torstai 28. maaliskuuta 2013

Taavettilan riihi


Jyväskylä oli vielä 1700-luvulla pieni Laukaan pitäjän kappeliseurakunta. Nykyisen Cygnaeus-puiston paikalla sijaitsi 1600-luvulla rakennettu Jyväskylän ensimmäinen kirkko. Vuonna 1775 samalle paikalle rakennettiin uusi kirkko ja samalla hautausmaata laajennettiin. Kirkko purettiin vuonna 1888, paikalla on nykyisin muistomerkki.  

Alue ja vuonna 1837 perustettu kaupunki olivat vanhoja Mattilan ja Taavettilan tilojen maita. Mattila on säilynyt kaupungin nimistössä, Taavettila taasen lähes kadonnut, vanha sukuhautakin jäi levennetyn Cygnaeuksenkadun alle. Jotain on kuitenkin jäljellä, Jyväskylän tiettävästi vanhin rakennus, Taavettilan riihi.

Juho Taavetinpoika oli Taavettilan isäntä vuosina 1707-1731. Tytär Liisa (1711-1789) avioitui Mattilasta olleen Matti Eskonpojan (1697-1771) kanssa. Heidän tyttärensä Valpurin (s.1751) ja Vilppu Eerikinpojan (s.1744) poika Matti Vilpunpoika (1772-1855) muutti Kuivasmäelle Kokkilan taloon vävyksi ja myöhemmin isännäksi. 
Matin ja synnytyksessä kuolleen Maija Akselintyttären (1780-1821) poika, Joonas Matinpoika Kokkila (1804-1869) muutti vaimonsa Riitta Liisan (1807-1836) kanssa naapuripitäjään Uuraisille Aholan talon isänniksi vuonna 1836. Pappani Aati Aholan (1890-1962) mummo Leena Joonaksentytär (1827-1898) oli Joonas Matinpojan ja Riitta Liisan vanhin tytär.

Tässä vielä muutama linkki matkailua varten : kävelyä Jyväskylässä ja Petäjäveden vanha kirkko. Jos sieltä eksyy rajan taakse Uuraisille (kuten esi-isäni Joonas aikoinaan) niin tässä hieman vaatimattomampi kohde.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

"Terveisiä Minnesotasta!"

Taavetti Ahonen 1870-1959
Pappani Aati Aholan  kymmenpäisestä sisarussarjasta lähti aikoinaan siirtolaisiksi Uuraisilta Amerikkaan neljä veljestä; Taavetti,Matti,Nestori ja Asarias. Vuonna 1950 Taavetti (Daavid) Ahonen (sukunimeksi vaihtui Amerikassa Ahonen) kävi Suomessa vierailulla. Näin asiasta uutisoi paikallislehti aikoinaan:

"Terveisiä Minnesotasta!"  "Oh yes-- Olen 80-vuotias" vakuutti 50-60v. ikäisen näköinen uuraislais-minnesotalainen ketterä farmarivanhus! -susia, peuroja,skunkkeja !

Pienenä reippaana ja kaikin puolin "käläppeenä" ja n. 50-60-vuotiaan näköisenä tuli luoksemme 80-vuotias ent. uuraislainen Taavetti Ahonen,tunnetun "Korpelaisen" velimies! Toi terveisiä Rapakon takaa, aina Minnesotan valtiosta saakka. Hän on siis nykyisin mr. Trumanin alamaisia!

Todella oli silmät revetä päässämme kun vieras ilmoitti olleensa "Amerikoissa" jo 56 vuotta ! -Ja ikää on 80 vuotta, sillä ensimmäisen kerran hän näki päivän valon Uuraisten Kotaperän Aholassa vuonna 1870!!
Miten sitkeä ja terve onkaan tämä vanhus! Suomalainen kataja, joka ei ole kuivettunut vieraassakaan maaperässä! Siitä kiitos ja kunnia tälle vanhukselle. Ja puhui mitä parasta suomea! Väliin vain tuli joitakin jenkkifraaseja, kuten "oh, yes"! Ja autoa hän tietenkin sanoi "kaaraksi" Tilaansa farmiksi!

