Kauton sukua

Digitaaliarkisto; pitäjänkartta,Äänekoski

Tyttöjensaaren tarina

"Tyttöjensaari on Äänekoskella Mämmenniemen ja Ruotinrannan välillä Keiteleen Ristiselällä sijaitseva pieni saari. Vanha tarina kertoo, että sinne olisi aikanaan ajautunut kahden tytön vene, joka myöhemmin karkasi tytöiltä ja he jäivät saareen vangeiksi. Ilman ruokaa toinen tytöistä menehtyi, toisen saaresta pelasti Mämmen talon isäntä Juho Matinpoika Kautto. Tarinan mukaan aateliset tytöt olisivat paenneet Ranskasta isäänsä, joka aikoi naittaa toisen sisaruksista iäkkäälle aatelismiehelle. Pakomatkallaan sisarukset tulivat Suomen sisämaahan ja saivat kalamajan asunnokseen. Keiteleen saareen he joutuivat epäonnisella kalamatkallaan. Tyttöjensaaresta ja sinne joutuneista sisaruksista Anna ja Judith Moras`sta on aikojen kuluessa esitetty monenlaisia kertomuksia. Eräässä niistä tytöt mainitaan ranskalaisperäisen Moras`in aatelissuvun jäseniksi ja toisen mukaan heidät liitetään Virossa vaikuttaneeseen aatelissukuun.

Väitetään myös selvitetyn, että tytöt olisivat olleet venäläistä syntyperää ja alkujaan kasakoiden jälkeläisiä. Anna Margareta Moras avioitui pelastajansa Juho Matinpoika Kauton kanssa ja tuli sitten 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa Mämmen taloon emännäksi. Vuonna 1765 Anna Margareta Moras kuoli 83-vuotiaana Laukaassa ja oli Kauttojen laajan suvun kantaäiti." (Mämmenkylän historiaa)  

Anna Morasin vanhemmat olivat todennäköisesti Rautalammin komppanian luutnantti Jöran Bertilsson Moras ja vaimonsa Elisabeth Seger. Vuonna 1700 Narvan taistelussa Jöran Moras sai jalkaansa vamman joka ei parantunut ja tiettävästi  hän asui viimeiset vuotensa Saarijärven Tarvaalassa. (Genos; Heikki Vuorimies)

Mämmenniemestä Kuivasmäelle

Juho Matinpoika Kautto (k.1731) oli Laukaan Paadentaipaleen Mämmenniemen talon isäntänä 1705-1727 puolisonaan Anna Margareta Moras (n.1682-1765). Heidän pojanpoikansa Juho Eerikinpoika Kautto (1752-1809) ja puoliso Valpuri Matintytär (1755-1816), Laukaan Äänekosken Mannilan talon tytär, muuttivat Mämmenniemestä v.1781 Kuivasmäelle joka nykyään tunnetaan Petäjävetenä. He asettuivat asumaan Sakarista halottuun Tupamäkeen, kantatila nro 4. Heidän lastensa kautta sukumme ja Aholan talo kytkeytyy Kauton laajaan sukuun. "Kauttoja sanotaan Keski-Suomessa olevan enemmän kuin normaaleja ihmisiä". (Kauton sukusivut)

 

Isäntiä ja emäntiä

Ahola, kantatila nro 24, sijaitsee Uuraisten eli entisen Kuukkajärven pitäjän lounaiskulmassa, lähellä Multian ja Petäjäveden rajaa. Vuonna 1798 perustetun tilan uudisasukas oli  Pekka Toivonen eli Toivos-Pekka . Tämän jälkeen Nikaranperältä tulleet Yrjö Heikinpojan jälkeläiset, Heikki Yrjönpoika ja vaimonsa Leena Matintytär (isäntinä 1805-1817). Vuodesta 1818 alkaen isäntänä oli Heikin nuorempi veli Juho Yrjönpoika (1790-1858), jonka vaimo oli Kristiina (Tiina) Juhontytär (1794-1851) Kuivasmäen Tupamäestä. Kristiinan vanhemmat olivat edellämainitut Juho Eerikinpoika Kautto ja Valpuri Matintytär. 

Tupamäkeä isännöi vanhempiensa jälkeen Kristiinan vanhempi veli, Eerik Juhonpoika Sakari (1787-1833) ja puolisonsa Leena Antintytär (1789-1849)

Kristiina ja Juho Yrjönpoika asuivat  Aholassa kunnes muuttivat Petäjävedelle neljän lapsensa kanssa, muuttokirja päivätty joulupäivänä 1834. Vuoden 1836 vaihteessa Aholaan muutti Petäjävedeltä Joonas Matinpoika Kokkila (1804-1869) ja vaimonsa Riitta Liisa Matintytär (1807-1836) sekä heidän kolme lastaan. Vaimo kuoli jo ensimmäisenä kesänä ja leskeksi jäänyt Joonas avioitui pian uudelleen.

Kului kymmenkunta vuotta ja Joonaksen vanhin tytär Leena Joonaksentytär (1827-1898) otti itselleen puolison Petäjävedeltä. Vajaan 10 kilometrin matkan Tupamäestä teki Kasper Eerikinpoika eli "Sakarin Kasperi"(1821-1905), taloa aiemmin emännöineen Kristiina Juhontyttären veljenpoika. Joonas myi talon vävylleen Kasperille ja tyttärelleen Leenalle. Heidän tyttärensä, Leena Ulrika (1849-1902)  avioitui Taavetti Hetanpojan, "Ukkolan Taavetin" kanssa. Taavetista (1836-1926) tuli isäntä Aholaan, heidän kymmenestä lapsestaan nuorin oli pappani Aadi Rikhard (1890-1962). 

Aholan Kasperi 

Aholan Kasperin kerrotaan olleen vaatimaton ja uskonnollinen mies, kirkonkirjoissa ei kuitenkaan ole merkintöjä ripillä käynnistä ainakaan Uuraisten kirkossa. Olisiko sitten hoitanut kirkkokäyntinsä vanhassa seurakunnassa Petäjävedellä, matkahan oli suurinpiirtein sama, molempiin n. 20 kilometriä. Petäjävedellä lapsuutensa viettänyt Toivo Kansanen (s.1884) muistelee lapsena Petäjäveden kirkossa kuulemaansa "rovastin äitymistä"  Sisä-Suomi-lehdessä v. 1928 seuraavasti:  "Kerran oli Aholan Kasperi saarnan aikana penkkiinsä nukahtanut. Hän torkkui ja pää retkahteli yhä alemmas.Istuin lähellä ja vahingonilolla odotin miten siinä Kasperille kävisi. Kerran retkahti hän niin pahasti, että tasapaino meni. Kuului jyrähdys ja Kasperi kohosi maasta verta vuotavin kasvoin. Oli lyönyt otsansa edessäolevan penkin terävään kulmaan. Kun rovasti sen huomasi, silloin hän äityi saarnaamaan kirkossa nukkumista vastaan, niin että karsta katosta rapisi"

Kasperin vävypoika,Taavetti oli toimelias ja hyvämaineinen Aholan isäntä mutta olipa hänelläkin kirkonkirjamerkintä viinankeitosta. Kasperista, Taavetista ja heidän jälkeläisistään lisää tässä.

Linkkejä:

Laukaan Paadentaipaleen Mämmenniemen Kauttoja (Sivustolta Kolunpohjan historiaa)