keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Matilda

Lapsuudestani muistan meillä vierailleet enemmän tai vähemmän erikoiset henkilöt. Niitä jotka kävivät kyläkaupassamme asiakkaina, tarkkailin varovasti tiskin takaa, tutut tai jotain sukua olevat istuskelivat kauppapuodin viereisessä kodissamme.
Yksi näistä oli keinutuolissa kiikutteleva vanha ja harmaa mummo. Mummolla oli pienet ja tihruiset silmät, hän oli vähäpuheinen mutta maiskutteli ajoittain suutaan. "Maija-Liisan Tiltaksi" häntä sanottiin. Tiesin hänen jotain sukua meille olevan mutta sen tarkempaa tietoa ei ollut, kun en asiaa isältänikään hänen vielä eläessään kysynyt. Nyt sitten lueskelin isäni kirjoitelmaa kyseisen mummon 90-vuotisjuhliin ja sukulaisuus selvisi.

Hän oli isäni mummon siskontytär Matilda. Lieneekö syynä siihen että molemmat sisarukset antoivat tyttärelleen saman Matilda-nimen, halu muistaa heidän 18-vuotiaana halvaukseen kuollutta saman nimistä nuorinta sisartaan.
Matilda syntyi vuonna 1887 Uuraisilla, vanhemmat olivat Paatelan kesti Mikko Vilpunpoika Hankanen (s.1830) ja vaimonsa Maija-Liisa Kasperintytär (s.1847). Vanhemmat olivat syntyisin Kotaperältä, isä Mikko oli Saunamäestä ja äiti Maija-Liisa Aholasta.
Maija-Liisa Kasperintytär oli Aholan talon vanhin tytär. Kesäkuussa 1867 hän synnytti aviottoman, kuolleen poikalapsen. Seuraavana päivänä samassa Aholan talossa Maija-Liisan nuoremmalle sisarelle Leena Ulrikalle (1849-1902) ja Taavetti Hetanpojalle (1836-1926) syntyi poika joka sai nimekseen Taneli.
Leena Ulrikasta ja Taavetista tuli talon isäntäpari kymmenen lapsen katraineen kun taas vanhempi sisko avioitui leskeksi jääneen Hankamäen torpparin Mikko Vilpunpojan kanssa. Mikolla oli aikuisia lapsia edellisestä liitosta, Maija-Liisan kanssa Mikko sai kaksi tytärtä joista vanhempi, Anna Leena, kuoli viisivuotiaana turvotukseen. Mikko Vilpunpoika Hankanen kuoli vanhuuteen 83-vuotiaana Uuraisten Rössissä.
Tuosta jäljempänä seuraavasta isäni puheesta saa vaikutelman että Matilda vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona Aholassa. Jos näin oli, niin ainakaan kirkonkirjoista tälle ei tukea saa, rippikirjan mukaan Matilda asui vanhempiensa kanssa Paatelassa vielä vuonna 1909. Rippikoulun Matilda suoritti 18-vuotiaana samanikäisen serkkunsa Asariaksen eli "Asun" kanssa, molemmat pääsivät ripille heinäkuun 9. päivä vuonna 1905 Uuraisilla.

Isäni kirjoittama puhe Matildan 90-vuotisjuhliin vuodelta 1977:

"Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä, niin moni armas tähtönen tuikkivi vastaan sieltä. Meillä on ystävät yhteinen ilta. Tervetuloa iltamme iloon. Lyökäämme veljen kättä tämän juhlan kunniaksi. Keskellämme kunniapaikalla sukumme Matriarkka sinä virkeä Matilda.
Toiveemme ja toiveesi on todentunna, saamme täällä lapsuutesi laitumilla, Aholan avaran pirtin lämpimässä muistella sinun 90 v. elon taipaletta. Sinulle on Luoja antanut todella terveyttä ja pitkää ikää josta me muut suvun jäsenet saamme olla iloisia. Olen aina ihaillut sinun hyvää muistiasi, olet tallettanut sukumme iloja sekä suruja muistojesi lokeroihin, joita meidän vähän nuorempien kannattaa tallettaa muistiin ken kirjoittamalla, hyvä olisi kun saisi nauhoitettuakin.

