tiistai 27. huhtikuuta 2021

Laittomuuksia ja lama-aikaa

Kymintehdas 1920/ Museovirasto

"Naisvanki pakosalla.
 
Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilasta pakeni tämän kuun 13. päivä klo 7 vanki Hilkka Linnea Noresmaa, kotoisin Kotkasta. Paenneen vangin kiinniottamiseen johtaneista tiedoista maksetaan palkkio sekä korvataan aiheutuneet kulut."  Hufvudstadbladet 19.11.1946 (Vapaasti suomennettu). 

Hilkka Linnea Noresmaa (1926-1986) oli äitini Dagnyn (1922-2005) nuorin sisko jonka tapasin vain muutaman kerran joskus 70-luvun alussa. Äitini oli sanavalmis ihminen, mutta vaikutti kovin rauhalliselta tämän iloluonteisen pikkusiskonsa rinnalla. 

Kausalassa asuvan nelilapsisen Nylundin perheen nuorin lapsi, Hilkka, oli kahdeksanvuotias kun äiti Aino Nylund (1895-1935) kuoli keuhkotautiin keväällä 1935. Samana vuonna perhe muutti sukunimensä Noresmaaksi. Pari vuotta myöhemmin perheen isä, monttööri Lauri Noresmaa (1901-1953), avioitui palvelijatar Tyyne Saastamoisen (1903-1952) kanssa, valittiin Iitin kunnan palopäällikön varamieheksi ja tuomittiin ehdolliseen vankeuteen humalassa ajosta jarruttomalla autolla. Yksitoistavuotias Hilkka Noresmaa hiihti voittoon Iitin koulujen välisissä kilpailuissa vuonna 1938. Alaluokkien tyttöjen sarjan voittoaika kahden kilometrin matkalla oli 13,27. 

Aikuistuva Hilkka ei ilmeisesti tullut toimeen äitipuolensa kanssa vaan otti jossain vaiheessa kotoaan "hatkat". Hilkka oli vuonna 1944 Helsingin rikospoliisin huolto-osaston etsittyjen listalla. Hän eli elämänsä lapsettomana, oli kerran naimisissa, kerrotaan myös kohdalleen osuneesta lottovoitosta joka pian kuitenkin hupeni. Elämän loppu oli murheellinen, Hilkka Noresmaa löytyi kuoliaaksi paleltuneena Oulussa keväällä 1986. Hilkka on haudattu Ouluun Intiön hautausmaalle.


1930-luku oli hurjaa aikaa, lama rasitti kansaa ja vuosikymmen päättyi sotaan. Myös äidinäitini Ainon suvussa Kymenlaaksossa näytti sattuneen kaikenlaista aikakauden sanomalehdistä poimittujen pikku-uutisten perusteella.

Matti Simonpoika Friman (s.1875) oli äidinäitini setä. Isänsä Simon  ja veljensä Antin lailla hän harjoitti suutarin ammattia Sippolan pitäjän Viialan kylässä, joka nykyään tunnetaan Myllykoskena. Maaseutu-lehdessä 30.9. 1920 oli seuraavanlainen otsikko "Wiinamäen miehet tilillä": Haminan syyskäräjillä oli tuomittu 12 miestä, joukossa Sippolan Myllykoskelta oleva työmies Matti Friman joka sai juopumuksesta 50 mk sakkoa. Matti kuului Myllykosken työväenyhdistyksen järjestysvaliokuntaan, tämä ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta puukosta. Kymenlaakson Sanomat 29.7. 1930: "Puukotus Myllykoskella. Maanantaita vasten yöllä tuli Kouvolan asemalle mies nimeltään Matti Friman, kotoisin Myllykoskelta. Kun asemamiehet havaitsivat hänen olevan veressä kutsuivat he poliisin korjaamaan miehen. Poliisi vei Frimanin lääkärille, joka totesi haavat puukolla lyötyiksi. Tutkinnossa ei Friman ole voinut kertoa kuka häntä oli lyönyt, enempää kun sitäkään miten hän oli tullut Myllykoskelta Kouvolaan. Valitti kellonsa olevan hukassa. Lieneekö kadonnut vai onko varastettu."  Ilmeisesti Matilla oli kuitenkin arvostusta, koska hänen täyttäessään vuosia oli asia mainittu useassa eri lehdessä. Helsingin Sanomat 13.2.1935: "60 v. täyttää tänään suutari Matti Friman Sippolan Viialassa."

Kauko Kauno Rafael Railo (1913-1995) oli äitini serkku ja edellä mainitun Matti Frimanin veljen pojanpoika. Kouvolan Sanomat 29.9. 1934: "Humalainen mies otti Kouvolan asemalta auton ja ajoi sen ojaan. -Hänen toverinsakin autovarkaissa. -Molemmat miehet vietiin pahnoille selviämään. Eilen klo 12.15 tapahtui Kouvolan rautatieasemalla outo näytelmä. Pari humalaista mieshenkilöä olivat toikkaroineet asema-alueella ja joutuneet viimein auto-asemalle, missä ei sattumalta ollut ketään autonkuljettajaa. Toinen miehistä nousikin Rikhard Rautjärven autoon ja yritti sitä käyntiin, mutta ei siinä onnistunut. Toinen miehistä nousi sitten Oskar Gardemeisterin autoon ja sai kun saikin sen käyntiin. Mies ajeli autolla käyttäen pienintä vaihdetta, tuli Kauppalankadulle ja joutui viimein Valkealaan johtavalle tielle.Tätä tietä oli hän päässyt n. 2 km:n päähän, jossa auto oli mennyt ojaan rikkoutuen jonkun verran. Kun poliisit saivat verraten pian asiasta tiedon, menivät he asemalle ja pidättivät siellä sekatyömies Kauko Kauno Rafael Railon, kotoisin Kymintehtaalta. Toinen miehistä makasi sikahumalassa ojaan menneen auton vieressä. Tämä, Voikkaalta kotoisin oleva viilaaja Eero August Vilkman vietiin, samoin kuin toverinsakin, poliisivartioon jossa heitä tullaan kuulustelemaan kun selviävät humalastaan."

Äitini äidinisä ja aiemmin mainitun Matti Frimanin veli, Tuomas Simonpoika Friman (1861-1915) asui perheineen Kymintehtaalla Valkealan pitäjässä. Perhe vaihtoi sukunimensä Railoksi vuonna 1912. Lapset olivat mukana teatteriharrastuksessa, osalle siitä tulikin ammatti. Sisarussarjan nuorimmat näyttivät olleen ainakin jossain vaiheessa elämäänsä huonoilla teillä.

