sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Elämää maalla

Isäni suku sai toimeentulonsa vahvasti maataloudesta vielä reilut viisikymmentä vuotta sitten. Suku on kulkeutunut Uuraisten Kotaperältä kolmen talon kautta.  Aholan kantatila, joka on perustettu vuonna 1798, siellä syntyi pappani kymmenen lapsen perheeseen nuorimmaiseksi.   Korpela,  Aholan entinen torppa, on isäni lapsuuden koti.  Kaura-aholla minä ja sisarukseni synnyimme pienviljelijäperheeseen. Vanhoista tilojen maatalouslaskennoista löytyi näistä tilastoituja tietoja 1930-luvulta alkaen.

Taloon vävyksi tullut Taavetti Hetanpoika oli 1860-luvulta lähtien Aholan isäntä. Taavetin ja Leena Ulrikan kymmenestä lapsesta lähti neljä poikaa Amerikkaan. Taavetti oli kova raataja joka eli 90-vuotiaaksi. 1900-luvun alkupuolella jatkoi isäntänä poika, Otto Ahola ja vaimonsa Eufemia eli Feemi. Vuonna 1930 tilan koko oli 150 hehtaaria josta peltoa 8 hehtaaria. Kuusi lehmää tuotti maitoa 12 tuhatta kiloa ja kotivoita 400 kiloa. Kolme kanaa muni 400 munaa. Navetassa oli lisäksi hevonen, porsas, 2 hiehoa ja 4 lammasta. Puutarhassa yksi omenapuu ja 10 marjapensasta. Maatalouskoneita edusti vain Milka-merkkinen separaattori. Otto Ahola kuoli vuonna 1938. Lapsia oli kahdeksan, seitsemän tyttöä ja yksi poika, 17-vuotias Reino, josta tuli uusi isäntä. Sodasta palattuaan Reino Ahola toi taloon emännän, Kerttu Hakalan Kokemäeltä. Myös äitini, kaupunkilaistyttö Haminasta, tuli avioliiton myötä Kotaperälle sodan jälkeen. Hän kertoi että kesti jonkin aikaa sopeutua maalaiselämään syrjäisessä kylässä, jossa ei ollut sähköjä ja lähes kaikki olivat sukua keskenään. 

Vuonna 1950 on Aholasta tilastoitu maidon, munien ja voin tuottamisesta, vuoden aikana oli teurastettu kolme satakiloista sikaa. Hevosia oli kaksi, lehmiä, vuohi, sika ja viisi kanaa. Puutarhassa viljeltiin mansikkaa. Koneina mainitaan aura, äkeitä, puimakone sekä ompelukone. 

Nykyään Aholan tila ei ole enää suvun omistuksessa, mutta  talo vanhoine tupineen on edelleen pystyssä. Kotieläimistä ja peltojen viljelystä ei ole tietoa.


Pappani Aadi Ahola ja vaimonsa Hilma isännöivät Korpelaa 1900-luvun alkukymmeniltä lähtien. Tila oli vuonna 1930 kooltaan 48 hehtaaria, peltoa näistä alle 4 hehtaaria. Viljeltiin ruista, ohraa, kauraa ja perunaa. Oli sika, kana ja hevonen. Seitsemän lehmää tuotti maitoa 10 tuhatta kiloa ja kotivoita 200 kiloa. Konevoimaa edusti separaattori,

Deering-niittokone/Finna, Hels. kaup.museo
Deering-merkkinen niittokone ja kotitekoinen turvepehkunrepijä. Vuonna 1949 Hilma Ahola kuoli syöpään. Seuraavana vuonna Korpelassa on tilastojen mukaan seitsemän omenapuuta, marjapensaita, hevonen, sika ja viisi suomen karjaa olevaa lehmää. Navettaan tuli sähkö ja vesijohto. Työkoneita mm. kotitarvemylly, perunannostokone, ompelukone ja Mars-merkkinen auto, jossa 42 hevosvoimaa. Vuonna 1956 Aadi eli "Aati" jätti Korpelan pojalleen ja siirsi kauppapuotinsa Korpelan aitasta naapurissa tyhjillään olleeseen osuuskauppaan. Parsinavetta seitsemälle lehmälle rakennettiin Korpelaan vuonna 1957, tuolloin oli jo isäntänä setäni Uuno Ahola ja vaimonsa Liida eli "Liita".

Korpelan vanha päärakennus purettiin uuden tieltä jo 70-luvulla, mutta ilmeisesti "Aatin-aitta" eli aitta jossa pappani aloitti kauppatoimintansa on vielä pystyssä. Myöskin Korpela on myyty ulkopuolisille.


Kaura-aho on vanhempieni Taunon ja Dagnyn (jota kutsuttiin Ingaksi) vuonna 1946 hankkima pientila. Vuonna 1950 tilan koko oli 8 hehtaaria josta peltoa alle 2 hehtaaria. Marjapensaita oli neljä, kotieläimenä lehmä ja koneina ompelukone. Keittiössä oli astianpesupöytä, leivinuuni ja ruokakomero. Ruokakellari jonne matkaa 80 metriä, sekä halkovaja, matkaa 25 metriä. Vuonna 1960 tilan koko oli 19 hehtaaria josta metsää oli 17 hehtaaria. Keittiöpuutarhaa 100 neliötä, navetassa oli kaksi lehmää. Viljelmällä oli sähkö ja sähkökäyttöinen pesukone. Puhelinta ja jääkaappia ei ollut.

Kaura-aho on edelleen suvun omistuksessa remontoituna vapaa-ajan asuntona.

