Murjun torppa

Pitäjänkarttaa vuodelta 1752. Sakari ja HeikkMarttinen pitäjän pohjoisrajalla.

Murju-nimisessä torpassa asui Matti Silander perheineen. Silanderia kutsuttiin "Konvin-räätäliksi" tai "Koviiniksi". Torpan ovessa oli puusaranat eikä asumus muutenkaan ollut kummoinen: Oli yksi rakennus, jossa yksi huone. Koviinilla oli hevonen, joka toimi lämpöpatterina: perhe ja hevonen asuivat samassa. HeikkMarttisen isäntä Eero Tupamäki meni kerran pääsiäisen aikaan katsomaan Koviinia ja tämä tarjosi mämmiä. Isäntä-Eero söi mämmiään ja hevonen rouskutti samaan aikaan heiniä nurkassa. Torpasta oli syntyisin sokea-Jalmari, joka kierteli kyliä. Hän joutui 1900-luvun alussa Norjassa kaivosräjähdykseen jossa menetti näkönsä.

Edellinen perimätieto on Lea Lerkkasen toimittamasta Petäjäveden Kuivasmäen kyläkirjasta "Sisukkaat ukot ja jalkavat akat". Kertomus Murjun torpasta ajoittunee jonnekin 1900-luvun alkukymmenille, koska tarinassa mainittu Eero Tupamäki (1889-1980) oli HeikkMarttisen isäntänä vuosina 1915-1955.

Paavo Niileksen kirjassa "Torpparista talolliseksi" kerrotaan Petäveden torppariasutuksesta vuosina 1745-1940. Vuonna 1566 perustetulla HeikkMarttisen tilalla oli vuonna 1910 kokoa 512 hehtaaria. Torppia oli toistakymmentä.  Yhtenä näistä mainitaan Murju, joka oli torppana vuosina 1868-1902. Torpan mainitaan sijainneen Köpilän torpan vieressä (Köpilän torppa 1910-1954). Kirjan mukaan molemmista torpista ovat rauniot nähtävissä. Kuivasmäen kyläkirjassa olevan kartan mukaan nämä torpat sijaitsivat Kurkisuon itäpuolella, noin 700 metriä Kurkilammesta koilliseen,  Anskalan eteläpuolella.

Konvin-räätäli, eli Matti Vilhelminpoika, syntyi Hepomäen torppaan Ylä-Kintaudella vuonna 1839. Vanhemmat olivat Vilhelmi Matinpoika (s.1796) ja Leena Eerikintytär (s.1804). Perheessä oli viisi poikaa ja tyttö. Hepomäen veljekset lienevät olleet kovapäisiä, koska kaikki kävivät rippikoulua useita vuosia. Matti Vilhelminpoika pääsi ripille yhdessä Juho-veljensä kanssa vuonna 1861. Hepomäen veljesten kanssa koulun läpäisi myös 18-vuotias talollisenpoika HeikkMarttisesta, Kalle Eerikinpoika. Seuraavana vuonna HeikkMarttisesta oli rippikoulussa Johanna, Kallen 17-vuotias sisar joka suoritti rippikoulun kiitettävin merkinnöin.

Vuonna 1864 samainen Johanna Eerikintytär synnytti aviottoman poikalapsen joka sai nimekseen Nehemias, äiti puolestaan merkittiin kirkonkirjoihin maininnalla  q.p. = kvinnsperson eli salavuoteudesta rangaistu nainen. Keväällä 1867 syntyi toinen avioton poika, Otto. Jouluna kuoli lavantautiin Johannan isä, HeikkMarttisen eli Iso-Heikkilän isäntä Eerik Matinpoika (1810-1867) joka oli puolisonsa Heta Eliaantyttären (1818-1888) kanssa ollut isäntänä lähes 30 vuotta. Eerikillä ja Hetalla oli kaksitoista lasta, kahdeksan tytärtä ja neljä poikaa joista isäntänä jatkoi vanhin, Juho Eerikinpoika (1838-1917) puolisonaan Henrika Topiaantytär (s.1846). Juhon ja Henrikan lapsia olivat mm. J.E. Marttinen (1875-1923), poliisi joka murhattiin vuonna 1923 ja Iida Marttinen (1870-1910), isosetäni Tanelin vaimo, näistä kerroin aiemmassa jutussani.

HeikkMarttisen sisarussarjaan Juhon ja Johannan lisäksi kuuluivat mm. jo aiemmin mainittu Kalle (s.1843) joka oli viisunikkari Basilius Marttisen isä sekä vuonna 1856 syntynyt Herman eli "Heikkilän Hermanni", paikkakunnalla laajalti tunnettu "kylähullu".

Pahimpien nälkävuosien aikaan, vuoden 1868 laskiaissunnuntaina vihittiin  "itsellinen, nuorimies Matti Wilhelminpoika Hepomäki Kintaudelta ja talollisen tytär Johanna Eerikintytär Kuivasmäen HeikkMarttisesta". Matti ja Johanna asuivat ainakin Naula-ahon torpassa jonkin aikaa, Matti mainitaan vuoroin itselliseksi,vuoroin räätäliksi. Seurakunnan lastenkirjassa "Matti Wilhelminpoika Silanderin lapset Johanna Eerikintyttären kanssa" mainitaan Nehemiaan ja Oton lisäksi Edla (s.1869), Oskar (s.1874), Kalle (s.1877), Hjalmar (s.1882). Vanhimpia poikia ei mainita erikseen vaimon lapsiksi, joten todennäköisesti Matti oli myös heidän isänsä. Vuonna 1886 syntyi vielä Iida Amanda, joten lapsia oli kaikkiaan seitsemän.
Kirkonkirjoissa perhe on merkitty Iso-Heikkilään, Murju-nimistä torppaa ei ainakaan 1800-luvun puolella näistä löydy. Matti Vilhelminpoika Hepomäen nimen kehitys Silanderiin ja Konvin-räätäliin jää arvoitukseksi. Perheen lapset näyttivät heti rippikoulun käytyään lähteneen rengeiksi ja piioiksi taloihin. Jalmari, joka myöhemmin sokea-Jalmarina tunnettiin, oli 16-vuotiaana Kirrin talossa renkinä.
Johanna Eerikintytär, räätälin vaimo, kuoli Kuivasmäen Iso-Heikkilässä 50-vuotiaana vuonna 1895.