Saima Railo (1907-1984) oli äitini toiseksi nuorin täti.  Kouvolan Sanomat 16.4. 1931: "Takavarikot. Tiistaina takavarikoitiin Voikkaalla poliiisiviranomaisten toimesta Kuusankosken Ruotsulassa asuvalta toimettomalta naiselta Saima Railolta taskupistooli, jonka hallussapitoa varten hänellä ei ollut asianomaista lupaa."

Vieno Railo (1910-1947) oli äitini nuorin täti. Kymenlaakson Suunta  21.4. 1938: "Kuusankosken välikäräjillä eilen annettiin seuraavat tuomiot: Toimeton nainen Vieno Railo Kuusankosken Ruotsulasta tuomittiin tavanomaisesta väkijuomain luvattomasta myynnistä 7 kk vankeuteen ja olemaan sen jälkeen 2 vuotta vailla kansalaisluottamusta."

Hilda Alina Railo (s.1901) oli yksi äitini viidestä äidinpuoleisesta tädistä. Ei ole tietoa millaiset välit sukulaisiin olivat, mutta jotain saattaa päätellä seuraavasta Kouvolan Sanomissa 8.5.1937 olleesta ilmoituksesta: "Kiellämme kutsumattomia saapumasta vihkiäisiimme Kymintehtaan työväentalolle 15.5.1937."      Hilda Railo        Heikki Mertanen



Linkkejä:   Sukua Kymenlaaksosta     Hurja Lola ja muuta sukua     Aatamin sukua      Löytöeläin 

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Monson, Maine


Mainen osavaltiossa, Yhdysvalloissa ilmestyvässä sanomalehti Piscataquis Observerissä oli helmikuun 24. päivä vuonna 1910  uutinen eräästä kaivosonnettomuudesta. Tässä se vapaasti suomennettuna:

Kustaa Nylund, suomalainen, iältään 36 vuotta, 2 kuukautta ja 25 päivää. Hän oli tiistaina 15.2. iltapäivällä työskennellyt liuskekivilouhoksella irrottamassa liuskekiveä, kun yhtäkkiä oli ylhäältä pudonnut isompi kappale kiveä surmaten hänet.  
Mr. Nylund tuli Amerikkaan n. 2 vuotta sitten ja työskenteli louhoksella lyhyen aikaa. Helmikuun alussa hän palasi ja löysi työpaikan Kineon kaivoksesta, työskennellen vain neljä päivää ennen kuin onnettomuus tapahtui. Vainajaa jäivät suremaan vaimo ja 8-vuotias poika Suomessa sekä sisko Montanassa. Vain päivää ennen kuolemaansa hän lähetti vaimolleen Suomeen kirjeen jossa kertoi kaiken täällä menevän hyvin. 
Hautajaiset pidettiin keskiviikkona iltapäivällä, vainaja haudattiin uudelle hautausmaalle.
 



Wikimedia


Menehtynyt kaivosmies oli vaarini Laurin isä, Kustaa Tuomaanpoika Nylund (1873-1910). Tapahtumapaikka oli Amerikan koilliskulmassa, Kanadan rajalla oleva kaupunki nimeltään Monson. Täällä sijaitsevasta kaivoksesta toimitettiin liuskekivilaattoja ympäri maailman mm. hautakiviin, kateaineeksi ja erilaisiin sähkörakentamisiin hyvän eristävyyden ja tulenkeston takia. Monsonin mustaliuskekaivokset olivat vaarallisia, mutta ne saivat kylän kukoistamaan ja kasvamaan. Monsonin asukasluku kaksinkertaistui kaikkien aikojen korkeimmallle tasolle, n. 1200 asukkaaseen vuoteen 1910 mennessä. Suomalaisia oli heistä erään aikalaistiedon mukaan noin 100 henkeä. Suomalaiset siirtolaiset työskentelivät kivilouhoksilla. Ruotsalaisista siirtolaisista tuli puolestaan kylän kauppiaita ja yritysten omistajia. Eräs Monsonissa kasvanut asukas muistaa yhteisön järjestämät ruotsalaiset seisovat pöydät (smörgåsbord). Tarjolla oli muun muassa ruotsalaisia lihapullia, suolakurkkua sekä suomalaisia pullia, jotka ovat edelleen kiinteä osa Monsonin leivonnaismyyjäisiä. Monsonissa on nykyään hieman yli 600 asukasta. Kaupungissa toimii Finnish Farmers Club järjestäen mm. tansseja lauantaisin.

Vuonna 1910 Yhdysvalloissa oli kaivostyöläisiä Kaivosturvallisuushallinnon (MSHA) tilaston mukaan n. 725 tuhatta, joista onnettomuuksissa kuoli kyseisenä vuonna hieman yli 2800. Monsonissa tapahtui talvikaudella 1909-1910 kahdeksan vakavaa onnettomuutta joissa kuoli yksi ihminen, edellä mainittu Kustaa Nylund. 
Vuonna 2020 oli Yhdysvalloissa enää n. 63 tuhatta kaivostyöläistä, näistä onnettomuuksissa menehtyi viisi ihmistä.

Katovuosien, laman ja maaseudun liiallisen väestönkasvun aiheuttaman työttömyyden seurauksena yli 350 tuhatta suomalaista muutti 1860-luvun ja 1920-luvun välisenä aikana siirtolaisina Pohjois-Amerikkaan paremman tulevaisuuden toivossa.

Isäni neljä setää Aholan talosta Uuraisilta, Taavetti, Matti, Nestori ja Asarias lähtivät aikoinaan Minnesotaan. Vaimoni vaarin isä, Johan Sandstedt, teki tiettävästi useita matkoja Purmosta Yhdysvaltoihin. Siellä hän myös kohtasi matkansa pään Washingtonin osavaltiossa vuonna 1946. Äitini kasvattisisar, Toini Saastamoinen, muutti 50-luvun lopulla Jyväskylästä Seattleen ja avioitui Virolaislähtöisen Alex Elrandin kanssa.
Aina ei elämä uudessa kotimaassa mennyt suunnitelmien mukaan. Petäjävedeltä lähtöisin ollut Onni Marttinen, isäni serkku, ampui mustasukkaisuuden vallassa vaimonsa ja itsensä Minnesotassa vuonna 1925. Tästä aiemmassa  blogijutussani.

