keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulun aikaa


Talven tullen !

Sumuverhot ovat häipyneet ja tuulen henkäilykset ompi
ärtyneet. Pilvien sankka joukko taivahalla pakenee ja
rientää tuonne kauaks kauaks vuorten taa, jossa ompi
jokin outo vieras kesämaa. Niin pois rientää pilvet
pohjolasta on kuutamoita ja pakkasöitä. Revontulta ja
tähtivöitä. Vain talven henkäilyä, ei enää niin lämmintä
kesäistä lammen pinnan väreilyä !

Isäni kirjoittama runo vuoden 1940 lopulta. Talvisodan jälkeinen kesä oli ohi ja jatkosota odotti seuraavana kesänä.



Vuonna 1953 isäni joulun tienoo kului Aati-isän kaupassa ja pientilan töissä, kyläilläkin ehdittiin. Päiväkirjoista 60 vuotta sitten:

19.12 lauantai. Koululla oli kuusijuhlat, oltiin meiltä kaikki.
20.12 sunnuntai. Kotona Salmen kanssa. Inga, Anja sekä Jorma olivat Saunamäessä himmelin teossa.
21.12 maanantai. Kävin kaupunkissa lääkärissä.
22-23.12  tiistai-keskiviikko. Korpelassa kaupassa.
24.12, torstai. Joulun aatto. Kotona kävi joulupukkikin. Sain lahjoiksi juhla ja työrukkaset sekä kaksi romaania; Juhan ja Pakolaiset. Salme sai itkevän nuken.
25.12  perjantai. Joulupäivä ja melkein lumeton, suojaa ja vesisatetta. Käytiin iltasella Korpelassa.
26.12  lauantai. Tapaninpäivä. Oltiin kotona.
27.12  sunnuntai. Kotona, meillä kävi ennätysmäärä vieraita, 23 henkeä. Käytiin Aholassa.
28.12 maanantai. Kotona, tein tänään tunkion. Ajoin katoksesta kaikki sonnan.
29.12  tiistai. Korpelassa kaupassa tänään. Lehtis-Kalle ja Isännäinen aloittivat tehdä Korpelan puimalatoa.
30.12 keskiviikko. Olin Korpelassa tänäänkin. Tein tilityksiä ja olin kaupassa. Käytin Kirsikan Korpelan härällä.
31.12 torstai. Kotona, korjasin navetan seinää ja tein oven katoksen päähän.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Lempi-tamma

Kymmenen mottia halkoja ja Lempi-tamma keväällä 1938.
Keski-Suomen Perinnealbumista juttu Uuraisilta, nykyään tämä "kovan päivätyön" tehneen vanhan pollen tarina kuulostaa
eläinrääkkäykseltä:

Leo Hakanen (vas.) ja apumies Vilho Kupari toivat sitkeällä ja pienikokoisella Lempi-tammallaan tämän kymmenmottisen halkokuorman 5 kilometrin päästä Saarilammin tilan metsästä Majasillan laanille 30.4.1938. Kovan päivätyön tehnyt hevonen oli tuolloin jo 24-vuotias. (kuvan om.Leo Hakanen; valokuvannut Toivo Lilja)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

August Keljon murha-asia

kuva : http://virtaatajunnan.blogspot.fi/
17. päivä marraskuuta vuonna 1892 oli "Keski-Suomi"-lehdessä seuraava uutinen:  Murha. Laukaan Savion ja Ruuhimäen väliltä Talkoomäen päältä, noin 16 1/2 metriä maantien syrjästä, löysivät eilen muutamat työmiehet metsästä tullessaan miehen ruumiin. Päästä oli viety lakki ja jaloista kengät.Turkki ja muut vaatteet olivat viety vähän matkan päähän ruumiista, joka oli havuilla peitetty. Murhattu on August Keljo, äskettäin päässyt sotapalveluksesta. Murha arvellaan tehdyksi jo pari viikkoa sitte. 

Seuraavana päivänä oli Laukaan nimismies Karl Kekoni tullut tekemään murhapaikalle tutkintaa josta kävi selville seuraavaa: Vainajaa oli runneltu sekä puukolla että kirveellä ja päällä olevat liivit vedetty vasemmalta puolelta halki. Liivien lakkarissa oli ollut asevelvollisen arpalippu, sanoilla: "Vaasan läänin 10. kutsunta-alue v.1891" ja toisella puolella "August Kallenpoika Keljo".

Tarkempien tietojen puuttuessa oli ruumis toimitettu pitäjän leikkuuhuoneelle säilytettäväksi. Asevelvollisten luettelosta saatiin selville että August Keljo oli kotoisin Uuraisten seurakunnasta. August Keljon isältä, Kaarle Keljolta saatiin selville että August oli alkuvuodesta 1891 lähtenyt rautatietöihin Karjalan radalle. Hän oli Sortavalan tienoilta kirjoittanut vanhemmilleen ja kertonut suorittaneensa asevelvollisuutensa Sortavalan reservikomppaniassa. Vainajan vaatteista isä tunnisti turkin samaksi joka pojalla oli ollut kotoa lähtiessään. Tutkimusten alkuvaiheissa  epäiltynä olivat Taavetti Peltonen Petäjävedeltä ja  Vilhelm Lehtonen Laukaasta, jotka myöskin olivat palanneet samoihin aikoihin kotikulmilleen Karjalan ratatyömaalta.
Augustin sedältä, Mikko Keljolta, joka oli edelleen ratatyömaalla Sortavalassa, saatiin tietää Augustin lähteneen Sortavalasta kahden miehen seurassa, toinen näistä oli ollut Pekka Tiitinen Suonenjoelta. Käräjiä istuttiin useasti ja miesten paluumatkaa ruodittiin tarkasti läpi todistajien avulla.

Laukaan käräjillä 8.5.1893 itsellinen Paavo Neuvonen todisti näkemästään Pekka Vihavaisen talossa Savonlinnassa:
Kun hän kerran ,ehkä 3 viikkoa ennen köyriä, tuli kotia ja  pistäysi isäntänsä huoneessa oli siellä kolme vierasta miestä, jotka Vihavaisen kanssa joivat punssia ja viinaa. Yhtä miehistä olivat toiset nimittäneet Augustiksi ja hänellä oli päällään aivan samanlaiset vaatteet kun oikeudessa olevat murhatun vaatteet; toinen oli nimeltään Ville ja hän oli hoikka, pitkä ja laiha mies, puettu harmaaseen sarka-palttooseen ja hyvin Ville Lehtosen näköinen, mutta kolmatta ei todistaja sen tarkempaan muistanut, hän kun istui pimeässä nurkassa pöydän takana. Hän oli ollut Tiitisen pituinen ja päässään oli hänellä musta vilttihattu.Eräs myöskin saapuvilla oleva  kaupungista kotoisin oleva mies, jota todistaja ei kumminkaan tuntenut, oli Ville-nimiseltä kysynyt mistä hän oli kotoisin, johon tämä oli vastannut olevansa kotoisin Laukaasta. 
Kolmas, murhasta istuva mies, oli sitten tahtonut Augustia lähtemään pois, vaan tämä oli ensin estellyt lähtemästä heidän seuraansa, vaan pani 6 markkaa pöydälle sanoen, että toverinsa sillä kyllä pääsisivät Hankasalmelle,jossa voisivat häntä odottaa; mutta toiset sanoivat etteivät he heittäisi rahallista miestä sinne, Eihän sitä tiedä mikä häntä voisi kohdata. Lopuksi saivat he kumminkin Augustin mukaansa ja lähtivät kaikki kolme yhdessä matkalle Hankasalmelle päin erään samassa talossa asuvan ajuri Kalle Kankkusen kyyditseminä.Kalle Kankkunen oli tällä matkallaan viipynyt pari päivää. Augusti-nimisen miehen rahojen määrää ei todistaja tiennyt, mutta hän oli sanonut itsellään olevan rahaa siksi että voisivat niistä köyttäkin punoa. Augustin kukkaron oli todistaja hänen matkaessaan nähnyt, ja oli se iso musta vaskilukkoinen sankakukkaro.

Pekka Tiitisellä oli todistajien mukaan kotipaikkakunnalleen tultuaan  marraskuun lopulla v.1892 ollut uusi taskukello jonka hän oli kertomansa mukaan myynyt, hän oli myös leikkauttanut tukkansa ja partansa.
Viimein, lähes puolentoista vuoden kuluttua,19. päivä maaliskuuta vuonna 1894  Laukaan välikäräjillä tuli seuraavanlainen päätös asiaan:
Syytetty Pekka Tiitinen ,jonka rikos tuli täysin toteennäytetyksi, tuomittiin henkensä menettäneeksi, vaan Ville Lehtonen, joka myöskin oli osalliseksi vedetty asiaan, vapautettiin siitä todistusten puutteessa. 

Kuolemanrangaistusta ei tuolloin enää pantu toimeen mutta tiedossa ei ole missä ja miten Pekka Tiitinen tuomionsa suoritti.
Jutun päätökseen saamisen todettiin olevan suuresti nimismies Kekonin ansiota, hän oli heti tapauksen tultua julki tutkinut uutterasti asiaa. Nimismies Karl Jakob Kekoni oli Laukaan nimismiehenä kaikkiaan 38 vuotta, 70-vuotiaaksi asti.


August Kallenpoika Keljo oli syntynyt Uuraisten Keljossa 14.5.1869 ja oli siis kuollessaan 23-vuotias.

Augustin isä oli Kalle Matinpoika Keljo (s.1837), Matti Heikinpoika Keljon (s. 1765, Keljon isäntä 1794-1819) pojanpoika ja  esi-isäni Taavetti Hetanpoika Aholan (1836-1926) serkku.

