Syksyllä 1954

Vuonna 1954  Kaura-aholle rakennettiin navettaa, sokkeli saatiin valettua heinäkuun alussa. Urakkaa riitti kuitenkin vielä pitkälle myöhään syksyyn.
Isäni päiväkirjoista kyseisenä vuonna: 

22.8.sunnuntai. Tänään olin Leivonmäen juhlilla Korpelan autolla.Käytiin myös Joutsassa Saunasen luona. Tänä aamuna kuoli kello 8 aikaan Rasilan räätäli yhtä äkkiä sydänhalvaukseen. 23.8.maanantai. Tultiin viime yöllä Leivonmäeltä kello 2 aikaan. Tänään niitin ohraa. Sikon Väinö oli (58 pv). 24.8.tiistai. Ostin eilen aamuna Huippulasta 280 jm. lautaa 5000 mk edestä. Tänään saatiin ohra seipäälle, tuli turvepeltoon 30 seivästä. Väinö oli tänään myös yksin (59pv). 25.8.keskiviikko. Käytiin isän kanssa Uuraisten höyläämössä, höylyytin panelia 1531 metriä, Tammisen lautaa 1011 metriä. Tuotiin myös Puutyöstä lasin pokat, maksoi 6327 mk. Sikon miehiä oli tänään 2 (61 pv). 26.8.torstai.Kotona. Ajoin rukiit riiheen ja ensin ajettiin sahajauho riihen luota, tuli 8 kuutiota. Ja 3 kuormaa rukiita, sekä Palosesta hain päreet. Sikon Väinö oli töissä (62 pv).

Juhlaohjelma Uuraisten srk 150 v.

27.8. perjantai. Kävin Sikosta hakemassa höyläpenkin, Aholaisen panelia 82 jm. Ajoin myös leheskuorman ja suolta turpeita 5 kuormaa. Ahettiin myös riihi. Sikon Väinö oli meillä tekemässä navetan ovia päivätöissä. 28.8.lauantai. Kotona lämmitin riihtä ja kasasin suolla turpeita, Väinö teki ovia. 29.8. sunnuntai. Käytiin Pukkilassa. Meillä oli pyhäkoulun lopettajaiset, lapsia oli 17. 30.8.maanantai. Tänään niitin kytöltä kauraa 24 seivästä. Inga laittoi seipäälle, lämmitin vähän riihtä. Sikon Väinö teki ovia (oli 3 pv). 31.8.tiistai.Tänään olin Palosen kanssa ruisriihellä, puitiin meidän rukiit. Saatiin 56 kappaa eli 2 1/2 hehtoa ja 6 kappaa. Sikon miehiä oli tänään 2.

1.9.54. Syyskuu alkoi kauniilla ilmalla. Korpelassa olin raivaamassa puimalatoa ja rikkomassa permantoa Askon kanssa. Sikon miehet tänään meillä. 2.9.torstai. Korpelassa tänäänkin. Aamupäivän murskasin puimalaton permantoa. Iltapäivällä ajettiin hiekkaa 4 kuormaa. Leppämäen navetta paloi tänä iltana klo 4. 3.9.perjantai.Kotona tänään.Kytösarkaan tuli vielä 4 seiv. yht. 28 seivästä kauraa. Tänään satoi. 4.9.lauantai. Kävin kirkolla tänään, sain rakennuslainaa 105.000 mk (nykyarvo n. 3200 e)enää jäi saamatta 70000 mk. Maksoin myös sähkölainaa 5000 mk, enää jäi 12000 mk. Iltapäivän olin Korpelassa puimalaon lattian teossa. 5.9. sunnuntai. Tänään olin Uuraisten kirkossa 150 vuotisjuhlassa Kivelän linja-autolla.

