Basilius Marttisen värikäs elämä

Basilius Marttinen 1871-1943 (Kuva Jenny Simolan)

Basilius Marttinen syntyi elokuun 17. päivä vuonna 1871 Petäjävedellä, Kuivasmäen kylässä. Vanhemmat olivat HeikkMarttisen isännän, Juho Eerikinpojan (s.1838) veli, talollisenpoika Kalle Eerikinpoika (s.1843) ja vaimonsa Amanda Hermanintytär (s.1849). Kummeina olivat isännän vaimo, Henriikka Topiaantytär Heikkilä (s.1846) ja Taavetti Hetanpoika Ahola (1836-1926), joka oli minun pappani Aati Aholan isä. Aikanaan sitten sattui niin, että näitten kummien lapset, Henriikan Ida-tytär ja Taavetin Taneli-poika avioituivat keskenään.

Kuivasmäen kyläkirja (Lerkkanen) kertoo Basilius Marttisesta seuraavaa: "Marttis-Pasu" tuli kuuluisaksi viisunikkarina eli arkkiviisujen sepittäjänä. Hän kulki kansan parissa Petäjävedellä ja ympäristössä myyden sepitteitään. Hänet tunnettiin myös kiertävänä rihkamakauppiaana.  Pasu kauppasi myös esim. ompelukoneita tilausmyyntinä sekä itse tekemiään puisia kauhoja ja lusikoita. Pasun tunnetuimpia viisuja olivat mm. "Laulu Kuru-laivan haaksirikosta", "Vetelin hiiva", "Allakkalaulu"ja "Surulaulu Joonas Sipisen murhasta". Marttis-Pasu asui perheineen monessa paikassa, hänellä oli legendan mukaan viisi vaimoa. Pasu ei antanut valokuvata itseään, ei ainakaan edestäpäin. Basilius Marttinen kuoli vuonna 1943 ja hänet on haudattu Petäjäveden uudelle hautausmaalle.

Etsiessäni sanomalehtiarkistosta lisätietoja tästä esi-isäni kummipojasta, piirtyi kuva hurjapäisestä miehestä. Miehestä joka joutui jatkuvasti lain kanssa tekemisiin ja kantoi kaunaa virkamiehille ja herroille. Oliko Basilius Marttinen sitten rehellinen työmies, kuten hän itseään nimitti, vai pelkkä huijari ? Ainakin hän oli yksi niistä värikkäistä persoonista joista jäi paljon tarinoita elämään. Ja ilmeisesti Basiliuskin iän myötä tasaantui yhteiskunnan kelvolliseksi jäseneksi, arvostus tuli ilmeisesti sitten vasta myöhemmin.


Tässä  sanomalehdistä löytämiäni juttuja, alkaen 18-vuotiaan Basiliuksen verityöstä vuonna 1890, ja päättyen poliisin pidätykseen Ylivieskassa vuonna 1908:


"Päivälehti" 1.7.1890 kirjoitti seuraavaa:
 -Ilkityö mitä raa`inta laatua. Kun torpanmies Filemon Isonkivenmäki, Petäjäveden Kuivasmäen kylästä v. k. 19 päivän iltana käveli kirkolta kotiinsa, niin satakunnan sylen päästä kotoaan lyötiin kirves hänen hartiaansa vasemman lavan viereen. Hyökkäys kun tapahtui kovin äkkiä, ja vielä takaapäin, niin ei ilkityön tekijästä voitu saada tietoa. Mutta kiire kun oli, ei lyöjä muistanutkaan vetää kirvestään irti, vaan jäi se haavaan riippumaan.Kirveestä saatiin todistaja, se kun tunnettiin itsellismies Kalle Mustosen kirveeksi. 
Epäluulon alaisena vangittiin heti mainitun Mustosen poika Basilius ja lähetettiin nimismiehen luo joka toimitti heti poliisitutkinnon. Siinä kuulusteltiin 30 todistajaa jolloin saatiin asiasta paljon selvitettä. Sittemmin oli asia esillä välikäräjissä t.k. 18 päivänä, jolloin kuulustettiin 26 vierasmiestä. Kaikista kävi selväksi että Basilius Mustonen oli mainitun ilkityön tekijä. Hän lähetettiinkin Vaasan läänin vangistoon odottamaan tässä kuussa pidettävistä välikäräjistä annettavaa lopullista tuomiotaan. Isonkivenmäki on vielä kovin heikko haavastaan ja epätietoista on tulleeko hänestä tervettä ollenkaan.
(Basiliuksen perhe asui Heikkilän talon torpassa, josta käytettiin nimeä Mustonen tai Marttinen.)