Kustaa Nylundin  Amerikkaan lähdön syitä voi vain arvailla, oliko perheen tarkoitus seurata myöhemmin perässä vai seikkailunhaluisen Kustaan vaurastua kovalla työllä. Leskeksi jäänyt puoliso, Maija Sofia, jäi Suomeen ja sai seuraavana vuonna aviottoman lapsen,  avioitui uudelleen vanhemmalla iällä  muuttaen Poriin jossa kuoli 82-vuotiaana. 



________________________________________________________________________________________________________________



Työmies 2.8.1912:  "4 nuorta miestä haluaisi suomen tyttöjen kanssa kirjevaihtoon. Asian kai itse arvaatte. Vanhojenpiikojen sekä leskien ei tarvitse kirjoittaa sillä niitä on täällä kylliksi. Osotteemme olisi näin, että kirjeet seilaa tänne päin. A. Lapatossu, E.Väkäleuka, V. Lempivä, A.Kaipaava. Monson Maine Box 157 U. S. of America."



Linkkejä:                                  
                                                  mainememory (mm. kuvia Monsonin kaivoksesta)      
                                                  Fältmarsch-Nylund-Noresmaa (aiemmin blogissa Nylundeista)         
                                                  Porin mummo (Kustaan vaimon sukujuuria)
                                                  Ahola (Aholan sukua)

tiistai 9. helmikuuta 2021

Porilaisia

  
Pori oli 1900-luvun alussa Suomen viidenneksi suurin teollisuuskaupunki Helsingin, Turun, Tampereen ja Vaasan jälkeen. Kaupungissa oli tuolloin noin 15 tuhatta asukasta. 
Isoisäni perhe asui kolmannessa kaupunginosassa osoitteessa Liisankatu 18. Puuseppä Kustaa Nylund, 29 vuotta, vaimo Maria Sofia, 27 vuotta sekä heidän poikansa Lauri Harald. Isoisäni Lauri oli tuolloin 1 1/2 vuotta vanha. Talossa asui myös työmiesten perheitä, kelloseppä, etsivä konstaapeli ja joukko vanhempia porvarisväen leskirouvia. 

Muutaman korttelin päässä, osoitteessa Isolinnankatu 11, asui Maria Sofian isä perheineen.Työmies Frans Fasterlund, 54 vuotta, vaimonsa Amanda Josefina, 44 ja lapset, Maria Sofian sisarpuolet; Silja Amanda 17, kaksoset Matilda ja Frans Oskar 14, Vilho Väinö 12, Martta Suleima 9, Arthur Viljam 5, Lempi Ilona 3, ja Anna Vilhelmiina 1 vuotta. Fasterlundien lapsikatraan lisäksi talossa asui kymmenkunta lasta, pari ompelijaa, muutama palvelija, poliisi, leskirouvia, lahtari, lääkäri sekä valokuvaaja John Englund jolla oli valokuvaamo Porissa. (Satakunnan museo/John Englund)  

Talon asukasluetteloon  on kirjattu myös hieman erikoisempi nimi, "Ruupert Matkailia". s. vuonna 1881. 
Kuvitteelliselta kuulostavan nimen takana on kuitenkin todellinen henkilö. Vähärauman kylässä syntynyt itsellisen Johan Färdin ja Vilhelmiina Matintyttären poika sai kasteessa nimekseen Robert Vindisian. 

Vuonna 1900 oli Satakunta-lehdessä seuraavanlainen ilmoitus: 
"Yleisölle huomautus" "Kaikkia kummityötä otan tehtäväkseni, ja välitän myöskin kaikkia laki- ja naima-asioita. Hollannin oblikatsioneja on myöskin myytävänä. Kunnioituksella Robert Windisian Färd Vähällä Raumalla". 
Pian tämän jälkeen Robert otti sukunimekseen Matkailija. Robert avioitui maakauppiaan tyttären kanssa, tytär oli nimeltään Ilma joten hänestä tuli rouva Ilma Matkailija.
Robert Matkailija harjoitti mm. torikauppaa. Hän ilmoitti lehdissä myyvänsä ja ostavansa mm. vaatteita, kenkiä, kalosseja, kengännauhoja ja plankkia. "Kaupustelija" Robert Matkailija tuomittiin vuonna 1908 koronkiskonnasta, sakkoja tuli tuhat markkaa. Vuonna 1921, kieltolain aikana, torikauppias Robert V. Matkailija sai viinanmyynnistä sakkoja 1700 mk ja menetti hallustaan löydetyn 4 litran erän pirtua. Torikauppiaan poika, Kosti Robert Matkailija sai samassa yhteydessä 500 mk sakkoa. 
Robert Vindisian Matkailija kuoli "sydämenhalvaukseen" 47 vuoden iässä vuonna 1928. Muistokirjoituksessa vainajan mainittiin olleen innokas palokuntamies, hän oli ollut Porin V.P.K:n jäsen vuodesta 1906. Kaipaamaan jäivät leski, kolme tytärtä, kolme poikaa ja yksi vävy. 
Sukunimenä Matkailija taitaa olla jo kadonnut, 40-luvun jälkeen viisi Matkailijaa on vaihtanut sukunimensä toiseksi.

Isolinnankatu (kuvaaja J.Englund/ Satakunnan museo)

perjantai 22. tammikuuta 2021

Ulrika Eleonora


Ruotsin valtakunnassa oli aikoinaan kaksi Ulrika Eleonora nimistä kuningatarta, Ulrika Eleonora vanhempi 1600-luvun loppupuolella ja hänen tyttärensä Ulrika Eleonora nuorempi 1700-luvun alussa.
Nämä samat kuninkaalliset nimet oli saanut muuan 1810-luvulla Björneborgin eli Porin kaupungissa asunut piikatyttö, Ulrika Eleonora Boberg. Tämä leipurimestari Gottlebenin piika tutustui erääseen kaupungissa asuneeseen sorvarin kisälliin. Hän oli Lauri Heikinpoika joka oli muuttanut Ruovedeltä noin vuoden 1815 paikkeilla kisälliksi sorvarimestari Ekmanille. Lauri oli ilmeisen suomenkielistä talonpoikaissukua mutta ottanut Porissa käsityöläisnimekseen Lars Sarlin. Hän oli lähtöisin Niemen talosta, Väärinmajan kylästä, syntynyt vuonna 1792.
Ulrika Boberg oli asunut Porissa vuodesta 1812 alkaen. Hän oli muuttanut naapuripitäjästä, Ulvilasta, oltuaan siellä pari vuotta piikana Koiviston rusthollissa. Ulvilaan hän oli tullut Raumalta.
Joulun aluspäivinä vuonna 1817 Ulrika ja Lars vihittiin Porissa. Parin vuoden kuluttua he muuttivat Ikaalisiin jossa sorvari Lars harjoitti käsityöläisen ammattiaan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Maria Ulrika ja Sofia Amalia. Tytöt olivat vielä pieniä kun Ulrika-äiti kuoli keuhkotautiin vuonna 1825.
Aikoinaan vanhemman tyttären tytär, vuonna 1860 syntynyt Maria Wilhelmina Lindfors, muutti Ikaalisista töihin puuvillatehtaaseen Tampereelle jossa avioitui maalari Oskar Lindholmin kanssa. Heidän pojanpoikansa Harry Lindholm oli vaimoni vaari.


