Amerikan sukua

Kaura-ahon pihatie Kotaperällä.

Heinäkuussa sain yllättäen kirjeen Amerikasta, pikkuserkkuni Susan kirjoitti Brimsonista, Minnesotasta. Hän kertoi Seattlessa asuvan tyttärensä tulevan kesällä Eurooppaan ja käyvän matkallaan myös Suomessa. Susan toivoi että tytär voisi nähdä paikan josta esi-isänsä aikoinaan Amerikkaan lähti. Olikin jo lähes 40 vuotta kun Susanin isä, Onni Ahonen, vieraili Suomessa. Isäni päiväkirjoista löysin seuraavan merkinnän:

"30.7.1978.Sunnuntai. Helle jatkuu, kävelin jo Palo-aholla. Kävin Ilpon kanssa Korpelassa, Aholassa ja Matoniemessä. Siellä oli Amerikan Onni-serkku, setä Daavitin poika, minusta vuoden vanhempi. Juteltiin vanhan Matoniemen tuvan pöydän ympärillä Bertta-serkun kahvittaessa meitä. Näin myös Ilpon kanssa ensi kerran uuden Matoniemen, Pauli esitteli meille. Onni serkku on vielä nuorekas ja solakka. Näytteli meille valokuviaan. Ei kerkiä käytä joka serkun luona kun on vain 3 viikon loma. On ollut Aholassa heinän ajossa 2 päivää. Helle jatkuu, 25 astetta. "

Susanin tytär Dana saapuikin pian Suomeen ja saimme järjestettyä töitten lomaan tiiviin vuorokauden retken Keski-Suomeen. Puhelias vieras ei suomea taitanut, mutta onneksi sain poikani mukaan tulkiksi ja sisareni tarjosi tunnelmallisen aittamajoituksen Kotaperän Kaura-aholla. Riiheen jäänyt vanha reki kiinnosti Danaa koska hänen äitinsä Susan valmistaa Brimsonissa rattaita, rekiä ym. hevosvetoisia vaunuja. Heinäseipäät, ulkohuussi ja sauna olivat maalla varttuneelle suomalaisseutujen tytölle tuttuja. Pääsimme myös käymään vanhalla Aholan tilalla ja katselemaan mäeltä avautuvaa avaraa maisemaa. Oli mukava nähdä nykyisten omistajien tilaa tarmokkaasti kunnostavan. Paluumatkalla kävimme Unescon maailmanperintökohteessa, Petäjäveden vanhassa kirkossa ja tutustuimme maakunnan suurimpaan kaupunkiin, Jyväskylään.

"Keski-Suomi" 6.6.1903

Suomesta lähti vuosina 1860-1944 noin 370 tuhatta siirtolaista Pohjois-Amerikkaan.
Sinne lähtivät myös isäni neljä setää Uuraisten Kotaperän Aholasta.Vuosina 1870-1914 siirtolaisista 52 prosenttia lähti Vaasan läänistä johon Uurainenkin silloin kuului.

Taavetti (1870-1959), Matti (1882-1922) ja Nestor (1885-1970) ottivat Amerikassa sukunimekseen Ahonen. Asarias (1887-1976) käytti nimeä Aho. Minnesotan osavaltiossa eläneillä veljeksillä oli suomalaistaustaiset vaimot.
Osavaltiossa oli vuoden 1930 väestönlaskennan mukaan yhteensä yli 60 tuhatta I- ja II-sukupolven suomalaista.

Uuraisten rippikirjassa vuosilta 1900-1909;  "Kuukkajärven kylä, Ahola nro 24"  isosetieni Matin ja Nestorin viimeinen merkintä ripillä käynnistä löytyy  syyskuun neljänneltä päivältä vuonna 1904. Molempien kohdalla on lyijykynällä tehty maininta: "Ameriikassa".

Uuraisten väkiluku oli koko 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tasaisesti noin 3200 asukasta. Ajankohdan rippikirjasta löytyi  "Ameriikassa"-merkintöjä noin 150 kappaletta. Lähtijät olivat etupäässä tilatonta väestöä, nuorehkoja miehiä, naisia oli neljäsosa. Kaksi kolmasosaa oli syntynyt 1870- ja 1880-luvuilla.
Oli kokonaisia perheitä ja myös paluumuuttajia, mm. Kuusenmäen torppaan palannut löysä Juho Salmisen 8-henkinen perhe. Neljä nuorinta lasta oli syntynyt Amerikassa, perheen Agneta-äiti oli Aholan veljesten äidin serkku.
Jotkut jäivät sille tielleen kuten vuonna 1861 Paanalassa syntynyt Korkeamäen itsellinen, Heikki Marianpoika. Hänestä mainitaan rippikirjassa: "Löyhäpäinen. Kuollut maailmalla, siunaamatta.