Augustin äiti Amalia Nathanintytär  (s.1844)  oli lähtöisin Kotaperän Kotamäestä. Amalian vanhemmat olivat lähtöisin Petäjävedeltä, isä Nathan (s.1815) Tupamäestä ja äiti Leena (s.1812) Kokkilasta, myös he molemmat ovat sukuani. Pappani mummon Leena Joonaksentyttären (s.1827) serkkuja, Nathan äidinpuolelta ja Leena isänpuolelta.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kaivo-Herra

Kaivo-Herra (kuvan om.Vilho Vanhanen)




Selailin jostain aikoinaan hankkimaani Keski-Suomen Perinnealbumia, Uuraisten sivuilta osui silmiini seuraavanlainen juttu erikoisesta ammattimiehestä:


Vihtori Viinikainen eli Kaivo-Herra; nimi, jolla hänet tunnettiin Uuraisilla ja lähipitäjissä, on maistamassa harjakaiskaljoja kaivon valmistuttua v. 1935. 
Kaivoherra oli pinttynyt kaljanjuoja, jonka yhdeltä istumalta kerrotaan juoneen 18 "puoliskan pulloa" pilsneriä. 
Tietäessään saavansa mielijuomaansa Kaivo-Herra saattoi jopa paastota pari päivää, jotta kalja tehoaisi paremmin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ikiliikkuja

Ikiliikkujan rakentelusta Uuraisilla kertoo Vaasan Lehti vuonna 1892:

Kauppias kirkonkylällä 1900-luvun alussa
Perpetuum mobile´a (ikiliikkuja) rakentelee eräs isäntä paraillaan Uuraisilla. Hän sanoo nähneensä muutamia vuosia takaperin unissaan sellaisen ja senmukaan luulee saavansa tekeillä olevasta "taika-myllystänsä" kapineen. "Siitä ei enää paljon puutu" vakuutti tuonoin isäntä "Kun vaan saan vähän joutilasta aikaa, niin lopetan sen. Ja minä oon niin tarkoin sen tuuminna, että sen täytyy käydä."  

Kirjakaupan mainoksesta, Päijänne-lehti v.1879

torstai 7. marraskuuta 2013

Kekkosen palkinto

Urho Kekkonen tunnettiin myös urheilumiehenä. Osui silmiini juttu 14.9.1909 Iisalmessa ilmestyneestä "Salmetar"-lehdestä jossa kerrottiin Iisalmen VPK:n vuosijuhlan vietosta. Vuosijuhlien yhteydessä järjestettiin myös urheilukilpailut:


Kekkonen starttaa (kuva Urheilumuseo)
W.P.K:n wuosijuhlien yhteydessä pidetyissä urheiluissa saatiin seuraawat tulokset: 

Wauhditon korkeushyppy, kolmikieppi ja 200 mt. juoksu, 1 p. Tuomas Weteli 240,58 pist., 2 p. Antti Kääriäinen 233,16 p.,3p. Santeri Sahlström 224,50 p., 4 p. Elis Antikainen 221p.
Alle 15 w poikien estejuoksussa saivat 1 p. Heikki Kokkonen 1 m.32 sek., 2 p. Heikki Wäisänen 1 m. 35 1/2 sek., 3 p. Jussi Juntunen 1 m. 36 1/2 s., 4 p. Uno Grönfors 1 m. 39 s.
Näistä ynnä edellisistä kilpailuista jaettiin mitaleja. 

Alle 10 wuoden poikien juoksussa ottiwat osaa Urho Kekkonen, Armas Airaksinen, Yrjö Hiltunen ja Matti Ronkainen. Palkinnot olivat suuhun pantawaa hywää.
 




keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Matkakertomus vuodelta 1868


Matkakertomus Saarijärveltä Petäjävedelle viime kesäkuulla. (Kansan Lehti 25.7.1868)



Petäveden vanha kirkko oli käytössä 1778-1879 (kuva Panoramio)
Saarijärveltä lähettyäni matkustamaan etelää kohti; niin alkumatkallani en havainnut mitään erinomaista; vaan ilma oli sangen kaunista. Koko luonnon olento oli siinä ihanassa juhannuksen aikaisessa kesäkukostuksessa ja juhlapuvussaan kuin kauniiksi rakettu morsian hääruunussaan.Lintuin tuhatääninen sävel-laulu kaikui ihanalta korviini metsän mäkirinteiltä, vuorilta, laaksoista. Viimeksi matkustin vene kulkua Lanneveden sinistä pintaa myöden Kuukkajärven kukkuloille. Siellä jo muuttui maa mäkisemmäksi kuin Saarijärvellä. Maaviljelys oli jo vähän erilaisempaa, esim. peltoviljelys oli huonompi, vaan kaskiviljelys sen sijaan suuremmassa voimassa. 

Siinä muistui mieleeni että eiköhän Kuukkajärveläistenkin olisi jo aika heittää pois esi-isältämme perittyä maanviljelystapaa, koska havaitsin rukiit palomaissa olleen paljon huonompia kuin pelloissa.Suvi touot olivat enimmästi kaikki hyvän-puoleisia; mutta aikaisempia kevät-tekoja näytti rikkaruoho haittaavan.Taas oli minulla vesimatkaa, joka meni Petäjäveden rajakyliin asti. Siellä oli maanviljelys suuremmassa voimassa kuin Kuukkajärvellä (Uuraisilla) vaan kaskiviljelys näytti sielläkin olevan miltei paremmassa mahdissa kuin peltotyö. Vaan rukiit olivat parempia kuin Uuraisilla samoin työntekokin oli paremmassa vauhdissa.Siinä muistin senkin sanan, "ahkeruus kovankin onnen voittaa". Koska Petäjävedellä ei mainittu niin suurta köyhyyttä olevan kuin Uuraisilla oli.

Ihmisten käytöksestä havaitsin Petäjävedellä vähän muutosta kuin täällä Saarijärvellä ja vähän Kuukassakin, heidän kirkko olentonsa oli paljon erilaisempaa. Heillä ei näyttänyt, esim. nuorukaisillakaan olevan mitään ystävällistä kanssakäymistä ja miettimistä nykyaikamme tärkeimmistä riennoista ja puuhista, niinkuin täällä Saarijärvellä on.Heidän olentonsa kirkolla (pyhinä) oli peräti hätäisen näköistä ja kiireellistä ennen Jumalanpalvelusta sekä jälkeen. Niiden olo oli senkin puolesta minusta hyvin kummaa ja outoa, kun ne toisiaan tervehtivät kirkon ympärillä, niin ne astuivat julman pitkiä askelia toisensa luokse, ja kysyivät jo ennen kuin tervehtiä ennätti, varsin kovalla äänellä "kuules", samalla taas toisen luokse ja sitä tehden niin paljon kuin vain ennättivät. 

Isäntämiehillä näytti olevan erilaisempi tapa kuin Saarijärvellä. Kaikki arvollisemmat isäntämiehet eivät, arvonsa tähden, menneet kirkkoon muualta kuin sakastin kautta ja sieltä aina koko jumalanpalveluksen ajan yksi toisensa perästä vetääntyi kirkkoon. Minä kysyin eräältä tuttavaltani mitä se merkitsee kun tuolta sakastista vähän päästä tulee miehiä kirkkoon? Vastauksen sain että se on heillä olevinaan suuri mahti ja kunnia.Olisi vähän heidän naisistakin mainitsemista, että ylpeys näytti niissäkin olevan valtaan päässyt; sillä krinuliinit, vannehameet, olivat useammalla.Mutta ei kumminkaan Petäjäveteläisten mahti ylettynyt ripsillenkään asti, Jämsän naisille joita siellä oli muutamia. Heillä oli ahkera työ näyttää kuinka heillä on mahtava valkoinen alushame, vaan sitten he olivat hyvin tyytyväisiä kun tuuli oli apulaisena että valkoinen näkyi ilman nostelematta.-Matkustaja-

perjantai 1. marraskuuta 2013

Marraskuu 1961

Isäni päiväkirjoista:
1.11.1961.Keskiviikko. Alkoi marraskuu ilman lunta, menimme isän autossa Välilään Aunen 50-vuotisjuhlaan, meidän oma väki ilman Anjaa. 2.11.Torstai. Olin Uunon kanssa Jyväskylässä, vietiin Pienenmäen lehmä ja Huippulan lanttuja. 3.11.Perjantai. Kaupalla. 4.11.Lauantai. Pyhäinmiestenpäivä. Anja tuli eilen aamulla lomalle. Rössissä tänään Anna-Liisan ja Kaisan häät, ei oltu kun ei kutsuttu. 5.11.Sunnuntai. Märkää ja kylmää syksyä, sulaa vain jatkuu. Anja meni päiväautossa Äänekoskelle. Koululla oli tänä iltana seurat, Rauhanyhdistyksen, meiltä Inga ja minä. 6.11.61. Maanantai ja marraskuu. Uunon kanssa haettiin Lannelta 37 rumpuputkea ja 5 kpl 6 " sementtiputkea. Vietiin Rytylän perälle 19 kpl rumpuputkia haettiin Liiposta hiekkakuorma Korpelan rumpulle. 7.11. Tiistai. Kotona Jorman kanssa. Ajettiin Lipolla, Rasilan hevosella 12 kärrykuormaa sontaa ruomasta navetan taussänkipellolle. Kaijan Pertti oli kyntämässä, kaikki sänget maksoi 3000 mk. Uuno oli J-kylässä.8.11.Keskiviikko.Kaupassa.9.11.Torstai.Kaupassa.10.11.Perjantai.Kaupassa.11.11.Lauantai.Kaupassa. 12.11.Sunnuntai.Vähän kylmempää. Koululla oli Isäinpäiväin hartaustilaisuuus. Sain Isänpäivänlahjaksi partapeilin ja kirjan, Kaarina Maununtyttären. 13.11. Maanantai. Olin kotona Ilpon kanssa kun Inga, Jorma ja Salme kävivät J-kylässä. Jormalle ostivat kellon,kengät,takin, lakin. Anjalle kengät ym. Salmelle tukipohjat.14.11.Tiistai. Uunon kanssa J-kylässä vietiin peruja sekä nahkoja. Purstokankankaan Anna oli mukana (Pertti tappoi sian tänään). 15.11.61. Keskiviikko.Uunon kanssa vietiin Heikkilöihin 4 astiaa Melanssia Tupaselle pumppuputkea ym. Pirjolaan ja Saunamäkeen vietiin apulantoja 21 säkkiä. 16.11.Torstai. Kaupalla. 17.11.Perjantai. Kaupassa. Meillä oli P.V.Y:n ompeluseura, kovasti oli ihmisiä. 18.11.Lauantai. Kaupalla. 19.11.Sunnuntai. Pakkanen alkoi, kohta kymmenen astetta. Aholassa oli P:V.Y:n syyskokous ja elokuvat. 20.11.Maanantai. Kaupalla. Pakkasta eilen illalla syksyn ennätys 12,5 ast. 21.11.Tiistai. Kaupalla tänään. Uuno ja isä sekä Kuntsi olivat J-kylässä.Tänään meni Kotaperän kylätie Valtiolle. 22.11.Keskiviikko kaupalla, vietiin Uunon kanssa öljyt ja bensat ja putket Linnan ja Pössyn perälle. 23.11. Torstai. Kaupalla. Jorman kansalaiskoulu alkoi tänään.24.11.Perjantai. Tänään Uunon kanssa vietiin massat 10.57 m3 Jämsänkoskelle. 25.11.Lauantai, kaupassa. 26.11.Sunnuntai. Kotona. Vein Anjalle paketin autoon, kävin Mutkalassa.27.11.Maanantai. Kaupassa.28.11.Tiistai. Kaupassa.29.11.Keskiviikko. Olin Uunon kanssa J-kylässä vietiin vähän lihaa ja tuotiin Melanssia apulantoja ym. ym. 30.11.Torstai.Kaupassa.

Tässä vielä ajankohtaan sopiva linkki, Jyväskylän yliopiston museon verkkonäyttely "Kekristä jouluun"
Ja nyt kun pyhät tulossa niin on ehkä aikaa lukea myös SKS:n Kekrisivuja:

tiistai 22. lokakuuta 2013

Neliapila

Lasten isomummon, Rakelin, jälkeenjääneistä valokuvista löytyi kuva jonka takana luki "en fyrväppling", neliapila. Kuva lienee otettu Kirkkonummella 1930-luvun alussa.

Kuvassa ovat Henrikssonin perheen kaikki neljä tytärtä;  takana Rakel (s.1918),oikealla Iris (s.1920), vasemmalla Ruth eli Jutte (s.1921) ja edessä Ester eli Essi (s.1927).
Muutaman vuoden kuluttua tämän kuvan oton jälkeen, kesän alussa vuonna 1934, Essi kuoli ilmeisesti jo pidempään sairasteltuaan. Essi eli seitsemänvuotiaaksi, Rakel täytti tuona kesänä kuusitoista vuotta.


Rakel muisteli usein pienintä siskoaan ja löysinkin Rakelin raamatun välistä pienen lappusen, Essin kirjeen isosiskolle.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Amerikan serkku kylässä

Rautatietä Duluthissa 1900-luvun alussa .( kuva; Shorpy.com)
Keväällä oli tällainen juttu isäni Amerikkaan lähteneen sedän vierailusta Suomessa. Vuonna 1976 kävi täällä hänen poikansa Onni. Paikallislehti uutisoi asiasta:

Koti Minnesotassa
 - juuret Kotaperällä

Aholan talosta Kotaperältä lähti 80-vuotta sitten 26-vuotias Daavid Ahola Amerikkaan leveämpää leipää etsimään. Sitä ennen hän oli lähtö meren yli mielessä kahdeksan vuoden ajan tienannut tikettirahoja laivamatkaa varten Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa jopa porojakin hoitaen. 
Tänä kesänä jätti hänen poikansa Onni Ahonen, 63, kaksi autoaan kotipihalleen Minnesotaan ja lensi Suomeen, Kotaperälle, isän raivaamien peltojen äärelle. Onni Ahonen sanoo itseään onnelliseksi mieheksi. Hänen juurensa ovat kauniissa maassa ja hänellä on ollut onni ne löytää.

Kymmenpäiseen sisarussarjaan kuulunut Aholan Daavid, jonka nimi Amerikassa muuttui Ahoseksi, pääsi Minnesotassa lämmittäjäksi kaivokseen, mainille, kuten amerikansuomalaiset sanovat. Mutta kun valtio jakoi maata sitä haluaville, tuli Daavidista farmari, maanviljelijä. Uudistilalle löytyi suomalainen emäntä, Lyydia.
Ahosten neljä lasta, heidän joukossaan tänä kesänä ensi kertaa Suomessa käynyt Onni, kasvoivat kuin 1800-luvun lopun suomalaisessa elämänmuodossa. Härillä kynnettiin pellot, heinä niitettiin viitakkeella, lapset paimensivat lehmiä. Daavid Ahosen kolme veljeä muutti myös Amerikkaan. Kauemmin maassa ollut veli auttoi alkuun, antoi työtä ja ruokaa, olipa joillekin lähettänyt matkalipunkin. Kotona puhuttiin tietenkin suomea, johon vähitellen sekaantui myös uuden maan sanoja. Erilaisiakin asioita oli. Maito vietiin meijeriin junalla ja ensimmäisen Fordinsa Ahoset ostivat vuonna 1920. Vuosiluvun Onni Ahonen muistaa hyvin, koska samana vuonna laski kärpännahkojen hinta maassa romahdusmaisesti, mikä seikka tuntui Ahostenkin perheessä.

Merimiehenä
Koulusta selvittyään Onni Ahonen työskenteli kotona isänsä apuna useita vuosia. Maalaispojasta tuli kuitenkin välillä merimies. Onni kiersi Amerikan isot järvet pitkin ja poikin rautaa ja kivihiiltä kuljettavilla aluksilla, ja toimi vuosia koneenkäyttäjänä kauppalaivoissa merillä. Maa alkoi kuitenkin tuntua vakaammalta jalkojen alla ja ammattitaitoiselle löytyi helposti töitä, jopa samaa kuin merillä. Niin paljon kuin suomalaisia Amerikkaan muuttikin, ei Onni Ahosella ollut milloinkaan suomalaista työtoveria.

Suomi on suurenmoinen kokemus
Isänsä tavoin on Onni Ahosellakin suomalaista syntyperää oleva vaimo Leona. Onnin kaksi lasta eivät kuitenkaan enää suomea oppineet. Ahosten koti on Duluthin kaupungissa. Kaupunkiin muutti myös vanhemmiten Daavid Ahonen ja hänen tilansa metsineen ja peltoineen jäi Onni-pojalle. -Jos ajat olisivat olleet Suomessa ennen sellaisia kuin nyt, ei isä olisi täältä varmaankaan Amerikkaan lähtenyt, sanoo Onni Ahonen. Suomen luonto ja valoisat yöt, sekä ihmisten ystävällisyys ja iloisuus ovat hänestä olleet suurenmoista koettavaa. Aholan tuvassa on Onni voinut valokuvata kehdon, jossa hänen isänsä on lapsena nukkunut ja tutkia suurta tuvan kiuasta, joka on tuttu isän kertomuksista. Hän on löytänyt sukulaisia, jotka ovat näyttäneet maata ja tarinoineet. Tutuksi ovat tulleet isän kodin nykyinen isäntäväki Reino ja Kerttu Ahola, serkut Bertta Tamminen ja Aati Koskinen, Nyrölän kuulu sääprofeetta. Juuriaan tutkiva Onni kävi myös Uuraisten kirkossa ja hautausmaalla sukulaisten hautakiviä kuvaamassa. Kotona kerrottavaa on kertynyt kovasti ja Reino Ahola on luvannut vielä lähettää kirkonkirjoista kerättyjä tietoja esi-isistä jälkeenpäin Amerikkaan.

Opintomatka
Opintomatkanakin Onni pitää Suomessa käyntiään. Hänen haaveenaan on eläkepäivinä perustaa oma pieni sahalaitos. Kolmeen sellaiseen hänen onnistui Suomessa tutustua. Turvallisuusnäkökohtia ei suomalaisissa sahoissa hänen mielestään ole paljonkaan huomioitu.- Amerikassa ollaan tarkkoja näissä asioissa, hän sanoo.
-Suomalaisena on ollut hyvä olla maailmalla. Suomalaisuutta on arvostettu enemmän kuin monia muita kansallisuuksia, vaikka Amerikassa onkin tärkeämpää se, mitä osaa tehdä, kuin mistä on kotoisin. Minä olen ollut tyytyväinen elämääni, sillä olen aina saanut tehdä mieleistäni työtä, sanoo Uuraisten Kotaperältä juurensa löytänyt Onni Ahonen.

torstai 10. lokakuuta 2013

10.10. Aleksis Kiven päivä

Nurmijärven syntyneitä lokakuussa  v.1834
Uusi Suometar nro 1 /3.1.1873:

Alexis Kiwi.
Kun mennyt wuosi waipui hautahansa, sammui eräs henki joka kirkkaana, toivorikkaana tähtenä oli loistanut kansallisen elämämme taivaalla. Wiime wuoden wiimeisenä päivänä joutui "Lean" ja "Nummisuutarien" tunnettu tekijä Alexis Stenwall eli kirjailija-nimeltään Alexis Kiwi, kuoleman omaksi, joka pelasti nerokkaan, mutta kowa-onnisen runoilijan hänen synkän kohtalonsa kurjuudesta. Kuolema, joka muutoin kamottawana wieraana olisi temmannut pois mahtawimman Suomen omakielisistä runoilijoista, oli nyt waan siunauksen ja rauhan tuojana hänen lewottomalle hengellensä.
Palojoen kylä. A.Kiven piirros. (SKS:n sivuilta)


Alexis Stenwallin elämänwaiheet owat, lyhyesti kerrottuina, seuraawat. Hän syntyi 10.p. Lokakuuta w.1834 Palojoen kylässä Nurmijärwen pitäjässä, jossa hänen isänsä eleli räätälinä. Hänen äitiänsä mainitaan jumaliseksi ja "wiisaaksi" ihmiseksi, jolla oli paljon tietoja raamatusta ja maailmankin asioista. Seitsemäntoista wuoden  iässä lähetettiin nuori Alexis kouluun Helsinkiin ja syksyllä w. 1857 suoritti hän ylioppilas-tutkinnon. Edemmäksi ei Kiwi pyrkinyt opin tiellä ; sillä Stenwallin luonto ei ollut taipuvainen tieteelliseen tutkintoon; hänen rikas ja hehkuva mielikuwituksensa saatti häntä mieluisemmin niitä oloja ja henkilöitä tarkastamaan, joiden keskellä hän eli, taikka siirtymään runouden synnyttämille ihanoille aloille. Innolla luki hän runouden suurimpia malliteoksia, erittäinkin Kalewalaa,Shakespearea, Cerwantesta. Mutta Kiwen perin runollinen luonto esti häntä myös aineellista toimeentuloansa ajattelemasta eikä hänen waransa muutoinkaan olleet suuren suuria, josta oli seurauksena että hän usein sai mitä kowinta kurjuutta kärsiä. Wuodesta 1865 oleskeli Stenwall Siuntion pitäjässä erään wanhan rouwas-ihmisen luona joka, kunnioittaen hänen suurta runoilija-kykyänsä, tahtoi poistaa huolet hänen elämästään. Wiimein saawutti hänen se kamala mielen sairaus, joka peitti hänen henkensä pimeyteen, ennenkuin ruumiin woimat wielä oliwat rauenneet. Näin sortui kowaan onneensa tämä suurilahjainen henki,jolta isänmaa wielä toiwoi monta jaloa teosta, niiden wertaisia jotka hän jo on kansallensa kirjoittanut.