Ulrika Eleonora Boberg syntyi vuonna 1792 todennäköisesti Pernajalla Itäisellä Uudellamaalla, jossa hänen vanhempansa Petter Boberg ja Ulrika Enlund samana vuonna vihittiin. Tuolloin he olivat palkollisina Tervikin kartanossa johon olivat edellisenä vuonna muuttaneet Ruotsista. Rippikirjassa oli Petterillä merkintä "fr. Sverige" ja Ulrikalla "fr. Skåne". Pernajan Koskenkylässä kosken rannalle oli jo 1600-luvulla perustettu rautaruukki ja saha. Tänne Forsbyn ruukkiin Ulrika ja Petter muuttivat. Petter oli ruukin räätäli. Perheeseen syntyi Koskenkylässä kolme lasta lisää; Maria Vivica, Petter Emanuel ja Johanna
Perheen äiti, Ulrika Enlund, oli kotoisin Satakunnasta, Raumalta. Vuonna 1787 hän oli lähtenyt sieltä piiaksi Kuusiston kartanoon, josta muuttanut edelleen jonnekin 1789. Ollut sitten jonkin aikaa Ruotsissa josta tullut Pernajalle joko yksin tai yhdessä Petter Bobergin kanssa. Oliko Petter sitten lähtöisin Ruotsista tai mahdollisesti alunperin Suomesta, jää selvittämättä. Hänen syntymävuodekseen oli merkitty 1764. Ruukin räätäli Petter Boberg menehtyi ilmeisesti jonkinlaiseen "hivutustautiin" tammikuussa 1801. 


Puolison kuoltua Ulrika muutti neljän lapsensa kanssa ruukkikylästä takaisin synnyinkotiinsa Raumalle. Perhe asui Enlundin suvun hallussa olleessa Plankkin talossa nro: 51. Talo kuului tuolloin sorvarien vanhimmalle, Ulrika Enlundin veljelle Emanuel Enlundille. Taloon kuului myös peltoa ja niittyä, riihi latoineen sekä kaksi ranta-aittaa. Plankkin talo löytyy edelleen Raumalta osoitteesta Pohjankatu 10.
Emanuelin ja Ulrikan isä, vuonna 1715 syntynyt Göran Enlund oli myöskin sorvarimestari. 
Göran Enlundin ja Lisa Andersdotterin perhe oli asunut samaisessa Plankkin talossa ainakin vuodesta 1756. Perheessä oli viisi lasta, vuonna 1761 syntynyt Ulrika oli toiseksi nuorin. Ilmeisesti perheellä oli Tukholmaan jonkinlaisia yhteksiä, koska Enlundin sisaruksista useampi näytti asuneen siellä jonkin aikaa. Ulrikalla oli rippikirjamerkintä muutosta Tukholmaan vuonna 1778 ja paluusta takaisin Skånesta kolme vuotta myöhemmin. 


Göran Enlund kuoli vuonna 1769 ja leski Lisa avioitui seuraavana vuonna itseään 15 vuotta nuoremman sorvarin kisällin, Johan Wessmanin kanssa. Vuonna 1780 Johan Wessman jäi puolestaan leskeksi ja avioitui Lovisa Eldbergin, 22-vuotiaan timpermannin tyttären kanssa. Sorvari Wessman perheineen asui Plankkin talossa aina 1780-luvun puoliväliin saakka. 
Tämän jälkeen Plankkia isännöi Göranin ja Lisan vuonna 1758 syntynyt poika, Emanuel Enlund perheineen. Emanuelin ensimmäinen vaimo oli Johanna Ståhle jonka kuoltua hän avioitui Anna Kristiina Lindahlin kanssa. Ulrika Enlund asui nuorimman tyttärensä Johanna Bobergin kanssa veljensä talossa kuolemaansa saakka. Ulrika kuoli vuonna 1837 "katarrikuumeeseen" ja sorvarimestari Emanuel "vanhuuteen" vuonna 1840. Johanna  kuoli koleraan vuonna 1853. Johannan veli, Ulrikan ja Petter Bobergin poika, Petter Emanuel, harjoitti myöskin sorvarin ammattia kaupungissa 1820-luvulla kunnes kuoli "vesitautiin" vuonna 1830. Samana vuonna, 1830, Enlundit olivat osallisina jonkinlaisessa riidassa josta saivat sakkotuomiot. Emanuel-isä sai 9 ruplaa 60 kopeekkaa sakkoja ja pojat Johan ja Emanuel 10 ruplaa 4 kopeekkaa "omankädenoikeudesta ja tappelusta". 


"Rauma eli 1800-luvulla merenkululla, joka kolmas raumalainen oli 1800-luvun puolivälin tienoilla merimies. Kaupunki sai vuonna 1830 tapulioikeudet, minkä jälkeen raumalaiset laivat alkoivat purjehtia eri puolille maailmaa. Englantiin ja Välimerelle vietiin puutavaraa, Suomeen tuotiin suolaa. Merimiehet pestattiin vuonna 1844 perustetulla merimieshuoneella. Se valvoi merimiesten palkkaamista, piti kirjaa merimiehistä ja auttoi köyhyydessä eläviä merimiehiä. 
Merimiesten työ oli raskasta ja vaarallista. Kuri laivoilla oli kovaa, ruoka huonoa ja palkkataso muihin maihin verrattuna matala. Monet merimiehet karkasivatkin laivoistaan." (yle/ artikkeli Jari Lybeckin väitöskirjatutkimuksesta)


Emanuel Enlundin jälkeen sorvarin ammatin harjoittamista Plankissa jatkoi hänen poikansa joka oli myöskin nimeltään Emanuel Enlund, puolisonsa oli Amalia Östring. Sorvari Emanuel Emanuelinpoika oli syntynyt Plankin talossa vuonna 1805 ja samassa talossa hän myöskin kuoli "vanhuuteen" vuonna 1881. 
Hänen pojanpoikansa oli Raumalainen laivanvarustaja ja puutavarakauppias Johan Ludvig Enlund (1859-1932).


