lauantai 18. helmikuuta 2017

Helsingissä 1910-luvulla



Kuulutukset: Veckobladet 29.7.1911

Työmies Frans Vilhelm Meling (1882-1934) ja palvelija Hilma Gustava Ferm (1883-1971) vihittiin vuonna 1911 Kirkkonummella. Toukokuussa 1912 syntyi tytär joka sai nimekseen Helmi IngeborgMarraskuussa seurasi  muutto Helsinkiin Sörnäisten seurakuntaan. Perheen myöhemmistä vaiheista 1910-luvulla ei ole ollut juurikaan tietoa. Tytär Helmi oli joskus lapsilleen kertonut vanhemmillaan olleen kahvilan Helsingissä.
Kansalliskirjasto on digitoinut hiljattain suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä vapaasti luettaviksi aina vuoteen 1920 saakka. Mielenkiintoisiksi osoittautuivat varsinkin Helsingin ammatti- ja osoitekalenterit. Näitä selailemalla muodostui seuraavanlainen kuva Melingin perheen vaiheista Helsingin kaupungissa sata vuotta sitten.

Villakutomon talonmiehenä
Vuoden 1913 osoitekalenteri kertoo Frans Melingin olleen talonmiehenä Mekaanisen Tehtaan Villakutomossa.
Helsingin Vanhakaupungissa sijainnut tehdas työllisti parhaimmillaan 500 työntekijää. Vuoden 1915 Henkikirjan mukaan Melingin perhe asui edelleen samassa paikassa; "Gammelstad, Mekaniska Väfveri;  Gårdskarlen Frans Vilhelm Meling -82, hustru Hilma -83,". Lapsia oli merkattu olevan kaksi, Helmi ja 1914 syntynyt Enni Helga Elvira. Villakutomon paikalla opiskellaan nykyään kultturialaa TAVI-talossa ja se kuuluu Metropolia-ammattikorkeakoulun kampukseen Arabianrannassa.

Pohjoisranta (Norra Kajen) 4 & Kirkkokatu (Kyrkogatan) 2 (kuva Wikipedia)
Melingin kahvila
Kruununhaassa, Pohjoisrannan  ja Kirkkokadun kulmassa on vuonna 1885 rakennettu upea Standerstskjöldin talo. Sata vuotta sitten siinä asui vuokralaisina väkeä senaattorista siivoojaan. Vuoden 1915 paikkeilla talossa oli pesula sekä Helsingin Anniskelu o/y:n olutkauppa. Viereisellä Halkolaiturilla vierailevien laivojen tarpeisiin oli Oy Stans Ab:n laivatarvikemyymälä Samoihin aikoihin Frans ja Hilma Meling pitivät siinä muutaman vuoden ajan kahvilaa. Helsingin Osoitekirjassa oli lyhyesti: "Meling, F., kahvila, Pohjoisranta 4".
Helsingissä oli  vuoden 1915 osoitekirjasta laskien n.150 kahvilaa; mm. Primula, Ekberg, Elanto sekä pienempiä kahvila-ruokaloita, kuten lienee tämä Melingien kahvilakin ollut. Hilma Meling oli toiminut meijerikkönä Viipurissa joten maitoa hankittiin päivittäin jopa sata litraa kuten alla oleva ilmoitus vuodelta 1917 kertoo,


Svenska Tidningen 2.6.1917



















Vladimirinkadulla
Kahvilatoiminta loppui ilmeisesti joskus vuoden 1917 aikana, jolloin kahvilasta ei löydy enää mainintaa. Osoitekirjan mukaan osoitteessa Pohjoisranta 4 l 13 asui talonmies Frans V. Meling sekä myöskin leskirouva Charlotta L. Meling joka oli Fransin äiti. Vuonna 1918 Lotta Meling asui edelleen Pohjoisrannassa ja Frans Vilhelm oli talonmies, mutta muuttanut perheineen Hietalahden torin taakse osoitteeseen Vladimirinkatu 49 A 2. (Vladimirinkadun nimi muutettiin Kalevankaduksi vuonna 1928). Melingit muuttivat asumaan seuraavana vuonna naapuritaloon osoitteeseen Vladimirinkatu 51 l 8, Fransin ammatiksi mainittiin ulkotyömies. Tuolloin samassa osoitteessa asui myös ajuri Arthur A. Meling jonka mahdollinen sukulaisuus perheeseen jää selvittämättä. Vuosina 1918-1920 raivosi espanjantauti joka täytti kadun toisella puolella sijainneen sotilassairaalan eli entisen Kaartin lasaretin yli äyräittensä.

1920-luvun alkaessa Melingit olivat palanneet edelliseen osoitteeseen Abrahaminkadun ja Vladimirinkadun kulmaan. Perheen lapsista vanhin Helmi oli tuolloin 8-vuotias, Enni 6-vuotta, Hilma 3- ja Martta 2-vuotta. Nuorin Maija syntyi vasta 1922. Vuoden 1920 osoitekirjan mukaan Fransin äiti asui edelleen Pohjoisrannassa.

