 |
| Fanny Stenroth |
Kristillinen kalenteri "Walohon" nro1 1.1. 1917 :
"Saarijärven pitäjähän on jotensakin kaukana, mutta vielä kauemmaksi erämaahan kulki tie, kun he keväällä v.1865 muuttivat kolmen pienen lapsensa kanssa Uuraan kappeliseurakuntaan, jonne pastori Stenroth oli nimitetty pitäjänapulaiseksi. Itse muutto ei ollut leikintekoa kelirikon aikana. Fannyn rakas pianino kävi niin pahaksi, ettei siitä lähtenyt pitkään aikaan ainoatakaan ääntä. Siihen oli varmaan osaltaan syynä sekin, että pappila johon he tulivat, oli hyvin huonossa kunnossa.
Vielä kallisarvoisempikin omaisuus kuin soittokone vahingoittui vetoisissa ja huonosti varustetuissa huoneissa. Niinpä esim. vanhin pikku tytöistä sai silmäkivun, joka teki sen, ettei hän nähnyt ollenkaan. Lähiseuduilla ei ollut lääkäriä, joka olisi voinut auttaa. Eräänä päivänä luki nuori äiti pikku sairaalle kuinka Jeesus kulki ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki. Silloin kysyi lapsi äkkiä: "Äiti, eikö hän voisi parantaa minuakin ". "Kyllä sen hän kyllä voi, jos hän tahtoo", kuului vastaus."Rukoillaan häneltä sitä". He rukoilivat ja vastaus tuli. Pienokaisen silmät paranivat vähitellen kokonaan. Niin, rikas Isä oli lastensa kanssa ja siunasi heitä.
Ulkonaista mukavuutta ja ylellisyyttä ei heillä kovin paljoa ollut. Jos pappilan emäntä tahtoi joskus itse askarrella keittiön hellan ääressä, piti hänen kiivetä tuolille. Keittiössä ei nimittäin ollut lattiaa, muissa huoneissa oli kyllä lattiat, mutta ei lattianpohjia. Ovissa ei ollut lukkoja, ja akkunat olivat osaksi menneet rikki ja paikatut. Siihen aikaan ei pappi ollut halukas pyytämään seurakuntaa korjaamaan pappilaa ja panemaan sitä parempaan kuntoon, sillä juuri Stenrothin perheen ollessa Uuraisissa sattuivat hirveät nälkävuodet 1866-67. Joukoittain kerääntyi nälkäisiä pappilaankin, ja siellä koetettiin auttaa sikäli kuin vain voitiin helpottaakseen hätää niin paljon kuin mahdollista. Jotta olisi enemmän leipää antaa niille, joilla ei sitä ensinkään ollut, pantiin omaan pöytään petäjänkuorella tai muulla hätäleipäaineella sekoitettua leipää. Uurainen ei kuitenkaan ollut aivan kauan Fannymme kotina. 1868 nimitettiin pastori Stenroth Helsingin komministeriksi, ja koti muutettiin siis erämaasta maamme sivistyksen keskustaan."
Komministeri (kappalainen) Otto Adolf Stenroth palasi Helsingistä takaisin Keski-Suomeen ja toimi Laukaan kirkkoherrana (1876-1906) ja lääninrovastina kuolemaansa saakka.
Pappilan vieressä Laukaassa asui räätäli Vilhelm Kuusisen vähävarainen perhe. Räätäli oli Jumalaa pelkäävä mies joka avusti kirkkoherraa jumalanpalveluksissa ja opetti lapsia kinkereillä, vastaavasti kirkkoherra tilasi räätäliltä "tukiostoina" vaatteita. Vaimo Sofian kuoltua Vilhelm Kuusinen muutti Jyväskylään jonne perusti räätäliliikkeen. Liiketoimet ajautuivat kuitenkin konkurssiin, Vilhelm sairastui ja kuoli keuhkotautiin. Tuolloin kirkkoherra Stenroth tuli apuun ja avusti orvoksi jääneitä lapsia. Lukupäätä omannut räätäliperheen poika, Otto Wilhelm tuli myöhemmin tunnetuksi itäisessä naapurissamme.
Otto Ville Kuusisen (1881-1964) lapsuudesta kertoo Keskisuomalainen-lehti vuodelta 2013 http://www.ksml.fi/kotimaa/Maanpetturi/207507
_______________________________________________________________________________
Otto Adolf ja Fanny Stenrothin lapsia:
-Otto Eliel Stenroth (1861-1939) oli senaattori ja Suomen ensimmäinen ulkoministeri. Artikkeli vuodelta 2008 Suomen Kuvalehdessä:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomen-ensimmainen-ulkoministeri-otto-stenroth-varmisteli-suurta-linjanmuutosta/
-Fanny Wilhelmina Stenroth (1863-1938) toimi voimistelun lehtorina Heinolan opettajaseminaarissa, kehitti "pulpettivoimistelun".
-Paul Oswald Stenroth (1869-1952) kirkkoherrana Heinolassa ja Laukaassa, lääninrovasti, kirjailija, suomentaja. Tyttärenpoika Lapuan emerituspiispa Yrjö Sariola.
-Naimi Maria Stenroth (1875-1925) kirjailija nimellä Marja Salmela.
-Stenrothin sukuseura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti