Hilma ja Aadi

Tauno, Aadi, Uuno, Hilma ja Aune Ahola, n. vuonna 1920

Arkistoja kannattaa aina välillä penkoa. Etsiessäni jotakin kateissa ollutta  paperia löysinkin edesmenneen tätini muisteluksia lapsuudestaan ja vanhemmistaan Hilmasta ja Aadista.

Tätini Aili Annikki Lehtinen, os. Ahola (1922-2014) lienee ne kirjoittanut joskus 2000-luvun alussa. Tässä ne hieman tiivistettynä.

     

                                                                                                 Hilma Ahola

 "Äitini Hilma Ahola os. Tamminen syntyi Uuraisten Kotaperän Pirjolan talon tyttärenä 4.11.1884. Tyttäriä oli kaikkiaan neljä ja poikia kaksi. Tytöt olivat nimeltään; Iida, Eedla Maria, Hilma ja Anna Johanna. Pojat olivat Eemil ja Vihtori. Iida-tätiä en nähnyt, hän oli kuollut jo aikaisemmin. Kun äiti avioitui ja tuli Korpelan tilan emännäksi, tulivat Eedla ja Anna tädit myös Korpelaan asumaan. Heistä oli hyvä apu äidille kun meitä lapsia alkoi syntymään. Annalle oli mieluista karjanhoito ja Eedla oli ilmetty lastenhoitaja. ( Eedla Maria Tamminen 1868-1941, Anna Johanna Rasinaho os. Tamminen 1890-1980).

Perheemme lapset olivat Aune s.1.11.1911, Tauno Adiel s.14.11.1915, Uuno Aksel s.24.3.1918, Aili Annikki s. 4.8.1922 ja Sanni Sanelma s.17.5.1926. 

Oli meillä vielä serkku Elli, jonka kanssa kasvoimme. Yhdessä leikittiin lapsuuden leikit ja käytiin koulut. ( Elli Kovanen os.Tamminen 1923-1969, Anna-tädin avioton tytär.) 

Perheeseemme kuului myös kasvattiveli Asko. Hänen perheensä muutti Nikille jostakin Etelä-Suomesta. Askon äiti oli Kotaperältä lähtöisin, niin halusivat tulla sinne. Hän sairastui kuitenkin keuhkotautiin, joka oli siihen aikaan vielä melko yleinen sairaus. Sairaus oli jo alullaan kun Asko syntyi, siksi oli saatava lapset hoitoon kun isä ei voinut hoitaa. Hänellä oli jo kaksi lasta entisestä avioliitosta. 

Toivoimme että tämä pieni nuorimmainen otettaisiin meille. Vihdoin toiveemme toteutui kun saimme Askon kotiimme. Kyllä hän olikin vilkas ja suloinen, ehkä noin 2-vuotias kun tuli meille. Me saimme helliä häntä pikkuveljenämme. Muistan esimerkiksi kun läksimme mäenlaskuun talvella, laitoimme Askon reppuun selkäämme että hänkin saisi tuntea mäenlaskun iloa.(Asko Rasinaho 1933-2019 ).

Äidin elämä oli työntäyteistä aamusta iltaan. Isä välitti teuraslihaa Jyväskylän kauppiaille. Lihantarkastamolle oli lähdettävä aamuvarhain. Muistan kun äiti laittoi herätyskellon tammikirnun sisään että soitto kuuluisi vaimeammin eikä säikäyttäisi soitollaan. Siitä sitten touhusi isän ja lihakuorman ajajan matkaan. Koti oli kylän keskellä ja piharakennuksessa oli kauppa ja tuvan puolella puhelinkeskus. Kyläläiset kävivät ostoksillaan ja oli usein tapana, että tulivat myös tuvan puolelle juttelemaan ja soittamaan puhelimella. Silloin ei vielä ollut läheskään kaikissa talouksissa puhelinta. Äidillä oli aina pannu kuumana ja näin kahvia juodessa tuli tärkeimmät asiat mukavammin kerrottua. Siihen aikaan katettiin tuvan ruokapöytä kolme kertaa päivässä. 