6.9.maanantai. Puitiin Palosen  rukiit tänään, Inga ja Salme kävi tänään J-kylässä. 7.9.tiistai. Kaunis ja lämmin päivä. Niitin kauraa saunan takaa. Inga laittoi seipäälle 35 seivästä. 8.9. keskiviikko .Tänään aamusta sain kauran seipäälle, tuli vielä 7 seivästä, yhteensä 42 seiv. Ostin ja haittiin isän kanssa Pukkilasta 400 tiiltä á 9 mk ja Pirjolasta 560 tiiltä á 9 mk. 9.9. torstai. Ajoin isän kanssa 2 kuormaa muuraushiekkaa Liipon hauasta. Valli tuli meille muuraamaan. 10.9. perjantai. Tänään kotona muurattiin Vallin kanssa. Kävi herrat Koskela, Myöhänen ja Vääränen tarkastuksella.11.9.lauantai.Piippu saatiin tänään katolle. Huippulainen toi tänään postista satatuhatta metsävaroja. 12.9.sunnuntai. Kävin Korpelassa, maksoin navettatarpeita 25.000 mk. Pukkilasta hain ja ostin uunin rostin (arina), maksoin 500 mk
Myös olin puolukassa Anjan ja Jorman kanssa, saatiin n. 3 ltr.

13.9.maanantai. Valli oli muuraamassa, saatiin piippu valmiiksi. 14.9.tiistai. Tänään ja eilen Valli rappasi navetan ja tuvan piiput, ollut hyvin sateista. 15.9.keskiviikko. Tänään Valli muurasi saunan patan. 16.9.torstai. Tänään Valli oli vielä aamupäivän, otti palkkansa 10 000 mk. 17.9.perjantai. Inga ja Jorma kävi Jyväskylässä silmälääkärissä. Sikon miehet olivat tänään meillä, olleet yht. 64 päivää urakassa. 18.9.lauantai. Levitin salaojan pakkaa kytön päässä. Sitten kävin kirkolla linja-autolla.Kävin uusimassa velka-kirjan Säästöpankissa, nyt jäi enää 9000 mk. Sain Postista raivauspalkkion 11.600 mk, Sikon miehet oven ja lasin laitossa. 19.9. sunnuntai. Kävin Sillanpäässä ja Aholassa. 

20.9.maanantai. Olin tänään Saunamäessä puimassa. Sikon miehet olivat meillä töissä (68 pvä). 21.9.tiistai. Kotona aloin perunkaivuhommat iltapäivällä. Aamupäivällä väännettiin kiviä riihitieltä. Sikon miehet oli 1/2 päivää. 22.9.keskiviikko. Kaivettiin perua koko päivä omalla sakilla. 23.9.torstai. Tänään haittiin puimakone Saunamäestä, puitiin meidän ohrat tuli 10 säkkiä ja kovanmaan kaurat ja kytöltä 8 seivästä. 24.9.perjantai. Tänään oli kaunis pouta.Puitiin Rasilan ohrat ja Huippulan kaurat. 25.9.1954. lauantai. Puitiin taas 8 seivästä meidän kauroja sekä Rasilan kauroja 2 kuormaa mutta sitten tuli sade joka keskeytti puimahommat. Pentti oli meillä laskemassa saunan permannot. 26.9. sunnuntai.Tänään vielä kävi ukkosilma vaikkei ihan ollut kohalla, taitaa tulla pitkä syksy. Sikossa olin raittiusseuran johtokunnan kokouksessa. 


27.9.maanantai. Jatkettiin puimahommia, saatiinkin Mökkiperän puinnit puitua ja hyvissä ajoin kaivettiin vielä vähän perua. 28.9. tiistai Kyllä taas satoi kovasti tänä aamuna. Isä toi Y-lantaa meille 10 säkkiä sekä Arpoolia Nikolai Lahtinen 50 litraa, maalasin navetan laipion. Sikon miehet teki ilmatorven sekä Väinö tilkkisi. 29.9.keskiviikko.Arpoloin (Arbol=puunkylläste) navettaa aamusta. Sitten käytin Ingan kanssa Pasuunaa Sakarissa härän luona. Sikon miehet oli meillä saunaa paneloimassa......


....9.10.1954. lauantai. Tänä iltana kylvettiin uudessa saunassa ensi kerran. Mukavalta tuntui, uutuus viehätti.


   ...............16.11.1954.tiistai. Eilen muutettiin lehmät uuteen navettaan.

