 |
| Taavetti Ahola 88-vuotiaana vuonna 1924 |
Kotaperän kyläkirjassa on isäni serkun, Bertta Tammisen, kirjoitus "Muisteloita Daavid Aholasta" josta pari otetta kuvaamaan tätä vanhaksi elänyttä isopappaani ;
"Daavid kävi hevosella merikaupungissa Turussa toistakymmentä kertaa. Hän vei sinne lihaa ja voita, toi suolaa, sokeria, rinkeliä ja vehnäjauhoja. Reitti oli tunnettu Hämeen härkätie, joka kulki Kuhmoisen, Lammin, Vanajaveden kautta Turkuun. Hevoset oppivat tuntemaan levähdyspaikat ja kääntyivät ohjastamatta, vaikka hyvällä ilmalla ei olisi aina tarvinnutkaan poiketa. Kerran Turkuun mennessä tuli niin leuto ilma, että Vanajaveden jää ei olisi kestänyt ylitystä. Piti odottaa kaksi viikkoa ja kuormassa olleet lihat pilaantuivat ja ne piti heittää Vanajaveden aaltoihin. Turkuun oli kuitenkin mentävä hakemaan ruoka- ja muita tarpeita. Juuri jouluksi kankaat ja muut Turun tuliaiset ehtivät, Daavid toi niin paljon tavaraa Turusta, että perusti Kotaperälle aittaan ensimmäisen kaupan."
"Vaikka Ahola oli maanviljelystila, niin muutakin tehtiin. Eräänä talvena Daavid ajoi laivan mastopuita Vilppulaan. Puut olivat 30 metriä pitkiä ja kuljetettiin umpipohjaisella reellä, sillä se kulki lumessa paremmin. Hän ajoi niitä koko talven ja hänen polvensa kylmettyivät, niihin tuli vettä. Polvet alkoivat mennä koukkuun ja tilannetta pahensi, kun hän kerran putosi riihen parvelta. Viimeisinä vuosina hän ei päässyt enää kävelemään. Vaikka Daavid oli yritteliäs ja ahkera, hän sanoi usein: "Jumalassa on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet" ja "Jumalass´ on juoksun määrä, ei miehen ripeydessä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti