 |
| Naisvangin puku/Finna (kuv.Saija Sillanpää) |
kun viinaa kieltiin keittämäst´; juomapäiviä viettämäst´.
Se ajatus oli keisarill´: kun viinaa ei ole juomarill´
että leipää kestäis Suomessa, jokahitten huoneessa ".
Pilli-Hermanni (Herman Saxberg )1867
Viinanpoltto kotitarpeisiin oli 1800-luvulla talonpoikien oikeus, kunnes se kiellettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1866. Kuitenkin minunkin iso-isoisäni, "ahkerana ja rehellisenä tunnettu raitis mies" sai rippikirjamerkinnän viinanpoltosta 1880-luvulla Uuraisilla. Multialla, joka on Uuraisten naapuripitäjä, pidettiin kinkerit vuonna 1892 joissa kirjattiin seuraava tavoite: "Varoitettiin kylän vanhimpia yhdistymään taistelukseen salapaloviinan polttajia ja kapakoitsijoita vastaan niiden hävittämiseksi".
Tällainen taisteluksen kohde oli varmaankin myös Multian Sahrajärvellä asustava perhe, joka oli toistuvasti vastaamassa teoistaan käräjillä Keuruulla ja Ähtärissä. Vanhemmat Juho Rantanen (s.1845) ja vaimonsa Anna Liisa (s.1851) viinanmyynnistä, viinanpoltosta sekä tappeluista. Perheen poika Juho Emil (s.1873) oli käräjillä ensimmäisen kerran 14-vuotiaana näpistyksestä ja perheen tytär "irtolaistyttö" Hilda Maria (s.1876) 16-vuotiaana murtovarkaudesta.
Perheen isää kutsuttiin "Sikuna-Jussiksi", joten lapset tunnettiin paikkakunnalla nimillä "Sikunapoika" ja "Sikunatyttö". Sikuna tarkoittaa "kerran keitettyä" puolivalmista tai huonolaatuista viinaa. Kirkonkirjoissa perheen isän mainittiin ensin olevan entinen torppari, sitten irtolainen ja viimein kulkuri.
Juho Emil eli Sikunapoika oli ryypiskelemässä Multian Nikaranperällä erään Petäjäveden Kuivasmäeltä olleen Herman Kotamäen kanssa alkukesän päivinä vuonna 1892. Heille tuli riitaa jonka päätteeksi Herman löi Juhoa puukolla kaulaan, Juho juoksi läheiseen torppaan jossa pian heitti henkensä. Sanomalehdessä tapahtuneesta kirjoitettiin seuraavaa: "Kyllä oli tuo vainajakin, vaikka oli vasta 20 v. vanha tullut paikkakuntansa kauhuksi koko ikänsä harjoittamistaan varkauksista, murhapoltoista, viinankeitosta ja -myynnistä ym. Hänen vanhempansa ja sisarensa ovat samoin kotikyläkuntansa saattaneet semmoiseen maineeseen että tuskin on mitään pahetta, jota siellä ei olisi vuosien kuluessa harjoitettu." (Suomalainen 15.6.1892)
Kolme päivää veljensä hautajaisten jälkeen oli Hilda Maria käräjillä.