Gretel

Gretel Lindbäck

Puolison isoäidin, Rakelin, jäämistöstä poimin tällaisen kuvan joka on otettu Helsingissä sata vuotta sitten. Kuvaamispaikka, Atelier Regina sijaitsi osoitteessa Länsiranta 14 (nykyisin Eteläranta).
Kuvan lapsi on Gretel Maria Lindbäck, Rakelin Signe-äidin (1899-1985) serkku.

Gretel syntyi Helsingissä vuonna 1912 poliisikonstaapeli Johan (Janne) Lindbäckin (1868-1950) ja Maria Matilda os. Sandberg (1873-1966) perheeseen. Isoveli Erik (1899-1934) oli 12-vuotias, toinen veli, Martin (1900-1901) oli kuollut alle yhden vuoden iässä. Helsingin kaupungin osoitekalenterin mukaan Lindbäckit asuivat tuolloin Vuorimiehenkatu 16:ssa jonne olivat muuttaneet vuokralaisiksi talon valmistuttua vuonna 1906. Vuoden 1915 Henkikirjassa ylikonstaapeliksi kohonneen Lindbäckin perheen lisäksi talossa asui vuokralla palvelusväkeä, työläisiä, kauppa-apulaisia, leskiä, pari kauppiasta ja muutama ylioppilas. Oli vedenajaja Vesanto ja lyhdynsytyttäjä Nieminen. Talossa asui myös Suomalaisen Teatterin näyttelijä Hemmo Kallio, Ismo Kallion isoisä.

Vuonna 1899 naimisiin menneet, Kirkkonummelta lähtöisin olleet Lindbäckit asuivat aiemmin Jääkärinkatu 6:ssa  ja Pursimiehenkatu 14:ssa. Heidän kanssaan asui myös Janne Lindbäckin vanhempi sisko Hilda Serafia Öfverström (1865-1911) . Hilda Serafia oli nuorena leskeksi jäänyt Rakelin äidinäiti, hänestä aiempi juttu tässä.

Asuiko myös Hildan v.1899 syntynyt Signe-tytär äitinsä kanssa Helsingissä, jäi minulta selvittämättä, ainakaan henkikirjaan häntä ei ole merkitty. En löytänyt häntä myöskään Kirkkonummen Abramsbystä jossa asuivat Hildan ja Jannen leskiäiti Erika Serafia (1825-1911) ja isoveli Kalle (s.1859) perheineen. Oletan kuitenkin Lindbäckien jollain tavalla hänestä huolehtineen ainoina sukulaisina kun vuonna 1911 kuolivat sekä Hilda-äiti ja äidinäiti Erika.

Kuvan pikkutyttö, Gretel Lindbäck kuoli vain 27-vuotiaana vuonna 1939.

Kota-Ambro

Ambro ja piippu 1920-luvulla (kuva Keski-Suomen museo)

"Uuraisten kulkumiehistä tunnetuimpia oli Kota-Ambro eli Ambrosius Huhtinen, joka oli syntynyt Kotamäessä. Hän valmisti puukkoja ja piippuja."
(Sinisalo: Uurainen - Kuukan kappelista nykypäivään).

Uuraislaisiin "kylähulluihin" kuulunut Ambrosius Huhtinen syntyi Kotaperän Kotamäessä elokuun 16. päivä vuonna 1870.
Vanhemmat olivat Nathan Matinpoika (s.1815) ja vaimonsa Leena Ulrika Matintytär (s.1836) joista kirjoitinkin jo aiemmin.
Kummeina toimivat talollinen Wilhelm Heikinpoika Paatela (s.1830) ja vaimonsa Agatha Matintytär (s.1834), äidin vanhempi sisar. Leena Ulrika ja Agatha olivat lähtöisin Petäjävedeltä, Kuivasmäen Sakarista.

Nathan Kotamäki kuoli Ambrosiuksen ollessa 11-vuotias, äiti taas muutti seuraavana vuonna Kalteenmäkeen mentyään naimisiin talon leski-isännän kanssa. Tällöin Ambrosius muutti asumaan kummiensa luokse Paatelaan, jossa oli renkinä. Kävi rippikoulun 21-vuotiaana sukunimenään Kuukkanen, Paatelan "löysä". Vuonna 1892 jäi esteettömästi pois kutsunnasta josta maininta kirkonkirjoissa.

