Amerikan serkku kylässä

Rautatietä Duluthissa 1900-luvun alussa .( kuva; Shorpy.com)

Keväällä oli tällainen juttu isäni Amerikkaan lähteneen sedän vierailusta Suomessa. Vuonna 1976 kävi täällä hänen poikansa Onni. Paikallislehti uutisoi asiasta:

Koti Minnesotassa
 - juuret Kotaperällä

Aholan talosta Kotaperältä lähti 80-vuotta sitten 26-vuotias Daavid Ahola Amerikkaan leveämpää leipää etsimään. Sitä ennen hän oli lähtö meren yli mielessä kahdeksan vuoden ajan tienannut tikettirahoja laivamatkaa varten Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa jopa porojakin hoitaen. 
Tänä kesänä jätti hänen poikansa Onni Ahonen, 63, kaksi autoaan kotipihalleen Minnesotaan ja lensi Suomeen, Kotaperälle, isän raivaamien peltojen äärelle. Onni Ahonen sanoo itseään onnelliseksi mieheksi. Hänen juurensa ovat kauniissa maassa ja hänellä on ollut onni ne löytää.

Kymmenpäiseen sisarussarjaan kuulunut Aholan Daavid, jonka nimi Amerikassa muuttui Ahoseksi, pääsi Minnesotassa lämmittäjäksi kaivokseen, mainille, kuten amerikansuomalaiset sanovat. Mutta kun valtio jakoi maata sitä haluaville, tuli Daavidista farmari, maanviljelijä. Uudistilalle löytyi suomalainen emäntä, Lyydia.
Ahosten neljä lasta, heidän joukossaan tänä kesänä ensi kertaa Suomessa käynyt Onni, kasvoivat kuin 1800-luvun lopun suomalaisessa elämänmuodossa. Härillä kynnettiin pellot, heinä niitettiin viitakkeella, lapset paimensivat lehmiä. Daavid Ahosen kolme veljeä muutti myös Amerikkaan. Kauemmin maassa ollut veli auttoi alkuun, antoi työtä ja ruokaa, olipa joillekin lähettänyt matkalipunkin. Kotona puhuttiin tietenkin suomea, johon vähitellen sekaantui myös uuden maan sanoja. Erilaisiakin asioita oli. Maito vietiin meijeriin junalla ja ensimmäisen Fordinsa Ahoset ostivat vuonna 1920. Vuosiluvun Onni Ahonen muistaa hyvin, koska samana vuonna laski kärpännahkojen hinta maassa romahdusmaisesti, mikä seikka tuntui Ahostenkin perheessä.

Merimiehenä
Koulusta selvittyään Onni Ahonen työskenteli kotona isänsä apuna useita vuosia. Maalaispojasta tuli kuitenkin välillä merimies. Onni kiersi Amerikan isot järvet pitkin ja poikin rautaa ja kivihiiltä kuljettavilla aluksilla, ja toimi vuosia koneenkäyttäjänä kauppalaivoissa merillä. Maa alkoi kuitenkin tuntua vakaammalta jalkojen alla ja ammattitaitoiselle löytyi helposti töitä, jopa samaa kuin merillä. Niin paljon kuin suomalaisia Amerikkaan muuttikin, ei Onni Ahosella ollut milloinkaan suomalaista työtoveria.

Suomi on suurenmoinen kokemus
Isänsä tavoin on Onni Ahosellakin suomalaista syntyperää oleva vaimo Leona. Onnin kaksi lasta eivät kuitenkaan enää suomea oppineet. Ahosten koti on Duluthin kaupungissa. Kaupunkiin muutti myös vanhemmiten Daavid Ahonen ja hänen tilansa metsineen ja peltoineen jäi Onni-pojalle. -Jos ajat olisivat olleet Suomessa ennen sellaisia kuin nyt, ei isä olisi täältä varmaankaan Amerikkaan lähtenyt, sanoo Onni Ahonen. Suomen luonto ja valoisat yöt, sekä ihmisten ystävällisyys ja iloisuus ovat hänestä olleet suurenmoista koettavaa. Aholan tuvassa on Onni voinut valokuvata kehdon, jossa hänen isänsä on lapsena nukkunut ja tutkia suurta tuvan kiuasta, joka on tuttu isän kertomuksista. Hän on löytänyt sukulaisia, jotka ovat näyttäneet maata ja tarinoineet. Tutuksi ovat tulleet isän kodin nykyinen isäntäväki Reino ja Kerttu Ahola, serkut Bertta Tamminen ja Aati Koskinen, Nyrölän kuulu sääprofeetta. Juuriaan tutkiva Onni kävi myös Uuraisten kirkossa ja hautausmaalla sukulaisten hautakiviä kuvaamassa. Kotona kerrottavaa on kertynyt kovasti ja Reino Ahola on luvannut vielä lähettää kirkonkirjoista kerättyjä tietoja esi-isistä jälkeenpäin Amerikkaan.

Opintomatka
Opintomatkanakin Onni pitää Suomessa käyntiään. Hänen haaveenaan on eläkepäivinä perustaa oma pieni sahalaitos. Kolmeen sellaiseen hänen onnistui Suomessa tutustua. Turvallisuusnäkökohtia ei suomalaisissa sahoissa hänen mielestään ole paljonkaan huomioitu.- Amerikassa ollaan tarkkoja näissä asioissa, hän sanoo.
-Suomalaisena on ollut hyvä olla maailmalla. Suomalaisuutta on arvostettu enemmän kuin monia muita kansallisuuksia, vaikka Amerikassa onkin tärkeämpää se, mitä osaa tehdä, kuin mistä on kotoisin. Minä olen ollut tyytyväinen elämääni, sillä olen aina saanut tehdä mieleistäni työtä, sanoo Uuraisten Kotaperältä juurensa löytänyt Onni Ahonen.