Ulrika Eleonora

Ruotsin valtakunnassa oli aikoinaan kaksi Ulrika Eleonora nimistä kuningatarta, Ulrika Eleonora vanhempi 1600-luvun loppupuolella ja hänen tyttärensä Ulrika Eleonora nuorempi 1700-luvun alussa.

Nämä samat kuninkaalliset nimet oli saanut muuan 1810-luvulla Björneborgin eli Porin kaupungissa asunut piikatyttö, Ulrika Eleonora Boberg. Tämä leipurimestari Gottlebenin piika tutustui erääseen kaupungissa asuneeseen sorvarin kisälliin. Hän oli Lauri Heikinpoika joka oli muuttanut Ruovedeltä noin vuoden 1815 paikkeilla kisälliksi sorvarimestari Ekmanille. Lauri oli ilmeisen suomenkielistä talonpoikaissukua mutta ottanut Porissa käsityöläisnimekseen Lars Sarlin. Hän oli lähtöisin Niemen talosta, Väärinmajan kylästä, syntynyt vuonna 1792.

Ulrika Boberg oli asunut Porissa vuodesta 1812 alkaen. Hän oli muuttanut naapuripitäjästä, Ulvilasta, oltuaan siellä pari vuotta piikana Koiviston rusthollissa. Ulvilaan hän oli tullut Raumalta.

Joulun aluspäivinä vuonna 1817 Ulrika ja Lars vihittiin Porissa. Parin vuoden kuluttua he muuttivat Ikaalisiin jossa sorvari Lars harjoitti käsityöläisen ammattiaan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Maria Ulrika ja Sofia Amalia. Tytöt olivat vielä pieniä kun Ulrika-äiti kuoli keuhkotautiin vuonna 1825.

Aikoinaan vanhemman tyttären tytär, vuonna 1860 syntynyt Maria Wilhelmina Lindfors, muutti Ikaalisista töihin puuvillatehtaaseen Tampereelle jossa avioitui maalari Oskar Lindholmin kanssa. Heidän pojanpoikansa Harry Lindholm oli vaimoni vaari.

Ulrika Eleonora Boberg syntyi vuonna 1792 todennäköisesti Pernajalla Itäisellä Uudellamaalla, jossa hänen vanhempansa Petter Boberg ja Ulrika Enlund samana vuonna vihittiin. Tuolloin he olivat palkollisina Tervikin kartanossa johon olivat edellisenä vuonna muuttaneet Ruotsista. Rippikirjassa oli Petterillä merkintä "fr. Sverige" ja Ulrikalla "fr. Skåne". Pernajan Koskenkylässä kosken rannalle oli jo 1600-luvulla perustettu rautaruukki ja saha. Tänne Forsbyn ruukkiin Ulrika ja Petter muuttivat. Petter oli ruukin räätäli. Perheeseen syntyi Koskenkylässä kolme lasta lisää; Maria Vivica, Petter Emanuel ja Johanna. 

Perheen äiti, Ulrika Enlund, oli kotoisin Satakunnasta, Raumalta. Vuonna 1787 hän oli lähtenyt sieltä piiaksi Kuusiston kartanoon, josta muuttanut edelleen jonnekin 1789. Ollut sitten jonkin aikaa Ruotsissa josta tullut Pernajalle joko yksin tai yhdessä Petter Bobergin kanssa. Oliko Petter sitten lähtöisin Ruotsista tai mahdollisesti alunperin Suomesta, jää selvittämättä. Hänen syntymävuodekseen oli merkitty 1764. Ruukin räätäli Petter Boberg menehtyi ilmeisesti jonkinlaiseen "hivutustautiin" tammikuussa 1801. 

Puolison kuoltua Ulrika muutti neljän lapsensa kanssa ruukkikylästä takaisin synnyinkotiinsa Raumalle. Perhe asui Enlundin suvun hallussa olleessa Plankkin talossa nro: 51. Talo kuului tuolloin sorvarien vanhimmalle, Ulrika Enlundin veljelle Emanuel Enlundille. Taloon kuului myös peltoa ja niittyä, riihi latoineen sekä kaksi ranta-aittaa. Plankkin talo löytyy edelleen Raumalta osoitteesta Pohjankatu 10.