Vähän löyhäpäiseksi mainittiin jo rippikoulussa sekä myöhemmin kirkonkirjoissa. Alkoi käyttää 1900-luvun alussa nimeä Huhtinen.
Vuoden 1915 henkikirjassa merkitty Uuraisten irtolaisiin: "Kuukkanen eli Huhtinen Ambrosius, s.-70, mielisairas".
Ambron myöhemmistä vaiheista ei ole valitettavasti tarkempaa tietoa.

Aholan väkeä 1900-luvun alussa

Uuraisten rippikirjan mukaan vuosina 1900-1909 Aholassa nro 24 asuivat seuraavat henkilöt;

Talollinen David Hetanpoika (s.1836) ja vaimonsa Leena Ulrika Kasperintytär (s.1849). Leena Ulrika kuoli tuntemattomaan sairauteen vuonna 1902.  David eli Taavetti kävi lähes joka kesä Herran ehtoollisella, ehkä oli syytäkin koska rikosluettelossa on kaksi merkintää ilmeisesti viinankeitosta.

Uuraisten rippikirjaa 1900-1909 (Sshy)

Edellisten lapset; Otto Wiktor (s.1875), Aino Eliina (s.1880), Matti(s.1882), Nestor (s.1885),Asaria (s.1887) ja Aadi Rikhard (s.1890).

Otto oli mennyt naimisiin vuonna 1908, jolloin vaimo Eufemia Topiaantr. Pirkkanen (s.1888) oli muuttanut Aholaan. Pariskunnalla oli 1909 syntynyt lapsi, Elli Martta.
Aino oli muuttanut pois vuonna 1904 mennessään naimisiin Otto Kallenpoika Rossin kanssa.
Matilla ja Nestorilla  on viimeinen ehtoollismerkintä syyskuulta 1904, molemmilla merkintä "Ameriikassa".

Talossa olivat piiat Iida Maria Vilhelmintr. Lähteinen (s.1884) vuosina 1902-1903.
Hulda Kallentr. Pitkälä (s.1881) vuosina 1905-1906. Matilda Mikkelintytär Hankanen (s.1887) vuodesta 1905. Matildalla merkintä "Ameriikassa" joka kuitenkin ylipyyhitty.

Piikana oli 15-vuotiaasta lähtien myös Leena Ulrikan veljentytär, Etna (Edna) Johanna Hermannintytär Pukkila (s.1889) Meni vuonna 1906 piiaksi Kotamäkeen jossa kihlautui Paatelasta olleen Taavetti Hermaninpojan kanssa, tämä kihlaus kuitenkin purkautui. Merkintä rippikirjassa: "Saanut 9/1 1907 Tuomiokapitulin erokirjan kihlauksesta". Muutti tämän jälkeen takaisin Aholaan josta edelleen Petäjävedelle jouluna 1909.

Leena Ulrikan isä, vanha isäntä "eläkemies" Kasper Eerikinpoika (s.1821) joka kuoli vanhuuteen vuonna 1905.
Edellisen poika Herman Kasperinpoika Pukkila (s.1853) joka kuoli "lankeevaan tautiin" vuonna 1901. Hermannin kerrotaan viettäneen epäsäännöllistä elämää, kuolleitten luettelossa hänet mainitaan "kunnan elätiksi".
Hermanin vaimo Johanna Juhontytär (s.1860) ja lapset Oskar (s.1887), Etna ja Iida Ediita (s.1892). Oskar muutti v.1904 rengiksi Pokelaan jossa oli jo isosisko Emelia piikana.

Itsellinen Joonas Eerikinpoika (s.1855) ja vaimonsa Otteliaana Hermannintytär (s.1863). Joonaksen mainitaan olleen "ajottain vähän mielenvikainen". Muuttivat vuonna 1908 Jyväskylän maaseurakuntaan.

Kaikilla näytti olleen rippikoulu suoritettuna aikuisikään mennessä jonkinlaisella lukutaidolla. Kirjoitustaidosta oli merkintä vain Otto Aholan vaimolla Eufemialla ja piika Iida Lähteisellä.

Lisäksi Aholan tilaan kuului neljä mäkitupaa ja Korpelan torppa.

