Viinakirje Uuraisilta 1917

Jo lapsena opin että kotikyläni Kotaperä oli laajalti tunnettu pontikankeittäjistään. Harrastuksella oli pitkä perinne jonka seuraava lehtijuttu sadan vuoden takaa vahvistaa. Silloinen Aholan talon isäntä, isopappani Taavetti, varmaankin ymmärsi maillaan keitteleviä pienyrittäjiä, olihan hän aiemmin harrastanut samaa kuten rikosmerkintä  kirkonkirjoissa kertoo. Torppari ja "tehtailija" Giide Wankka kuului samaan kunnan verolautakuntaan kuten konstaapeli Silvonen ja useat "viinapoliisit".



Sanomalehti "Keski-Suomi" kirjoittaa  14.4.1917 seuraavaa:

Kuvaleikkaus pilalehdestä "Tuulispää" vuodelta 1920

Uuraisten pirtu pitäjä täällä Keski-Suomen sydämessä alkaa viimeinkin tulla kuuluisaksi teollisuusalueeksi. Ennestään on kunnassa pari kolme sahaa, hävinneen tervatehtaan rauniot ja puro, johon aikoinaan aiottiin perustaa nappitehdas, mutta nyt kohoaa tehtaansavu melkein jokaisen synkemmän salon suojasta. Saadakseen jonkinlaisen käsityksen noiden tehtaiden lukumäärästä, tuotteiden valmistuskyvystä ym. seikoista, päättivät kunnan valitsemat "viinapoliisit" tehdä oikein järjestettyjä tarkastusmatkoja tunnetuimmille teollisuusalueille.

Tulos noista matkoista oli, että seitsemän vuorokauden kuluessa löydettiin ja hävitettiin kokonaista 14 viinatehdasta. Patoja särettiin 11. Rankkitiinuja, saaveja, sankoja, meijeriastioita, viinalekkereitä, pulloja ym. tuhottiin kymmenittäin, rankkia kaadettiin maahan monia satoja litroja, valmista viinaa ja "sikunaa" löydettiin ja maahankaadettiin myös melkoiset määrät. Suurimmat ja parhaiten varustetut tehtaat olivat Giide Wankan tehdas Wankanahon torpassa ja Aholan talon maalta Pukkilan torpasta läheisyydestä löydetty, sekä Muikkukankaalta Selkälän torpasta lähtevän polun varrelta tavattu tehdas.Näiden lisäksi löydettiin tehtaita Wankanpään, Niittylän, Tuulensuun, Muurilan, Kaijanahon, Heinosen, Syrjälän, Rasianahon Kotaperä ja Selkälän torppien läheisyydestä sekä Kalteenmäen talon navetan takaa metsästä. Tehtailijoita ei monta tavattu, sillä hävittäjät liikkuivat yöllä ja tehtaat kävivät vain päivävuorolla, mikä osaltaan todistaa sitä suosiota, johon viinatehtaat ovat tulleet varsinkin Kotaperällä, mistä useimmat tehtaat hävitettiin.

Syytettäviksi tulevat kuitenkin edellä mainittu Giide Wankka, jonka karjakeittiöstä löytyi suuri määrä sekä keitettyä että keittämätöntä rankkia ja korpiviinaa tuvassa olevista astioista, August Siivonen, Emil Heinonen, Wihtori Heinäaho, Jussi Kaijanaho ja kenties muutamia muitakin. - Vielä olkoon mainittu, että useat keittäjät  o l i v a t  e l i n t a r v e l a u t a k u n n a l t a   o t t a n e e t   j a u h o j a  ja tällaiseen tarkoitukseen ne käyttäneet. Tästä viinatehtaiden paljoudesta selviää myöskin se, miten Uuraisilla elää legio joutilaita nuoria miehiä jotka eivät vuosikausiin ole tehneet päivääkään työtä, mutta rahaa on siltä riitävästi. Ihmetellä täytyy myöskin talonisäntien tietämättömyyttä viinatehtaista, vaikka maaherran kirje velvoittaa heitä pitämään huolta, ettei heidän maallaan viinaa keitettäisi. Olisi kai Aholan talon isännänkin pitänyt tietää jotakin viinatehtaista, koskapa hänen maaltaan, jotenkin läheltä taloa, hävitettiin kolme tehdasta ja niissä oli viinaa jo kauan valmistettu. Selkälän, Niittylän ja Lehmäniemen torpat ovat myös kauan olleet tässä suhteessa mainittavia paikkoja. Tässä suursiivouksessa ovat olleet paitsi paikallista poliisia seuraavat viinapoliisit;  Juho ja Wilhelm Minkkinen, Otto Pellonpää, Tobias Nieminen, E.W. Riihimäki, Eero Rossi, Jaakko Hakanen, Tuomas Hakala ja Sulo Ahonen.