Emanuelin ja Ulrikan isä, vuonna 1715 syntynyt Göran Enlund oli myöskin sorvarimestari. 

Göran Enlundin ja Lisa Andersdotterin perhe oli asunut samaisessa Plankkin talossa ainakin vuodesta 1756. Perheessä oli viisi lasta, vuonna 1761 syntynyt Ulrika oli toiseksi nuorin. Ilmeisesti perheellä oli Tukholmaan jonkinlaisia yhteksiä, koska Enlundin sisaruksista useampi näytti asuneen siellä jonkin aikaa. Ulrikalla oli rippikirjamerkintä muutosta Tukholmaan vuonna 1778 ja paluusta takaisin Skånesta kolme vuotta myöhemmin. 

Göran Enlund kuoli vuonna 1769 ja leski Lisa avioitui seuraavana vuonna itseään 15 vuotta nuoremman sorvarin kisällin, Johan Wessmanin kanssa. Vuonna 1780 Johan Wessman jäi puolestaan leskeksi ja avioitui Lovisa Eldbergin, 22-vuotiaan timpermannin tyttären kanssa. Sorvari Wessman perheineen asui Plankkin talossa aina 1780-luvun puoliväliin saakka. 

Tämän jälkeen Plankkia isännöi Göranin ja Lisan vuonna 1758 syntynyt poika, Emanuel Enlund perheineen. Emanuelin ensimmäinen vaimo oli Johanna Ståhle jonka kuoltua hän avioitui Anna Kristiina Lindahlin kanssa. Ulrika Enlund asui nuorimman tyttärensä Johanna Bobergin kanssa veljensä talossa kuolemaansa saakka. Ulrika kuoli vuonna 1837 "katarrikuumeeseen" ja sorvarimestari Emanuel "vanhuuteen" vuonna 1840. Johanna  kuoli koleraan vuonna 1853. Johannan veli, Ulrikan ja Petter Bobergin poika, Petter Emanuel, harjoitti myöskin sorvarin ammattia kaupungissa 1820-luvulla kunnes kuoli "vesitautiin" vuonna 1830. Samana vuonna, 1830, Enlundit olivat osallisina jonkinlaisessa riidassa josta saivat sakkotuomiot. Emanuel-isä sai 9 ruplaa 60 kopeekkaa sakkoja ja pojat Johan ja Emanuel 10 ruplaa 4 kopeekkaa "omankädenoikeudesta ja tappelusta". 

"Rauma eli 1800-luvulla merenkululla, joka kolmas raumalainen oli 1800-luvun puolivälin tienoilla merimies. Kaupunki sai vuonna 1830 tapulioikeudet, minkä jälkeen raumalaiset laivat alkoivat purjehtia eri puolille maailmaa. Englantiin ja Välimerelle vietiin puutavaraa, Suomeen tuotiin suolaa. Merimiehet pestattiin vuonna 1844 perustetulla merimieshuoneella. Se valvoi merimiesten palkkaamista, piti kirjaa merimiehistä ja auttoi köyhyydessä eläviä merimiehiä. 

Merimiesten työ oli raskasta ja vaarallista. Kuri laivoilla oli kovaa, ruoka huonoa ja palkkataso muihin maihin verrattuna matala. Monet merimiehet karkasivatkin laivoistaan." (yle/ artikkeli Jari Lybeckin väitöskirjatutkimuksesta)

Emanuel Enlundin jälkeen sorvarin ammatin harjoittamista Plankissa jatkoi hänen poikansa joka oli myöskin nimeltään Emanuel Enlund, puolisonsa oli Amalia Östring. Sorvari Emanuel Emanuelinpoika oli syntynyt Plankin talossa vuonna 1805 ja samassa talossa hän myöskin kuoli "vanhuuteen" vuonna 1881. 

Hänen pojanpoikansa oli Raumalainen laivanvarustaja ja puutavarakauppias Johan Ludvig Enlund (1859-1932).

Museovirasto: Vanhaa Raumaa