Lomamatka 70-luvulla

Neljäkymmentä vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa kun matkustin siskon perheen luokse Ruotsiin. Olin ulkomailla ensimmäistä kertaa yksin, kuudentoista vanha ja minua pelotti. Samana aamuna alkoi Ruotsissa lentolakko ja kone lensikin Kööpenhaminaan. Illalla olin kuitenkin jo siskon luona Lundissa.
Palasin sitten kuukauden kuluttua laivalla ja junalla takaisin kotiin. Muistan kuinka pieneltä Jyväskylä tuntuikaan istahtaessani laukkuni kanssa paikallisbussin takapenkille.
Vanhempani olivat sillä välin retkeilleet eläkeläisten kerhon kanssa kotimaassa ja käyneet samalla katsomassa äidin Irja-tätiä Porissa. Isäni päiväkirjasta vuodelta 1975:

Kesäkuu alkoi kylmästi sataen. 1.6.sunnuntai. Kävelin Ankeriasjärvellä. Inga leipoi tänään Ruotsin tuliaisia. Ilpo lähtee lentokoneella huomenillalla Tikkakosken kentältä kello 5:10. Jorman pitää kyytiä kentälle Ilpon. Minä ja Inga puhuttiin kasetille kun Ilpo vei radion Ruotsiin ettei tule pitkä aika.

2.6. Minä ja Inga lähdettiin tänä aamuna kello 6:25 retkelle Poriin ja Turkuun Jylhän Paulin Leinpussilla, sama määrä kuin viime kesänä nyt lähdettiin vain kaksi päivää ennen. Ajettiin Tampereen kautta Poriin, käytiin Irjan luona sairaalassa. Irja ootteli jo kovasti meidän tuloa. Keiju oli meidän mukana kun mentiin taksilla. Irja oli jo pari viikkoa ollut sairaalassa, oli leikattu umpisuolesta, siinä todettiinkin syöpäkasvaimeksi, nyt uusi leikkaus ensi torstaina.
Käytiin Vähälinnankadun asunnolla kahvilla, nähtiin Keijun mies Lassi Nurmi ja Kaarina oli ja Kylli miehineen siellä. Saatiin nyt Jorman ja Salmen häälahjat, matto ja ruokakalusto. Keiju ja Lassi saattoi meidät Porin yömajaan, oli vähän rauhaton paikka kun autoliikenne on niin valtava Isolinnankadulla, mutta reissussahan pärjää vähemmälläkin nukkumisella. Porissa käytiin Juseliuksen Mausoleumissa, Yyterin hiekkarannoilla, Mäntyluodon syväsatamassa ja niin edelleen.

3.6 tiistai. Noustiin miesten puolelle jo 5-6 maissa aamupesulle ja parranajoon, sitten mentiin hallibaariin aamupalalle kello puoli 9. Jouduttiin kahvia oottamaan kun oli sähkökatkos. Porista lähdettiin kohti Raumaa noin 10 aikaan. Raumalla käytiin Vanhassa kirkossa joka oli jo keski-ajalta, ajeltiin pitkin vanhaa ja idyllistä kaupunkia, mm. Nortamon patsaan ohi. Raumalta ajettiin Raisioon ja ja siitä Naantaliin ja Kultarantaan, oli paljon loistoa ja ylellisyyttä. Käytiin Naantalin satamassa kahvilla.
Noin 4 maissa lähdettiin kohti Turkua jonne oli enää 18 km. Päivä paistoi jo kauniisti, ensinnä käytiin Turun Tuomiokirkossa joka on Suomen suurin ja vanha. Korkeus 39 metr. ja pituus 80 metr. On Kaarina Maununtyttären hautaholvi ja monien aatelisten ja piispojen. Saatiin läheltä Aurajokea yöpaikka. Retkeilymaja oli jo parempi ja rauhallisempi kuin Porissa. Nähtiin Suomen Joutsen, käytiin ihan sen luona. Koskis Aati käytti meitä ja Saimia kahvilla Marja baarissa. Oli Oulaisista 53 retkeläistä.

