perjantai 29. huhtikuuta 2016

Wallgrenin suihkukaivo

Havis Amanda (Wikimedia)





Eilen aamuna varhain tuossa 6-7 tienoissa paljastettiin kauppatorin laidassa lähellä P.Esplanaadin alapäätä Wallgrenin suihkukaivo. Kaivon keskuksesta kohoaa jalusta, jolla seisoo komeessa asemassa alaston pronssista valmistettu neitonen, katse suunnattu merelle päin. Kaivon ulkoreunalla on neljä merileijonaa, jotka lakkaamatta suihkuttavat vettä Helsinki-neitosta (se neitosen nimi pitäisi olla) kohti. Pienemmät merileijonat ovat taas neitosen jalkojen juuressa ikäänkuin suojelemassa neitosta suurempien leijonien voimakasta suihkutusta. Suihkukaivo on kaunis laitos, joka koristaa seutua ja on torinlaidan komeutena. Tervetuloa kaupunkiimme suloinen Helsinki-neitonen hyvinvoivine merileijonineen ! (Helsingin Uutiset 21.9.1908)

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Liikennetirehtööri A. Berner


Arvid Berner 1852-1910
"Lakko on loppunut. Koettakaa mahdollisimman pian saada taas kaikki entiselleen. Junaliike ei luonnollisesti voi heti alkaa koko laajuudessaan. Rauhoittakaa yleisöä"

Vuonna 1905 oli Suomessa suurlakko. Ylläolevan sähkeen rautatielakon päättymisestä oli Perä-Pohjolaiseen  lähettänyt liikennetirehtööri eli Rautatiehallituksen liikennejohtaja A. Berner. Tämä Berner oli nimeltään Arvid (1852-1910). Hän ei ollut Sveitsiläistä sukujuurta vaan kappalaisen poika Sakkolasta. Bernerin tultua valituksi virkaan kirjoitti  Päivälehdessä 4.11.1896 nimimerkki "Rautatieläinen" seuraavasti:

"Jos milloinkaan, niin nyt, voimme sanoa mitä ristiriitaisimmilla tunteilla, odotettiin yhden rautatielaitoksessamme mitä tärkeimmän viran - liikennetirehtöörin viran - täyttämistä.
Ja mitä tuskallisimmaksi kävi odotus, kun vaa´alle vihdoin joutuivat nuo kaksi joiden välillä nyt on vaali tapahtunut. Ja meidän täytyy suoraan sanoa että toisenlaista päätöstä ihan viimeiseen saakka suuressa osassa rautatieläiskuntaa, palvelijakunnassa, asialle toivottiin. Tiedämme kyllä että vastanimitetty viranomistaja on vanhimpia rautatieläisiä ja tunnetusti myös toimeensa kykenevä; tiedämme myös että hän jossain määrin kansallista asiata harrastanee (vaikka valitettavasti ei hänen harrastuksistaan siinä suhteessa rautatiellä tähän päivään asti ole jälkeäkään jäänyt, ei edes hänen virkaleimaansa), mutta me tiedämme myös että niin virkavaltainen ja hillitsemätön luonne kuin hänen,on suuressa määrin vaikeuttava hyväin välien syntymistä hänen ja palvelijakunnan välillä. Herra Bernerin toiminta liikennetirehtöörin apulaisena on tuntuvana todistuksena väitteellemme, sille joka asioita lähemmin tuntee. Asianlaita on valitettava ja sitä enemmän kun kaikesta päättäen uudet virtaukset yhä tuntuvammin alkavat liikkua rautatienpalvelijakunnassa, virtaukset jotka vielä vähemmin kuin ennen ottavat tottuakseen virkamahdilla. Tästä puoleen jos milloinkaan vaaditaan liikennetirehtööriltä tyyntä, hillittyä ja tasapuolista arvostelukykyä. Samalla kun mitä vilpittömimmin toivomme uudelle liikennetirehtöörille, herra A.Bernerille menestystä vaikuttavassa asemassaan, pyydämme häntä tyyynesti pitämään silmällä rautatienpalvelijakunnassa, erittäinkin sen liikenneosastossa hiljalleen mutta taukoamatta tapahtuvaa kehitystyötä."

