Pois meni ja jälkeensä jätti

"Maaliskuu 28. päivänä 1881 pitettiin allekirjoitetuilta YYnä Talokkaijen David Aholan ja Kalle Koskelan kanssa lainlinen Kalun Kirjoitus eesmenneen Talon emännän Hedda Juhon tytön Kaldeenmäin No=7 Kyynämöisen Kylää Uuraisden seura kuntaa jälkeen jääneen perintö omaisuuten yli joka joulu kuu 26 päivä kuoleman kautta pois meni ja jälkeensä jätti perilliset Lesken Tobias Antinpojan ja hänen kanssa avioliitossa ollessa siitetyt 5 lasta täysi ikäiset nyt Erik, Juho ja Hilta joka on naimisessa torppar Juho Saarimäin kanssa Saarijärvessä  alaikäiset David ja Wilhelm joitenka formyntäriksi ja oikeuten ees valvojaksi ilmestyi nyt Heidän tätinsa mies torppar Abel Kantola Uuraisilla    sitten kuin leski Tobias oli varoitettu että walansa päälle ilmoittamaan tavara kaikki siinä tilassa kuin se waimmonsa kuolin hetkellä oli aljettiin kirjoitos arvion kanssa kuin seuraa"

Edellä olevalla tekstillä alkaa esiäitini perunkirjoitus eli kalunkirjoitus Uuraisten Kotaperällä vuonna 1881.
Toimituksen kirjuri, Aaron Heikinpoika Paananen (1810-1885), Uuraisten Paanalasta, oli ehtinyt jo 70 vuoden ikään. Hän omasi rippikirjamerkinnän mukaan jonkinlaisen kirjoitustaidon, joka oli hänen ikäiselleen tuossa maalaispitäjässä harvinaista. Muutoinkin vähälukuiset kirjoitustaitoiset olivat tavallisen kansan piirissä yleensä nuorempaa väkeä, kuten Aaronin kuuromykkä poika Taavetti, joka oli rippikirjan mukaan kirjoitustaidossa isänsä veroinen. Kotaperän kylällä näytti olevan rippikirjan perusteella kymmenkunta taidon omaavaa. Nämä olivat enimmäkseen talollisten ja mäkitupalaisten lapsia, mutta olipa mukana myös Vilhelmi Lähteinen, jalkapuoli räätäli Lähteenmäen torpasta. Pesän selvitysmiehillä, talollisilla Kalle Koskelalla (s.1844, Otto Rossin isä) ja Daavid Aholalla (s.1836, pappani isä) ei kirjoitustaitomerkintää ollut.

Kansakoulunopettaja Väinö Vaara kirjoitti seuraavasti vuonna 1919;
"Jos kansansivistyksen mittapuuksi lukutaidon ohessa otetaan kirjoitustaito, saamme hämmästyä, miten nuori ja alhainen sivistyksemme on. Toisin ei voi ollakaan. Kirkolliseen opetukseen ei nimittäin ennen kansakouluja kuulunut kirjoituksen opettaminen. Sen vuoksi sangen harvat 50 vuotta vanhemmista kansan miehistä, naisista puhumattakaan, osaavat nimensä kirjoittaa. Suuri on nuorempienkin kirjoitustaidottomien luku. Niitä kansanmiehiä, jotka aivan ensimmäisinä oppivat kirjoittamaan, on vielä elossa. Taito ei ole sitä vanhempi."


Vainaja, tämä "kuoleman kautta pois mennyt" oli 53-vuotias Kalteenmäen emäntä Heta Stiina Juhontytär (s.1827). "Jälkeensä jätti"  lesken Topias Antinpojan (s.1821) ja "hänen kanssa avioliitossa siitetyt 5 lasta";  Eerik s.1845, Juho s.1854, Hilda s.1857, Vilhelmi s.1863 ja Taavetti s.1865.
Perheen vanhimman lapsen, Eerik Topiaanpojan, tytär Hilma (1884-1949) oli minun mummoni, eli isäni äiti. Hilman sisko Anna Johanna (1890-1980) oli kummitätini.