Museovirasto: Vanhaa Raumaa

maanantai 9. marraskuuta 2020

Marraskuu 1952

 

Marraskuussa 1952 Yhdysvalloissa pidettiin presidentin valitsijamiesten vaalit.  Republikaanien ehdokas oli Dwight D. "Ike" Eisenhower, 62-vuotias viiden tähden kenraali ja sotasankari. Demokraatteja puolestaan edusti Illinoisin kuvernööri, 52-vuotias Adlai Stevenson, jota vastapuoli kuvasi lepsuksi liberaaliälyköksi ja republikaanien varapresidenttiehdokas Richard Nixon kutsui "munapääksi". Vaalissa Eisenhower sai taakseen 442 valitsijamiestä ja voitti 39 osavaltiossa.  Adlai Stevenson jäi kauas taakse 89 valitsijamiehellä ja yhdeksällä voitetulla osavaltiolla.

Suomikin oli tuona vuonna 1952 ollut maailman huomion kohteena. Kesäkuussa Kaliforniassa järjestetyissä kilpailuissa valittiin  Miss Universumiksi 17-vuotias Armi Kuusela ja heinä-elokuussa järjestettiin 12. kesäolympialaiset Helsingissä. 

Lokakuussa vuonna 1952 syntyi kaksi poikalasta jotka myöhemmin tulivat tunnetuiksi.  Leningradilaisessa kommunalkassa eli yhteisasunnossa asuvaan työläisperheeseen syntyi poikalapsi. Vladimir Spiridonovits Putinin ja Maria Ivanovnan kolmas poika sai nimekseen Vladimir. Perheen käytössä oleva huone oli kooltaan 17 neliömetriä. Ilmeisesti paremmat taloudelliset eväät sai elämäänsä Helsingissä vauraaseen ekonomiperheeseen syntynyt poikalapsi. Bror Arne Napoleon Wahlroosin ja Marita Wahlroosin esikoispoika sai nimekseen Björn Arne Christer. 

Uuraisten syrjäkylällä totuteltiin alkavaan talveen. Tehtiin maa- ja metsätöitä, hoidettiin luottamustehtäviä, käytiin kylässä ja hautajaisetkin piti järjestää. Isäni täytti 37-vuotta marraskuun 14. päivä, tuo perjantaipäivä näytti menneen massan teossa, 51 kpl.  Isäni päiväkirjoista marraskuussa 1952:

1.11.-52. Alkoi talvinen marraskuu. Ajoin kotona Korpelan hevosella halot ja rangat, heiniä, pahnoja sekä havuja ja pehkuja. 2.11.sunnuntai. Kovin pakkanen, 15 astetta meillä aamusella. Kävin hakemassa ojatilin lopun Mäkelästä 7684 mk ja maksoin Huippulaiselle lehmän hinnan lopun 5000 mk. 3.11. maanantai. Törkeä ilma, olin kotosalla. 4.11. tiistai. Tein Osuuskaupalla 3 tuntia lapuja ja Aholan maalla massoja 22 kpl. 5.11. keskiviikko. Massan teossa tein 40 kpl. Reino Rossi kuivasi minun ohrat ja osan kauroja. Sikossa oli syyskokous, pääsin johtokunnasta eroon. 6.11.torstai. Massan teossa, tein 40 kpl.  Saunamäen Aune toi meidän lapsilisän 10.800 mk. 7.11. perjantai. Aholan maalla olin massan teossa, tein 50 kpl tuplain kanssa. 8.11. lauantai. Massan teossa tein 52 kpl. 9.11. sunnuntai. Kävin Pirjolassa aamusta, hajin Jorman villahousut, maksoin kutojasta 300 mk. Sitten iltapäivällä käytiin Tupasella Saunamäen veljesten hevosessa. 

10.11. maanantai. Törkeä ilma räntäsatetta. Katkesi saha heti alkuun. Vietiin myllykuorma isän ja Huippulaisen kanssa Kummun myllyyn. Jauhatin 1 hehton ohria. 11.11.tiistai. Olin tänään Mäkelässä puimassa, otin palkkani 500 mk. Koululla olin myös raittiusjuhlassa, Inga oli kotona lasten kanssa. Sikon miehet oli huoneita laittamassa. Keittiöön tuli kuitulevy seiniin. 12.11.keskiviikko. Tein osuuskaupalla 3 tuntia lapuja 300 mk edestä. Sitten toin Korpelasta kuitulevyjä noin 10 neliötä. Aholan maalta kävin hakemassa 1 kuorman havuja sekä toin kuorman heiniä ja pahnoja. Sikon miehet oli myös tänään. 13.11. torstai. Leuto ilma melkein nollassa, olin massan teossa, tein 50 kpl. Tein Uunon kanssa tilitykset. Sikkolainen oli yksin tänään ja tulikin työt valmiiksi. Maksoin tilin 3400 mk. Ennen jo maksoin 5000 mk. Yhteensä 12 päivää a 700 mk yhteensä 8400 mk. 14.11. perjantai. Massan teossa tein 51 kpl. 15.11. lauantai massan teossa, tein 36 kpl. 16.11. sunnuntai. Aholassa olin Pienvilj. johtokunnan kokouksessa. Luovutin arkiston uutelle puheenjohtajalle Toivo Siikille. 

17.11. maanantai massan teossa, tein 45 kpl. 18.11. tiistai. Törkeä ilma tein vain 11 kpl massoja.Iltapäivän olin osuuskaupalla, tein 3 tuntia lapuja. Olin myös Aholan tien kokouksessa iltasella. 19.11. keskiviikko. Massan teossa, tein 45 kpl. 20.11. torstai. Tein massoja tänäänkin 45 kpl. 21.11. perjantai, tein 44 kpl massoja. Tänään tuli suruviesti Haminasta, täti Noresmaa, Ingan äitipuoli on ummistanut silmänsä ikiuneen. Kiitos sulle täti kaikesta hyvyytestäsi ja rauha muistollesi. Olin Pirjolan diakonia ompeluseurassa. 22.11. lauantai. Pakkasta 4-5 astetta. Olin Aholan maalla, tein 39 kpl massoja. 23.11. sunnuntai. Meillä oli R.Y. Valon Pilkkeen johtokunnan kokous. 

