Henkiraha

Postikortti: Itä-Puistokatu, Pori. 

"Luettelo niistä köyhistä Porin kaupungin kuntaan kuuluvista henkilöistä, joille vaivaishoitohallitus 3:n ja 4:n §§n nojalla Armollisessa Asetuksessa Helmikuun 20 p:ltä v.1865, on päättänyt olevan vuoden 1900 henkikirjoitukseen, antaa köyhyyden todistuksen vapauttamista varten henkirahojen maksusta : 
I kaup.osa nro 40 Fasterlund Frans, työmies ja vaimonsa Amanda, joilla on 5 lasta alla 10 vuoden; " 
(Porin henkikirjasta v.1900)

Henkiraha oli Ruotsissa ja Suomessa vuodesta 1634 alkaen käytetty henkilökohtainen vero, jonka kantaminen merkittiin henkikirjaan. 
Vanha henkirahajärjestelmä korvattiin Suomessa vuonna 1865 käyttöön otetulla uudella henkirahalla, jonka piti jokaisen 16 – 63-vuotiaan naisen ja miehen maksaa valtiolle vuosittain. Henkirahan suuruus oli vuosina 1865 – 1914 kaksi markkaa mieheltä ja yksi markka naiselta. Henkirahan maksamisesta oli vapautettu vaivaishoidolta elatusta saavat ja vaivaista isää, äitiä tai sukulaista elättävät henkilöt. Veroa ei myöskään tarvinnut maksaa sen, jolla oli vähintään kolme alle 10-vuotiasta lasta tai viisi alle 16-vuotiasta lasta. Henkirahan periminen lopetettiin Suomessa vuoden 1924 lopussa.  Evankelis-luterilaiset seurakunnat kantoivat henkirahaa vuoteen 1948 asti.

Vuonna 1900 oli Porin kaupungissa noin 13 tuhatta asukasta. Äidinpuoleisen esi-isäni, Frans Fasterlundin perheen lisäksi henkirahan maksusta vapautui muutama kymmenen muuta "köyhyystodistuksen" saanutta perhettä. Näistä noin puolella oli useita pieniä lapsia ja muilla erilaisia vaivoja; "kivulloisuutta", "tyrää", "hermotautia" sekä muuta "vialloisuutta". Lisäksi perheissä hoidettavana oli noin 170 "vaivaista" joista lapsia 100. Vaivaiskartanossa oli 115 "hoitilaista", nämä olivat mm.  vanhuksia, mielenvikaisia,"heikkomielisiä", "kaatuvaisia","halvattuja", kuuromykkiä, "tylsäjärkisiä". Kartanossa asui myös kolme pikkulasta äitinsä kanssa. Varsinaisessa lastenkodissa oli 39 lasta, iältään viidestä kolmeentoista vuoteen.

Vuosien 1905 ja 1910 henkikirjan mukaan Fasterlundit asuivat osoitteessa "Itä-Puistokatu 1" (nykyään Itäpuisto) Frans Fasterlundilla oli kahdesta avioliitostaan kaikkiaan 15 lasta, joista vanhin, äitini mummo, Maria Sofia syntyi vuonna 1875 ja nuorin Saimi Roosa 30 vuotta myöhemmin vuonna 1905.