24-vuotiaana alkoi Taavetti Ahosen veri velloa väljemmille vesille. Hän käveli Uuraisilta Ruotsiin, ajeli siellä aikansa tukkeja porovaljakolla, siirtyi sitten Pohjois-Norjaan, pääsi laivaan ja päätyi "Londoniin" ja sieltä sitten seilasi Rapakon yli Yhdysvaltoihin. Minnesotassa hän löysi itselleen pysyväisen olinpaikan. Oli ensin metsätöissä, sitten jo osti maakappaleen ja liitti siihen vuosien ja vuosikymmenien aikana lisämaata niin, että hänellä on nyt sievä farmi.
 Lehmiä on ollut toistakymmentäkin, mutta nyt,kun ikääkin on karttunut,ei ole kuin muutamia,hevosia pari, traktori ja tietenkin "kaara". Ja puoliso tietenkin ! Hän on "vasta" 70-vuotias, jäi kotiin farmia hoitamaan, kun poika on poissa kotoa- on insinööri ja rakentelee tehtaita - ja samoin tyttö aviossa ....Cityssä. Oman farmin on Taavetti Ahonen omistanut jo 36 vuotta. Viljelee "kaikkea vähäsen", hoitelee 80 kanaa ja myy puita hyvästä metsästään. Kaksi miestä on siellä nytkin massapuita kaatelemassa.

- Kuulkaas Ahonen ! Onko siellä Minnesotassa metsänriistaa? - Oh yes! Kun sinne tulin, oli siellä paljon susia,peuroja, majavia y.m. Eikö lie ollut karhujakin! Mutta paljon niitä hävitettiin ja nyt on metsästysoikeus ankarasti valtion kontrollin alaisena. Syksyllä saa viikoksi peurankaatoluvan, mutta jos liikaa kaataa, saa kovat rapsut. Veljenpoikani oli kerran töissä Minnesotassa. Ollessaan heinäkuormaa tekemässä seisoi iso susi hänen takanaan ! Mutta ei siinä silti kuinkaan käynyt. Meidän-Suomen- metsälintuja, siellä ei näy muita kuin eräs pyylaji, metsoja ja teeriä ei ole laisinkaan. Vesilintuja sensijaan on paljon. Jäniksiä on runsaasti, mutta niitä ei metsästetä koirilla meidän tapaamme. Ja skunkki se haisee siellä ja täällä !

-Missä asutte Minnesotassa? -Brimsonissa,jonne on n. 50 km Duluthista,joka on Superiorin kaksoiskaupunki. Vielä lähempänä on meitä Two-Harbourin pieni kaupunki. Suomalaisia on näillä seuduilla aivan "kasapäin" ja suomen kieli kaikuu kaikkialla niin että minunkin englanninkieleni on jäänyt hieman "kesantoon"! Siksi minä puhunkin näin hyvää suomea.Olosuhteet ovat Minnesotassa hyvät,elintaso aika tavalla korkeampi kuin Suomessa,eikä mistään ole  puutetta. Tässä suhteessa ei siis ole moittimista. Meillä suomalaisilla on melkoisesti yhteisiä harrastuksia.

 - Onhan sitä matkaa Minnesotasta Suomeen! Ensin ajoin täydet 2 vuorokautta junalla, ennenkuin olin New Yorkissa ja sieltä tulin norjalaisessa laivassa Osloon, josta sitten tänne kotimaahan.Merellä oli purjetuuli melkein koko matkan, vain parina päivänä heilutteli laivaamme.

 -Mitenkäs ne sikäläiset suomalaiset ovat ahkeria "viinamäenmiehiä"? -Vähempää se ryyppääminen on siellä kuin täällä! Sanoisin sitä hyvin kohtalaiseksi ja lisäksi on valtion kontrolli kova, vaikka kaikkea onkin saatavissa ! Mutta kaikkia ei onnista Amerikassakaan ja väliin ehkä voi tavata suomalaisia "raunioitakin" valitettavasti. Mutta mitään yleisiä ilmiöitä he eivät ole. -Onko siellä tilaisuus kalastukseen? -Kyllä on, mutta sekin on siellä säännösteltyä ja kalaa saa nostaa vain "määrän perästä", eikä pieniä kaloja saa ottaa laisinkaan!

-Onko teillä siellä nyt kevät kuten meilläkin?- Kyllä on, mutta huonompi kuin täällä. Täällähän on kesän tulo 1-2 viikkoa liian aikaisessa, meillä se on viikon verran myöhässä. Mutta pian on sielläkin kesä kukkeimmillaan! -Meillä ei siellä Minnesotassa ole laisinkaan piisameita ja aion tuottaa niitä täältä sinne. Siellä ne varmasti hyvin menestyisivät.