24.11. maanantai. Massan teossa, tein 34 kpl. 25.11.tiistai. Kaupalla lavun teossa, tein 3 tuntia. 26.11.keskiviikko. Massan teossa. Gummerus kävi hakemassa massat. Yhteensä 615 kpl. Tein uuteen joulukuun tiliin 8 kpl. 27.11.torstai. Osuuskaupalla tili. Sain Romppaiselta 11400 mk. Inga lähti tänä aamuna Haminaan. Minä olin lasten kanssa. Sylvi Mäkinen käy lypsyllä. Reino on ruokamiehenä. 28.11. perjantai. Kotona, Reino kuivaa Kotamäen viljaa. 29.11. lauantai. Kotona ei kylvetty kun Inga on Haminassa. Reinokin meni kotiinsa yöksi. 30.11. sunnuntai. Tänään tuli 13 vuotta kun alkoi talvisota. Tänään on Haminassa täti Noresmaan hautajaiset. Huippulan Anna lypsi tänään, Sylvi oli sairas. 1.12. maanantai. Kävin osuuskaupalla tekemässä tunnin lapuja. Reino oli lasten kanssa. Sain Haminasta Ingalta kirjeen. 2.12. tiistai. Kävin hakemassa tänään sahan ja kirveen pois metsästä. Sylvi oli lasten kanssa. 3.12. keskiviikko. Tänä iltana sitten Inga tuli aivan yllättäen pois Haminasta hautajaisista.


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Kauton sukua

Digitaaliarkisto; pitäjänkartta,Äänekoski

Tyttöjensaaren tarina


"Tyttöjensaari on Äänekoskella Mämmenniemen ja Ruotinrannan välillä Keiteleen Ristiselällä sijaitseva pieni saari. Vanha tarina kertoo, että sinne olisi aikanaan ajautunut kahden tytön vene, joka myöhemmin karkasi tytöiltä ja he jäivät saareen vangeiksi. Ilman ruokaa toinen tytöistä menehtyi, toisen saaresta pelasti Mämmen talon isäntä Juho Matinpoika Kautto. Tarinan mukaan aateliset tytöt olisivat paenneet Ranskasta isäänsä, joka aikoi naittaa toisen sisaruksista iäkkäälle aatelismiehelle. Pakomatkallaan sisarukset tulivat Suomen sisämaahan ja saivat kalamajan asunnokseen. Keiteleen saareen he joutuivat epäonnisella kalamatkallaan. Tyttöjensaaresta ja sinne joutuneista sisaruksista Anna ja Judith Moras`sta on aikojen kuluessa esitetty monenlaisia kertomuksia. Eräässä niistä tytöt mainitaan ranskalaisperäisen Moras`in aatelissuvun jäseniksi ja toisen mukaan heidät liitetään Virossa vaikuttaneeseen aatelissukuun.
Väitetään myös selvitetyn, että tytöt olisivat olleet venäläistä syntyperää ja alkujaan kasakoiden jälkeläisiä. Anna Margareta Moras avioitui pelastajansa Juho Matinpoika Kauton kanssa ja tuli sitten 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa Mämmen taloon emännäksi. Vuonna 1765 Anna Margareta Moras kuoli 83-vuotiaana Laukaassa ja oli Kauttojen laajan suvun kantaäiti." (Mämmenkylän historiaa)  
Anna Morasin vanhemmat olivat todennäköisesti Rautalammin komppanian luutnantti Jöran Bertilsson Moras ja vaimonsa Elisabeth Seger. Vuonna 1700 Narvan taistelussa Jöran Moras sai jalkaansa vamman joka ei parantunut ja tiettävästi  hän asui viimeiset vuotensa Saarijärven Tarvaalassa. (Genos; Heikki Vuorimies)


Mämmenniemestä Kuivasmäelle

Juho Matinpoika Kautto (k.1731) oli Laukaan Paadentaipaleen Mämmenniemen talon isäntänä 1705-1727 puolisonaan Anna Margareta Moras (n.1682-1765). Heidän pojanpoikansa Juho Eerikinpoika Kautto (1752-1809) ja puoliso Valpuri Matintytär (1755-1816), Laukaan Äänekosken Mannilan talon tytär, muuttivat Mämmenniemestä v.1781 Kuivasmäelle joka nykyään tunnetaan Petäjävetenä. He asettuivat asumaan Sakarista halottuun Tupamäkeen, kantatila nro 4. Heidän lastensa kautta sukumme ja Aholan talo kytkeytyy Kauton laajaan sukuun. "Kauttoja sanotaan Keski-Suomessa olevan enemmän kuin normaaleja ihmisiä". (Kauton sukusivut)
 

Isäntiä ja emäntiä


Ahola, kantatila nro 24, sijaitsee Uuraisten eli entisen Kuukkajärven pitäjän lounaiskulmassa, lähellä Multian ja Petäjäveden rajaa. Vuonna 1798 perustetun tilan uudisasukas oli  Pekka Toivonen eli Toivos-Pekka . Tämän jälkeen Nikaranperältä tulleet Yrjö Heikinpojan jälkeläiset, Heikki Yrjönpoika ja vaimonsa Leena Matintytär (isäntinä 1805-1817). Vuodesta 1818 alkaen isäntänä oli Heikin nuorempi veli Juho Yrjönpoika (1790-1858), jonka vaimo oli Kristiina (Tiina) Juhontytär (1794-1851) Kuivasmäen Tupamäestä. Kristiinan vanhemmat olivat edellämainitut Juho Eerikinpoika Kautto ja Valpuri Matintytär. 
Tupamäkeä isännöi vanhempiensa jälkeen Kristiinan vanhempi veli, Eerik Juhonpoika Sakari (1787-1833) ja puolisonsa Leena Antintytär (1789-1849)

Kristiina ja Juho Yrjönpoika asuivat  Aholassa kunnes muuttivat Petäjävedelle neljän lapsensa kanssa, muuttokirja päivätty joulupäivänä 1834. Vuoden 1836 vaihteessa Aholaan muutti Petäjävedeltä Joonas Matinpoika Kokkila (1804-1869) ja vaimonsa Riitta Liisa Matintytär (1807-1836) sekä heidän kolme lastaan. Vaimo kuoli jo ensimmäisenä kesänä ja leskeksi jäänyt Joonas avioitui pian uudelleen.

