Perunkirjoituksia

Aino Nylundin perunkirjaa

Mummoni Aino Maria Nylund (ent. Parikka os. Railo) kuoli keuhkokuumeeseen huhtikuussa vuonna 1935 Iitin Kausalassa. Hän oli iältään 39 vuotta 5 kuukautta ja 3 päivää. Neljästä lapsesta vanhin oli äitini Dagny, 13 vuotta. 

Perunkirjoituksessa olivat paikalla uskotut miehet, autonasentaja Pentti Mäkelä, maanviljelijä Roope Paavonen ja vainajan veli, autonkuljettaja Einar Railo joka toimi kirjurina. Vainajan leskestä, autonasentaja Lauri Nylundista tuli alaikäisten lastensa Dagnyn, Tuijan, Hilkan ja Jukan holhooja.

"Kuolinpesän pienuuden tähden ei ole perintöveroa maksettavana eikä myöskään holhoojalle tule tiliä alaikäisten osasta."

Sairaalalasku ja hautauskulut olivatkin melkein kaksinkertaiset pesän 1000 markan varoihin. (1000 mk = nykyrahassa alle 500 euroa). Pesän varoista puolet  koostui kahdesta kultasormuksesta, kuparisista kahvipannuista ja kattilasta sekä sänky-, liina- ja pitovaatteista. Tavaroista arvokkaimmiksi oli arvioitu ompelukone 100 mk ja "radio välineineen" 150 mk.

Marraskuussa 1935 oli Kouvolan sanomissa ilmoitus: "Kalevalan riemuvuoden suurnimenmuutossa ovat allamainitut kansalaiset, Hakkapeliittain päivänä, marraskuun 6:dentena suomalaistaneet sukunimensä." Myös Lauri Nylund otti tuolloin perheelleen uuden sukunimen, Noresmaa.

Perheen taloudellinen toimeentulo ei ilmeisesti ollut kovin vakaata lasten ollessa pieniä, perittyjä omaisuuksia ei ollut. Aino Railo oli suutarin tytär, jonka suku oli käsityöläisiä ja muuta tilatonta väestöä. Laurin ollessa 9-vuotias perheen isä kuoli kaivosonnettomuudessa Amerikassa. Lauri oli kuitenkin ilmeisen kätevä käsistään ja eteni autokorjaamon työnjohtajaksi. Ehkä käden taidot olivat perittyjä, isä Kustaa Nylund oli renkipoika jonka ammatiksi myöhemmin mainittiin "itseoppinut puuseppä". Isoisän, Tuomas Nylundin, kuolinpesässä oli erilaisia puutyökaluja, mm. "4 höylää, 2 puraa, vinteli ja piilukirves."

Tuomas Maijanpoika Nylund, Laurin isoisä, oli avioton piian poika Vähästäkyröstä. Tuomas meni rengiksi Ahlaisiin josta sitten Noormarkun kautta Jämijärven Vihuun torppariksi. Otti Jämijärvellä  sukunimekseen torppansa nimen, Jokela. Kahdesti leskeksi jääneellä Tuomaksella oli avioliitoistaan Katariinan, Maijan ja Miinan kanssa kaikkiaan 18 lasta vuosien 1872 ja 1911 välillä, näistä lapsista puolet ei  kuitenkaan elänyt muutamaa vuotta pitempään.

Henkikirjoissa köyhäksi mainitun Jokelan torppariperheen isä kuoli 67-vuotiaana vapunpäivänä vuonna 1915. Torppaan jäi leski Miina ja kuusi alaikäistä lasta, neljävuotiaasta Emmi Mariasta 14-vuotiaaseen Lyyti Emeliaan.

Miinan puumerkki

Kesäkuussa 1915 pidetyssä kalunkirjoituksessa todettiin pesän  varojen olevan arvoltaan 260 markkaa (=nykyrahassa 1000 euroa). Velkoja ja kuluja oli yli 400 markan arvosta, useita 15 - 100 markan suuruisia velkoja naapureille ja sukulaisille. Pesään oli kirjattu tavanomaisten kahvipannujen, kattiloiden ja liinavaatteiden  lisäksi paljon maatalouteen liittyviä työkaluja ja koneita kuten vältti ja viskuukone. Arvokkaimpia olivat kuitenkin eläimet, lehmä arvoltaan 80 mk, kaksi vasikkaa 15 mk ja neljä lammasta 8 mk.

Vuonna 1934 kuoli Jämijärven Vihussa 34-vuotias tilallisen vaimo Lyyti Emelia Katajisto, Miinan ja Tuomaksen vanhin tytär. 

Miina Matintytär saavutti saman iän kuin edesmennyt miehensä, hän kuoli Vihun kylässä 67 vuotiaana vuonna 1938.

.