Merkillisimmät Kiwen teoksista owat: Kullerwo,ensimmäinen alkuperäinen suomalainen murhenäytelmä; kaunis, onnetonta rakkautta kuwaawa tragedia Karkurit; runoilijan viimeinen teos, Margareta, jossa hänen kuwauswoimansa, waikka jo sortumaisillaan, wielä woimakkaana ilmaantuu; Nummisuutarit, Lea ja romaani Seitsemän Weljestä. Näistä kaikista asetamme arvelematta etupäähän tuon omituisen, oiwallisen komedian Nummisuutarit sekä ihanan, taiteellisen täydellisyytensä puolesta merkillisen itämaisen näytelmän Lea, joka sen ohessa on saanut erityisen merkityksen ja rakkaana on kiintynyt jokaisen suomalaisen muistoon sen jälkeen kuin rouva Raa toimitti sen pää-rollin teaterin permannoilla. Suurta huomiota ansaitsee myös romaani "Seitsemän Weljestä", waikka harwasta kirjateoksesta on niin paljon kiistelty ja eriäwäisiä mietteitä lausuttu kuin siitä. Sen peri-aatteen siweydellisyyttä, niinkuin myös sen suuret ansiot ihmisluonteiden ja luonnon kuwauksen puolesta täytynee jokaísen myöntää. Paitsi näitä paraita teoksiaan on Kiwi luonut monta muutakin,joista jokaisesta hänen omituisuutensa ilmaantuu.

Suuri alkuperäinen mielenkuwituksen ja kuwailemisen woima on Kiwen runottaren pää-omaisuus. Hän on epäilemättä omituisin ja nerokkain runoilija, joka suomenkielellä on kirjoittanut. Erittäinkin kansan elämää ja niitä luonteita, jotka hän siitä on ottanut, osaa hän mestarin tawalla kuwata. Hänen Eskonsa ja Sepeteuksensa ovat kuwaelmia, jotka liikkuwat niin luonnollisesti ja hupaisesti, että ikäänkuin owat saaneet kansalais-oikeuden eläwien joukossa ja iäksi päiwäksi saawat wanhoina tuttuina oleskella Suomen kansan keskellä. Ihmeellistä on myös, kuinka Kiwen teoksissa tuo luonnollinen koomillisuus (mystillisyys) sulaa yhteen woimallisen juhlallisuuden ja wienon hellätuntoisuuden kanssa. - Kiwen omituisuus on tehnyt, ettei hänen teoksiinsa aina ole tietty arwoa panna; mutta wakuutuksemme on, että samassa määrässä, kuin koko siwistyksemme muuttuu yhä kansallisemmaksi, hänen henkensä tuotteita yhä yleisemmästi arwostellaan niiden todellisen ansion mukaan; sillä Kiwen merkitys meidän kirjallisuudessamme on se, että hän on luonut suomalaisen näytelmäkirjallisuuden( tuiki harwa alkuperäinen suomalainen teaterikappale oli ennen hänen aikaansa olemassa) ja samassa perustanut sen kansalliselle, peri-suomalaiselle pohjalle. Alexis Kiwen nimi ei siis ole katoawa Suomen kansan muistosta, waan Suomen kirjallisuuden, Suomen draamallisuuden historiassa iäti pysywä !
                           ______________________________________________________

Aleksis Kivi -verkkosivut (Nurmijärven kunta)

maanantai 30. syyskuuta 2013

Fanny Alina ja Olga Josefina

Torikauppaa Porissa (kuva Satakunnan museon verkkonäyttely)
Kuinka kävi värjäri Fasterlundille ja tyttärille Marialle, Fannylle ja Olgalle Fransin jäätyä leskeksi ? Frans otti uuden vaimon, Amanda Josefiinan, ja perhe muutti Kauvatsan Yttilään. Vuonna 1890 vanhin tytär, 15-vuotias Maria Sofia, muutti kasvatiksi sedälleen Kustaa Kujalalle. Maria Sofian myöhemmistä vaiheista tässä.
14-vuotiaana myös Olga Josefiina meni kasvatiksi torpparin perheeseen Karkkuun (Sastamala).18-vuotiaana Olga vihittiin työmies Taavetti Vilhelmi Niemisen kanssa. Vuonna 1899 Olga ja Taavetti muuttivat Poriin. 1900-1905 syntyivät Eino,Tyyne, Aune ja Veini. Heidän myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.
Fanny Alina muutti isän ja nopeasti kasvavan uuden perheen mukana Kauvatsalta Poriin vuonna 1897. Fransille ja Mantalle syntyi kaikkiaan 12 lasta.

Toukokuussa v.1900 tapahtui Porissa välikohtaus jonka seurauksena puusepänoppilas Kustaa Mäkinen puukotti teurastaja Otto Wesslanderia kohtalokkaalla tavalla.  Satakunta-lehti 15.5.1900:
"Mäkisen istuessa  eteläpuiston penkillä palvelustytön Fanny Fasterlundin kanssa edellämainittuun aikaan, oli Isoltakaivolta tullut puistoa pitkin ja yli ruohoston kolme nuorta miestä, nim. työmies Karl Armas Viljanen,konetehtaan työmies Wilhelm Rafael Stenman ja edellämainittu Wesslander jotka olivat olleet hiukan päihtyneitä.Wesslanderin esityksestä olivat he kaikki istuutuneet samalle penkille millä Mäkinen ja palvelustyttö Fasterlund istuivat."
Kustaa Mäkinen sai miestaposta 2 vuotta kuritushuonetta kun taas Fanny vihittiin vuoden kuluttua puuseppä Henrik Grundstenin kanssa. He muuttivat Poriin, Niilo Henrik syntyi 1902 ja Aarne Wilhelm 1904. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Tässä lisää naiskohtaloita Porista:
http://www.pori.fi/kulttuuri/satakunnanmuseo/verkkonayttelyt/naisiaporissa/kikna1.html

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Färjärin emännän perunkirja

Ulvilan rippikoululaisia vuodelta 1869, Maria Sofia alimmalla rivillä
Kokemäen Tulkkilan kylässä, kesällä vuonna 1879, kuoli lapsivuoteeseen 24-vuotias Maria Sofia Kustaantytär. Hän oli lähtöisin Ulvilan Anolasta, Stenbackan torpasta. Leskeksi jäi värjäri Frans Fasterlund ja heidän kolme tytärtään joista vanhimmasta oli tuleva myöhemmin äitini mummo.
Syksyllä pidettiin kalunkirjoitus, eli perunkirjoitus:

Wuonna 1879 lokakuun 10. päivä toimitettiin allekirjoittaneelta, siksi kutsutuilta vierailta miehiltä, talolliselta Juha Isotalolta Peipohjan kylästä, ja talonpojalta Erland Kierikalta Kuoppalan kylästä, molemmat Kokemäen pitäjästä, lailinen kalunkirjoitus ja arvion tavaran ylitse jälkeen kuoleman kautta edesmenneen färjärin emännän, Maria Sofia Kustaantyttären Fasterlundin, Tulkkilan kylästä Kokemäen pitäjää, joka kuoli viime heinäkuun 18. päivä jättäen jälkeensä lesken Frans Fasterlundin ja heidän avioyhteydestänsä kolme tytärtä,
nimittäin: Maria Sofia 4 vuoden, Fanny 2 vuoden sekä Olga 2 viikon ikäisenä, niin muodoin kaikki alaikäisiä joiden etua oli valvomassa heidän setänsä Kustaa Kujala Tulkkilan kylästä.
Leski muistutettiin valan velvoituksella edesantamaan ja ilmoittamaan kaikki pesän omaisuuden sekä saamiset ja maksamiset senlaisena kuin olivat vainajan kuolinhetkellä joka edesannon mukaan kirjoitettiin ja arvottiin seuraavaisesti:

Irtonaista omaisuutta:                     
Suomen pankin rahaa 115 mk.  Kultaa:  sormus 10 mk  Kuparia: mm. kattiloita ja pannuja 72,75 mk
Tinaa: tinakankea 1,30 mk  Messinkiä: pihdit, kynttilänjalka 1,85 mk
Huonerakennuksia: asuntorivi, navettarivi, sauna,wärihuone.
Rautakaluja: mm. kirveitä,sirppejä,koukku,kuokkia,viikatteita,tadikko,tryykirauta,lapioita,1 pyssy, 20 lusikkaa, veitsiä ja ottimia, 4 taritinta, kahvipoltin, kahvimylly,konttipannu.
Pelto- ja ajokaluja: mm. rekiä,aisoja ,auroja,parirattaat
Puukaluja: mm. vyhdinpuut,klihta,3 rukkia, ämpäreitä, leilejä, pyttyjä, 2 arkkua, 1 punkka, 1 kehto,3 pyykkitoolia, juuriastia, kangastoolit, 1 venhe, sorvarin lauta.
Huoneenkaluja: 3 kaappia, 3 sänkyä, 4 pöytää, 6 toolia, 2 keinutoolia,1 piippuhylly, 2 kuvastinta,seinäkello,tupakkiloota, piironki, pesukomuti, kirjakaappi,senkki,taulu.
Pito- ja sänkyvaatteita: mm.13 hametta, 6 palttoota, 2 liiviä, 3 saalia, 15 liinasta, säkkiä, kankaita, lasinpeitteitä, 13 nenäliinaa, 7 pr. sukkia, 7 paitaa, 7 esiliinaa, 3 pr kenkiä, lankoja, villoja, 3 täkkiä, 10 tyynyä, joukko laattiamattoja, lesken pitovaatteet, lesken sänkyvaatteet.
Eläimiä: 1 hevonen,lehmä,lampaita,sika.
Sekatavaraa: mm. nahkoja, sormikkaat, lautoja,parafiinia,sateenvarjo,kaffikuppeja,kirjoja,yhtä ja toista unhotukseen jäänyttä tavaraa.

Pesän saamisia: mm. Heikki Vinnarilta Köyliöstä 15 mk, Kristiina Raukolta Krootilasta 4 mk, torppari Kujanpäältä Lampin kylästä 6,50 mk, Tuiskulan myllärin pojalta, Iisakilta 6,50 mk, Hydenin vaimolta Josefiinalta Kaasmarkusta Ulvilasta 5,10 mk ,Kustaa Rosenvallilta 2,70 mk, Hyytin isännältä Erlandilta Paistilasta 2,90 mk, Ylistaron Kuitin piikalta Kustaavalta 2,70 mk. Sisälletuloja yhteensä 1939,80 mk

Pesän ulosmenoja: hautajaiskustannusta leskelle 60 mk, velkakirja Juha Isotalolle vuodelta 1877 1100 mk, Kustaa Kujalalle 50 mk, Erland Kierikalle velkakirja vuodelta 1878 200 mk, kauppiaille R ja F. Åkermanille Turusta 453 mk, talolliselle Erland Korvatille Pumpulasta 700 mk, seurakunnan vaivasille 2,50 mk, arviomiesten palkkaa yhteensä 2 mk, kalunkirjoituksen toimittajalle 12 mk, lääkkeisiin vainajan taudin aikana 40 mk. Ulosmaksuja yhteensä 2790,30 mk.

                            Frans Fasterlund                                                      Kustaa Kujala
 
                                 Erland Kierikka                                         Johan Isotalo
                                                                 Frans Herttell
                                                         
Waivasten osa on maksettu omista    
                                      J.Horeli
                                                   

perjantai 20. syyskuuta 2013

Presidentin sukua ?

Kymmenen vuotta sitten julkaistiin Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa selvitys presidentti  Tarja Halosen esivanhemmista. Tästä ilmeni äidinpuoleinen sukuyhteys Öfverströmeihin Kirkkonummelta. Koska vaimoni mummon äiti, Signe Henriksson, oli omaa sukua Öfverström, niin piti asiaa selvittää tarkemmin. Kerrottiin että Signe ei ollut koskaan isäänsä nähnyt koska tämä oli hukkunut ennen lapsensa syntymää.
Aika pian selvisi että sukuyhteyttä presidenttiin ei ainakaan tätä kautta ole. Signen äidin, Hildan, puoliso Carl Öfverström nimittäin hukkui kevätjäihin vuonna 1892 ja myöhemmin syntyneet Hildan aviottomat lapset Harald (1897-1898) ja Signe(1899-1985) saivat leskiäitinsä sukunimen, Öfverström.

Hilda Serafia Lindbäck (1865-1911) ja Carl Fredrik Öfverström (1863-1892) avioituivat Kirkkonummella lokakuussa 1891. Tytär, Bertha Vilhelmiina, syntyi kahden kuukauden kuluttua, mutta kuoli jo maaliskuussa 1892.  Huhtikuussa Carl hukkui veljensä Gustafin (s.1871)kanssa. Kaikki tämä tapahtui puolessa vuodessa.

-Hukkuneita. T.k. 12 p:nä hukkuiwat hewosineen Sikasaaren ja Ryssäsaarien wäliseen salmeen arentimies K.Öfwerström ja hänen weljensä  G.Öfwerström Kirkkonummen pitäjän kirkonkylästä.
(Tampereen Uutiset 29.4.1892)

Evitskogin kylää kartalla
Olivatko veljekset sitten samaa Öfverström-sukua kuin Halosen esivanhemmat ? Muutaman sukupolven perusteella eivät näyttäisi olevan.

Halosen suvusta löytyy Kirkkonummella syntynyt Israel Johaninpoika Öfverström (1810-1890), rusthollari/seppä Johan Öfverströmin (1767-1854) ja Eva Boströmin (1776-1830) poika StorEstbyn Kåtesta. Johan Öfverströmin vanhemmat olivat pitäjänseppä Erik Jakobinpoika Öfverström (s. 1730) ja Anna Erikintytär( s.1739).

Hukkuneiden veljesten vanhemmat olivat torppari/sotilas Alexander Öfverström (s.1823) ja Fredrika Charlotta Lindström, molemmat Kirkkonummen Evitskogista.
Räätäli Erik Öfverström ja Eva Christina Gustavintytär olivat Alexander Öfverströmin vanhemmat.
Erik Öfverström oli syntynyt Siuntiossa vuonna 1768, hänen  vanhempansa olivat Nils Henriksson Öfverström (1745-1821) ja Caisa Greta Johansdotter.
Nils oli ruotusotilas Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin, Inkoon komppanian Lappbyn ruodussa. Katselmuksessa 4.2.1789 Nils oli sairaana lasaretissa, hänen iäkseen mainitaan 43 vuotta, naimisissa. Ollut ruodussa 15 1/2 vuotta, pituus 5 jalkaa 8 tuumaa (n.168 cm).



perjantai 13. syyskuuta 2013

Syyskuussa vuonna 1973



Salvador Allende
40 vuotta sitten,11. päivä syyskuuta sotilaat kaappasivat vallan Chilessä ja presidentti Salvador Allende kuoli.

Muutamaa päivää myöhemmin, 15.9, Ruotsin Kuningas Kustaa Aadolf kuoli ja valtaistuimelle nousi Kaarle Kustaa.  Samana päivänä syntyi Kaarle Kustaan tuleva vävy,
Daniel Westling.                                                                                                                   
Nyt on ollut poikkeuksellisen lämmin syyskuu mutta toisin oli 40 vuotta sitten. Säästä ja syksyn töistä kertovat isäni päiväkirjat vuodelta 1973:

11.9. .tiistai Inga keitti sieniä muuripatalla. Niitin perunvarsia. Pukkilan Aune kävi kylässä.
12.9.keskiviikko ja Dagnyn nimipäivä. Kova lumisade, satoi 10 senttiä. Laitoin maidon 9 ltr.
13.9. torstai. Tänään jo paistoi päivä mutta kylmää. Inga teki pyykin, sulatettiin lumesta pyykkivettä. 14.9.perjantai. Laitoin maitoa 10 ltr. Vieläkin lunta. Kylmää ilmaa. Kävin eilen kirkolla, hain Annan eläkkeet ja maksoin kuitit. Tänä iltana tuli Jorma,Hilkka,Ilpo,Jaana. Kävin kirjastossa.
15.9.lauantai. Rössin Jukka kaivoi Pienviljelijä-yhdistyksen koneella perua noin 40 penkkiä. Kylvettiin tänään. 16.9.sunnuntai. Laitoin maitoa 10 ltr. Kaivettiin perua 11 penkkiä. Kemppaisen Tare oli eilen, läksi illalla jo pois. Jorman väki ja Ilpo läksi tänään pois.
17.9. maanantai. Jukka ajoi loput 8 penkkiä, saatiin perut kaivetuksi.
18.9.tiistai.Tänään kaivettiin Annan peru kuokilla, meni vain 3 tuntia. Laitoin maitoa 9 ltr.
19.9.keskiviikko. Käytiin rantamökillä, matot ja petivaatteet tuotiin veneellä Saunamäen rantaan. Käytiin myös puolukassa Aholan maalla.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Amalia Ekströmin Biblia

Puolisoni mummon, Rakel Sjöblomin os. Henriksson (1918-2010) jäämistöstä löytyi vanha Biblia eli raamattu, jonka sisälehteen oli kirjoitettu omistuskirjoitus ; Amalia Ekström 20 april 1876 sekä muutama lainaus raamatusta. Nimi ei oikein tuntunut liittyvän millään lailla sukuun, mutta kiinnosti selvittää tuon vanha kirjan alkuperä, mistä se oli Rakelin kirjahyllyyn joutunut?.

Kiitos näitten netin linkkien; Hiski,SShy ,digitaaliarkisto ansiosta asia selvisi päivässä Kirkkonummen seurakunnan tiedoista.

Kirkkonummen Danskarbyssä 16.4.1833 syntynyt Amalia Charlotta Ekström oli Rakelin äidinäidin serkku.

Rakelin äidin, Signen, äiti oli 27-vuotiaana leskeksi jäänyt ompelijatar Hilda Serafia Öfverström os. Lindbäck (1865-1911). Hilda Serafian isällä, Henrik Johan Lindbäckillä (1816-1887), oli vanhempi sisko, Lovisa Lindbäck (1805-1861), joka avioitui vuonna 1829 Kirkkonummen Abramsbystä olleen suutari Carl Anders Ekströmin kanssa. Heidän lapsistaan aikuisiksi varttuivat vain tämä kyseinen Amalia ja vuonna 1836 syntynyt Sofia Vilhelmina. Suutari Ekström  ja vaimonsa Lovisa kuolivat vuosina 1861 ja 1862. Nuorempi tytär Sofia avioitui räätäli Viktor Bäckströmin kanssa vuonna 1865. Vanhempi sisko Amalia jäi naimattomaksi ja kuoli 86-vuotiaana vuonna 1919.

