Vuonna 1809 Muuraismäen talossa kuolee isäntä kuumetautiin, Elias Antinpojan perukirjassa vuodelta 1810 mainitaan omaiset; leski Riitta Matintytär Minkkinen ja alaikäiset pojat Matti ja Juho Eliaanpoika. Vuonna 1810 Muuraismäkeen muuttaa rengiksi Petäjävedeltä 22-vuotias Esa Eliaanpoika. Samana vuonna talon 37-vuotias leskiemäntä Riitta Matintytär saa aviottoman lapsen. Taavetti Esanpojan isäksi merkitään Esa Eliaanpoika. Pari avioituu ja Esa Eliaanpojasta tulee Muuraismäen isäntä. Vuonna 1813 syntyy Joonas Esanpoika.
1830-luvulla Riitan pojat ensimmäisestä liitosta ottavat isännyyden talossa, Esa Eliaanpoika on "syytinkivaari". 1840-luvulla isännyys ja ilmeisesti myös suku vaihtuu talossa. Esa ja Riitta ovat Muuraismäen itsellisiä. Vuonna 1846 he muuttavat Uuraisilla Teivaalan taloon jossa heidän poikansa Taavetti Esanpoika on ensin vävynä ja myöhemmin isäntänä. Vanha pariskunta asuu Teivaalassa kuolemaansa saakka. Riitta Matintytär eli 86 vuotiaaksi, Esa Eliaanpoika kuoli 76 vuotiaana jouluaattona vuonna 1864. Molempien kuolinsyyksi on merkitty vanhuus.
Esa Eliaanpojan ja tämän puuvanhuksen mahdollinen suhde jää näillä pelkillä kirkonkirjojen tiedoilla selvittämättä. Varmaa on että Esa Eliaanpoika eli kymmeniä vuosia puun lähistöllä pari sataa vuotta sitten ja vanha petäjä jatkaa edelleen elämäänsä. Ehkäpä oli kyse tästä:
"Niinpä on pyhien puiden palvonnastakin säilynyt jätteitä aina meidän päiviimme asti. "isien puita", arvossapidettyjä haltiapetäjiä, koivuja, kuusia ja muitakin tavataan vieläkin siellä täällä syrjäisillä sydänmailla suomensuvun asuma-alueilla. Sekä yksinäisiä puita että kokonaisia pyhiä uhrilehtoja, joiden suojissa vanha kansa jumaliansa palvoi." (Samuli Paulaharju, Otava nro 7, 1919)