Tehtyään pitkän työuran rautateillä liikennetirehtööri alkoi sairastella. Helmikuun 8. päivä 1910, sairastettuaan jo pari viikkoa keuhkokuumetta ja sydänvaivoja Arvid Berner kuoli.
Helsingin Sanomissa 9.2.1910   muisteltiin vainajaa:


Juna 12.11.1908
"..Lähes neljä vuosikymmentä on siis liikennetirehtööri Bernerin toimiaika valtionrautateitten palveluksessa kestänyt ja on se jo siis sellaisenaankin huomattava mutta erityisesti merkille pantava sen kautta, että hän koko virka-aikansa on ollut vastuunalaisimmissa toimissa mitä valtionrautateillämme löytyy. 
Tunnettua on nimittäin että esim. Pulsan asema siihen aikaan jolloin liikennetirehtööri Berner sitä hoiti ja jolloin ei vielä ollut Savon eikä Karjalan rautateitä, oli se keskus johon näiden maakuntien väestö suuntasi matkansa etsiessään pääsyä muun maailman yhteyteen. Tärkeimmän tehtävän hän on kuitenkin suorittanut niiden neljäntoista vuoden aikana, jolloin hän on ollut valtionrautateiden liikennetirehtöörinä, mikä virka vuosi vuodelta, rautatieverkon yhä laajentuessa on lisännyt haltijansa työtaakkaa. Tämä virka vaatii hoitajaltaan suurta kokemusta ja tietoja rautatielaitoksen eri aloilta, sekä maan liikenneolojen ja liikennetarpeiden tuntemusta. 

Edellisen pitkän palvelusaikansa kuluessa saavuttamansa kokemuksen ja hankkimiensa tietojen nojalla sekä erinomaisen tarmon ja työkykynsä avulla hän kieltämättä kyvykkäästi ja etevästi hoiti liikenneosaston hallintoa. Liikenneosaston - valtionrautateiden suurimman osaston- ylimpänä päällikkönä ollen on häneltä sitä paitsi vaadittu tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta osaston suurilukuisen henkilökunnan johtamisessa. Siinäkin suhteessa on liikennetirehtööri Bernerille annettava täysi tunnustus siitä että hän, silmämääränään pitäen rautateiden parasta on samalla koettanut ylläpitää hyviä välejä lukuisten alaistensa kanssa. Kaukana on hänestä ollut mikäänvirkavaltaisuus alaisiaan kohtaan, vaan ovat hänen alaisensa aina luottamuksella voineet kääntyä hänen puoleensa toivomuksilla, jotka mahdollisuuden mukaan ovat hänessä täyttäjänsä tavanneet.

Paitsi varsinaisiin virkatehtäviin, on liikennetirehtööri Berneriä käytetty lukuisiin muihin toimiin rautatielaitoksen alalla.Niin oleskeli hän v. 1890 yleisillä varoilla Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Itävallassa näiden maiden rautatieolojen tutkimista varten. V,1893 otti hän Senaatin määräämänä osaa komissiooniin, jonka tehtävänä oli Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa tutkia kapearaiteisia rautateitä ja niiden liikennöimistä. V.1895 hän oli Senaatin määräämänä jäsenenä komiteassa joka oli asetettu tarkastamaan uuden liikennesäännön ehdotusta. Sitä paitsi liikennetirehtööri Berner on edustanut Suomen valtionrautateitä lukuisissa ulkomaisissa rautatiekongresseissa sekä useita eri kertoja hoitanut rautatiehallituksen päätirehtöörin virkaa. 
Todistuksena siitä luottamuksesta jota hän virkaveljiensä ja alaistensa puolesta on nauttinut, on että hän useita vuosia on ollut rautatievirkamiesyhdistyksen Helsingin haaraosaston puheenjohtajana sekä rautatievirkamiesyhdistyksen keskustoimikunnan jäsenenä ynnä rautatieläisten valitsemana valtuutettuna sotilaslaitokseen kuuluvien henkilöiden leski- ja orpokassassa. 
Bernerille uskotuista muista luottamustoimista mainittakoon,että hän oli henkivakuutusyhtiö Suomen valtuuskunnan jäsen vuodesta 1893 ja Palovakuutusyhtiö Pohjolan hallintoneuvoston varapuheenjohtajana monet vuodet. Vainajaa jäävät lähinnä suremaan tytär ja poika.

Nimimerkki "Huilun Samueli"  muisteli puolestaan edesmennyttä Juna-lehdessä 17.3.1910 :
Liikennetirehtöörikin on aikoja sitten matkustanut manalanradoille, jättäen hyvätuloisen leipäpaikkansa seuraajalleen...Liikenne oli hänen hoitonsa alainen, koko liikenneosaston miehistö oli hänen alaisiaan....Liikennetirehtööri Bernerkin oli yksi kapitalismin kukkia. En tahdo loukata vainajan muistoa, sillä joskin hän menetteli puolueellisesti. niin hän teki sen porvarina ja porvarisvallan painostamana, mutta me soimaamme siitä koko kapitalistista järjestelmää, joka oli liikennetirehtöörinkin kutonut verkkoonsa. Ne lihavat virkapaikat ne miehen riivaa ! 
Rauha hänen tomulleen.

Blogger news