-Miltä vaikuttaa kotopuoli? -Paljon on muuttunut Uurainen, paljon Jyväskylä! Tämähän on jo iso ja komea kaupunki. Maaseutu on kehittynyt, sähkö tulee yhä useampiin kyliin ja taloihin ja elämä tuntuu täällä kehittyvän hyvään suuntaan.- Katselen nyt tässä parisen kuukautta tätä rakasta kotiseutua ja isänmaata ja sitten heinäkuun nurkilla jälleen lähden Minnesotaan katsomaan, miten 70-vuotias, varsinaissuomalainen "kainaloinen kanani" on onnistunut farmin hoidossa! -Mukava on ollut tavata omaisia, sukulaisia ja vanhoja tuttavia! Ellen heitä aivan kaikkia tapaisi, lähetän tässä heille sydämelliset terveiseni !

Taavetti Ahonen pyörähti ovesta ulos nuorukaisen ketteryydellä, vaikka 80 vuoden lumet ovatkin hänen harteillaan sulaneet! Kiitos käynnistä!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Sukua Kymenlaaksosta



Mummoni Aino (Aina) Maria syntyi v.1895 Kymintehtailla Valkealassa, paperitehtaan työmies Tuomas Simonpoika Frimanin ja  Maija Leenantyttären perheeseen. Isoveli Einar oli 2-vuotias, Aino aloitti kuuden tytön sarjan; Lyydi, Hilda,Lempi, Saima ja Vieno tulivat tasaisesti aina kolmen vuoden välein. Vuonna 1912 perhe muutti sukunimekseen Railo. Sisarukset harrastivat aktiivisesti teatteria Kymintehtaan työväen näyttämössä. Teatterin johtajana toimi tuolloin Jalmari Parikka. Aino ja Jalmari Parikka vihittiin avioliittoon v.1916 ja he muuttivat Jääskeen 7.11.1917, samana päivänä jolloin Venäjällä oli Lokakuun vallankumous. Vuonna 1918 Suomen kansalaissodassa Parikka toimi Punakaartin komppanianpäällikkönä, Ainolle ja Jalmarille syntyi tytär; Anna-Liisa Parikka. Sotakokemuksistaan Jalmari Parikka kirjoitti myöhemmin kirjan "Viimeinen taisto". Ainon ja Jalmari Parikan avioliitto purkautui ja Aino avioitui Lauri Nylundin kanssa. Ainon ja Lauri Nylundin vanhin lapsi, minun äitini Dagny Ingeborg syntyi vuonna 1922. Dagnyn ollessa 13-vuotias Aino-äiti kuoli keuhkosairauteen Kausalassa, Iitissä vain 39-vuotiaana.




Viereisessä kuvassa nähdään Kymintehtaan Työväen Näyttämön väkeä yhteisessä potretissa. Keskellä istuu teatterinjohtaja Jalmari Parikka oikealla puolellaan Aino Railo. Takarivissä 5. vasemmalta on Ainon veli, Einar Railo







Tuomas Frimanin (1861-1915) vanhemmat olivat suutari Simo Eerikinpoika Friman (1822-1882) ja Anna Matintytär (s.1833) Sippolan pitäjän Viialan (nyk. Myllykoski) kylästä. Maija Leenantytär(1870-1933) oli Iitin Lyöttilästä Knaappilan piian Leena Sofia Topiaantyttären (s.1843) avioton lapsi.

Simo Eerikinpoika Friman oli lähtöisin Kymijoen länsipuolelta Anjalan Ummeljoelta, sahan työntekijä Eerik Mikonpoika Frimanin (1793-1846) perheestä, jossa hänet mainittiin vaimon Kristiina Aatamintyttären (s.1801) aviottomana lapsena. Näillä tienoilla käytiin hieman aiemmin Kustaan sotaa ja solmittiin Anjalan liitto.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tyypillinen Uuraislainen

Seuraavan tekstin olen tallentanut vuosia sitten muistaakseni Uuraisten kunnan nettisivuilta.

Keski-Suomen kansanopisto-lehdessä vuonna 1938 kirjoitti V.Kässi seuraavaa: 

"Tyypillinen Uuraislainen on luonteeltaan vaatimaton. Mieluimmin hän karttaa julkisuutta. Suurempien paikkakuntain asukkaiden rinnalla pienuutensa tuntien ovat Uuraislaiset melkein omaksuneet itselleen virrentekijän sanat ; Suuruutta emme rukoile, me pienuuteemme tyydymme. Lienee perää kumminkin kansan suussa kulkevassa seuraavassa tarussa. Nykyisen Uuraisten pitäjän alueella olevaan syrjäiseen Kuukkajärven kylään, jolloin kylän asutus oli vielä harvaa,asettui asumaan sellaisia henkilöitä, jotka mieluimmin karttoivat esivallan edustajia. Sillä entisajan "Kuukkalaisen" sanottiin olleen rajun ja hillittömän."