-Nuorena jo suuri pahantekijä. "Välikäräjissä jotka pidettiin Halisen talossa viime kuun 28.p. tuomittiin murtovarkaudesta 16-vuotias nainen Hilda Maria Rantanen ja äitinsä langetettiin edesvastaukseen varastetun tavaran myymisestä. Isänsä, itsellismies Juho Rantanen, kotiseudullaan tunnettuna nimellä "Sikuna-Jussi" on useampia kertoja tullut sakotetuksi luvattomasta viinan polttamisesta ja myynnistä. Tyttö Hilda Maria on jo vaipunut syvältä paheiden turmiota tuottavaan kuiluun. Hän on ollut niin heittiö ja pahanilkinen, että vanginvartijan on yöksi täytynyt kiinnittää hänet seinään kiinni, vaikka hän muutenkin oli raudoissa. Vanginkuljettaja sanoo ei koskaan ennen kulettaneensa pahanilkisempää miesrosvoakaan kuin tätä raivoisaa ja kamalaa tyttöä. Perhe on asunut kiertolaisena milloin missäkin Multialla. Voi kauheata kotia !". (Suomalainen 1.7.1892)
Hildan äiti, "irtolaisen vaimo", sai vuonna 1896 kahdeksan kuukauden vankilatuomion "Luvattomasta viinan myönnistä neljännen kerran ja poltosta kolmannen kerran". Äidin vapauduttua sai Hilda toistuvista varkauksista vuoden vankilatuomion josta vapauduttuaan taas jo pian seuraavan, pituudeltaan 15 kuukautta. Tuomiot hän suoritti ilmeisesti Vaasan vankilassa jossa vankien opetus kuului jo tuolloin vankilan tehtäviin: "Jos vanki oppi välttämään tappamista ,varastamista ja huorintekemistä ja totteli vielä vanhempiaan ja esivaltaakin, olivat vankeinhoidon tavoitteet jo paljolti saavutettu".
Vuonna 1901 irtolainen Hilda Maria Rantanen muutti Multialta Viipuriin jossa jo samana vuonna kuulutettiin Jaakkimalaisen talonpojan kanssa. Hildan ammatiksi oli tuolloin merkitty ompelija. Kolmen vuoden kuluttua tämä "avioliiton aikomus" kuitenkin raastuvanoikeudessa purettiin.
Kotkassa kuoli vuonna 1902 epäselvissä olosuhteissa tukkityönjohtaja Antti Näsänen. Tutkinta kesti vuosikausia ja ilmeisesti ainoat jotka jutussa viimein tuomittiin olivat Kotkan raastuvanoikeuden tuomarit.(Etelä-Suomi 21.1.1911) Kymmenien todistajien joukossa olivat myös Hilda Maria Rantanen, hänen nuorempi siskonsa Anna Stiina Mäkinen (os.Rantanen s.1883) sekä heidän äitinsä Anna Liisa Rantanen. He kertoivat asuvansa yhdessä Talikkalan kylässä, Viipurin pitäjässä. Hilda Marian todistuksen eräs todistaja katsoi arvottomaksi "siihen nähden että hän oli elellyt ja ehkä vieläkin eleli julkista haureus-elämää". (Suomen Kansa 13.6.1904). Anna Liisa Rantanen kertoi oikeudessa olevansa työmiehen leski Talikkalasta, (Etelä-Suomi 1.8.1903) vaikka Anna Liisa ja Juho Rantanen olivat kuitenkin molemmat Multian kirkonkirjassa Sahrajärven irtolaisina aina vuoteen 1919. "Hoitolainen" Juho Rantanen kuoli Multialla vanhuuteen vuonna 1921.
Anna Liisa ei ilmeisesti enää palannut Multialle, hän kuoli vanhuuden heikkouteen Viipurissa vuonna 1939. Hilda Marian sisko, Anna Stiina, asui miehensä kanssa ainakin Multialla, Vaasassa, Tampereella ja Viipurissa kunnes vuonna 1913 erosi miehestään Justus Mäkisestä. Anna Stiinan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Rantasen sisaruksilla oli myös vuonna 1890 syntynyt pikkuveli, Justus Rantanen, joka avioitui 1920-luvulla Viipurissa jossa myös kuoli vuonna 1938.
