 |
| https://museovirasto.finna.fi |
" Ken hän lieneekään?
Onko onnettarien kummilapsi vaiko surutarten suosikki ? "
(Emil Lassinen, lehtinovelli 1903)
"Sana "kummi" esiintyy ensimmäisen kerran Mikael Agricolan kastekaavassa vuodelta 1549. Se on ruotsin sanoista "gudfar" (mieskummi) ja "gudmor" (naiskummi) lainattu sana, jonka Agricola kastekaavassaan vielä kirjoitti sanana "gummi" ja "gumma".
Latinan kielen sanaa "testis" käytetään vanhoissa kirkonkirjoissa tarkoittamaan kummeja. Suora käännös tarkoittaa silminnäkijää ja todistajaa." (Lempiäinen 2004)
"Agricolan kastekaavassa painotetaan että kummien ja kummilapsien tulee olla samasta säädystä."
"Kummius oli tärkeä osa sääty-yhteiskunnan sosialisoitumisessa ja niinpä vanhemmat alkoivat hakea lapsilleen kummeja yhä ylemmistä säädyistä, sillä he halusivat kummin avulla parantaa lapsen sosiaalista asemaa. Tällöin esimerkiksi korkeasti arvostetuilla papeilla saattoi olla kymmeniä kummilapsia." (Silfverhuth 2012)
Pappeja ei meidän suvussa ole, mutta aikoinaan oli Aholan perintötalo jonka isännillä, Kasperi Eerikinpojalla (1821-1905) ja hänen jälkeensä isäntänä olleella vävyllään, Taavetti Hetanpojalla (1836-1926) oli paljon kummilapsia. Kasperille löysin ainakin 12 ja Taavetille 15 kummilasta. Uuraisilla näkyi olleen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tapana että kummeja oli vain kaksi. Toisena kummina olivat useasti isäntien vaimot, Leena Joonaksentytär (1827-1898) ja hänen tyttärensä Leena Ulrika (1849-1902).
Aina Alina, Alida, August, David, Eeva, Eeva Johanna, Elli, Enni Elsa, Etna Johanna, Fritiof, Helena, Hilma, Lauri, Lydia, Lydia Henrika, Maija-Liisa, Matias, Matti, Nestor, Oskar, Otto, Rosa, Salomon, Taavetti, Vilhelmiina, Vilhelmiina, Vilppu.
Näistä vuosivälillä 1850-1906 syntyneistä kummilapsista tyttöjä oli enemmistö, 15 tyttöä ja 12 poikaa. Kummilapset olivat yleensä enemmän tai vähemmän sukua kuten pienessä kylässä tapasi olla. He olivat omien tai lähitalojen torppareitten ja palkollisten jälkikasvua, joukossa myös muutama talollisten lapsi.
Yksi lapsi oli naapuripitäjästä, Multian Sahrajärvellä syntyi jouluna 1906 Elli Iidantytär, avioton lapsi eli kirkonkirjoissa "oäkta". Äiti oli irtolainen Iida Taavetintytär, joka oli lähtöisin Aholan Rasinahon torpasta. Lapsen toinen kummi oli jo 70 vuoden ikään ehtinyt Aholan Taavetti, itsekin avioton lapsi. Muutamaa vuotta aiemmin Iida oli synnyttänyt vain lyhyen aikaa eläneet kaksostytöt, eikä tämä juuri syntynyt Ellikään nähnyt seuraavaa kesää. Ajan lapsikuolleisuudesta kertoo se että näistä Kasperin ja Taavetin kummilapsista yli kolmannes, kymmenen lasta, kuoli pienenä.
Taavetin eno, syytinkimies Matti Matinpoika Keljo kuoli lavantautiin vuonna 1866. Kuudelle lapselle ei jäänyt perinnöksi juuri muuta kuin muutama työkalu, pari turkkia, sarkapöksyt ja koirannahkainen lakki. Taavetista tuli kahden nuorimman lapsen "vörmynttari" eli holhooja. Saman vuoden jouluna Taavetista tuli ukkomies ja myöhemmin kymmenen lapsen isä. Lisäksi hän oli ainakin Kotamäen alaikäisten lasten holhooja. Kotamäen 20-vuotias Aina Nathanintytär sai häneltä suostumuksen avioliittoon vuonna 1895.
Kasperin ja Taavetin kummilapsista aviottomana syntyneitä oli neljä, kaikki tyttöjä. Näistä elämään jäi vain Kasperin kummityttö, vuonna 1874 syntynyt Aliida Hetantytär, joka hänkin oli saanut hätäkasteen. Äiti oli Nikinahon torpan itsellinen, 26-vuotias Heta Eerikintytär, jolla oli jo ennestään neljävuotias Hilma Eufemia. Rippikirjassa Heta Eerikintytär mainittiin raihnaiseksi ja köyhäksi.
Aliida kierteli piikana Uuraisten taloissa, mm. Likolassa ja Pokelassa. Vuonna 1892 hän synnytti aviottoman poikalapsen, Frans Eemilin joka kuoli yksivuotiaana isorokkoon.
Aliidan sisko, Hilma Hetantytär, Kalteenmäen piika, meni 17-vuotiaana naimisiin Taavetti Juhonpoika Huismanin kanssa. Asuessaan mäkitupalaisina Paatelassa oli perheessä jo kymmenen lasta.
Aliida Hetantytär, Pokelan piika, sai viimein 20-vuotiaana rippikoulun suoritettua "parannuksen ehdolla". Merkintöjen mukaan hän kävi rippikoulun 2½ kertaa. Tuolloin järjestettiin myös "erityinen koulu huonolukuisille" jossa nuoret saivat mm. merkintöjä: "änkkä, lyhyt-ymmärryksinen", "tylsämielinen (idiot)", "vähän löyhäpäinen", "vika kielessä, puhuu epäselvästi".
Aliida alkoi jossain vaiheessa käyttää sukunimeä Helminen. Vuonna 1903 syntyi avioton lapsi Elli Maria.
Seuraavana vuonna Aliida, Pokelan itsellinen, vihittiin Muuraismäen itsellisen, Erkki Leanderinpoika Niemisen kanssa. He olivat palkollisina ainakin Pokelassa ja Salmelassa Uuraisilla.
Sitten liitto jostain syystä kariutui, Virallisessa lehdessä oli ilmoitus:
"Saarijärven ja Uuraisten pitäjäin käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden määräyksestä varsinaisissa syyskäräjissä v. 1907 ja maaliskuun 10 päivältä 1909 täten ilmoitan että, jos ei vaimoni Aliida Nieminen (omaa sukua Helminen) saavu vuoden ja vuorokauden kuluessa, siitä kuin tämä ilmoitus on kolmannen kerran julkaistu, minun kanssani elämään säännöllistä yhdyselämää, niin mainittu Kihlakunnanoikeus meidät laillisesti eroittaa."
Uuraisilla, maaliskuun 11.päivänä 1909. Erkki Nieminen. ( Suomalainen Wirallinen lehti 15.3.1909)
Itsellinen Erkki Nieminen avioitui mäkitupalaisen tyttären Silja Sjön kanssa Uuraisilla vuonna 1911.
Aliida Helmisen tytär Elli Maria eli 87-vuotiaaksi, hänet on haudattu Jyväskylään.