Tässä pari uutista asiaan liittyen:

"Suometar"-lehti nro 3 /18.1.1856 :"Kuoli Kuukkajärwen kylästä ja Riihimäen talosta renkimies wiime köyri-wiikolla wiinaan, eikä auttanut waikka häntä hierottiin tynnyrin päällä ja hänelle annettiin akkain rohtoja,ei tipoittain lääkärien neuwon mukaan waan kannusta suuhun kaatamalla. Olisi puheen mukaan semmoisen akan rohdot paremmin auttaneet, joka wähintäinki 3 lehtolasta on tehnyt, waan ei nyt keritty hädän tähden naapurista noutaa semmoista hywäkästä. Woi onnetonta lääkittäwää ! Woi häpäisewää epäuskoa ja raakuutta! Wainajan sanotaan ottaneen 3 lähtöryyppyä, waan minä waron hänen kannunkin kallistaneen, kuin miesraukan huonot tawat  tuntien."

"Keski-Suomi" nro 18/2.3.1878:  "Jouluyönä tappelemisen Uurasten kirkonmäellä wakuuttaa -s. -i kirjeessään meille, olewan toden,eikä mitään poikanullikkain leikkiä, kuten "toiskertalainen" asian selitti. Naapuri pitäjäläisiä oli yhdessä mylläkässä, sanoo -s.-i.

Jyväskylän jakoalueen puhelinluetteloa vuodelta 1966




Vaatimaton on myöskin puhelinluettelo Uuraisten Kotaperän kylän osalta 60-luvulla.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Aleksi Rajala ja Kalle Henriksson

Arkistolaitoksen sivuilta voi etsiä sodissa menehtyneitä suomalaisia, vuosilta 1914-1922 täältä ja 1939-1945 täältä. Heitä ei sukumme lähipiiristä juurikaan löydy paria poikkeusta lukuunottamatta. Harry Lindholmin äidinisä Aleksi Rajala kuoli v. 1918 Tampereen vankileirillä. Harald Henrikssonin nuorempi veli Kalle taasen kaatui talvisodassa v. 1940.


Punavankeja Tampereen keskustorilla v.1918 /kuva www.uta.fi
Aleksis Nikodemuksenpoika Rajala syntyi v.1864 Ikaalisten Isoröyhiön kylässä Suontaustan torpassa. Oli 15-vuotiaasta lähtien renkinä lähikylissä. Avioutui Vähä-Iitun piian Hilda Josefiinan kanssa ja muuttivat itsellisiksi Sarkkilan Tervaojaan. Myöhemmin asuivat itsellisinä Sikurin Vähätalossa muutama kilometri Ikaalisten kauppalasta. Sukunimeksi muodostui Rajala ja ammatiksi mäkitupalainen. Lapsia syntyi seitsemän joista viisi elossa .Aleksis oli "ainiaaksi vapautettu" asepalveluksesta. Myöhemmin rippikirjassa asevellisuussuhde "kelvotoin". Vuonna 1905 Tytär Hilja Maria muuttaa Tampereelle jossa avioituu Fredrik Lindholmin kanssa.Nuoremmat tyttäret Elin Josefiina ja Lempi Aurora mainittiin rippikirjassa irtolaiseksi. Elin muuttaa 1909 Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan.Perheen vaiheista ennen sisällissotaa ei ole tarkempaa tietoa. Aleksi kuului punakaartiin muttei ole tietoa oliko mukana Tampereen taisteluissa. Maatyömies Aleksi Rajala kuoli punataudin heikentämänä nälkään Tampereen vankileirillä 27.5.1918. Tytär Hilja synnytti kahdeksannen lapsensa heinäkuussa 1918. Lapsista kolme oli kuollut pienenä. Vanhin lapsi Harry Valdemar oli sodan aikana 11-vuotias.


Kalle Henriksson 






Karl Viktor Henriksson syntyi Kirkkonummella  v.1900 muonamies Viktor Henrikssonin perheen kuudentena lapsena. Kallen elämästä ei ole tarkempaa tietoa.Kuvassa asepuvussa olevan Kallen voisi olettaa kuuluneen valkoiseen kaartiin. Kalle oli kansalaissodan aikana 18-vuotias.
Talvisodassa maatyömies Kalle oli jo perheellinen kolmine lapsineen. Palveli samassa pataljoonassa, Er.P 18, kuin isoveljensä Harald. Sotamies Kalle Henriksson kaatui 2.3.1940 Viipurinlahden taisteluissa Säkkijärven Vilajoella, 11 päivää ennen sodan päättymistä. Kalle on haudattu Kirkkonummen vanhalle hautausmaalle.


Blogger news