Amalia on haudattu Hietaniemeen  Erik ja Aina Lindbäckin kanssa. Erikin isä oli Amalian serkku ja Hilda Serafian nuorempi veli, poliisivirkamies Johan Gabriel Lindbäck (1868-1950) joka oli ilmeisesti kohtalaisen varakas mies. Hautakivestä päätellen hän lienee ollut myös Amalian elämässä mukana.Vuonna 1911 siskonsa Hilda Serafian kuoltua oli Johan Gabriel, "Janne", ottanut orvoksi jääneen 12-vuotiaan Signen perheeseensä jossa oli silloin samanikäinen serkku, Erik, ja seuraavana keväänä syntyi Gretel.
Omien lasten kohtalo oli  Janne ja Matilda Lindbäckillä traaginen, molemmat, akateemisesti koulutetut nuoret kuolivat 30-luvulla, Erik oli 34-vuotias ja Gretel vasta 27 vuotta. Signen tytär, Rakel, oli myöhemmin hoitamassa Janne Lindbäckiä. Tätä kautta lienee Amalian raamattu päätynyt Rakelille.

Nykypäivinä tuolla Kirkkonummen Danskarbyssä eli Tanskarlassa oleilee vauraampaa väkeä, siellä sijaitsee Rotenbergien omistama Långvikin kylpylähotelli.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Turun kehruuhuoneen murhapoltto

-Turusta kirjoittaa S.T. t.k. 21 p:nä: Murhapoltto  Wiime lauantaina kello 3:n paikoilla jälkeen puolen päivän oli walkia wallallaan kehruuhuonetalon ulkohuoneen ullakossa,mutta saatiin kuitenki pian sammumaan. - Tutkittaissa tunnusti kehruuhuonelainen Ewa Johanna Isakintytär Saarijärweltä, että hän ja waimo Olga Katarina Mast Wihdistä oliwat sytyttäneet tulen. -Suomalainen Wirallinen Lehti nro 102 25.8.1868


- Tuomio. Turun raastuwanoikeus on julistanut tuomion murhapoltosta täkäläisessä kruunun kehruhuoneessa ja tuominnut siinä kehruhuoneelaiset Ewa Johanna Isakintyttären, Aholan talosta Kuukkajärwen kylästä Uuraisten kappelia, Olga Katarina Mastin, Mannilan talosta Leppärlän kylästä Wihdin pitäjää, mestauspaikalla menettämään oikean kätensä ja mestattamaan sekä lawalla poltettamaan.  - Sanomia Turusta 27.11.1868

Kuolemanrangaistusta ei Suomessa kuitenkaan laitettu rauhan aikana täytäntöön vuoden 1825 jälkeen vaan Keisarin armahduksella tuomiot lievennettiin, siitä kuinka tuhopolttajien kävi ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

Kehruuhuoneen tarkoituksena oli että pahantapaiset, laiskat irtolaisnaiset samoin kuin rikoksista rangaistuksiin tuomitut naiset voisivat rangaistusta suorittaessaan hyödyttää yhteiskuntaa kehruulla ja kudonnalla.
Vuoden 1868 aikana Turun kehruuhuoneeseen otettiin sisään 112 naista ja 8 lasta.Näistä 105 joutolaisuudesta (irtolaisuudesta), neljä viinan myynnistä, kaksi varkaudesta ja yksi palveluspaikasta karkaamisesta. Vuoden aikana 41 naista suoritti palveluksensa loppuun, kaksi lasta lähetettiin kotiseuduilleen, viisi naista ja yksi lapsi kuoli . Yksi nainen lähetettiin omasta pyynnöstään uudisasukkaaksi Siperiaan. Vähimmillään laitoksessa oli tammi-helmikuussa 41 naista ja 2 lasta, enimmillään joulukuussa 61 naista ja 5 lasta. Kyseisenä vuonna laitoksessa kehrättiin 1022 vyyhtiä villalankoja, 792 1/2 vyyhtiä pellavalankoja ja 883 vyyhtiä rohdinlankoja. (Suomalainen Wirallinen Lehti 14.8.1869)

Turussa oli kehruuhuone vuosina 1730-1882 ja Lappeenrannassa 1818-1882. Vuonna 1882 kaikki naisvangit siirrettiin Hämeenlinnan kuritushuoneeseen ja työvankilaan. Turun kehruuhuoneen tontilla on toiminut myöhemmin Turun pataljoonan kasarmi ja Lyseon kouluhuoneisto.
 
Eeva Johanna Iisakintytär syntyi vuonna 1850 Uuraisten Kalteenmäessä itsellisen Iisakki Juhonpojan ja Heta Heikintyttären toiseksi vanhimpana lapsena ja oli tuhotyön tehdessään vasta 18-vuotias. Iisakki Juhonpoika perheineen oli muonatorpparina Kotaperän Aholassa 1860-luvulla.  Ei ole tarkempaa tietoa syistä jotka ajoivat  heidän tyttärensä irtolaisuuteen ja kauas kotoa. Kirkonkirjoista löytyy vain lastenkirjamaininta Turussa saadusta murhapolttotuomiosta. Rippikoulun käyneistäkään ei Eevaa löydy. Vuonna 1865 kävi Aholan talosta Uuraisilla rippikoulun neljä nuorta, isäni mummo ,16-vuotias Leena Ulrika Kasperintytär ja hänen 18-vuotias siskonsa Maija-Liisa, heidän äitinsä 19-vuotias velipuoli Matti Joonanpoika ja 18-vuotias Maija-Liisa Iisakintytär, Eeva Johanna Iisakintyttären vanhempi sisko.

maanantai 19. elokuuta 2013

Päiväkirjoja päivitetty.


Isäni päiväkirjoista selailin mainintoja lastenlasten syntymistä. Useimmista löytyi ainakin jotakin, jollei muuta niin ainakin syntymäpäivän säätila. Tässä linkki päiväkirjoihin.




torstai 15. elokuuta 2013

Sukupuu päivitetty

Sukupuuhun on lisätty nimiä ja syntymäajat saatu parempaan muotoon.
Myöskin kuvaajat uusittu paremmin todellisuutta vastaaviksi.

perjantai 9. elokuuta 2013

Uuraisten kirkonmäellä

Tapulin ovi
Kirkko kellotapulista kuvattuna
Lomalla tuli käytyä pitkästä aikaa Uuraisten kirkonkylässä. Uuraisten kirkkomaalla käytiin näyttämässä jälkikasvulle sukulaisten hautoja. Joitakin piti tosin hieman etsiä mutta noinkin pieneltä alueelta  kaikki viimein löytyivät, suvun "kantaisän" Aholan Taavetin hautakin löytyi kuunliljojen seasta. Hänellä ja vaimollaan Leena Ulrikalla on jonkun tuntemattomaksi jääneen sukulaisen hankkima kohtalaisen uusi hautakivi, Taavettihan on ollut nurmen alla jo vuodesta 1926.
Kirkko oli paikoillaan ja päästiinpä kapuamaan vuonna 1882 rakennettuun kellotapuliinkin. Ylhäältä oli hienot näkymät eri ilmansuuntiin, hieman ahdasta tosin oli kolmen kirkonkellon seassa liikkua.
Vanha alttaritaulu kellotapulissa
Uuraisten kirkko on valmistunut vuonna 1905. Samalla paikalla ollut ensimmäinen kirkko oli rakennettu vuonna 1803. Vanhassa kirkossa ollut Carl Fredrik Blomin maalaama alttaritaulu oli seurakuntalaisten mielestä liian siveetön (naisen paljas olka) uuteen kirkkoon. Taulu on kuitenkin talletettu kellotapuliin.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Hilma ja Anna

Tauno ja Hilma Ahola heinäpellolla (kuva Aili Lehtisen)
Isäni äidin, Hilma Tammisen (1884-1949), sukujuuret ovat vahvasti Uuraisilta. Hilmaa en koskaan tavannut mutta Hilman nuorempi sisko Anna Johanna (1891-1980) ja miehensä Eemil Rasinaho (1902-1971) olivat minun kummejani. He asuivat syntymäkotini Kaura-ahon naapurissa, Huippulassa, viljellen pientä tilaansa. Käsistään taitava Eemeli teki puu- ja tuohitöitä, hänellä oli myös sepän paja pellon laidassa. Leskeksi jäätyään Anna asui mökissään yli 80-vuotiaaksi hoitaen lehmäänsä mutta joutui viimein luopumaan molemmista dementoiduttuaan.

Anna ja Eemil Rasinaho (kuva Hanna Kalteenmäen)
Hilman ja Annan vanhemmat Eerik Kalteenmäki (1845-1914) ja Marja-Liisa Eerikintytär (1846-1913) olivat pikkuserkkuja keskenään. Heidän isoisänsä Matti (1785-1852) ja Antti (1793-1866) Simonpoika olivat veljeksiä Uuraiskylältä Huutolan torpasta.
Veljesten äiti oli Anna Antintytär Paananen (s.1755) Uuraisten Pokelasta.  Annan vanhemmat olivat Antti Antinpoika Paananen (1724-1796) ja Liisa Laurintytär Hämäläinen (1726-1797) Laukaasta.
Paanasen suku oli tullut Uuraisille, silloiseen Kuukkajärven pitäjään vuonna 1640. Matti Antinpoika Paananen muutti Laukaan Kynsiveden Paanalasta ja asutti tyhjillään olleen tilan jossa oli isäntänä aina vuoteen 1676.
Anna Antintyttären puoliso oli Simo Simonpoika (1756-1834) joka oli tullut Uuraisten Huutoniemen torppariksi ilmeisesti Kintauden Rautialasta (Silloista Jämsää, nykyään Petäjävettä).

torstai 11. heinäkuuta 2013

Heinätöitä vuonna 1972

Isäni päiväkirjoista:

1.7.72 lauantai. Alkoi heinäkuun helteet, Jorma tuli väkineen ja Partasen Sari. Tein heinäseipäät valmiiksi, 58 kpl. Laitoin Huippulan maitoa 10 ltr. Pukkilan Tauno kaatoi Huippulan heinikot, maksoin 25 mk. Kävi ukkonen ja satoi. 2.7. sunnuntai, hellettä. Yritettiin Huippulan heiniä seipäälle mutta tuli ukkossade, saatiin 24 seivästä. Meillä kävi Sillanpäiset, Jorman väki läksi pois. 3.7.maanantai. Helle jatkuu, jatkettiin Huippulan heinäntekoa. Uuno ajoi haravakoneella kun Ristolta jäi eilen kesken, mutta sade tuli tänäänkin ja ukkosta.
Saatiin noin 20 seivästä.
4.7.tiistai. Heinähommat jatkui, ensin levitettiin haravakonekarhot ja sitten seipäälle. Saatiin ennen sadetta kaikki, tuli yht. 106 seivästä. Tänään satoi ja jyrisi melkein 4 tuntia yhtä kyytiä. 5.7. keskiviikko. Kaunista ja lämmintä. Kävin hakemassa eläkerahani, kaikki tulee nyt Säästöpankkiin, sain lähes 540 mk. 6.7. torstai. Käki senkun kukkuu vaikka ohra on tähällä. Uuno osti meidän heinikot, 350 mk. Uuno kaatoi ja haravoi, meidän pitäisi seivästää. Rössin Jukka kaatoi tänä aamuna kytösarat ja kuivaajan luota. Laitettiin noin 20 seivästä tuonnimmaista kytöä, mutta tuli taas ukkoskuuroja, täytyi lopettaa.
7.7. perjantai. Tänä aamuna alettiin Ingan kanssa laittaa jo klo 5 heinää seipäälle. Koko päivän lähes 120 seiv. aina klo 8 illalla, oli hyvä keli. Toivat huvilatarpeita Kemppais-Veikon autolla, levyjä ja pahvirullia. 8.7.lauantai. Kyllä on hautovan kuumaa. Tänään iltapäivän kävi kesän kovin ukkonen, satoi jäitäkin. Ei keritty paljon heiniä laittaa kun alkoi satamaan. Jukka kävi viime yönä lopun kaatamassa. 9.7.sunnuntai. Hienoista vesisadetta ja viileämpää. Läksin Jyväskylän messuille Kemppaisten autossa. Petri jäi mummon ja Ilpon luokse. Kaunis ja viimeinen messupäivä. Näin Tarvajärvenkin, ohjasi ohjelmaa "Matkalla Mynsheniin". Jäin Salmen ja Taren luo yöksi.
10.7.maanantai. Tulin tänä aamuna Äänekoskelaisella pois kun oli niin kaunis ilma. Tänään saatiin Kaura-ahon heinä seipäälle, tuli 228 seivästä. Kaunis ilma ja käki vaan kukkuu. 11.7.tiistai. Poutaa, ei ole nyt satanut. Risto ajoi rippeet, laitoin ne seipäälle. 12.7.keskiviikko. Hermannin päivä ja käki kukkuu. Kävi yöllä taas ukkonen ja satoi. Lämmitin saunan ja kylvettiin. 13.7.torstai. Kävin Tanelin kytöllä lakassa tänä iltana,oli marjoja kovasti.
14.7.perjantai. Ukkonen kävi melkein koko aamun ja päivän. Kävin Ingan kanssa Tanelin kytöllä, saatiin noin 6-7 ltr. Kemppaiset tulivat kesälomalle. 15.7.lauantai. Tihkusadetta. Kävin Kemppaisten kanssa Parviaisen maalla, Lindin tien varressa lakassa, sain 3 ltr. 16.7.sunnuntai. Kävin Ingan kanssa aamusta Äkkilän ja Hankasuolla lakassa, saatiin 10 ltr. lakkoja. Oltiin iltapäivä Saunajärven hiekkarannalla uimassa ja marjassa, saatiin 5 ltr. lakkoja.


17.7.maanantai. Hellekeliä, kotona.18.7.tiistai.Ajettiin Huippulan heinät latoon Korpelan raktorilla, oli myös Ahti mukana ajossa. Kylvettiin meillä. 19.7.keskiviikko.Helle jatkuu, kotona. 20.7.torstai. Ajettiin Korpelan heinät, meillä oli 5 miestä ajossa. Kävin Tanelin kytöllä lakassa Ingan kanssa, saatiin 10 ltr. ja 5 ltr. Äkkilän suolla. 21.7.perjantai. Kävin kirkolla hakemassa Annan maito- ja eläkerahat.Tulivat kesälomalle Jorman ja Salmen joukot. 22.7. lauantai.Hellekeli jatkuu. Laitettu joka aamu Huippulassa maitoa 8 ltr. 23.7 sunnuntai.Kävin lakassa, sain 3 ltr. 24.7.maanantai. Otin leheksiä ja hakkasin.Pojat tekee rantamökkiä. 25.7.tiistai. Kävivät J-kylässä hakemassa huvilatarpeita, saunan uunin ja Valttia, levyä ym. Kannettiin porukalla Hirvipuron kallioilta.Lämmintä 23 ast. 26.7.keskiviikko.Laitoin Huippulan maitoa 8 ltr. 27.7.torstai. Poutakelit jatkuu. Pojat tekee rantasaunaa ja tytöt ovat valtanneet mökin seinät. Laitoin Huippulan maitoa joka aamu 8-10 ltr 28.7.perjantai. Olin Ingan ja Jorman kanssa Valde Palosen hautalla ja Leppämäessä hautajaisissa. Oli kaunis ja lämmin sää. Laskettiin sotainvalidien seppele Valden haudalle. Puheita pitivät surutalossa Hytönen, Hiekkataipale ja Tukiainen.Tänään tulivat Anjan porukka meillä käymään. Kylpivät jo rantamökillä tänä iltana.
29.7.lauantai. Helle jatkuu. Kylvin Ilpo ja Ingan kanssa ensi kerran rantahuvilalla. Läksivät jo tänä iltana 1/2 10 aikaan Alavuudelaiset. Olikin meillä viime yönä 14 henkeä yövieraita. 30.7.sunnuntai. Tänään olin maatalousseurojen retkellä Savonlinnan maatalousnäyttelyssä Tourusen linjan bussilla, Kotaperäsiä oli 7. Kaikkiaan 30 henkilöä Uuraselaisia, kyyti halpa 10 mk. Jorman väki ja Salmen oli jo lähteneet, nyt on meitä vain oma sakki kotona. 31.7.maanantai. Laitoin 10 ltr. Huippulan maitoa.Otin maitokärryn leheksiä ja hakkasin Huippulaan.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Lindholmeja Tampereella 1800-luvun lopulla

Daniel Nyblin: Tampereen tori v. 1893
Aiemmin oli juttu Lindholmien suvun juurista. Vuonna 1925 muutti maalari Fredrik Lindholm (1884-1953) perheineen Tampereelta Helsinkiin. Sata vuotta aiemmin oli Fredrikin isoisän isä, sotilas Henrik Johan Lindholm (1795-1840)  muuttanut Suomen Kaartin mukana Uudeltamaalta Hämeeseen.

Henrik Johanin vanhin poika Aleksanteri, paperitehtaan työmies, jäi asumaan Tampereelle. Aleksanteri Konstantin Lindholmilla (1822-1895) ja Eeva Kaisa Kaarlontyttärellä (1824-1905) oli kaikkiaan seitsemän lasta joista kolme nuorinta; Henrik Fabian (1863-63) Henrik Herman (1864-69) ja Frans Vilhelm (1867-76) kuolivat lapsena.

-Aleksanterin ja Eeva Kaisan lapsista vanhin, isänsä kaima, Aleksanteri Konstantin (s.1848) oli Messukylän masuunin puuseppä. Otti muuttokirjan Helsinkiin v.1871,  mutta avioitui Messukylässä jo samana vuonna Pietarista muuttaneen lukkoseppä Sarinin lesken, Anna Elisabeth Rosendalin kanssa.(s.1839 Kangasalan Neulaniemessä) Lapset Olga (1873-1889) ja Lydia (s.1876)

-Sisarussarjan ainoa tytär Wilhelmiina Josefiina (1854-1878)  meni 18-vuotiaana naimisiin Multialta lähtöisin olleen paperitehtaan maalarin, Herman Ahosen (s.1849), kanssa. Jalmari-poika syntyi v.1876. Wilhelmiinan kuoltua nuorena Herman muutti poikansa kanssa Parkanoon jossa avioitui uudelleen ja sai pojan. Hermanin kuoltua vaimo ja poika muuttivat Amerikkaan. Aikuisena Jalmari Ahonen muutti takaisin Tampereelle jossa mainitaan kirjapaino-oppilaana.

-Kaarlo Alfred (s.1857) ,pellavatehtaan työntekijä,  avioitui tehtaan työläisen Fredrika Aapramimintytär Silvanin (s.1859 suutarin tyttärenä Ruovedellä ) kanssa. Heillä oli kuusi tytärtä; Ida Maria (s.1879) Tyyne Josefiina (s.1883) Hilja Lydia (s.1886) Fanny Matilda (s.1889) Jenny Fredrika (s.1892) ja Lempi Elisabet (s.1895).

-Oskar Fredrikillä (1860-1936),maalari, ja Maria Lindforsilla (1860-1917) oli seitsemän lasta; Hilja Maria (1882-1965), Fredrik Valdemar (1884-1953) Yrjö August syntyi ja kuoli 2 päivän iässä v.1886, Jenny Agnes Sigrid (1888-1966) Signe Lydia (1891-1906)) Katri Ingrid (1895-1971) ja Karl Ferdinand (1899-1917).

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kesäkuussa 1969

Tauno Aholan päiväkirjoista:

Kyynämöisten koulun oppilaita; Ilpo alarivissä 5. vasemmalta.
27.5.1969 tiistai. Kaunista ja lämmintä toukokuuta Sauna-Erkki oli eilen illalla kyntämässä Kaura-ahon sänget. 28.5.keskiviikko.Kävin Jkylässä laskuja maksamassa ja tilasin Pauligilta 52 kg kahvia, saa maksaa vasta elok. 14 päivä. 29.5.torstai. Kylvin toissa päivänä kynnöksille 4 sk Y-lantaa ja tänään kylvin ohran , Rasilaan päin toista hehtoa. Ostin Saunamäestä 2 hehtoa 107 kg á 50 penniä/kilo. 30.5.perjantai. Tänä aamuna ajettiin Vilhon kanssa perun vaot Kaura-aholle, 52 vakoa. Inga ja Huippulaiset kylvi perun ja apulannan. Toissa iltana ajettiin Erkin kanssa sonta Kaura-aholta perulle,3 kuormaa tuli, perua 37 penkkiä. 31.5.lauantai.Olin tänään Kyynämöisten koulun lopettajaisissa. Ilpo oli näytelmässä,sai hyvän todistuksen 7,58 keskiarvo. Kylvettiin jo uudella vastalla.