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Leena Sofia Topiaantytär

Parisataa vuotta sitten Suomessa syntyi lapsia suurin piirtein saman verran kuin nykyään, 40 - 50 tuhatta vuodessa, väestöä oli noin neljäsosa nykyisestä. Lapsiluvun odote, eli lapsimäärä jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan oli tuolloin hieman alle viisi. Joulukuun 28. päivä, viattomien lasten päivänä vuonna 1843 syntyi Iitin Lyöttilän kylässä itsellisen perheeseen viides lapsi. Kolmen päivän ikäisenä lapsi sai kasteessa nimekseen Leena Sofia. Vanhemmat, Topias Antinpoika ja vaimonsa Eeva Loviisa Mikontytär olivat olleet Lyöttilän kylän taloissa palkollisina mm. Knaappilan Rauhamäessä ja Marlebäckin kartanossa. Topiaalla oli ammattinimikkeinä renki, torppari, renkivouti ja nyt itsellinen. 

Leena Sofian lapsuudesta ei ole tietoja, mutta 15-vuotiaana hän aloitti Iitissä rippikoulun. Rippikoulussa oli kaikkiaan 107 oppilasta joista 89 pääsi ripille helluntain alla vuonna 1859, joukossa Leena Sofia ja 18 muuta 15-18 vuotiasta tyttöä Lyöttilästä. Saman vuoden syksyllä Leena Sofia muutti Haminan kaupunkiin. Vanhemmat Topias (1804-1892) ja Eeva Loviisa (1801-1881) löytyivät vuodesta 1860 lähtien rippikirjasta Lyöttilän kylän käsityöläisten sivuilta ja asuivat poikansa räätäli Salomon Weckmanin (s.1837) perheessä. Topiaksesta oli tullut "Far" ja Eeva Loviisasta "kirkonvaivainen" sekä sokea. Pariskunta eli tuohon aikaan harvinaisen iäkkäiksi, Eeva Loviisa oli lähes 80 ja  Topias 87 vuotta kuollessaan. Kuolinsyyksi on molemmille merkitty vanhuus.

Tytär Leena Sofia oli Haminassa vain vuoden verran ja palasi piikomaan kotikylille 16-vuoden iässä. Oli piikana 1860-luvulla Lyöttilän Knaappilassa, Perheniemen Iisakkilassa, Radansuussa ja Sääskjärven Pasilassa jossa vuonna 1864 sai aviottoman lapsen, Johan Leenanpojan. Piikana tämän jälkeen Muikkulan Anttilassa ja Lyöttilän Knaappilassa jossa syntyi toinen "oäkta" eli avioton lapsi keväällä 1870. Lapsi sai nimekseen Maria Leenantytär
Vuoden 1878 Juhannuksena 34-vuotias Leena Sofia avioitui 25-vuotiaan renki/muonamies Mikko Heikinpoika Kuskin kanssa. Asuivat Lyöttilässä Alhaisten Tynnissä. Perheeseen syntyi kaksi lasta,  Emil 1879 ja Hilda 1881. Lapset kuolivat parin vuoden iässä "kuumetautiin" ja "sulkuköhään". Vuonna 1883 syntynyt poika oli jälleen Emil, 1885 syntyi Johan Edvard.

Leena Sofian vanhemmat lapset, "oppipoika" Johan Leenanpoika ja "itsellisen tytärpuoli" Maria Leenantytär kävivät rippikoulun 16-vuoden iässä. Johanista eli Juhosta tuli räätäli joka avioitui Maria Mikontyttären kanssa 1887. Ottivat sukunimekseen Laakso ja  asuivat Lyöttilän Skinnarissa. Räätäli Juho Laakso kuoli keuhkotautiin 36 vuoden iässä. Maria Leenantytär muutti Iitistä Sippolaan vuonna 1888 avioituessaan Tuomas Frimanin kanssa, heidän tyttärensä Aino Maria oli äitini äiti.

Vuonna 1891 Kuskin perhe muutti Valkealaan Ruotsulaan. Mikko Kusk oli työssä Kymintehtaan varastolla ja kantoi yhtiön postia asemalta konttoriin. Pojat Emil ja Johan olivat myös tehtaalla töissä. 
Emil Kusk oli tehtaan ammattiosaston sihteeri ja rahastonhoitaja, hän kuoli keuhkotautiin 31vuotiaana. 
Johan Edvard otti sukunimekseen Halme, oli Kymi-Yhtymällä töissä yli 50 vuotta ja eteni paperimestariksi Voikkaan paperitehtaalla.

Joulukuussa vuonna 1917 oli Kouvolan Sanomissa "haudatuita: Leena Kusk Ruotsulasta 73 wuotta 8 kuukautta 27 päivää."

Lyöttilä Kylänmäki, vanha kylätie. (Katja Vuoristo,Finna, museovirasto)

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Laittomuuksia ja lama-aikaa

Kymintehdas 1920/ Museovirasto

"Naisvanki pakosalla.
 
Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilasta pakeni tämän kuun 13. päivä klo 7 vanki Hilkka Linnea Noresmaa, kotoisin Kotkasta. Paenneen vangin kiinniottamiseen johtaneista tiedoista maksetaan palkkio sekä korvataan aiheutuneet kulut."  Hufvudstadbladet 19.11.1946 (Vapaasti suomennettu). 

Hilkka Linnea Noresmaa (1926-1986) oli äitini Dagnyn (1922-2005) nuorin sisko jonka tapasin vain muutaman kerran joskus 70-luvun alussa. Äitini oli sanavalmis ihminen, mutta vaikutti kovin rauhalliselta tämän iloluonteisen pikkusiskonsa rinnalla. 

Kausalassa asuvan nelilapsisen Nylundin perheen nuorin lapsi, Hilkka, oli kahdeksanvuotias kun äiti Aino Nylund (1895-1935) kuoli keuhkotautiin keväällä 1935. Samana vuonna perhe muutti sukunimensä Noresmaaksi. Pari vuotta myöhemmin perheen isä, monttööri Lauri Noresmaa (1901-1953), avioitui palvelijatar Tyyne Saastamoisen (1903-1952) kanssa, valittiin Iitin kunnan palopäällikön varamieheksi ja tuomittiin ehdolliseen vankeuteen humalassa ajosta jarruttomalla autolla. Yksitoistavuotias Hilkka Noresmaa hiihti voittoon Iitin koulujen välisissä kilpailuissa vuonna 1938. Alaluokkien tyttöjen sarjan voittoaika kahden kilometrin matkalla oli 13,27. 

Aikuistuva Hilkka ei ilmeisesti tullut toimeen äitipuolensa kanssa vaan otti jossain vaiheessa kotoaan "hatkat". Hilkka oli vuonna 1944 Helsingin rikospoliisin huolto-osaston etsittyjen listalla. Hän eli elämänsä lapsettomana, oli kerran naimisissa, kerrotaan myös kohdalleen osuneesta lottovoitosta joka pian kuitenkin hupeni. Elämän loppu oli murheellinen, Hilkka Noresmaa löytyi kuoliaaksi paleltuneena Oulussa keväällä 1986. Hilkka on haudattu Ouluun Intiön hautausmaalle.


1930-luku oli hurjaa aikaa, lama rasitti kansaa ja vuosikymmen päättyi sotaan. Myös äidinäitini Ainon suvussa Kymenlaaksossa näytti sattuneen kaikenlaista aikakauden sanomalehdistä poimittujen pikku-uutisten perusteella.

Matti Simonpoika Friman (s.1875) oli äidinäitini setä. Isänsä Simon  ja veljensä Antin lailla hän harjoitti suutarin ammattia Sippolan pitäjän Viialan kylässä, joka nykyään tunnetaan Myllykoskena. Maaseutu-lehdessä 30.9. 1920 oli seuraavanlainen otsikko "Wiinamäen miehet tilillä": Haminan syyskäräjillä oli tuomittu 12 miestä, joukossa Sippolan Myllykoskelta oleva työmies Matti Friman joka sai juopumuksesta 50 mk sakkoa. Matti kuului Myllykosken työväenyhdistyksen järjestysvaliokuntaan, tämä ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta puukosta. Kymenlaakson Sanomat 29.7. 1930: "Puukotus Myllykoskella. Maanantaita vasten yöllä tuli Kouvolan asemalle mies nimeltään Matti Friman, kotoisin Myllykoskelta. Kun asemamiehet havaitsivat hänen olevan veressä kutsuivat he poliisin korjaamaan miehen. Poliisi vei Frimanin lääkärille, joka totesi haavat puukolla lyötyiksi. Tutkinnossa ei Friman ole voinut kertoa kuka häntä oli lyönyt, enempää kun sitäkään miten hän oli tullut Myllykoskelta Kouvolaan. Valitti kellonsa olevan hukassa. Lieneekö kadonnut vai onko varastettu."  Ilmeisesti Matilla oli kuitenkin arvostusta, koska hänen täyttäessään vuosia oli asia mainittu useassa eri lehdessä. Helsingin Sanomat 13.2.1935: "60 v. täyttää tänään suutari Matti Friman Sippolan Viialassa."

Kauko Kauno Rafael Railo (1913-1995) oli äitini serkku ja edellä mainitun Matti Frimanin veljen pojanpoika. Kouvolan Sanomat 29.9. 1934: "Humalainen mies otti Kouvolan asemalta auton ja ajoi sen ojaan. -Hänen toverinsakin autovarkaissa. -Molemmat miehet vietiin pahnoille selviämään. Eilen klo 12.15 tapahtui Kouvolan rautatieasemalla outo näytelmä. Pari humalaista mieshenkilöä olivat toikkaroineet asema-alueella ja joutuneet viimein auto-asemalle, missä ei sattumalta ollut ketään autonkuljettajaa. Toinen miehistä nousikin Rikhard Rautjärven autoon ja yritti sitä käyntiin, mutta ei siinä onnistunut. Toinen miehistä nousi sitten Oskar Gardemeisterin autoon ja sai kun saikin sen käyntiin. Mies ajeli autolla käyttäen pienintä vaihdetta, tuli Kauppalankadulle ja joutui viimein Valkealaan johtavalle tielle.Tätä tietä oli hän päässyt n. 2 km:n päähän, jossa auto oli mennyt ojaan rikkoutuen jonkun verran. Kun poliisit saivat verraten pian asiasta tiedon, menivät he asemalle ja pidättivät siellä sekatyömies Kauko Kauno Rafael Railon, kotoisin Kymintehtaalta. Toinen miehistä makasi sikahumalassa ojaan menneen auton vieressä. Tämä, Voikkaalta kotoisin oleva viilaaja Eero August Vilkman vietiin, samoin kuin toverinsakin, poliisivartioon jossa heitä tullaan kuulustelemaan kun selviävät humalastaan."

