Oppimisvaikeuksia

Taasen oli suvivirren aika ja monia hyvin opinnoissaan menestyneitä muistettiin. Aina on kuitenkin myös niitä jotka eivät menesty. Aikoinaan jo rippikoulun suorittaminen oli monelle toivottoman vaikeaa.
1890-luvulla Uuraisilla järjesti kirkkoherra Johan Silvander erillisiä kouluja niille jotka eivät "kasteen liittoaan"  saaneet vahvistettua.
Vuonna 1891 järjestetyssä "erityisessä koulussa huonolukuisille" oli 14 poikaa ja 4 tyttöä.
Nuoret, iältään 16-21 vuotta nauttivat opetusta kolmen viikon ajan. Marraskuussa laskettiin kahta lukuunottamatta kaikki ehtoolliselle. Nämä olivat ainoat rippikoulun ensikertalaiset; Korkeamäen piika Iida Kokander sekä Mattilan renki Topias Topiaanpoika, jonka mainittiin olevan "tylsämielinen (idiot)". Mutta eivät nämä toisella,kolmannella tai neljännellä yrittämällä ehtoolliselle lasketutkaan kehuja keränneet.
Heikki Sällinkangas, mäkitupalaisen poika Salmelasta oli änkkä ja lyhyt-ymmärryksinen, Paatelan löysä Ambrosius Kuukkanen mainittiin vähän löyhäpäiseksi. Riihimäen epäselvästi puhuvalla rengillä, August Matinpojalla oli "vika kielissä". Myös Pellonpäästä olleen löysän, Eliina Mariantytär Penttisen ymmärrys oli lyhyt.
Sosiaaliselta asemaltaan nämä "huonolukuiset" näyttivät olevan maatonta väestöä. Joukossa oli ainoastaan yksi talollisen poika, Juholan Pitkäntauksen Matti Matinpoika Parkkonen. Muutoin joukkio koostui kuudesta rengistä, kolmesta piiasta, torpan poikia oli kaksi, samoin mäkitupalaisen poikia. Oli itsellisen ja eläkemiehen poika sekä kaksi löysää.

Petäjäveden vanha kirkko (kuva Tripadvisor.com)

Naapuripitäjässä Petäjävedellä näytti olevan vieläkin kovapäisempiä oppilaita. Vuonna 1860 oli viidettä kertaa rippikoulussa  37-vuotias Ruostekorven renki Petteri Tissari. Seuraavana vuonna eli 1861 Petäjäveden kappalainen Karl Hellén armahti ja päästi Herran Pyhälle Ehtoolliselle seuraavat kaksi lähes kolmekymmenvuotiasta miestä.

Vuonna 1832 syntynyt Aleksanteri Matinpoika, renki Ala-Kintauden Hirvimäestä, oli ollut rippikoulussa jo kymmenen kertaa, mutta yhdestoista tuotti tuloksen. Aleksanteri meni sittemmin sahamieheksi Karikkokosken sahalle josta muutti v.1864 Jyväskylään. Muuttokirjaan oli kirjattu seuraavaa: "Sisäluku ja ulkoa lyhyt katkismus aivan kehnosti, käsitys samanlainen,katkism. tutk. ja Herran Ehtoollinen tavallisesti, maine vallatoin, naimiseen vapaa, ruumiinvikoja ei, rokotettu on".
Aleksanteri menikin heti naimisiin, morsian oli 45-vuotias Pirttimäen torpparin leski Leena Blomster Keljon Sysmäläisestä. Vain kaksi vuotta myöhemmin Pirttimäen torppari Aleksanteri Matinpoika kuoli keuhkotautiin.

Samana vuonna Aleksanteri Matinpojan kanssa pääsi ehtoolliselle samanikäinen Joonas Leenanpoika, Reinan muonarenki jolle rippikoulureissu oli jo neljästoista. Tämä aviottomana syntynyt Joonas oli minun Aati-pappani äidinäidin serkku. Joonaksen äiti Leena Matintytär oli Kuivasmäen Kokkilan tytär ja aikoinaan Kokkilasta Kotaperän Aholaan muuttaneen esi-isäni Joonas Matinpojan nuorempi sisko. Samaisen Leena Matintyttären perinnönjakoa Uuraisten Kotamäessä käsittelin hieman aiemmin.
Joonas Leenanpoika meni vuonna 1863 naimisiin samanikäisen Maija Liisa Matintyttären kanssa joka oli itsellisen tytär Kuitulasta. Joonas muutti pian vaimoinen muonarengiksi Kyyrämäen Seppälään josta saivat vuonna 1881 asuttavakseen Hyytiälän torpan. Torpparipariskunta kuoli 1890-luvun alussa jolloin torpanpitoa Hyytiälässä jatkoi heidän poikansa Eemil.