 4.6.keskiviikko. Taas jo viiden maissa heräsi vanhemmat miehet pesu- ja parranajohommiin. Ulkona ankea keli, vettä tulee että roikaa, käytiin koko porukka Marja baarissa aamukahvilla, Sen jälkeen ajettiin satamaan, siellä oli paljon laivoja, ja puoli
9 päästiin Turun vanhaan linnaan. Noin pari tuntia siellä katseltiin vanhaa kulttuuria ja noin 11 maissa päästiin lähtemään Turusta kohti Perniötä jonne oli noin 100 km matkaa.Ensin Salon kaupunkiin ja siitä vielä 10 km entiselle Alkio-opistolle, perillä oltiin noin yhden maissa. Saatiin syötä oikein seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää ja maksoi 12 mk, siihen vielä kahvit päälle. Opisto on kauniilla paikalla ja on nyt eläkeläisten omistuksessa lomanviettopaikkana.
Noin kolmen maissa lähdettiin opistolta ajamaan kohti Jyväskylää, poikettiin Humppilan lasitehtaalla jossa on turisteille nähtävissä vielä vanhan ajan lasinpuhallus, mutta ei ihan keritty katsomaan kun työt oli loppuneet siltä päivältä. Kahvit juotiin ja joku osti korulaseja matkamuistokseen. Tampereen kautta Jämsään, siellä oli vielä kahvitauko Sirkan baarissa, minä ja Inga ei viitsitty mennä. Oltiin Jyväskylän torilla vähän ennen 8saa ja kotona puoli 9. Salme oli poikineen meitä jo oottamassa, kyllä väsyttää.

Oppimisvaikeuksia

Taasen oli suvivirren aika ja monia hyvin opinnoissaan menestyneitä muistettiin. Aina on kuitenkin myös niitä jotka eivät menesty. Aikoinaan jo rippikoulun suorittaminen oli monelle toivottoman vaikeaa.
1890-luvulla Uuraisilla järjesti kirkkoherra Johan Silvander erillisiä kouluja niille jotka eivät "kasteen liittoaan"  saaneet vahvistettua.
Vuonna 1891 järjestetyssä "erityisessä koulussa huonolukuisille" oli 14 poikaa ja 4 tyttöä.
Nuoret, iältään 16-21 vuotta nauttivat opetusta kolmen viikon ajan. Marraskuussa laskettiin kahta lukuunottamatta kaikki ehtoolliselle. Nämä olivat ainoat rippikoulun ensikertalaiset; Korkeamäen piika Iida Kokander sekä Mattilan renki Topias Topiaanpoika, jonka mainittiin olevan "tylsämielinen (idiot)". Mutta eivät nämä toisella,kolmannella tai neljännellä yrittämällä ehtoolliselle lasketutkaan kehuja keränneet.
Heikki Sällinkangas, mäkitupalaisen poika Salmelasta oli änkkä ja lyhyt-ymmärryksinen, Paatelan löysä Ambrosius Kuukkanen mainittiin vähän löyhäpäiseksi. Riihimäen epäselvästi puhuvalla rengillä, August Matinpojalla oli "vika kielissä". Myös Pellonpäästä olleen löysän, Eliina Mariantytär Penttisen ymmärrys oli lyhyt.
Sosiaaliselta asemaltaan nämä "huonolukuiset" näyttivät olevan maatonta väestöä. Joukossa oli ainoastaan yksi talollisen poika, Juholan Pitkäntauksen Matti Matinpoika Parkkonen. Muutoin joukkio koostui kuudesta rengistä, kolmesta piiasta, torpan poikia oli kaksi, samoin mäkitupalaisen poikia. Oli itsellisen ja eläkemiehen poika sekä kaksi löysää.

Petäjäveden vanha kirkko (kuva Tripadvisor.com)

Naapuripitäjässä Petäjävedellä näytti olevan vieläkin kovapäisempiä oppilaita. Vuonna 1860 oli viidettä kertaa rippikoulussa  37-vuotias Ruostekorven renki Petteri Tissari. Seuraavana vuonna eli 1861 Petäjäveden kappalainen Karl Hellén armahti ja päästi Herran Pyhälle Ehtoolliselle seuraavat kaksi lähes kolmekymmenvuotiasta miestä.