Äitini äidinisä ja aiemmin mainitun Matti Frimanin veli, Tuomas Simonpoika Friman (1861-1915) asui perheineen Kymintehtaalla Valkealan pitäjässä. Perhe vaihtoi sukunimensä Railoksi vuonna 1912. Lapset olivat mukana teatteriharrastuksessa, osalle siitä tulikin ammatti. Sisarussarjan nuorimmat näyttivät olleen ainakin jossain vaiheessa elämäänsä huonoilla teillä.

Saima Railo (1907-1984) oli äitini toiseksi nuorin täti.  Kouvolan Sanomat 16.4. 1931: "Takavarikot. Tiistaina takavarikoitiin Voikkaalla poliiisiviranomaisten toimesta Kuusankosken Ruotsulassa asuvalta toimettomalta naiselta Saima Railolta taskupistooli, jonka hallussapitoa varten hänellä ei ollut asianomaista lupaa."

Vieno Railo (1910-1947) oli äitini nuorin täti. Kymenlaakson Suunta  21.4. 1938: "Kuusankosken välikäräjillä eilen annettiin seuraavat tuomiot: Toimeton nainen Vieno Railo Kuusankosken Ruotsulasta tuomittiin tavanomaisesta väkijuomain luvattomasta myynnistä 7 kk vankeuteen ja olemaan sen jälkeen 2 vuotta vailla kansalaisluottamusta."

Hilda Alina Railo (s.1901) oli yksi äitini viidestä äidinpuoleisesta tädistä. Ei ole tietoa millaiset välit sukulaisiin olivat, mutta jotain saattaa päätellä seuraavasta Kouvolan Sanomissa 8.5.1937 olleesta ilmoituksesta: "Kiellämme kutsumattomia saapumasta vihkiäisiimme Kymintehtaan työväentalolle 15.5.1937."      Hilda Railo        Heikki Mertanen



Linkkejä:   Sukua Kymenlaaksosta     Hurja Lola ja muuta sukua     Aatamin sukua      Löytöeläin 

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Monson, Maine


Mainen osavaltiossa, Yhdysvalloissa ilmestyvässä sanomalehti Piscataquis Observerissä oli helmikuun 24. päivä vuonna 1910  uutinen eräästä kaivosonnettomuudesta. Tässä se vapaasti suomennettuna:

Kustaa Nylund, suomalainen, iältään 36 vuotta, 2 kuukautta ja 25 päivää. Hän oli tiistaina 15.2. iltapäivällä työskennellyt liuskekivilouhoksella irrottamassa liuskekiveä, kun yhtäkkiä oli ylhäältä pudonnut isompi kappale kiveä surmaten hänet.  
Mr. Nylund tuli Amerikkaan n. 2 vuotta sitten ja työskenteli louhoksella lyhyen aikaa. Helmikuun alussa hän palasi ja löysi työpaikan Kineon kaivoksesta, työskennellen vain neljä päivää ennen kuin onnettomuus tapahtui. Vainajaa jäivät suremaan vaimo ja 8-vuotias poika Suomessa sekä sisko Montanassa. Vain päivää ennen kuolemaansa hän lähetti vaimolleen Suomeen kirjeen jossa kertoi kaiken täällä menevän hyvin. 
Hautajaiset pidettiin keskiviikkona iltapäivällä, vainaja haudattiin uudelle hautausmaalle.
 



Wikimedia


Menehtynyt kaivosmies oli vaarini Laurin isä, Kustaa Tuomaanpoika Nylund (1873-1910). Tapahtumapaikka oli Amerikan koilliskulmassa, Kanadan rajalla oleva kaupunki nimeltään Monson. Täällä sijaitsevasta kaivoksesta toimitettiin liuskekivilaattoja ympäri maailman mm. hautakiviin, kateaineeksi ja erilaisiin sähkörakentamisiin hyvän eristävyyden ja tulenkeston takia. Monsonin mustaliuskekaivokset olivat vaarallisia, mutta ne saivat kylän kukoistamaan ja kasvamaan. Monsonin asukasluku kaksinkertaistui kaikkien aikojen korkeimmallle tasolle, n. 1200 asukkaaseen vuoteen 1910 mennessä. Suomalaisia oli heistä erään aikalaistiedon mukaan noin 100 henkeä. Suomalaiset siirtolaiset työskentelivät kivilouhoksilla. Ruotsalaisista siirtolaisista tuli puolestaan kylän kauppiaita ja yritysten omistajia. Eräs Monsonissa kasvanut asukas muistaa yhteisön järjestämät ruotsalaiset seisovat pöydät (smörgåsbord). Tarjolla oli muun muassa ruotsalaisia lihapullia, suolakurkkua sekä suomalaisia pullia, jotka ovat edelleen kiinteä osa Monsonin leivonnaismyyjäisiä. Monsonissa on nykyään hieman yli 600 asukasta. Kaupungissa toimii Finnish Farmers Club järjestäen mm. tansseja lauantaisin.

Vuonna 1910 Yhdysvalloissa oli kaivostyöläisiä Kaivosturvallisuushallinnon (MSHA) tilaston mukaan n. 725 tuhatta, joista onnettomuuksissa kuoli kyseisenä vuonna hieman yli 2800. Monsonissa tapahtui talvikaudella 1909-1910 kahdeksan vakavaa onnettomuutta joissa kuoli yksi ihminen, edellä mainittu Kustaa Nylund. 
Vuonna 2020 oli Yhdysvalloissa enää n. 63 tuhatta kaivostyöläistä, näistä onnettomuuksissa menehtyi viisi ihmistä.