"Suomalainen" 12.3.1891: -Uudestaan vangittu. Viime kesänä löi torpparin poika Basilius Mustonen Petäjävedeltä torppari Filemon Isokivenmäkeä kirveellä selkään. Lyöjä vangittiin, mutta tarpeellisten todistusten puutteessa vapautti kihlakunnanoikeus hänet viime syksynä.Nyt on kuitenkin kertoo K.S, sama mies Vaasan hovioikeudelta t.k. 9 päivänä saapuneen erityisen käskyn mukaan vangittu.

"Keski-Suomi" 2.2.1895:  -Jyväskylän ja Petäjäveden välikäräjillä eilen tuomittiin irtolainen Basilius Mustonen eli Marttinen Petäjävedeltä väärän asiakirjan tekemisestä pidettäväksi 3 vuotta kuritushuoneessa ja menettämään 10 vuodeksi kansalaisluottamuksensa.

Keski-Suomi 4.9.1906

Basilius ei kuitenkaan lannistunut vaan aloitti liiketoimen, palvelijoitten välityksen Keski-Suomesta  Oulun tienoille. Basilius kuitenkin koki virkamiesten häiritsevän liiketoimintaansa, jonka vuoksi hän julkaisi seuraavanlaisen kirjeen "Sorretun Voimassa" 23.10.1907:

Virkamiehet hoi !! Kun olen saanut kirjeen, jossa eräs palvelia kertoo Jyväskylän piirin nimismiehen ja Petäjäveden poliiisin Niklas Paanasen viime viikolla kierrelleen Petäjävedellä, tiedustellen minua ja minun palvelusväen välitystointani. Minkä verran tuossa on totta, en ikävä kyllä voi varmuudella tuntea, olisiko taas laittomasti yritetty sekaantua minun töihini. Mutta kun Paananen, joku vuosi takaperin, erään viinasta pöhettyneen Vaasalaisen kera kulki samallaisilla uteluretkillä,saamatta toivomiaan tuloksia,ja kun siinäkään ei ollut rikollista syytä,täytyi pitkällä nenin luopua vakoilemisestaan.
Täytyy minun teille arv. virkamiehet täten ilmoittaa, kun en toimieni vuoksi jouda tulemaan sinne, ettette suotta itseänne vaivaisi, seuraavaa: Kyllä minä olen, tämä jo kolmas syksy, Keski-Suomen palvelijain kehotuksesta hankkinut heille palveluspaikkoja Oulunläänistä ym. Ja tänä syksynäkin pitänyt apumiehenäni T.Rantalaa ym. Ja vieläkin välitän niitä yhä edelleen ja vakuutan, että varmaan saa ne isännät palveliat joille olen luvannut,jos he laillisilla tavoilla hankkivat.Vaan minä vaadin isäntien vilkasemaan myös palkkauslakiin ja tilaamaan ja hankkimaan niitä laillisella tavalla,nyt minun kauttani ei lähetetä palvelioita säkki päässä kuten ne on niitä ennen vedelleet. Se isäntä, joka on palvelian pestiksi minulle lähettänyt rahan, saa kyllä palvelian jos ottaa sen laillisilla tavoilla, ja joka ei ota laillisilla tavoilla, se ei ole minun asiani. Ketään en saata aineelliseen vahinkoon, jos ei  ole itse siihen syypää.

Pyydän, antakaa hyvät herrat minulle tuo huono virka, ei te tällä elä kumminkaan, jos te tämän saisittekin. Enkä minä takauksiiini houkutuksilla Petäjäveden isäntiä saata vahinkoon. Vielä vaikka tämä ilmoitus on täten kallista, täytyy jatkuen selittää, kun ehkä olette uteliaita tietämään, että olen saanut suuren määrän sisäänkirjoitettuja kirjeitä, sísältämättä rahaa eli sen arvoa. Mitä tämä merkinnee? Onko herroillakaan tietoa? Minun mielestäni tämä on rahavallan keksimää laillisuutta. Meinanneeko nuokin isännät sisäänkirjoitetun kirjan kuitilla saada palvelijain ja minun palkkani maksetuksi? Ja antaako virkamiehet virka-apuaan silloin tositarpeessa ja moisten jälkeen eli käskyyn lähtevät. Jos jollakin isännällä on valittamista, tulee teidän vaatia selvä ennenkuin häiritsette minun elinkeinoani, kun olen rehellinen työmies.  