Vuonna 1832 syntynyt Aleksanteri Matinpoika, renki Ala-Kintauden Hirvimäestä, oli ollut rippikoulussa jo kymmenen kertaa, mutta yhdestoista tuotti tuloksen. Aleksanteri meni sittemmin sahamieheksi Karikkokosken sahalle josta muutti v.1864 Jyväskylään. Muuttokirjaan oli kirjattu seuraavaa: "Sisäluku ja ulkoa lyhyt katkismus aivan kehnosti, käsitys samanlainen,katkism. tutk. ja Herran Ehtoollinen tavallisesti, maine vallatoin, naimiseen vapaa, ruumiinvikoja ei, rokotettu on".
Aleksanteri menikin heti naimisiin, morsian oli 45-vuotias Pirttimäen torpparin leski Leena Blomster Keljon Sysmäläisestä. Vain kaksi vuotta myöhemmin Pirttimäen torppari Aleksanteri Matinpoika kuoli keuhkotautiin.

Samana vuonna Aleksanteri Matinpojan kanssa pääsi ehtoolliselle samanikäinen Joonas Leenanpoika, Reinan muonarenki jolle rippikoulureissu oli jo neljästoista. Tämä aviottomana syntynyt Joonas oli minun Aati-pappani äidinäidin serkku. Joonaksen äiti Leena Matintytär oli Kuivasmäen Kokkilan tytär ja aikoinaan Kokkilasta Kotaperän Aholaan muuttaneen esi-isäni Joonas Matinpojan nuorempi sisko. Samaisen Leena Matintyttären perinnönjakoa Uuraisten Kotamäessä käsittelin hieman aiemmin.
Joonas Leenanpoika meni vuonna 1863 naimisiin samanikäisen Maija Liisa Matintyttären kanssa joka oli itsellisen tytär Kuitulasta. Joonas muutti pian vaimoinen muonarengiksi Kyyrämäen Seppälään josta saivat vuonna 1881 asuttavakseen Hyytiälän torpan. Torpparipariskunta kuoli 1890-luvun alussa jolloin torpanpitoa Hyytiälässä jatkoi heidän poikansa Eemil.

Papan naimalupa

Minä Taavit Ahola Myönnän tämän poikani Adi Aholan Avijolitton Hilma Tammisen Kanssa

      Uurai silla 10 päi Kesäkun 1911

             Taavit Ahola

      T

totistaa 

Kalle Rasiaho 

                                        Wiktor  Rasiaho

     

                                                                               

Pappani Aadi Ahola sai aikoinaan isältään ylläolevan luvan avioliiton solmimista varten. Täysi-ikäisyyden raja oli tuolloin 21 vuotta ja pappani saavuttaisi tuon rajan vasta reilun kolmen kuukauden kuluttua.
Aadi ja Hilma vihittiin Uuraisilla heinäkuun 8. päivä vuonna 1911. Kiireellisen avioliiton syykin selvisi viimeistään pyhäinmiesten päivänä (1.11.) kun ensimmäinen lapsi, Aune, syntyi.

Lupakirjan laatija tuskin oli pappani Taavetti-isä joka oli tuolloin jo 75-vuotias, hänen kirjoitustaidostaan ei ole muutoinkaan tarkempaa tietoa, allekirjoituksena oleva "T" on kylläkin huolellla tehty.

Avioliiton solmiakseen piti tietysti myös rippikoulu olla suoritettuna.
Aadi Aholalta tämä koulu näytti menneen kohtalaisen heikosti, mutta muitten mukana hänetkin "laskettiin kasteen liiton vahvistettuaan Herran Pyhälle Ehtoolliselle kesäkuun 2. päivänä 1907".

Rippikoulun suoritusmerkintöjä ei voi aivan suoraan verrata, mutta Taavetti näytti ainakin merkintöjen mukaan suoriutuneen poikaansa paremmin päästessään ripille kesäkuun 24. päivä vuonna 1853.
Isän ja pojan rippikoulusuorituksista löytyy yhtäläisyyksiäkin. Molemmat kävivät rippikoulunsa sinä vuonna kun täyttivät seitsemäntoista ja pääsivät läpi ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei siihen aikaan ollut itsestäänselvyys.