Katovuosien, laman ja maaseudun liiallisen väestönkasvun aiheuttaman työttömyyden seurauksena yli 350 tuhatta suomalaista muutti 1860-luvun ja 1920-luvun välisenä aikana siirtolaisina Pohjois-Amerikkaan paremman tulevaisuuden toivossa.

Isäni neljä setää Aholan talosta Uuraisilta, Taavetti, Matti, Nestori ja Asarias lähtivät aikoinaan Minnesotaan. Vaimoni vaarin isä, Johan Sandstedt, teki tiettävästi useita matkoja Purmosta Yhdysvaltoihin. Siellä hän myös kohtasi matkansa pään Washingtonin osavaltiossa vuonna 1946. Äitini kasvattisisar, Toini Saastamoinen, muutti 50-luvun lopulla Jyväskylästä Seattleen ja avioitui Virolaislähtöisen Alex Elrandin kanssa.
Aina ei elämä uudessa kotimaassa mennyt suunnitelmien mukaan. Petäjävedeltä lähtöisin ollut Onni Marttinen, isäni serkku, ampui mustasukkaisuuden vallassa vaimonsa ja itsensä Minnesotassa vuonna 1925. Tästä aiemmassa  blogijutussani.

Kustaa Nylundin  Amerikkaan lähdön syitä voi vain arvailla, oliko perheen tarkoitus seurata myöhemmin perässä vai seikkailunhaluisen Kustaan vaurastua kovalla työllä. Leskeksi jäänyt puoliso, Maija Sofia, jäi Suomeen ja sai seuraavana vuonna aviottoman lapsen,  avioitui uudelleen vanhemmalla iällä  muuttaen Poriin jossa kuoli 82-vuotiaana. 



________________________________________________________________________________________________________________



Työmies 2.8.1912:  "4 nuorta miestä haluaisi suomen tyttöjen kanssa kirjevaihtoon. Asian kai itse arvaatte. Vanhojenpiikojen sekä leskien ei tarvitse kirjoittaa sillä niitä on täällä kylliksi. Osotteemme olisi näin, että kirjeet seilaa tänne päin. A. Lapatossu, E.Väkäleuka, V. Lempivä, A.Kaipaava. Monson Maine Box 157 U. S. of America."



Linkkejä:                                  
                                                  mainememory (mm. kuvia Monsonin kaivoksesta)      
                                                  Fältmarsch-Nylund-Noresmaa (aiemmin blogissa Nylundeista)         
                                                  Porin mummo (Kustaan vaimon sukujuuria)
                                                  Ahola (Aholan sukua)

tiistai 9. helmikuuta 2021

Porilaisia

  
Pori oli 1900-luvun alussa Suomen viidenneksi suurin teollisuuskaupunki Helsingin, Turun, Tampereen ja Vaasan jälkeen. Kaupungissa oli tuolloin noin 15 tuhatta asukasta. 
Isoisäni perhe asui kolmannessa kaupunginosassa osoitteessa Liisankatu 18. Puuseppä Kustaa Nylund, 29 vuotta, vaimo Maria Sofia, 27 vuotta sekä heidän poikansa Lauri Harald. Isoisäni Lauri oli tuolloin 1 1/2 vuotta vanha. Talossa asui myös työmiesten perheitä, kelloseppä, etsivä konstaapeli ja joukko vanhempia porvarisväen leskirouvia. 

Muutaman korttelin päässä, osoitteessa Isolinnankatu 11, asui Maria Sofian isä perheineen.Työmies Frans Fasterlund, 54 vuotta, vaimonsa Amanda Josefina, 44 ja lapset, Maria Sofian sisarpuolet; Silja Amanda 17, kaksoset Matilda ja Frans Oskar 14, Vilho Väinö 12, Martta Suleima 9, Arthur Viljam 5, Lempi Ilona 3, ja Anna Vilhelmiina 1 vuotta. Fasterlundien lapsikatraan lisäksi talossa asui kymmenkunta lasta, pari ompelijaa, muutama palvelija, poliisi, leskirouvia, lahtari, lääkäri sekä valokuvaaja John Englund jolla oli valokuvaamo Porissa. (Satakunnan museo/John Englund)  

Talon asukasluetteloon  on kirjattu myös hieman erikoisempi nimi, "Ruupert Matkailia". s. vuonna 1881. 
Kuvitteelliselta kuulostavan nimen takana on kuitenkin todellinen henkilö. Vähärauman kylässä syntynyt itsellisen Johan Färdin ja Vilhelmiina Matintyttären poika sai kasteessa nimekseen Robert Vindisian. 

Vuonna 1900 oli Satakunta-lehdessä seuraavanlainen ilmoitus: 
"Yleisölle huomautus" "Kaikkia kummityötä otan tehtäväkseni, ja välitän myöskin kaikkia laki- ja naima-asioita. Hollannin oblikatsioneja on myöskin myytävänä. Kunnioituksella Robert Windisian Färd Vähällä Raumalla". 
Pian tämän jälkeen Robert otti sukunimekseen Matkailija. Robert avioitui maakauppiaan tyttären kanssa, tytär oli nimeltään Ilma joten hänestä tuli rouva Ilma Matkailija.
Robert Matkailija harjoitti mm. torikauppaa. Hän ilmoitti lehdissä myyvänsä ja ostavansa mm. vaatteita, kenkiä, kalosseja, kengännauhoja ja plankkia. "Kaupustelija" Robert Matkailija tuomittiin vuonna 1908 koronkiskonnasta, sakkoja tuli tuhat markkaa. Vuonna 1921, kieltolain aikana, torikauppias Robert V. Matkailija sai viinanmyynnistä sakkoja 1700 mk ja menetti hallustaan löydetyn 4 litran erän pirtua. Torikauppiaan poika, Kosti Robert Matkailija sai samassa yhteydessä 500 mk sakkoa. 
Robert Vindisian Matkailija kuoli "sydämenhalvaukseen" 47 vuoden iässä vuonna 1928. Muistokirjoituksessa vainajan mainittiin olleen innokas palokuntamies, hän oli ollut Porin V.P.K:n jäsen vuodesta 1906. Kaipaamaan jäivät leski, kolme tytärtä, kolme poikaa ja yksi vävy. 
Sukunimenä Matkailija taitaa olla jo kadonnut, 40-luvun jälkeen viisi Matkailijaa on vaihtanut sukunimensä toiseksi.