Hilda Maria avioitui v. 1904 työmies Konstantin Salosen kanssa Viipurissa. Mies kuoli v. 1912 keuhkotautiin. Vuonna 1914 leski Hilda Salonen os. Rantanen vietti häitä Hjalmar Räsäsen kanssa. Seuraavana päivänä Työ-lehdessä oli otsikko "Reilut häät Kangasrannassa" . Lehden kirjoituksen mukaan tämä "tunnetusti huonomaineinen morsian", jonka ensimmäinen mies oli tappanut itsensä ja toinen murhattu, oli revolverin kanssa uhannut ampua häihin aikovia kuokkavieraita. Hilda nosti kunnianloukkauksesta jutun lehden päätoimittajaa vastaan.(Työ 15.6.1914) Myöhemmin kyseisessä lehdessä kirjoitettiin Hildan uhkailleen oikeudesta poistuttaessa että "parin vuoden perästä on se palasina eikä siinä paineta yhtään lehteä", lisäten vielä että hänellä on kyllä rahaa ja keinoja uhkauksensa toteuttamiseksi.
Syksyllä 1917 Hilda piiloutui varkausaikeissa Kangasrannan kauppaan ennen liikkeen sulkemista. Akkunasta poistuessaan poliisi huomasi hänet ja ampui laukauksen joka osuikin varkaaseen "joka lievästi haavoittuneena piiloutui tyhjään tynnyriin, mistä hänet löydettiin". Hilda vietiin sairaalaan sidottavaksi. Samana vuonna Hilda kielsi lehdessä kaikenlaisen kaupankäynnin miehensä kanssa ja irtisanoutui tämän ottamista veloista "sillä yhteisestä pesästä ei niitä vastata". Samanlaisen ilmoituksen Hilda laittoi sitten lehteen jälleen kymmenen vuoden kuluttua vuonna 1927.
1930-luvulle tultaessa Hilda näyttää olleen jälleen todistajana eräässä murhajutussa. Ilmeisesti Hildan tuttavapiiriin kuulunut Anna Bohm oli alkoholisoitunut, varaton yksineläjä joka murhattiin raa'asti Viipurissa.
Hilda oli viettänyt jo pidempään yhdyselämää Elias Ikävalkon kanssa, joka aiemmin oli istunut vankilassa pahoinpitelystä. He asuivat Viipurissa osoitteessa Hietala 40, asumus käsitti vain yhden huoneen. Joulun alla vuonna 1933 pariskunnalle tuli riitaa joka oli saanut alkunsa potkukelkasta. Tilanne kärjistyi, ja kun hellan vieressä vielä sattui olemaan kirves, niin Sikunatyttö koki veljensä tavoin väkivaltaisen kuoleman. (Kansan Työ 22.12.1933) Taposta yhdeksän vuoden tuomion saanut mies pyysi oikeudessa itselleen kuolemanrangaistusta.
" Empä kirjot´turhia;
Usiasti murhia
On salaviina saattanut
Eikä ole lakannut".
Mokoman hupanen runo-laulu wiinasta, oluesta ja kahweesta. Herman Saksperi 1867.
Yhteiskunnan normien vastaista elämää eli myös jutussa lainattujen viisujen tekijä, Keuruulainen Pilli-Hermanni eli Herman Saxberg (1830-1909).
"1800-luvun viisunikkari, pelimanni ja rosvo". Näin kuvaa Taideyliopiston projektityössään isoisänsä isoisää muusikko Emilia Lajunen (s.1979), joka on esittänyt ja levyttänyt hänen tuotantoaan.
Pilli-Hermannilla oli myös yhteys Multialle. Hänen äitinsä, piika Leena Kustaantytär (1800-1868) oli lähtöisin Multialta, Isoahon uudistalosta Karhunahtaan lähistöltä
Pilli-Hermannin soitin, omatekoinen kokopuinen klarinetti on Suomen kansallismuseon kokoelmissa.
Pilli-Hermannin klarinetti virtuaalisesti (Suomen kansallismuseo)
YLE/ Alkoholinkäytön historiaa: Rahvaan juominen oli pahasta, mutta yläluokan kosteat juhlat sivistynyttä nautiskelua.
