Kirkkoväärti

Jyväskylän vuonna 1775 rakennettu kirkko

Jyväskylä oli 1700-luvulla Laukaan pitäjän kappeliseurakunta. Esi-isäni Matti Eskonpoika (s.1697), alunperin talollisen poika Kuikan Mannisesta, tuli Taavettilaan vävyksi ja myöhemmin isännäksi avioiduttuaan talon tyttären, vuonna 1711 syntyneen Liisa Juhontyttären kanssa.
Matti Vilpunpoika (s.1772), Matti Eskonpojan ja Liisa Juhontyttären tyttärenpoika, muutti 1700-luvun lopulla Jyväskylästä Petäjävedelle. Petäjäveden Kokkilasta suku sitten kulkeutui Uuraisten Kotaperälle Aholaan, jossa pappani Aadi syntyi vuonna 1890.
Matti Eskonpojan  ja Liisa Juhontyttären pojanpojasta, Matti Simonpojasta (s.1766), lähtee toinen sukuhaara Kotaperän Kalteenmäkeen. Kalteenmäen torpassa, Saunamäessä, vuonna 1884 syntynyt Hilma Eerikintytär avioitui Aadi Aholan kanssa. Aadin ja Hilman mummojen isät olivat pikkuserkuksia.

Matti Simonpoika oli Taavettilan isäntä joka toimi aikanaan myös "kirkkoväärtinä" eli kirkonisäntänä 1800-luvun alussa Jyväskylän kappeliseurakunnassa.

"Kirkonisännän tehtävänä oli kirkon taloudellisten asioiden hoitaminen. Valinta tehtiin pitäjänkokouksessa jossa virka oli luottamustoimena pakko ottaa vastaan, ellei 2 hopeataalerilla halunnut lunastaa itseään vapaaksi. Kirkkolaissa säädettiin lisäksi että kirkonisännän tuli "koko pitäjän asiat toimittaa tuomiokapitulissa ja käräjissä kirkkoherrasta ja kappalaisesta, niin myös antaa tieto, koska joku vieras tulee muualta joko asumaan tai palvelemaan sekä tuomaan edes piispankäräjissä kirkkoherran ja kappalaisen valitukset". ( Onni Repo:Jyväskylän kunnan historia).

Suomen sodan aikana, vuonna 1808, venäläiset sotajoukot majoittuivat Jyväskylän kappelikirkolla ja seurakunnan pappi, kappalainen Tuderus, joutui pakenemaan Toivakkaan. Venäläiset polttivat nuotiossaan kirkkotarhan ympärille pari vuotta aiemmin rakennetun hirsiaidan. Seuraavana vuonna kappalainen ilmoitti tulleensa täysin sokeaksi ja pyysi tämän vuoksi seurakunnalta itselleen apulaista.
Ajat olivat raskaat kirkkoväärti Taavettilalle, joten pitäjänkokouksessa vuonna 1809 hän pyysi korotusta yhden riikintaalerin palkkaansa. Vaatimukseen kahden riikintaalerin eli riksin palkasta vastattiin, ettei kannattanut maksaa kun kirkonkassa oli aivan tyhjä. Ellei Taavettila halunnut sillä palkalla olla, niin kyllä joku muu. Vilppu Ristonmaa olikin virkaan halukas ja siihen myöskin valittiin.

Pikkulammen rannalla Salmikuukka vasemmalla, oikealla Iso-Uurainen.(digi.narc)

Matti Simonpoika Taavettilan ja vaimo Sofian (s.1769) poika, Juho Matinpoika (s.1797) otti muuttokirjan Uuraisille ja meni vävyksi Salmikuukan taloon Uuraiskylälle. 16-vuotias Anna-Liisa Eerikintytär ja Juho Matinpoika vihittiin vuonna 1822 Uuraisilla.  Anna-Liisa ja Juho jäivät asumaan Salmikuukkaan, jota myöhemmin myös Lamminmäeksi kutsuttiin. Lapsia syntyi ainakin seitsemän. Anna-Liisa kuoli halvaukseen viisikymmenvuotiaana, tuolloin Juho mainittiin sokeaksi. Leskeksi jäänyt Juho kuoli vuosia myöhemmin pistokseen.



Anna-Liisan ja Juhon vanhin tytär avioitui äitinsä lailla nuorena. Seitsemäntoistavuotias Heta Stiina Juhontytär (s.1827) ja Topias Antinpoika (s.1821), Huutolan torpan vanhin poika, vihittiin talvella vuonna 1845. Perhe muutti vuonna 1852 Huutoniemestä Kotaperälle Nikinahon torppaan, josta sitten myöhemmin Koskelan taloon. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista neljä kuoli pienenä.
Vanhimpien lasten jo aikuistuttua Heta Stiina ja Topias muuttivat isänniksi Kalteenmäkeen, jossa Heta Stiina kuoli tapaninpäivänä vuonna 1880 keuhkotautiin. Topias otti Kotamäen leskestä uuden vaimon ja eleli Kalteenmäessä kunnes vaimo vuonna 1887 kuoli halvaukseen, oli sattumoisin jälleen tapaninpäivä. Kolmas vaimo oli myös leski, mutta hieman nuorempi, niinpä hän jäi sitten leskeksi kun Topias kuoli keuhkokuumeeseen 73 vuoden iässä. (Topiaksesta myös tässä aiemmassa jutussani).