Isolinnankatu (kuvaaja J.Englund/ Satakunnan museo)

perjantai 22. tammikuuta 2021

Ulrika Eleonora


Ruotsin valtakunnassa oli aikoinaan kaksi Ulrika Eleonora nimistä kuningatarta, Ulrika Eleonora vanhempi 1600-luvun loppupuolella ja hänen tyttärensä Ulrika Eleonora nuorempi 1700-luvun alussa.
Nämä samat kuninkaalliset nimet oli saanut muuan 1810-luvulla Björneborgin eli Porin kaupungissa asunut piikatyttö, Ulrika Eleonora Boberg. Tämä leipurimestari Gottlebenin piika tutustui erääseen kaupungissa asuneeseen sorvarin kisälliin. Hän oli Lauri Heikinpoika joka oli muuttanut Ruovedeltä noin vuoden 1815 paikkeilla kisälliksi sorvarimestari Ekmanille. Lauri oli ilmeisen suomenkielistä talonpoikaissukua mutta ottanut Porissa käsityöläisnimekseen Lars Sarlin. Hän oli lähtöisin Niemen talosta, Väärinmajan kylästä, syntynyt vuonna 1792.
Ulrika Boberg oli asunut Porissa vuodesta 1812 alkaen. Hän oli muuttanut naapuripitäjästä, Ulvilasta, oltuaan siellä pari vuotta piikana Koiviston rusthollissa. Ulvilaan hän oli tullut Raumalta.
Joulun aluspäivinä vuonna 1817 Ulrika ja Lars vihittiin Porissa. Parin vuoden kuluttua he muuttivat Ikaalisiin jossa sorvari Lars harjoitti käsityöläisen ammattiaan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Maria Ulrika ja Sofia Amalia. Tytöt olivat vielä pieniä kun Ulrika-äiti kuoli keuhkotautiin vuonna 1825.
Aikoinaan vanhemman tyttären tytär, vuonna 1860 syntynyt Maria Wilhelmina Lindfors, muutti Ikaalisista töihin puuvillatehtaaseen Tampereelle jossa avioitui maalari Oskar Lindholmin kanssa. Heidän pojanpoikansa Harry Lindholm oli vaimoni vaari.


Ulrika Eleonora Boberg syntyi vuonna 1792 todennäköisesti Pernajalla Itäisellä Uudellamaalla, jossa hänen vanhempansa Petter Boberg ja Ulrika Enlund samana vuonna vihittiin. Tuolloin he olivat palkollisina Tervikin kartanossa johon olivat edellisenä vuonna muuttaneet Ruotsista. Rippikirjassa oli Petterillä merkintä "fr. Sverige" ja Ulrikalla "fr. Skåne". Pernajan Koskenkylässä kosken rannalle oli jo 1600-luvulla perustettu rautaruukki ja saha. Tänne Forsbyn ruukkiin Ulrika ja Petter muuttivat. Petter oli ruukin räätäli. Perheeseen syntyi Koskenkylässä kolme lasta lisää; Maria Vivica, Petter Emanuel ja Johanna
Perheen äiti, Ulrika Enlund, oli kotoisin Satakunnasta, Raumalta. Vuonna 1787 hän oli lähtenyt sieltä piiaksi Kuusiston kartanoon, josta muuttanut edelleen jonnekin 1789. Ollut sitten jonkin aikaa Ruotsissa josta tullut Pernajalle joko yksin tai yhdessä Petter Bobergin kanssa. Oliko Petter sitten lähtöisin Ruotsista tai mahdollisesti alunperin Suomesta, jää selvittämättä. Hänen syntymävuodekseen oli merkitty 1764. Ruukin räätäli Petter Boberg menehtyi ilmeisesti jonkinlaiseen "hivutustautiin" tammikuussa 1801. 


Puolison kuoltua Ulrika muutti neljän lapsensa kanssa ruukkikylästä takaisin synnyinkotiinsa Raumalle. Perhe asui Enlundin suvun hallussa olleessa Plankkin talossa nro: 51. Talo kuului tuolloin sorvarien vanhimmalle, Ulrika Enlundin veljelle Emanuel Enlundille. Taloon kuului myös peltoa ja niittyä, riihi latoineen sekä kaksi ranta-aittaa. Plankkin talo löytyy edelleen Raumalta osoitteesta Pohjankatu 10.
Emanuelin ja Ulrikan isä, vuonna 1715 syntynyt Göran Enlund oli myöskin sorvarimestari. 
Göran Enlundin ja Lisa Andersdotterin perhe oli asunut samaisessa Plankkin talossa ainakin vuodesta 1756. Perheessä oli viisi lasta, vuonna 1761 syntynyt Ulrika oli toiseksi nuorin. Ilmeisesti perheellä oli Tukholmaan jonkinlaisia yhteksiä, koska Enlundin sisaruksista useampi näytti asuneen siellä jonkin aikaa. Ulrikalla oli rippikirjamerkintä muutosta Tukholmaan vuonna 1778 ja paluusta takaisin Skånesta kolme vuotta myöhemmin. 


