Vankila

Hämeen linna, Daniel Nyblin v.1893 (finna.fi)

"Jokaisen vangin tulee tarkasti noudattaa vankihuoneessa vallitsevaa järjestystä sekä hänelle erittäin annettuja sääntöjä ja määräyksiä. Vangin pitää osoittaman vankihuoneen virkamiehille ja palvelusväelle kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Hänen tulee käyttää itseänsä kohteliaasti ja siivosti sekä kaikkia vankihuoneessa olevia virkailijoita että niitä henkilöitä kohtaan, joiden sallitaan käydä hänen luonansa, kuin myös niitä kanssa-vankeja kohtaan, joiden yhteyteen hän joutuu."

"Vangin pitää välttämän: kaikkea vahingon tekoa vankius- huoneissa ja niihin kuuluvissa huonekaluissa sekä niiden käyttämisessä noudattaman puhtautta ja siisteyttä. Vankihuoneen kalustoa, työaineita ja työkaluja sekä kaikkia muita esineitä, joita vanki käyttää, tulee hänen pidellä asianmukaisella varovaisuudella ja huolella sekä karttaa tuottamasta vankihuoneelle vahinkoa, joka kaikessa tapauksessa on sen korvattava, joka sen on matkaan saattanut."   
Keisarillisen Majesteetin Armollisesta Ohjesäännöstä läänin-vankihuoneille Suomessa vuodelta 1891

_____________________________________________________________________________________________________________


Hämeenlinnan historiasta vankilakaupunkina kertoo Hämeenlinnan kaupunginkirjaston aineistopankki Lydia seuraavasti:
"Hämeenlinnan vankilahistoria alkaa Hämeen linnasta, jonka pohjakerroksessa tiedetään jo ainakin 1400-luvulla olleen holvattuja vankihuoneita."
"Naisille tarkoitettu kuritushuone aloitti toimintansa Hämeenlinnassa vuonna 1881, jolloin kaikki naispuoliset kuritushuone- ja työvangit siirtyivät Hämeenlinnaan. Suomen ainoa naisvankila sai nimekseen Hämeenlinnan kuritushuone ja työvankila. Naisten osuus koko vankiluvusta oli suurimmillaan 1800-luvun lopussa. Vuonna 1894 joka neljäs vanki oli nainen. Tavallisimmin naiset kärsivät rangaistusta lapsenmurhasta tai sikiönlähdettämisestä eli laittomasta abortista."

"Miesten kuritushuone siirrettiin Hämeenlinnasta Helsinkiin 1880-luvun alussa. Sen tiloihin siirtyi lääninvankihuone, josta tuli omana hallinnollisena yksikkönään toimiva Hämeen lääninvankila. Naisvankila ja lääninvankila sijaitsivat lähekkäin linnan alueella, ja alueen rakennukset olivat osittain vankiloiden yhteisessä käytössä. Lääninvankilassa oli tilaa 130 tutkintavangille. Keisarillisen majesteetin armollinen ohjesääntö lääninvankilahuoneille sääteli oloja lääninvankilan puolella. Vangin tuli esimerkiksi nousta aamulla kuudelta ja mennä levolle iltaisin kello yhdeksän. Hänen tuli aamulla pestä kätensä ja kasvonsa, kammata hiuksensa ja pukea päälleen sekä myös järjestää vuoteensa ja siivota huoneensa. Korttipelit ja tupakanpoltto olivat kiellettyjä. Jokaisessa vankisellissä piti olla luettavissa Uusi testamentti, virsikirja ja yksi hartauskirja."



Vankien suhtautumisesta uskontoon on vaikea sanoa mitään, mutta ainakin Hämeenlinnan vankilan rippikirjan mukaan ripittäytyminen ja ehtoollisella käynti näytti olevan hyvin harvinaista. Vuonna 1895, kesäkuun toisena sunnuntaina, Herran Ehtoollisella oli kahdeksan vankia. Nämä kuusi miestä ja kaksi naista olivat kaikki varkaudesta tuomittuja. Ehtoolliselle menijät olivat ripittäytyneet synneistään edeltävällä viikolla. Näitten vankien joukossa oli myös äitini isoisä Kustaa Nylund.

Kustaa Tuomaanpoika Nylund, 21-vuotias työmies Finbyyn kylästä, Noormarkun pitäjästä, tuomittiin Pirkkalan välikäräjillä tammikuussa 1895 "ensikertaisesta törkeästä varkaudesta". Tuomio oli vuosi vankeutta ja 4 vuotta kansalaisluottamusta vailla. Kustaan mainittiin olevan muutoin puhdasmaineinen ja tyytyväinen tuomioonsa. Vankilan rippikirjamerkinnöistä selviää Kustaan äidinkielen olleen suomi, rokotuksen saamisesta ei ollut tietoa. "Lutherin vähä Katekismus selityksineen" sujui hyvin, samoin sisälukutaito oli kohtalaisen hyvä.
Kustaa Nylund tuli Hämeenlinnan vankilaan 17.1.1895 ja pääsi pois tuomionsa kärsittyään 17.1.1896.

"Joutolainen" Kustaa Nylund muutti 1898 Noormarkusta Kokemäelle, avioitui siellä Maria Sofia Fasterlundin kanssa. Perhe muutti myöhemmin Valkealan Kymintehtaille jolloin Kustaa mainitaan puusepäksi. Perhe jäi Suomeen kun Kustaa lähti hakemaan leveämpää leipää Amerikasta vuonna 1909. Siellä hän kuitenkin seuraavana vuonna kuoli vain 36-vuoden iässä.

 Entisessä Hämeenlinnan lääninvankilassa toimii nykyään Kansallismuseon Vankilamuseo



Aiemmin Kustaasta kirjoitettua:  -Fältmars-Nylund-Noresmaa 
Kustaan vaimosta, Maria Sofiasta:  -Porin mummo   -Värjärin tyttäret

Vankilalapset; äitejään vankeuteen seuranneet lapset Hämeenlinnan naisvankilassa vuosina 1886-1926

Tuomittu elämään; poliittiset naisvangit Hämeenlinnan kuritushuone- ja keskusvankilayhteisössä 1924-1939