                    Kokkolassa Lokakuun 20 p:nä 1907.
                    B.Marttinen Petäjävedellä



Basiliuksen liiketoimet kokivat kuitenkin pahan takaiskun jo seuraavana keväänä, asiasta kirjoitti mm. "Turun Lehti" 31.3.1908:

Paljastunut huijausliike.

Maanantaina t.k. 23 p:nä vangitsi Ylivieskan v.t. nimismies, poliisi Laine Ylivieskassa nykyään asuntoa pitävän Basilius Marttisen. Marttinen on, niin kuin poliisikuulustelussa ja suuresta poliisin haltuun joutuneesta kirjeenvaihdosta selville käy, sama mies, joka viime syksynä Petäjävedellä kumppaniensa kanssa piti tuota paljon huomiota herättänyttä "palvelijain välitystoimistoa", josta on paljon sanomalehdissäkin kirjotettu.
Viime syksynä marraskuun alkupuolella  tuli Marttinen Ylivieskaan ostaen täällä torpan, jossa hän on vähän nimeksi harjoittanut kuparisepän ammattia, sekä pientä kulkukauppaa. Pitkin talvea on poliisin ja paikkakuntalaisten huomio ollut kiintyneenä Marttiseen, suuren kirjeenvaihdon ja paljon rahojen käsittelyn takia. Myöskin on hän, niinkuin on selville käynyt, pitänyt täydellistä "haaremia" torpassaan vaihetellen aina vähän väliä uusia naisia, ollen niitä välistä useampiakin yhtaikaa, joiden kanssa hän itse on pitänyt "yhdyselämää" sekä antanut "syrjäisillekin" siihen tilaisuutta.Marttinen on ollut passilla Ylivieskassa joka osottaa hänen olevan myöskin Petäjävedeltä kotoisin, jossa hänellä on omakin vaimo. 

Myöskin on selville käynyt että Marttinen on ollut pääjohtajana siinä "koplassa" joka on harjottanut tämän talven kuluessa Oulussa suurta huijausliikettä nimellä "K.Pitkäkangas Maalaistuotteiden osto- ja myyntiliike Oulu". Tällä nimellä ovat huijarit Keski-Suomen sanomalehdissä ilmottaneet ostavansa kaikkia maalaistuotteita, sekä metsän riistaa, nahkoja ym. "Toiminimi" ei lupaa tavaroita jälkivaatimuksella lähettää "tavaran monilaatuisuuden vuoksi" vaan lupaa tilityksen tehdä heti tavaran saatua. Lopullisesti pääsi poliisi Marttisen toiminnasta selville siten, että eräs mainitulle toiminimelle tavaroitaan lähettänyt henkilö kävi Oulussa etsimässä viivästyneitä tilityksiä, vaan kauppiasta ei Oulusta löytynytkään; kuitenkin sai hän sen verran selville että Ylivieskassa pitäisi olla samaan "sakkiin" kuuluvia henkilöitä. Poliisi kuultuan asian arvasi heti, mikä mies Marttinen oli. 
Poliisin mentyä torppaan oli Marttinen lukemassa kirjettä joka kuului samaiseen liike-kirjeenvaihtoon. Kirjeen sieppasi poliisi Marttisen kädestä, sekä otti takavarikkoon paljon muitakin asiaan kuuluvia kirjeitä.Myöskin oli Marttisella hallussaan 700 revolverinpatruunaa suurta kokoa. Poliisin kysymykseen, millä oikeudella hän on sellaisia liiketoimistoja pitänyt, oli Marttinen sanonut kuuluvansa työväen johtomiehiin, jonka tähden hänellä oli sellaisiiin oikeus. Suuria summia ovat huijarit tällaisilla keinoilla puijanneet. Marttisella näyttää olevan paljon apulaisia ja liike näyttää olevan laajalle sekä monille eri haaroille levinnyt, kertoo Kaleva.