Isälläni oli tapana jos joku vieras sattui ruoka-aikaan tulemaan sisälle, hän pyysi syömään. Omaa väkeäkin oli päivämiehineen toistakymmentä henkeä. Kyllä siinä äiti sai monta soppaa keittää pienen keittiön ja hellan tiimoilla. Siksi hän aina kesäisin halusi heinä- ja elopelloille haravoimaan. Mieleeni on jäänyt ne vastan teko retket metsässä. Joku miehistä kaatoi rauduskoivun ja niin menimme äidin kanssa sakilla tekemään siitä vastoja. Niitä tarvittiin paljon, kun oli usein vieraitakin saunan lauteilla. Yli sata vastaa tehtiin ja vietiin ne riihen kylkiäisen seinille ripustettuina kuivumaan. Lapset aikuistuivat ja avioituivat yksi toisensa perään. Äidin terveys hiipui ja hänellä todettiin vatsasyöpä. Tyynesti hän jaksoi  sairauttansa kestää. Uunon vaimo Liida hoiti hänet kotioloissa nurkumatta. Äiti nukkui pois 11.10.1949."

                                                                                        Aadi Ahola

"Isäni Aadi Rikhard Ahola syntyi Uuraisten Kotaperällä Aholan talon poikana 26.9.1890.  Veljeksiä oli 8 ja sisaria 2. Isäni sanoikin usein että meitä on kahdeksan veljestä ja jokaisella kaksi sisarta; Taneli,Taavetti, Kalle, Otto Matti, Nestori, Asarias, Aadi ja tytöt Matilda ja Aino. Olihan siinä työvoimaa Aholan kodin tarpeiksi. Poikien isä Taavetti olikin aamuisin poikia heräteltyään sanonut : Nouskaapa ylös, talkoita kuuluu olevan. Siihen aikaan pidettiin talkoita. Siinä tuli huvi ja hyöty, nuoret tapasivat näin työn merkeissä toisiaan. Muistan itsekin että varsinkin rukiin leikkuutalkoot olivat hauskoja. 

Kun veljekset olivat nuoria, oli aivan kuin muotia tuo Amerikkaan muutto leveämmän leivän ääreen. Niinpä Aholan pojistakin puolet läksi Amerikkaan. Isäni mentyään naimisiin osti Korpelan tilan, joka oli Aholan torppia. Hän alkoi tilaa pontevasti kunnostamaan. Uusi talon rakennukset ja raivasi lisää peltoa. Aittarakennukseen hän perusti kaupan jota sanoivat joskus Aatin aitaksi. Kauppa kävi hyvin, olihan se ainoa myymälä koko kylällä. Alkuaikoina ei ollut autoja, isäni oli kuulemma hakenut hevoskyydillä suolakuorman Turusta asti. Kun autot tuli, oli kylän ensimmäinen auto isälläni. Se oli muistaakseni Ford-merkkinen kangasverhoiltu auto. Se oli nuorten miesten kiinnostuksen kohde, sunnuntaisin he kerääntyivät sitä lykkimään. Huumorintajuisena miehenä isälläni oli paljon ystäviä ja liiketuttavia. Olin kerran pienenä tyttönä hänen kanssaan kaupungissa, niin melkein joka toinen vastaantulija tervehti häntä kadulla. Muistan myös kun isä ja Kaura-Topi esittivät pussijuoksua, se oli hauskaa katseltavaa. En muista kumpi voitti, ehkä Toivo kun isä painoi jo yli sata kiloa silloin. 

Vuonna 1956 isä osti Uuraisten osuuskaupan Kotaperän myymälän, jossa kaupantekoa jatkettiin väljemmissä ja asianmukaisissa tiloissa. Äidin kuoltua isä meni myöhemmin uusiin naimisiin myymälänhoitaja Kerttu Piesalan kanssa vuonna 1959. (Kerttu oli Aadia 30 vuotta nuorempi). Sitten uudenvuodenpäivänä 1962 läksivät vieraisille Kalle-veljensä luo Haukimäen Isoonmäkeen. Tuli yllättäen sydänkohtaus johon katkesi  isän elämänlanka. Isä koitti kasvattaa lapsiaan työntekoon ja rehellisyyteen. Kuitenkin omat vikansa ja erheensä tuntien, sanoi meille lapsilleen, ettemme katsoisi hänestä mallia, vaan eläisimme paremmin kuin hän. Kerttu muutti pois isän kuoltua ja kaupan osti Tauno-veli ja hoiti sitä perheensä kanssa yhdeksän vuotta. Uuno-veli  jäi Korpelaan isännäksi perheineen. Myymälä-autot tulivat kuvioihin ja koulu lakkautettiin, joka teki hallaa kyläkauppiaille."