Vuonna 1880 toukokuun alkupuoli oli lämmintä ja suosiollista toukotöille ainakin keskisessä Suomessa. Paikallislehdessä oli seuraava kirjoitus Petäjävedeltä.
Luonto heräsi eloon, mutta yhdessä Petäjäveden talossa kuolema vieraili kolmesti. Tuohimäen talosta Kintaudella kuoli lyhyen ajan sisällä vanha isäntä, tämän poika ja pojanpoika.
Tuohimäen vanhan isännän sisko oli esi-äitini (isän-isän-isän äiti) Heta Matintytär (1802-1878), sisarukset olivat lähtöisin Keljon talosta Uuraisilta.
Jo jonkin aikaa leskimiehenä ollut "talon vaari" eli vanha isäntä 75-vuotias Aaron Matinpoika kuoli toukokuun 5. päivä. Kolme päivää myöhemmin kuoli Aaronin vanhin poika, talon 52-vuotias isäntä, Matti Aaroninpoika. Viikon kuluttua kuoli vielä Matin vanhin poika 20-vuotias Hermanni Matinpoika. Taloon jäivät Matin leski Maija Leena 50, ja lapset Kalle 10, ja kuuromykkä 4-vuotias Otto. Vanhin lapsista Karoliina 25, oli jo aviossa ja asui miehineen talon torpassa, Pienmäessä.
Kaikkien miesten kuolinsyyksi on kirjattu"stygn" eli pistos, joka voi tarkoittaa montaa asiaa. Ehkä lähinnä keuhkotulehduksia tai sydänperäisiä kipuja. Tuolloin kuolinsyyn määrittely perustui yleensä omaisten ja papin arvioon, papeilla oli apunaan luetteloita yleisimmistä kuolinsyistä.(Vasta vuonna 1935 annetun asetuksen mukaan lääkäri oli velvollinen määrittelemään kuolinsyyn ja antamaan kuolintodistuksen.) Jää selvittämättä mikä oli Tuohimäen miesten todellinen kuolinsyy, jokin tarttuva tauti, myrkytys? Tuskin kaikilla sattui sydän pettämään toukotöissä.
Kesäkuun alussa kuoli Pietarissa keisarinna Maria Aleksandrovna. Keisarillinen senaatti ohjeisti maamme säätyläisiä viettämään suruaikaa. Tieto tästä tuskin tavoitti Petäjäveden Tuohimäkeä jossa oli surua omasta takaa.
Tuohimäen miehet, Aaron, Matti ja Hermanni haudattiin sunnuntaina 6. kesäkuuta. Hautajaisista kului vain puoli vuotta kun Karoliina meni isänsä ja veljensä perässä. Torpparin vaimo, Karoliina Matintytär, kuoli synnytykseen vuoden viimeisinä päivinä. Lapsi jäi henkiin mutta eli vain viikon verran. Leskeksi jäänyt torppari Hermanni Kallenpoika muutti myöhemmin Jyväskylään.
Matti Aaroninpojan leski, Maija Leena emännöi Tuohimäkeä ilmeisesti läpi 1880-luvun. Vuosikymmenen alkupuolella hän sai kahdesti sakot luvattomasta viinanmyynnistä. Vartuttuaan mieheksi Matin ja Maija Leenan poika Kalle aloitti isäntänä 1890-luvulla. Emännäksi hän haki 17-vuotiaan Alman Uuraisten Vääräsmäestä. Vuonna 1907 Kalle kävi Kuvernöörin luona tekemässä hakemuksen uuden kylätien rakentamisesta Kintaudelle. Tuohimäestä karkasi ainakin pari kertaa renki, joita Kalle lehti-ilmoituksella tavoitteli.
Maija Leena, 82-vuotias "eläkemuori", kuoli vanhuuteen Tuohimäessä 1912. Kalle myi omistamansa Tuohimäen perintötalon seuraavana vuonna, kauppahinta oli 63 tuhatta markkaa. Kalle oli ilmeisesti kauppa- ja hevosmiehiä. Hevosnäyttelyissä palkittiin Kallen hevoset, tamma "Alpertiina" ja ori "Nopsa". Vuonna 1916 hän oli isäntänä Väli-Taipaleen talossa ja myi omistamansa Rummalan talon hintaan 13.500 mk. Samana vuonna Väli-Taipaleessa Otto Tuohimäki, "talollisen veli", kuoli "rakkokatarriin" eli virtsatieinfektioon 39-vuotiaana. Kuuromykän Oton kuolinilmoituksessa luki "Rakasta, hiljaista vainajaa kaipaavat likinnä Kalle ja Alma Tuohimäki lapsineen". Kalle ja Alma hankkivat ilmeisesti 1920-luvulla Nisulan ja Korpi-Nisulan tilat omistukseensa. Maanviljelijä Kalle Tuohimäki kuoli pitkään sairastettuaan vuonna 1934 Kintauden Nisulassa.