Kului kymmenkunta vuotta ja Joonaksen vanhin tytär Leena Joonaksentytär (1827-1898) otti itselleen puolison Petäjävedeltä. Vajaan 10 kilometrin matkan Tupamäestä teki Kasper Eerikinpoika eli "Sakarin Kasperi"(1821-1905), taloa aiemmin emännöineen Kristiina Juhontyttären veljenpoika. Joonas myi talon vävylleen Kasperille ja tyttärelleen Leenalle. Heidän tyttärensä, Leena Ulrika (1849-1902)  avioitui Taavetti Hetanpojan, "Ukkolan Taavetin" kanssa. Taavetista (1836-1926) tuli isäntä Aholaan, heidän kymmenestä lapsestaan nuorin oli pappani Aadi Rikhard (1890-1962). 


Aholan Kasperi 


Aholan Kasperin kerrotaan olleen vaatimaton ja uskonnollinen mies, kirkonkirjoissa ei kuitenkaan ole merkintöjä ripillä käynnistä ainakaan Uuraisten kirkossa. Olisiko sitten hoitanut kirkkokäyntinsä vanhassa seurakunnassa Petäjävedellä, matkahan oli suurinpiirtein sama, molempiin n. 20 kilometriä. Petäjävedellä lapsuutensa viettänyt Toivo Kansanen (s.1884) muistelee lapsena Petäjäveden kirkossa kuulemaansa "rovastin äitymistä"  Sisä-Suomi-lehdessä v. 1928 seuraavasti:  "Kerran oli Aholan Kasperi saarnan aikana penkkiinsä nukahtanut. Hän torkkui ja pää retkahteli yhä alemmas.Istuin lähellä ja vahingonilolla odotin miten siinä Kasperille kävisi. Kerran retkahti hän niin pahasti, että tasapaino meni. Kuului jyrähdys ja Kasperi kohosi maasta verta vuotavin kasvoin. Oli lyönyt otsansa edessäolevan penkin terävään kulmaan. Kun rovasti sen huomasi, silloin hän äityi saarnaamaan kirkossa nukkumista vastaan, niin että karsta katosta rapisi"
Kasperin vävypoika,Taavetti oli toimelias ja hyvämaineinen Aholan isäntä mutta olipa hänelläkin kirkonkirjamerkintä viinankeitosta. Kasperista, Taavetista ja heidän jälkeläisistään lisää tässä.


Linkkejä:

Laukaan Paadentaipaleen Mämmenniemen Kauttoja (Sivustolta Kolunpohjan historiaa)

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Hevosvaras

Kuva: Piqsels
Jännittävä hevosvarkaan takaa-ajo.
Toinen hevonen herätti isäntänsä varasta tavoittamaan.

"Viime maanantain ja tiistain välisenä yönä noin puolenyön aikaan varastettiin Multian pitäjän Väätäisten kylässä Notkon talossa hevonen.Varkaus huomattiin kuitenkin heti yöllä kello puoli kahden aikaan, joten varkaan takaa-ajoon voitiin pikaisesti ryhtyä. Varkaan murtauduttua talon lukittuun talliin oli toinen tallissa ollut hevonen päässyt irti ja oli se jonkin ajan kuluttua mennyt tuvan akkunaan kolistelemaan herättäen siten talonväen. Kun isäntä oli huomannut hevosen, oli hän mennyt viemään sitä talliin, mutta tällöin huomannut toisen hevosensa, valjaiden ja rattaiden kadonneen ja nähnyt tallin oven rikkimurretuksi.

Saatuaan tuoreista jäljistä selville, minnepäin varas oli ajanut, lähti isäntä ajamaan varasta takaa polkupyörällä Myllymäelle, missä ilmoitti asiasta Ähtärin piirin nimismiehelle. Nimismies Niilo Järvilehto ryhtyi heti asiasta tiedon saatuaan ja otettuaan selkoa, mihin suuntaan varas oli ajanut, tarmokkaaseen takaa-ajoon ja tavoittikin autolla ajaen varkaan Keuruulla jo kello puoli viiden aikaan. Varkauteen syyllinen, joka on pidätetty on ilmoittanut nimekseen Emil Hokka, kotoisin Sääksmäen pitäjästä. Toimitetussa tutkimuksessa on ilmennyt epäilyksiä, että sama henkilö olisi syyllinen kuluvan kuun 1 päivän vastaisena yönä Multian Sahrajärvellä tapahtuneeseen hevosvarkauteen , joka on vielä selvittämättä, mutta johon poliisitutkinnossa nyt saataneen valaistusta. Mainittakoon että Hokka on kuluvan kuun 10 päivänä ottanut piletin Turusta Jyväskylään, mistä on Saarijärven kautta kulkenut Multialle. Pidätettäessä tavattiin häneltä rahaa 2500 mk." (Satakunnan Kansa 14.10. 1927)

                     --------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kuten aikaisemmin on mainittu, ilmoitti Multian hevosvaras nimekseen Emil Hokka. Kuulusteltuna edelleen ilmoitti hän nimekseen Oskar Marianpoika Palomäki l. Palonen, kotoisin Evijärveltä Hevossalon kylästä, synt. 1894, muistamatta syntymäpäivää ja kuuta. Kun pidätetyn viimeksi ilmoittama nimi ei tuntunut oikealta, niin kuulusteltiin häntä uudelleen, jolloin hän ilmoitti nimekseen Emil Hetanpoika Kroksjö Ähtärin pitäjän Ylisalon kylästä, synt. 25.7.1882. Viimeksi mainitun hän omaksui Keuruun kihlakunnan oikeudessa. Oikeudessa kielsi syytetty hevosvarkaudet sekä sanoi ostaneensa tuntemattomilta miehiltä hevoset. Hokka-Kroksjötä koskeva syyte lykättiin marraskuun 23 pnä pidettäviin välikäräjiin, johon mennessä Petäjäveden nimismiehen on otettava selvä syytetyn henkilöllisyydestä ja toimitettava alkukuulustelut. 