Heta Stiinan ja Topiaksen lapsista vuonna 1854 syntynyt Juho Topiaanpoika Kalteenmäki eli "Kalteen-Jussi" tunnettiin verenseisauttajana ja taikojen tekijänä. Varsinkin eläimiin Jussilla oli vaikutusvaltaa.  Pojanpoika Esko Kalteenmäki (s.1924) muisteli Kotaperän kyläkirjassa seuraavasti :
"Ollessani pikkupoika, oli talossa Vahti-niminen koira. Koira oli lähtöisin Kyynämöisiltä ja sen taloon tulo oli erikoinen. Koira oli ollut erään Kalteenmäessä käyneen vieraan mukana, joka oli piloillaan sanonut: "Siinä on teille koira, jos saatte sen jäämään taloon." Jussi ryhtyi leikkiin ja naurahti: "Kyllähän koiran saa jäämään." Hän otti leipäpalasen ja haukkasi siitä pitäen välillä palasta kainalossaan. Viimein antoi koiralle lopun palasesta. Koira jäi todellakin taloon.
Parin päivän päästä tuli emäntä Kyynämöisiltä hakemaan koiraa kotiin mutta koira pakeni aitan alle. Isäntä haki sitten koiran Kalteenmäestä ja talutti nuorassa kotia kohti mutta koira pakeni metsään ja palasi Kalteenmäkeen. Jussi maksoi koiran rukiinjyvillä ja se palveli uskollisesti isäntäväkeään kunnes viimein kuoli vanhuuttaan. Se tuli kunnialla haudattua Kalteenmäen riihen luokse."

Heta Stiinan ja Topiaksen vanhin poika, Huutolan torpassa syntynyt Eerik Topiaanpoika (1845-1914), meni naimisiin pikkuserkkunsa Maija-Liisa Eerikintyttären (1846-1913) kanssa. Heidän isoisänsä Antti ja Matti Simonpoika olivat veljeksiä.
Eerik Topiaanpoika ja Maija-Liisa Eerikintytär asuivat Kalteenmäessä, Saunamäen torpassa jota myös Pirjolaksi kutsuttiin. 1880-luvulla oli rippikirjaan Saunamäen torpan kohdalle kirjattu " 1 lapsi  ristimättä kuuluu olevan ". Ja edelleen 1890-luvulla: " 2 lasta kastamatta,tyttöjä ", nämä olivat mummoni Hilma ja kummitätini Anna Johanna.
1900-luvulle tultaessa kukaan Saunamäen torpassa olleista kuudesta lapsesta ei ollut käynyt rippikoulua ja nuorin, vuonna 1890 syntynyt Anna, oli edelleen kastamatta.

Ei tiedetä liittyykö näihin asioihin mitenkään Kotaperälläkin noihin aikoihin vaikuttanut Kairahtalaisuus, synnittömyysoppia julistanut uskonlahko jolle oli tärkeää pysytellä erossa valtionkirkosta. Lapsia ei kastettu, häät ja hautajaisetkin hoidettiin omien kesken. Lahkon perustaja Vilppu Kairahta oli ammatiltaan lumppujenkerääjä joka kierteli ympäri Keski-Suomea. Vilppu oli asustellut myös Kotaperällä ilman kirjoja (osoitetta) kunnes Saarijärven nimismies Blomqvist karkotti hänet Multialle. (tiedot Kyösti Mölsän tekstistä Kotaperän kyläkirjassa).

Viimein Saunamäen torpastakin mentiin rippikouluun. Vuonna 1901 ripille pääsi Iida Silja, vuonna 1904 Hilma ja  Eerik Viktor vuonna 1905. Nämä kaikki jo aikuiseen ikään ehtineet saivat käydä rippikoulunsa yksityisesti Uuraisten pappilassa.
Iida Silja kuoli tuntemattomasta syystä juuri ennen 27-vuotispäiväänsä vuonna 1903. Eerik Viktor meni naimisiin Aholan piian, Hulda Pitkälän, kanssa vuonna 1906.
Vuonna 1911, heinäkuun 8.päivä, lauantai, oli vanhojen lehtitietojen mukaan Jyväskylän tienoilla puolipilvinen päivä, lämpötila aamulla 15 asteen tienoilla. Tälle päivälle on Uuraisten kirkonkirjoihin merkitty avioliittoon vihityiksi: talollisenpoika  Aadi Rikhard Davidinpoika Ahola, 20 Kuukkajärven Aholasta ja torpparintytär Hilma Eerikintytär Saunamäki, 26  saman kylän Saunamäestä.