Toukokuussa oli kuitenkin "Svenska Tidningenissä" ilmoitus jossa kerrottiin Kirkkonummen seurakunnassa kuolleen itsellisen Charlotta Lovisa Melingin 66 vuoden iässä. Charlotta kuoli Bobäckin Jofsissa, samassa talossa jossa hän henkikirjan mukaan oli ollut piikana 15 vuotta aiemmin.

Svenska Tidningen 21.5.1920



                                        "Helsingin nimikirja ja suomalainen osotekalenteri" 1909-1920

                                        "Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter" 1898-1919

tiistai 7. helmikuuta 2017

Viinakirje Uuraisilta 1917


Jo lapsena opin että kotikyläni Kotaperä oli laajalti tunnettu pontikankeittäjistään. Harrastuksella oli pitkä perinne jonka seuraava lehtijuttu sadan vuoden takaa vahvistaa. Silloinen Aholan talon isäntä, isopappani Taavetti, varmaankin ymmärsi maillaan keitteleviä pienyrittäjiä, olihan hän aiemmin harrastanut samaa kuten rikosmerkintä  kirkonkirjoissa kertoo. Torppari ja "tehtailija" Giide Wankka kuului samaan kunnan verolautakuntaan kuten konstaapeli Silvonen ja useat "viinapoliisit".



Sanomalehti "Keski-Suomi" kirjoittaa  14.4.1917 seuraavaa:
Kuvaleikkaus pilalehdestä "Tuulispää" vuodelta 1920

Uuraisten pirtu pitäjä täällä Keski-Suomen sydämessä alkaa viimeinkin tulla kuuluisaksi teollisuusalueeksi. Ennestään on kunnassa pari kolme sahaa, hävinneen tervatehtaan rauniot ja puro, johon aikoinaan aiottiin perustaa nappitehdas, mutta nyt kohoaa tehtaansavu melkein jokaisen synkemmän salon suojasta. Saadakseen jonkinlaisen käsityksen noiden tehtaiden lukumäärästä, tuotteiden valmistuskyvystä ym. seikoista, päättivät kunnan valitsemat "viinapoliisit" tehdä oikein järjestettyjä tarkastusmatkoja tunnetuimmille teollisuusalueille.

Tulos noista matkoista oli, että seitsemän vuorokauden kuluessa löydettiin ja hävitettiin kokonaista 14 viinatehdasta. Patoja särettiin 11. Rankkitiinuja, saaveja, sankoja, meijeriastioita, viinalekkereitä, pulloja ym. tuhottiin kymmenittäin, rankkia kaadettiin maahan monia satoja litroja, valmista viinaa ja "sikunaa" löydettiin ja maahankaadettiin myös melkoiset määrät. Suurimmat ja parhaiten varustetut tehtaat olivat Giide Wankan tehdas Wankanahon torpassa ja Aholan talon maalta Pukkilan torpasta läheisyydestä löydetty, sekä Muikkukankaalta Selkälän torpasta lähtevän polun varrelta tavattu tehdas.Näiden lisäksi löydettiin tehtaita Wankanpään, Niittylän, Tuulensuun, Muurilan, Kaijanahon, Heinosen, Syrjälän, Rasianahon Kotaperä ja Selkälän torppien läheisyydestä sekä Kalteenmäen talon navetan takaa metsästä. Tehtailijoita ei monta tavattu, sillä hävittäjät liikkuivat yöllä ja tehtaat kävivät vain päivävuorolla, mikä osaltaan todistaa sitä suosiota, johon viinatehtaat ovat tulleet varsinkin Kotaperällä, mistä useimmat tehtaat hävitettiin.

Syytettäviksi tulevat kuitenkin edellä mainittu Giide Wankka, jonka karjakeittiöstä löytyi suuri määrä sekä keitettyä että keittämätöntä rankkia ja korpiviinaa tuvassa olevista astioista, August Siivonen, Emil Heinonen, Wihtori Heinäaho, Jussi Kaijanaho ja kenties muutamia muitakin. - Vielä olkoon mainittu, että useat keittäjät  o l i v a t  e l i n t a r v e l a u t a k u n n a l t a   o t t a n e e t   j a u h o j a  ja tällaiseen tarkoitukseen ne käyttäneet. Tästä viinatehtaiden paljoudesta selviää myöskin se, miten Uuraisilla elää legio joutilaita nuoria miehiä jotka eivät vuosikausiin ole tehneet päivääkään työtä, mutta rahaa on siltä riitävästi. Ihmetellä täytyy myöskin talonisäntien tietämättömyyttä viinatehtaista, vaikka maaherran kirje velvoittaa heitä pitämään huolta, ettei heidän maallaan viinaa keitettäisi. Olisi kai Aholan talon isännänkin pitänyt tietää jotakin viinatehtaista, koskapa hänen maaltaan, jotenkin läheltä taloa, hävitettiin kolme tehdasta ja niissä oli viinaa jo kauan valmistettu. Selkälän, Niittylän ja Lehmäniemen torpat ovat myös kauan olleet tässä suhteessa mainittavia paikkoja. Tässä suursiivouksessa ovat olleet paitsi paikallista poliisia seuraavat viinapoliisit;  Juho ja Wilhelm Minkkinen, Otto Pellonpää, Tobias Nieminen, E.W. Riihimäki, Eero Rossi, Jaakko Hakanen, Tuomas Hakala ja Sulo Ahonen.

Blogger news