______________________________________________________________________________________________________________

Selvityksen mukaan pesässä oli "valmista rahaa" eli käteistä 41 mk (nykyarvoltaan 173 euroa). Saatavia oli neljältä eri henkilöltä hieman vajaat 300 mk.
Eläimiä; kaksi hevosta; ruuna, arvoltaan 10 mk ja ori 100 mk. Mullikoita ja sikoja oli molempia viisi, neljä emälammasta ja kaksi karihtaa (karitsaa).
Tutkimusten mukaan vanhoissa perunkirjoissa hevosia ei ole mainittu nimeltä, kun taas lehmät on. Näin on nytkin tehty, seitsemän lehmää, arvoltaan 20-30 mk, olivat nimiltään; Mustikki, Kopero, Mansikki, Lälli, Punikki, Kaunikki ja Tähikki.
Rautakaluissa oli mm. rautakärryt, auroja, piilukirves, kuokkia, sontakouria (kolmipiikkinen kuokka) ja viitakkeita (viikate)
Pajakaluissa mm. moukar(-i), käsivasara, pihit, pärehöylä, sirppejä, kerihtimet, lehmän kello, näveriä (pora), höylän teriä ja romurautaa. Makausvaatteissa oli mm täkkejä, tyyny, loimi ja hursti (karkea rohdinkangas).  Pitovaatteita;  miehen paltto, verkanuttu, pumpulihame, 1 pari sukkia, saali ja pumpulli liina.
Kalapyyvyksiä (pyydys); nuotta köysineen, 2 verkkoa ja vene.
Puukalua; mm. kärryn korit, kirkkoreki, takareki, voipytty, 2 kiulua, 2 jauhovakkaa, kaljahölkki (ilm.käymisastia), piimäpytty, 33 maitopyttyä, kangaspuut, kiveräpää sohva, sänky, hyllykaappi, pöytä. Ajokaluja mm. suitset, ajolänget, mäkivyöt, satula, polttopiippu.
Kahveverstaita; 1 kahvipannu, 4 paria kahvikuppia, 1 retanekka (kermanekka), läkkikannu,kattolamppu, 6 talrikkia (lautasta), 2 kivikuppia, 4 paria veitsiä. Nahkoja; 5 bruukattua (parkattu?) vasikannahkaa, 3 vohlan (vuohi) nahkaa, nahkalaukku. Viljaa; 9 tynnyriä rukiita, 3 tynnyriä ohria, 12 tynnyriä kauroja, tynnyri herneitä, 10 tynnyriä peruja, villaa.
Kalteenmäen 1/8 manttaalin "ostoperintötalo" oli arvioitu 2000 mk arvoiseksi.
Velkoja oli  Vilhelm Paatelalle 2000 mk, oman seurakunnan kuntapankkiin 300mk, talokas Syrjäläiselle ostotalon hintaa 2004 mk, Saarijärven säästöpankkiin ostotalon hintaa 1500 mk. Kaikkiaan velkaa oli 6323 mk(= nykyarvo n. 26800 euroa), yli 3000 mk enemmän kuin pesässä oli varallisuutta.


"Yllä seisovaan kalukirjoitukseen olen tytyä ja otan kaikki velat sitä vähää tavaraa vastaan ilman jakamatta suorittaakseni"                                                   Tobias Antinpoika, leski
                                           T

"Koska nyt niin on että velat on nousseet 3083 ma. 72 p. korkiammalle tavaraa niin eroitamme ihtemme pois kaikkesta perintöomaisuutesta kuin myös velkain suorittamisesta ilman jakamatta.
           Pojat Erik ja Juhannes        Abel Kantola, formyntar            vävy Juho Saarimäki
                       E            J                        A                                                          J

                 "Että niin olemme tavaran arvanneet kuin yllä seisova kirja näyttää sen taittamme valalla vahvistaa"
                                   Kalle Koskela                                              David Ahola
                                          K                                                                   T




Aiempia juttuja Heta Stiinasta ja Topias Antinpojasta;   

           Kirkkoväärti (2017)                                      Rublia ja Punanen Ruunahevonen (2015)

Linkkejä:

Maalaisrahvaan kirjoitusmotivaatio ja asenteet kirjoitustaitoa kohtaan 1840-1890-luvun Suomessa, Laura Stark; Journal.fi/ Kasvatus & Aika

Nimestään lehmä tunnetaan; Sanna Pihlaja, Jyväskylän yliopisto 2017