Aadi Ahola

Aadi,Hilma,Aune,Tauno,Uuno,Aili ja Sanni. n.v. 1930 (kuva Aili Lehtisen)

Aadi Ahola (1890-1962) oli isäni isä. Hän syntyi Uuraisten Kotaperällä Aholan taloon perheensä nuorimpana lapsena. 

Perusti vaimonsa Hilma Tammisen (1884-1949) kanssa perheensä Korpelaan, jonka aitassa aloitti maanviljelyn ohessa kaupanteon. "Aati" joka tunnettiin myös nimellä "Korpelainen" osti ja myös teurasti karjaa lähikylillä. Kuljetti sitten lihat ja marjat myytäväksi Jyväskylään. Piti kylällä sekatavarakauppaa jota työtä vanhempani sitten jatkoivat 1960-luvulla.  

Serkkuni Raili Vesterinen muistelee pappaamme Kotaperän kyläkirjassa  seuraavasti:

"Muistoni papasta ovat hyvät. Aadi oli hyvä uimari. Hän kannusti meitä uimaan. Kun oltiin reissussa Bedford-kuorma-autolla tai Moskvits Elitellä, hän saattoi pysäyttää auton järven tai lammen rantaan ja sanoi, että nyt mennään uimaan. Kun sitten hänelle sanoi,että ei ole uimapukua mukana, niin hän sanoi, ettei sitä tarvita. Riisu vain pensaassa ja mene järveen. Hän pystyi kellumaankin melkein paikoillaan. Sieltä hän huuteli ohjeita, kun opettelin uimaan."

"Pappa aina kyseli meidän koulusta ja kaikesta mitä kuuluu, kun kävimme kaupassa. Joskus olin yötä Korpelassa vielä kun mummokin eli. Kerran nukuin heidän välissään ja heräsin aamulla ihan hikisenä, kun molemmat isovanhempani olivat aika tukevia. Pappa ei yleensä tarjonnut karkkia kaupassa käydessä, vaikka olisi tehnyt mieli. Jos hän joskus antoi karkkia, niin se oli Kevät-karamellia, joka oli suunnilleen samanlaista kuin Pihlajanmarjakarkit nykyisin. Enimmäkseen hän tarjosi vesirinkeleitä" 

Raili muistaa hyvin myös erään koulumatkan papan kyydissä Ylä-Kintaudelta, Aune-tädin luota :

"Lähdimme hyvissä ajoin Välilästä, että ehtisimme kello yhdeksäksi kouluun. Papalla oli kuitenkin erilainen aikataulu. Hän pysähtyi Höytiällä Keskimaan luokse. Irma ja minä jäimme autoon odottamaan. Olimme liikkeellä Bedfordilla. Pappa meni tapaamaan tulevaa vaimoansa Kerttua. No siinä meni jonkun aikaa. Sitten lähdettiin ajamaan Muuraismäen tietä Majasillalle päin. Sitten pappa sanoikin, että poiketaanpa Pohjassa Salmisilla, kun hänen pitäisi teurastaa siellä vasikka. Silloin jo sanoimme, että nyt emme ehdi kouluun. Pappa sanoi siihen, että älkää siitä huolehtiko, minä selitän opettajalle. Pappa sitten teurasti vasikan ja me odottelimme sisällä. Sitten vasikka kuorma-auton lavalle ja lähdettiin ajamaan kohti Kotaperää. Pappa meni sitten ensin sisälle ja selitti opettajalle, että hänen kiireidensä takia oltiin myöhässä. Taisi olla jo ruokatunnin aika, kun menimme sisälle. Ei opettaja, muistaakseni Hilja Kunelius, siitä mitään sanonut, ehkä hieman naurahti. "