Kyynämöisten kylää vuoden 1840 pitäjänkartalla, Keljon talo oik. alhaalla |
Vanhempi veli, Taavetti pääsi 30-vuotiaana naimakaupan kautta etenemään rengistä Aholan taloon isännäksi. Perhettäkin karttui, hän sai vuosien mittaan kymmenen lasta, lapsista nuorin oli pappani Aadi Ahola (1890-1962).
Nuoremman veljen, Matin, elämä kulki hieman eri tavalla.
Piesalan torpan, Vankanahon, torppari Heikki kuoli syksyllä vuonna 1861 vesipöhöön. Häneltä jäi kaksi pientä lasta ja leski, 22-vuotias raskaana oleva Henriikka Eerikintytär. Keväällä 1862 nuorin lapsi syntyi ja keskimmäinen kuoli. Samana vuonna Martinpäivän aikaan 21-vuotias Matti Hetanpoika nai lesken ja muutti Vankkaan torppariksi. Henriikka eli "Riikka" Eerikintytär synnytti Matille kaksi poikaa; Adamin 1863 ja Matin 1865.
Vuonna 1866 alkoivat suuret nälkävuodet, nälänhätä ja taudit tappoivat kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Jyväskylän alueella kuoli tuona vuonna yli 2500 henkeä joista lähes 1100 menehtyi "tyfukseen" eli lavantautiin. Lavantauti oli korkeakuumeinen, vatsaoireita ja ihottumaa aiheuttava tarttuva sairaus, joka pakotti potilaan vuodelevolle, "lavalle". Vuonna 1866 Uuraisten vanhassa emäpitäjässä, Saarijärvellä syntyi 230 henkeä ja kuoli 569; joista tyfukseen kuoli 374. Kyseisenä vuonna Uuraisilta ja naapuripitäjistä kuoli useampi kuin kahdeskymmenes asukas.
Vankan torpasta kuolo vei Matti Hetanpojalta nuorimman lapsen ja Riikka-vaimon. Heta Matintytär muutti leskeksi jääneen poikansa luokse, olihan torpassa 8-,4- ja 3-vuotiaat lapset. Viimeisenä nälkävuotena 1868 kuoli vielä 6-vuotias Iivari isorokkoon. Tuolloin lapsista elossa olivat vain Riikan vanhin tytär ,10-vuotias Eerika Heikintytär ja yhteinen 5-vuotias Adam Matinpoika.
Vuonna 1876 "enkling" eli leskimies Matti muutti Vankan torpasta muonarengiksi veljensä luo Kotaperän Aholaan, "Muori" Heta ja Adam seurasivat mukana, Eerikan vaiheista ei ole tietoa. Yksitoista vuotta leskenä ollut Matti avioitui uudelleen seuraavana vuonna. Amanda Iisakintytär Pistol oli 23-vuotias rengin tytär Kotaperän Kotamäestä. Amanda oli ollut vuoden verrana piikana Petäjävedellä Viitamäessä. Amanda ja itsellinen Matti Hetanpoika vihittiin ensimmäisenä adventtina 1877.
Helluntaina, kesäkuun 9. päivä vuonna 1878 Heta Matintytär kuoli Aholassa. Rippikirjassa Heta eli "Hedda Mattsdotter" mainittiin tuolloin edelleen "naishenkilöksi", eli salavuoteudesta rangaistuksi naiseksi. Hänet todettiin myös "raihnaiseksi" ja 75-vuotiaana kuolleen Hetan kuolinsyy olikin "ålderdom" eli "ikääntyminen". Kahden viikon kuluttua tästä, vain puolen vuoden avioliiton jälkeen, Matti jäi jälleen leskeksi. Amanda Iisakintytär kuoli Juhannuspäivänä "pistokseen" vain 24-vuotiaana.
Vuonna 1879 itsellinen, leskimies, 38-vuotias Matti Hetanpoika muutti asumaan Kotamäen taloon Kotaperällä.
Syksyllä vuonna 1880 olivat Aholan talosta rippikoulussa 18-vuotias Juho Kasperinpoika, talon emännän Leena Ulrikan (1849-1902) nuorin veli sekä 17-vuotias Adam Matinpoika, Matti Hetanpojan poika ja Taavetti-isännän veljenpoika. Adam Matinpojan myöhemmistä vaiheista ei tämän jälkeen ole tietoa.
Matti Hetanpoika löytyy henkikirjasta vuonna 1895 Aholasta; "mäkitupalainen Matti Wankkanen s.1841 ja vaimo Maria s.1850, lapsi Hulda s.1877". Vuoden 1900 henkikirjassa "irtolainen Matti Wankkanen ja vaimo Maria". 1905 "irtolainen Matti Wankkanen s.1841 ja lapsi Selma s.1884" Vuonna 1910 löytyy enää "irtolainen Matti Wankkanen".
Matti otti Vankan torpasta itselleen sukunimen ja hänellä näyttää olleen vielä kolmaskin vaimo, Maria. Hulda lienee ollut vaimon lapsi, mutta oliko Selma Matin tytär? Tämä jää tiedon puuttuessa toistaiseksi arvailujen varaan. Jos Matti Hetanpoika Wankkanen eli vielä vuonna 1911 hän täytti tuolloin 70-vuotta.
Adam Matinpoika kuoli Kokkolassa 21.12.1885
VastaaPoista