Göran Enlund kuoli vuonna 1769 ja leski Lisa avioitui seuraavana vuonna itseään 15 vuotta nuoremman sorvarin kisällin, Johan Wessmanin kanssa. Vuonna 1780 Johan Wessman jäi puolestaan leskeksi ja avioitui Lovisa Eldbergin, 22-vuotiaan timpermannin tyttären kanssa. Sorvari Wessman perheineen asui Plankkin talossa aina 1780-luvun puoliväliin saakka. 
Tämän jälkeen Plankkia isännöi Göranin ja Lisan vuonna 1758 syntynyt poika, Emanuel Enlund perheineen. Emanuelin ensimmäinen vaimo oli Johanna Ståhle jonka kuoltua hän avioitui Anna Kristiina Lindahlin kanssa. Ulrika Enlund asui nuorimman tyttärensä Johanna Bobergin kanssa veljensä talossa kuolemaansa saakka. Ulrika kuoli vuonna 1837 "katarrikuumeeseen" ja sorvarimestari Emanuel "vanhuuteen" vuonna 1840. Johanna  kuoli koleraan vuonna 1853. Johannan veli, Ulrikan ja Petter Bobergin poika, Petter Emanuel, harjoitti myöskin sorvarin ammattia kaupungissa 1820-luvulla kunnes kuoli "vesitautiin" vuonna 1830. Samana vuonna, 1830, Enlundit olivat osallisina jonkinlaisessa riidassa josta saivat sakkotuomiot. Emanuel-isä sai 9 ruplaa 60 kopeekkaa sakkoja ja pojat Johan ja Emanuel 10 ruplaa 4 kopeekkaa "omankädenoikeudesta ja tappelusta". 


"Rauma eli 1800-luvulla merenkululla, joka kolmas raumalainen oli 1800-luvun puolivälin tienoilla merimies. Kaupunki sai vuonna 1830 tapulioikeudet, minkä jälkeen raumalaiset laivat alkoivat purjehtia eri puolille maailmaa. Englantiin ja Välimerelle vietiin puutavaraa, Suomeen tuotiin suolaa. Merimiehet pestattiin vuonna 1844 perustetulla merimieshuoneella. Se valvoi merimiesten palkkaamista, piti kirjaa merimiehistä ja auttoi köyhyydessä eläviä merimiehiä. 
Merimiesten työ oli raskasta ja vaarallista. Kuri laivoilla oli kovaa, ruoka huonoa ja palkkataso muihin maihin verrattuna matala. Monet merimiehet karkasivatkin laivoistaan." (yle/ artikkeli Jari Lybeckin väitöskirjatutkimuksesta)


Emanuel Enlundin jälkeen sorvarin ammatin harjoittamista Plankissa jatkoi hänen poikansa joka oli myöskin nimeltään Emanuel Enlund, puolisonsa oli Amalia Östring. Sorvari Emanuel Emanuelinpoika oli syntynyt Plankin talossa vuonna 1805 ja samassa talossa hän myöskin kuoli "vanhuuteen" vuonna 1881. 
Hänen pojanpoikansa oli Raumalainen laivanvarustaja ja puutavarakauppias Johan Ludvig Enlund (1859-1932).


Museovirasto: Vanhaa Raumaa

maanantai 9. marraskuuta 2020

Marraskuu 1952

 

Marraskuussa 1952 Yhdysvalloissa pidettiin presidentin valitsijamiesten vaalit.  Republikaanien ehdokas oli Dwight D. "Ike" Eisenhower, 62-vuotias viiden tähden kenraali ja sotasankari. Demokraatteja puolestaan edusti Illinoisin kuvernööri, 52-vuotias Adlai Stevenson, jota vastapuoli kuvasi lepsuksi liberaaliälyköksi ja republikaanien varapresidenttiehdokas Richard Nixon kutsui "munapääksi". Vaalissa Eisenhower sai taakseen 442 valitsijamiestä ja voitti 39 osavaltiossa.  Adlai Stevenson jäi kauas taakse 89 valitsijamiehellä ja yhdeksällä voitetulla osavaltiolla.

Suomikin oli tuona vuonna 1952 ollut maailman huomion kohteena. Kesäkuussa Kaliforniassa järjestetyissä kilpailuissa valittiin  Miss Universumiksi 17-vuotias Armi Kuusela ja heinä-elokuussa järjestettiin 12. kesäolympialaiset Helsingissä. 

Lokakuussa vuonna 1952 syntyi kaksi poikalasta jotka myöhemmin tulivat tunnetuiksi.  Leningradilaisessa kommunalkassa eli yhteisasunnossa asuvaan työläisperheeseen syntyi poikalapsi. Vladimir Spiridonovits Putinin ja Maria Ivanovnan kolmas poika sai nimekseen Vladimir. Perheen käytössä oleva huone oli kooltaan 17 neliömetriä. Ilmeisesti paremmat taloudelliset eväät sai elämäänsä Helsingissä vauraaseen ekonomiperheeseen syntynyt poikalapsi. Bror Arne Napoleon Wahlroosin ja Marita Wahlroosin esikoispoika sai nimekseen Björn Arne Christer. 