1.6. sunnuntai ja alkoi kesäkuu. Vein Riston kanssa muuttokuorman Kaura-aholle, Inga pesi ja maalasi. Oltiin koko pyhä Kaura-aholla. 2.6.maanantai. Kaunista säätä. Inga ja Ilpo heitteli puut liiteriin ja raivasivat näkötornin pois. Anja pyöräytti tyttären viime torstaina Viitasaarella joten tässä ollaan niinkuin pappa-iässä.
3.6.tiistai. Tänään kaunis ilma päättyi, alkoi 1/2 päivin satamaan. 4.6.keskiviikko.  Kylmää ja sateista, vain 4-5 astetta lämmintä. Olin kaupassa. 5.6.torstai. Kävin Jyväskylässä laskuja maksamassa. Vein voita Buurmanin Heikille. (lämmintä vain 3 ast.). 6.6. perjantai. Tänään kotona kaupassa, alkoi vähän lämpenemään. Jorma tuli tänä iltana maalaamaan. 7.6.lauantai. Melko kaunista säätä, kaupassa yksin. Inga siivosi ja lämmitti saunan. Salme ja Tarmo tulivat siinä 6 jälkeen. Kylvettiin. 8.6.sunnuntai. Kaunista säätä tänään. Inga ja Ilpo läksivät Viitasaarelle Tarmon ja Salmen kyytissä. Minä ja Jorma ja Lehtis-Onni käytiin Hietasaaren leirinalueen savusaunassa. 9.6.maanantai. Kotona kesäleskenä. 10.6.tiistai. Kotona yksin. 11.6.keskiviikko. Kotona yksin. 12.6.Torstai. Kotona yksin. 13.6.perjantai.Kotona yksin.14.6.lauantai.Kotona yksin. Salme tuli Tarmon kanssa,kävivät ongella, kylvettiin. Satoi tänä iltana pitkästä aikaa. 15.6.sunnuntai. Menin Tarmo Kemppaisen ja Salmen kanssa Elli Kovasen haudalle. Jorma jäi kotiin autoaan reilaamaan. Tulin Pylkköläisellä kotiin. 16.6. maanantai. Kotona yksin, lämmintä 22 ast.

17.6. tiistai. Yksin kotona. Ruutin auto, kalja-auto ja makkara-auto kulkivat. Lämmintä 24 astetta.
18.6.keskiviikko. Kotona yksin. Tänä iltana tulivat pois Viitasaarelta, Anja tyttöineen tuli myös. Kävi kesän ensimmäinen ukkonen ja satoikin aika lailla. 19.6.Tapani läksi 1/2 5 tänä aamuna. Kävin Jkylässä laskuja maksamassa ja toin pientä rihkamaa, pääsin Jorman autossa pois. 20.6.perjantai. On juhla ja juhannusaatto. Kova kiire ja lämmintä 25 astetta. Illlalla kävi kova ukkonen, sähkö samui 3 tunniksi. Kylvettiin. 21.6.Juhannus, on mukava kaunis sää, mentiin Kaura-aholle. On niin raikasta 19 asteen säätä. Tapani haki väkensä pois. sunnuntai 22/6. Toinen juhannuspäivä. Kävin Askon huvilalla kylpemässä ja uimassa. 23/6 maanantai. Kotona kaupassa. Anja tuli tyttöineen meille Viitasaarelta. 24.6.tiistai. Kävin Jkylässä maksamassa laskuja. 25.6.keskiviikko. Kotona kaupassa.26.6. torstai. Kävin Sillanpään Viljon ja Salmen kanssa Jkylässä. Anja kävi keskussairaalassa., minä asioin kaupunkilla. 27.6.perjantai. Kesän lämpöisin päivä, 28 astetta varjossa. 28.6.lauantai. Kävi ukkonen ja satoi. Olin kaupassa. 29.6.sunnuntai. Menin Anjan ja Viljon kanssa Nivalan Suviseuroihin. Oli valtavat suuret hengen ja virvoituksen juhlat. Tultiin 1/2 yön aikaan kotiin. 30.6.maanantai. Olin Jkylässä, maksoin laskuja ja liikevaihtoveron. Maksoin Uuraisten säästöpankille Salmen lainan koron 95 mk.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Jo joutui armas aika

Koulut ovat taas päättymässä ja suvivirsi varmasti vielä useimmissa kouluissa lauletaan. Moni päättää opintonsa ja saa käteensä päättötodistuksen. Tässä malliksi  vanhempieni, appivanhempieni ja isomummon todistukset 20-,30- ja 50-luvulta




Tauno Aholan (12,5 v.) päästötodistus (keskiarvo 7,6) Uuraisten Kotaperän kansakoulusta vuodelta 1928. (Kävi vielä neljä lukukautta jatko-opetusta ja oli "täysinoppinut" vuonna 1930.

Rakel Henrikssonin( lähes 13 v.) päästötodistus (keskiarvo 7,78)  Kirkkonummen Gumbackan koulusta vuodelta 1931.

Dagny (todistuksessa nimi väärin !) Noresmaan (14v.) päästötodistus (keskiarvo 7,71)  Iitin Kausalan kansakoulusta vuodelta 1936.

Rainer Henrikssonin (13v.) päästötodistus (keskiarvo 7,68) Björkbackan ruotsinkielisestä kansakoulusta Keravan kunnasta (nykyistä Vantaan Nikinmäkeä) vuodelta 1951. Kävi vielä keskikoulun Sipoon Nikkilässä josta valmistui v.1955 jonka jälkeen jatkoi iltalukiossa Helsingissä valmistumatta ylioppilaaksi.

Lempi Lindholmin (15 v.) kansakoulun päästökirja (keskiarvo 7,55) Helsingin maalaiskunnan Simonkylän koulusta vuodelta 1957.

Vaikka he kävivät koulunsa omina aikoinaan eri kouluissa, niin yllättävän tasaväkisiä oppilaita nuo meidän  vanhempamme olivat. Kaikkien keskiarvo välillä 7,55-7,78. Rakel olisi tosin ottanut suuremman voiton vertailussa jos olisi ollut parempi laulaja.

Tässä vielä pari linkkiä:  Oppivelvollisuudesta ja koulurakentamisen historiasta 



perjantai 24. toukokuuta 2013

Suutari,räätäli..

Mämmälän kylää vuoden 1775 kartalla
Sippolan hovi eli Sippolan kartano on suomen suurin puukartano Kouvolassa. Kartanossa toimii nykyään Sippolan koulukoti. Sippolan kartanoon kuului aikoinaan kymmeniä torppia joista yhteen, Kytölän torppaan, syntyi isoäitini Ainon mummo Anna Matintytär vuonna 1833. Annan isä Matti Jaakonpoika (s.1813) oli kartanon torppareita jo neljännessä polvessa. Matin isoisän Matti Mikonpojan (s.1748) vanhemmat Mikko Matinpoika ja Johanna Yrjöntytär viljelivät Tanin torppaa.
Annan äiti Leena Loviisa Pietarintytär (1812-1879) oli ollut piikana Mämmälän kylässä Tykän talossa. Kylän muita taloja olivat mm. Toikka,Tökkeri ja Töttö. Leena Loviisa oli muuttanut 16-vuotiaana Iitin Pilkanmaalta veljensä ja leskiäitinsä Maria Juhontyttären (s.1775) kanssa Sippolaan. Perheen isä räätäli Pietari Sneider (1768-1825) oli ilmeisesti tavallista torpparisukua, mutta sukunimi lienee tullut räätälin saksankielisestä nimestä Schneider. Suvun miespuolisista jälkeläisistä moni harjoitti räätälin ammattia vielä 1800-luvun loppupuolella.
Jälkipolvet voinevat hieman kiittää mahdollisista käsityötaidoistaan räätälisuvun Annaa joka avioitui suutarin, Simo Frimanin, kanssa.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Rippikoulua ja maaltamuuttoa

Kirkkonummen rippikoululaisia v.1933

"Ainoa koulu, mitä hän on käynyt on rippikoulu – mutta sitä sitten varmuuden vuoksi kokonaista 4 vuotta." Näin kerrottiin eräästä muinaisesta savupirtin asukkaasta Hämeessä. Rippikoulun kesto ja merkitys on paljon noista ajoista muuttunut mutta se on kuitenkin edelleen eräänlainen koulu aikuisuuteen.Rippikoululle on nykyisin myös muita vaihtoehtoja.
Nyt on nuorinkin lapsemme tullut siihen ikään että pääsee tänä kesänä ripille. Lasten isomummo Rakel kävi rippikoulunsa tasan 80 vuotta sitten Kirkkonummella  vuonna 1933, hänen poikansa Rainer, lasten vaari, taasen vuonna 1953 , 60 vuotta sitten Sipoossa. Itse pääsin ripille 40 vuotta sitten kesällä 1973 Jämsässä. Se vuosi jäi muutoinkin nuoren herkkään mieleen, seuraamani idolit Sammy Babitzin ja Jarno Saarinen menehtyivät muutaman viikon välein heti keväällä. Sain radio-kasettinauhurin ja Retu-kengät. Perheemme muutti Uuraisten Kotaperältä Jyväskylän Kypärämäkeen. Uusi kotimme oli puukerrostalossa Kypärätiellä, sisävessa, kylmä vesi tuli ja meni, vain kylpyhuone puuttui. Puulämmityksessä oli sairaseläkkeelle jääneelle isälleni sentään pientä puuhastelua. Minä aloittelin huolettoman lapsuuden jälkeen siirtymistä aikuisuuteen rakennustöissä. Se oli kevyttä työtä verrattuna siihen mitä lapset ja nuoret ennen joutuivat tekemään. Asuminen kaupungissa ja kerrostalossa vaati meiltä maalaisilta paljon totuttelua, sanonta "Mies lähtee maaseudulta mutta maaseutu ei miehestä" pätee ainakin isääni ja itseeni. Isästäni,maaltamuuttajasta, oli silloin seuraava juttu Jyväskylän Ympäristölehdessä : 



Blogger news