Olit Aholan Papan ja Mummon passarityttönä, mummoa muistat aina suurella rakkaudella, oli varmaan hellä luonnoltaan. En muista mummoani mutta pappa Taavetin muistan hyvin, eli myös yli 90 vuotiaaksi. Oli syntynyt 1836 Kyynämöisten Ukkolassa. Kerroit olevasi Aholan paljasjalkaisena tyttönä lähes 14 v. Sitten mummo oli vihjannut papalle että tuolle Matildalle täytyy teettää ruojukengät sen aikaisella Kotaperän suutarilla. Toive toteutui Tilda sai kengät ja oli hyvä mieli. Mutta mummokin kuoli sen jälkeen josta oli surua ja kaipausta pitkäksi ajaksi.Lapsuuten leikit olivat joskus  rajujakin serkkupoikiesi kanssa. Aholan tytöt Tilda ja Aino eivät enää olleet leikissä mukana. Koskisen Aatami vei Tilda-serkkusi Korpelaan ja Rossin Otto Aino-serkun Koskelan emännäksi. Paimenessa olo sen ajan lapsuudessa oli hyvin tärkeää, ei ollut peltolaitumia mutta hyvät kaskimaat kasvoivat rehevää luonnon kastikasta ja muuta hyvää heinää. Kerroit vuohiakin olleen jonkin verran. Eräs muistosi juuri vuohipaimenajalta oli jonkun multatien teko. Koskisen Aatamin tekemillä kärryillä sitä multaa kilvan tielle vedettiin ja niin vain tie tuli valmiiksi. Sillä tiellä oli sitten hyvä kilpaa juosta kirmaista. 

Muistelkaamme koulu-oloja, koulunkäynnistä Kotaperällä Tildan lapsuutessa vuosisadan molemmin puolin. Kiertokoulut olivat sen ajan opinahjoja. Kerrankin viime vuosisatan puolella oli kiertokoulun pitopaikkana Iso Kalteenmäki jonne Aholastakin läksi kolme poikaa ja Matilda. Poikain nimet Matti, Nestor ja Asarias. Vanhemmat veljet Taneli ja Taavetti ehkä olivat jo Valloissa. Otto talon isäntäpoikana ja Kalle naapurissa Pukkilassa, isä Aati vielä pojanvesseli piiperteli tanhuvilla kouluhuolia vailla. Siellä Kalteenmäen tuvan kiukaalla Amandan ja Juhon hyvässä hoivassa nämä Aholan kiertokoululaiset olivat kortteeria. Oli ankara talvipyry ja pakkanen, niin täytyi olla koko viikon kotoa pois ja eväätkin hupeni. Onneksi oli mummon antama 50 penninen jolla sai ostaa Amandalta voita. Salmikuukan Nikolai oli sen ajan koulumestarina näissä kiertävissä kiertokouluissa. 

Aholasta kävivät Asun kanssa rippikoulun Uuraisilla, sittenpä ne kouluhommat päättyi ja alkoi se totinen elämän koulusi. Kysyin kerran että oliko sinussa sitä Ameriikan kuumetta, niin vastasit ettei ollut, tunsit itsesi niin tänne juurtuneeksi ja ajattelit viisaan lailla että muu maa mustikka oma maa mansikka. Eräs lapsuusmuistosi on sulle myös hyvin rakas, tulkoon tässä vielä ennen kaskihommia kerrottua. Olit kova uimaan tuolla Virkalammella ja ne ahvenet olivat isoja köriläitä siihen aikaan. Mummosi oli ihmetellen sanonutkin; voi kun Jumala on hyvä kun antaa tytön saata nuin paljon kaloja onkimalla. 

Aholan pappa jota myös Ukkolan Taavetiksi kutsuttiin oli kova raataja, kasken kaataja. Joka kevät kaatettiin Aholassa 8 ruiskapan ala halmeeksi milloin Mäenperästä taikka Hirviahosta. Olit jo nuorena tyttönä mukana vesomassa kaskihalmeita. Taisipa se Taavetti antaa pikku urakoitakin. Kaskinaurista oli aina Mäenperän puolella, menestyi paremmin kuin Hirviahossa. Viimeiset kasket on kaatettu noin 50 vuotta sitten, Pitkä Kalle Tatulassa ja Liinas Koura lammen takana. Nykyinen Reino-isäntä on jo päässyt myimään näiltä viimeisiltäkin kaskimailta metsää. Muistakaamme kaikella kiitollisuudella korven raatajia kasken kaatajia,heidän viittomansa tie oli selvä ja suora jota meidänkin on hyvä kulkea. Kiitos Matilda tästä illasta. Suokoon Herra Taivaan sulle terveyttä ja elon vuosia paljon lisää."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogger news