön neito". Hän muutti Kojolaan, Heikkilän kylään, jossa merkitty vihityksi Antti Kustaa Lindbomin kanssa 20.12.1907 ja avioon kuulutetuksi 1911. Antilla myös merkintä "Amerikkaan 1900". Vihittyjen luetteloista paria ei löydy, ei myöskään passihakemuksia tai matkustustietoja ulkomaille. Antti on merkitty Alahärmän henkikirjoihin poissaolevaksi vuodesta 1900 alkaen. Samana vuonna Ida oli muuttanut Tampereelle joka teollistui ja kasvoi nopeasti, seurakunta ei varmaan osannut kaivata yhtä maailmalle lähtenyttä tehtaantyttöä. Amerikkaan saattoi tuolloin päästä ilman passia tai matkustamalla Ruotsin tai Norjan kautta. Ida ja Antti todennäköisesti tapasivat Amerikassa jossa solmivat avioliiton, joka sitten vahvistettiin kuulutuksilla Suomeen palattua. Antti Matinpoika Lindbom (s.1883 Alahärmä), käytti myös nimeä Linbom, isä oli kuollut Amerikassa v. 1894. Antti asui Kojolassa velipuolensa Nikolain (s.1888) ja tämän Amalia-äidin kanssa. Nikolai otti passin Amerikkaan vuonna 1907.
Vaasan Palosaareen
Ida ja Antti muuttivat jo muutaman kuukauden kuluttua Vaasaan, kun työmies Antti Lindbom osti Palosaaresta talon hintaan 6000 mk. Summa on nykyrahassa lähes 30 tuhatta euroa ja vastasi tuolloin ainakin viiden vuoden työmiehen palkkaa. Alahärmässä irtolaiseksi merkitty mies käytti varmaankin Amerikassa tienattuja rahoja. Talo oli osoitteessa Palosaari 152, Herlerin kaljatehtaan luona joka oli Onkilahdenkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa. Talon mukana Lindbomit saivat myös 25 jalkaa pitkän purjeveneen. Talossa oli seitsemän huonetta ja useita vuokralaisia, kuten Juho Nylund, Idan pikkuveli, joka asui Palosaaressa ennen kuin perusti perheen ja muutti Myntin taloon Koulukadulle. Vuonna 1913 Idalla tuli riitaa yhden vuokralaisen kanssa. Idan kertoman mukaan pihamaalla oli työmies Evald Suoja solvannut, puristanut kurkusta ja repinyt Idan puvun, josta Ida vaati 15 mk:n korvausta. Asiaa käsiteltiin raastuvanoikeudessa.
Jäätyään leskeksi Ida laittoi samantien Palosaaren talon myyntiin. Vuotta myöhemmin myytiin talosta irtainta huutokaupalla joka järjestettiin paikkakunnalta muuton takia. Lokakuussa 1917 Ida haki Vaasan lääninhallitukselta viiden vuoden passia muuttaakseen Amerikkaan. Vuoden 1918 henkirjasta Ida ei enää löydy Palosaaren talosta, vaan katoaa ainakin toistaiseksi historian hämärään.
Aiempi kirjoitus onnettomuudesta; Monson Maine