Oikeuden käsittelyn jälkeen passitettiin Hokka-Kroksjö Vaasan lääninvankilaan. Kun vanki kahlehdittuna oli saapunut Haapamäen asemalle, sai hän vanginkuljettajalta luvan mennä aseman käymälään jossa pudotti itsensä käymälän reijästä alas, koettaen päästä sitä tietä karkuun. Kun käymälän alustan luukku oli ulkopuolelta lukittu, joutuikin karkulainen umpikujaan, voimatta omin avuin päästä pois likakuopasta, jossa tuhri itsensä niin pahoin, että ei tahtonut enään kelvata vankivaunuun, jossa toiset vangit ilmaisivat ankaran paheksumisensa moisen likamikon tuomisesta heidän joukkoonsa. - Aikaisemmin yritti mainittu vanki karata Keuruun vankiasemalta. Pakoyritys huomattiin kuitenkin hyvissä ajoin. Kun vanki saapui Vaasan lääninvankilaan niin ilmoitti hän siellä taas uuden nimen itselleen. Vankilassa tunnettiin vanki kuitenkin pian siellä ennen olleeksi Otto Lähteiseksi, synt. 7/9 1895, kotoisin Uuraisten pitäjän Kuukkajärven kylästä. Lähteinen on viime syyskuun 21 pnä vapautunut Turun keskusvankilasta. 
Lähteinen on aiemmin rangaistu seuraavasti: v.1919 törkeästä varkaudesta 1 v. kuritushuonetta; v.1921 kahdesta törkeästä varkaudesta 2 v. 6 kk. kuritushuonetta; v. 1922 varkaudesta  10 kk kuritushuonetta; v.1925 varkaudesta 2 v. kuritushuonetta."  
(Keuruu-Pihlajavesi-Multia 2.11.1927)


                     ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Otto Hetanpoika Lähteinen syntyi vuonna 1895 Lähteenmäen torpassa Uuraisten Kotaperällä, jonne suku oli muuttanut muutama sukupolvi aiemmin Multian Karhumäestä. Oton äiti, Heta Stiina Matintytär (1854-1913), oli "ripitetty neljästi salavuoteudesta" eli hänellä oli neljä aviotonta lasta eli äpärää. Äidin sisarella Helena Matintyttärellä  (1860-1903) aviottomia lapsia oli kolme. Heta ja Helena asuivat itsellisinä Lähteenmäen torpassa. Oton eno oli räätäli Vilhelmi Matinpoika Lähteinen (s.1852), Vilhelmillä oli suuri lapsikatras ja hänet mainittiin jo nuorena "jalkapuoleksi".
Otto Lähteisen lapsuudesta ei ole tarkempaa tietoa, rippikoulua Otto kävi yhdessä serkkujensa Aadin, Sulon ja Väinön kanssa. Otto näytti pärjänneen rippikoulussa hyvin, vahvin alue oli "raamatun historia", siitä tuli täysi X-merkintä. Toukokuussa 1911 Otto Hetanpoika pääsi ehtoolliselle Uuraisten kirkossa kuudenkymmennen muun nuoren kanssa.
Jouluaaton aattoyönä vuonna 1920 Otto viilasi Höytiällä Takalan torpan aitan lukon rikki ja varasti 60 kg lihaa. Hän piti kuitenkin sen verran melua että torpan väki heräsi ja varas jäi kiinni. Myöhemmin Otto sai mainetta kuuluisana hevosvarkaana ja istui vankilassa pitkiä aikoja. Oton myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
 
             ------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Multian hevosvaras Hokka-Kroksjö-Otto Lähteinen.

"Mainittua hevosvarasta koskevaa asiaa käsiteltiin Keuruun välikäräjillä 22.11.joihin Lähteinen oli tuotu lääninvankilasta lujasti raudoitettuna. Oikeudessa kielsi Lähteinen häikäilemättömästi syyllisyytensä varkauksiin. Selittäen, että hän oli muuten vain kävelemässä maantiellä, edessään sattumoisin kulkevan ja ilman ajajaa olevan hevosen jäljessä silloin, kun hänet Ähtärin nimismies pidätti. Oikeudessa esitti Lähteinen pitkän kirjallisen vastineen, jossa hän vaati rangaistusta kaikille niille henkilöille, jotka olivat aikaisemmin asiassa kuultu todistajina sekä niille, jotka tiesi asiassa tulevan todistajiksi, jopa niillekin, joista hänellä ei ollut tietoa, väittäen kaikkien todistavan väärin ja vaatien kaikki todistajat jäävättäväksi. -Ähtärin nimismiehelle vaati hän rangaistusta siitä, kun oli mennyt oman toimipiirin yli ja vanginnut hänet Keuruun piirissä ja maksanut hänen takaa-ajosta johtuneet kyytimaksut hänen varoistaan, Keuruun nimismiehelle siitä, kun oli häntä kuulustellut, vaikka kysymyksessä oleva rikos oli tapahtunut Petäjäveden piirissä; Petäjäveden v.t. nimismiehelle siitä, kun hän oli haastanut vääriä todistajia häntä vastaan, kauppias Valkolalle siitä, kun Valkola oli "kuulustellut" häntä ja pitänyt poliisitutkintoa hänen kanssaan, olematta Petäjäveden v.t. nimismies; Tampereen poliisilaitoksen etsivän osaston komisaariolle, väärän poliisikuulustelupöytäkirjan laatimisesta; Ruovesi-Tampere-laivan kapteenille, avunannosta rikokseen, koska oli kuljettanut laivassaan varastettua hevosta; laivamiehille ja henkilöille, joille oli myynyt varastamansa hevosen, rangaistusta väärästä valasta; autonkuljettaja Östermannille, jonka autolla hänet tavoitettiin, rangaistusta kiristämisestä. - Lähteinen ilmoitti oikeudessa lähettäneensä samanlaisen kirjelmän sisäasiainministerille.

Lähteisen jäävimuistutuksista huolimatta kuultiin kuitenkin todistajia. Asian edelleen käsittely lykättiin joulukuun 20 p:nä pidettäviin välikäräjiin. Nyttemmin on käynyt selville, että Lähteinen on varastanut myös viime lokakuun 8 päivää vastaisena yönä Humppilassa 13 vuotiaan 3000 mk arvoisen tamman sekä 7 vuotiaan 5000 mk arvoisen tamman valjaineen ja ajopeleineen, myyden ne Pöytyälle, josta ne saatiin pois. Mainittakoon, että eräälle vankitoverilleen oli Lähteinen kopissa kertonut, että hän ei ole tehnyt koskaan työtä eikä tule sitä tekemään, sillä varastaminen on helpompaa ja sitä paitsi tuottavaa."
(Keuruu-Pihlajavesi-Multia 23.11.1927)

            --------------------------------------------------------------------------------------------------

                                       Multian hevosvaras lopullisesti tuomittu.
         Otto Lähteinen saanut eri varkauksista yhteensä 11 1/2 vuotta kuritushuonetta.
         (Sisä-Suomi 28.2.1928)                               




Blogger news