Uuraisten syrjäkylällä totuteltiin alkavaan talveen. Tehtiin maa- ja metsätöitä, hoidettiin luottamustehtäviä, käytiin kylässä ja hautajaisetkin piti järjestää. Isäni täytti 37-vuotta marraskuun 14. päivä, tuo perjantaipäivä näytti menneen massan teossa, 51 kpl.  Isäni päiväkirjoista marraskuussa 1952:

1.11.-52. Alkoi talvinen marraskuu. Ajoin kotona Korpelan hevosella halot ja rangat, heiniä, pahnoja sekä havuja ja pehkuja. 2.11.sunnuntai. Kovin pakkanen, 15 astetta meillä aamusella. Kävin hakemassa ojatilin lopun Mäkelästä 7684 mk ja maksoin Huippulaiselle lehmän hinnan lopun 5000 mk. 3.11. maanantai. Törkeä ilma, olin kotosalla. 4.11. tiistai. Tein Osuuskaupalla 3 tuntia lapuja ja Aholan maalla massoja 22 kpl. 5.11. keskiviikko. Massan teossa tein 40 kpl. Reino Rossi kuivasi minun ohrat ja osan kauroja. Sikossa oli syyskokous, pääsin johtokunnasta eroon. 6.11.torstai. Massan teossa, tein 40 kpl.  Saunamäen Aune toi meidän lapsilisän 10.800 mk. 7.11. perjantai. Aholan maalla olin massan teossa, tein 50 kpl tuplain kanssa. 8.11. lauantai. Massan teossa tein 52 kpl. 9.11. sunnuntai. Kävin Pirjolassa aamusta, hajin Jorman villahousut, maksoin kutojasta 300 mk. Sitten iltapäivällä käytiin Tupasella Saunamäen veljesten hevosessa. 

10.11. maanantai. Törkeä ilma räntäsatetta. Katkesi saha heti alkuun. Vietiin myllykuorma isän ja Huippulaisen kanssa Kummun myllyyn. Jauhatin 1 hehton ohria. 11.11.tiistai. Olin tänään Mäkelässä puimassa, otin palkkani 500 mk. Koululla olin myös raittiusjuhlassa, Inga oli kotona lasten kanssa. Sikon miehet oli huoneita laittamassa. Keittiöön tuli kuitulevy seiniin. 12.11.keskiviikko. Tein osuuskaupalla 3 tuntia lapuja 300 mk edestä. Sitten toin Korpelasta kuitulevyjä noin 10 neliötä. Aholan maalta kävin hakemassa 1 kuorman havuja sekä toin kuorman heiniä ja pahnoja. Sikon miehet oli myös tänään. 13.11. torstai. Leuto ilma melkein nollassa, olin massan teossa, tein 50 kpl. Tein Uunon kanssa tilitykset. Sikkolainen oli yksin tänään ja tulikin työt valmiiksi. Maksoin tilin 3400 mk. Ennen jo maksoin 5000 mk. Yhteensä 12 päivää a 700 mk yhteensä 8400 mk. 14.11. perjantai. Massan teossa tein 51 kpl. 15.11. lauantai massan teossa, tein 36 kpl. 16.11. sunnuntai. Aholassa olin Pienvilj. johtokunnan kokouksessa. Luovutin arkiston uutelle puheenjohtajalle Toivo Siikille. 

17.11. maanantai massan teossa, tein 45 kpl. 18.11. tiistai. Törkeä ilma tein vain 11 kpl massoja.Iltapäivän olin osuuskaupalla, tein 3 tuntia lapuja. Olin myös Aholan tien kokouksessa iltasella. 19.11. keskiviikko. Massan teossa, tein 45 kpl. 20.11. torstai. Tein massoja tänäänkin 45 kpl. 21.11. perjantai, tein 44 kpl massoja. Tänään tuli suruviesti Haminasta, täti Noresmaa, Ingan äitipuoli on ummistanut silmänsä ikiuneen. Kiitos sulle täti kaikesta hyvyytestäsi ja rauha muistollesi. Olin Pirjolan diakonia ompeluseurassa. 22.11. lauantai. Pakkasta 4-5 astetta. Olin Aholan maalla, tein 39 kpl massoja. 23.11. sunnuntai. Meillä oli R.Y. Valon Pilkkeen johtokunnan kokous. 

24.11. maanantai. Massan teossa, tein 34 kpl. 25.11.tiistai. Kaupalla lavun teossa, tein 3 tuntia. 26.11.keskiviikko. Massan teossa. Gummerus kävi hakemassa massat. Yhteensä 615 kpl. Tein uuteen joulukuun tiliin 8 kpl. 27.11.torstai. Osuuskaupalla tili. Sain Romppaiselta 11400 mk. Inga lähti tänä aamuna Haminaan. Minä olin lasten kanssa. Sylvi Mäkinen käy lypsyllä. Reino on ruokamiehenä. 28.11. perjantai. Kotona, Reino kuivaa Kotamäen viljaa. 29.11. lauantai. Kotona ei kylvetty kun Inga on Haminassa. Reinokin meni kotiinsa yöksi. 30.11. sunnuntai. Tänään tuli 13 vuotta kun alkoi talvisota. Tänään on Haminassa täti Noresmaan hautajaiset. Huippulan Anna lypsi tänään, Sylvi oli sairas. 1.12. maanantai. Kävin osuuskaupalla tekemässä tunnin lapuja. Reino oli lasten kanssa. Sain Haminasta Ingalta kirjeen. 2.12. tiistai. Kävin hakemassa tänään sahan ja kirveen pois metsästä. Sylvi oli lasten kanssa. 3.12. keskiviikko. Tänä iltana sitten Inga tuli aivan yllättäen pois Haminasta hautajaisista.


Blogger news