Matkakertomus vuodelta 1868

Matkakertomus Saarijärveltä Petäjävedelle viime kesäkuulla. (Kansan Lehti 25.7.1868)

Petäveden vanha kirkko oli käytössä 1778-1879 (kuva Panoramio)

Saarijärveltä lähettyäni matkustamaan etelää kohti; niin alkumatkallani en havainnut mitään erinomaista; vaan ilma oli sangen kaunista. Koko luonnon olento oli siinä ihanassa juhannuksen aikaisessa kesäkukostuksessa ja juhlapuvussaan kuin kauniiksi rakettu morsian hääruunussaan.Lintuin tuhatääninen sävel-laulu kaikui ihanalta korviini metsän mäkirinteiltä, vuorilta, laaksoista. Viimeksi matkustin vene kulkua Lanneveden sinistä pintaa myöden Kuukkajärven kukkuloille. Siellä jo muuttui maa mäkisemmäksi kuin Saarijärvellä. Maaviljelys oli jo vähän erilaisempaa, esim. peltoviljelys oli huonompi, vaan kaskiviljelys sen sijaan suuremmassa voimassa. 

Siinä muistui mieleeni että eiköhän Kuukkajärveläistenkin olisi jo aika heittää pois esi-isältämme perittyä maanviljelystapaa, koska havaitsin rukiit palomaissa olleen paljon huonompia kuin pelloissa.Suvi touot olivat enimmästi kaikki hyvän-puoleisia; mutta aikaisempia kevät-tekoja näytti rikkaruoho haittaavan.Taas oli minulla vesimatkaa, joka meni Petäjäveden rajakyliin asti. Siellä oli maanviljelys suuremmassa voimassa kuin Kuukkajärvellä (Uuraisilla) vaan kaskiviljelys näytti sielläkin olevan miltei paremmassa mahdissa kuin peltotyö. Vaan rukiit olivat parempia kuin Uuraisilla samoin työntekokin oli paremmassa vauhdissa.Siinä muistin senkin sanan, "ahkeruus kovankin onnen voittaa". Koska Petäjävedellä ei mainittu niin suurta köyhyyttä olevan kuin Uuraisilla oli.

Ihmisten käytöksestä havaitsin Petäjävedellä vähän muutosta kuin täällä Saarijärvellä ja vähän Kuukassakin, heidän kirkko olentonsa oli paljon erilaisempaa. Heillä ei näyttänyt, esim. nuorukaisillakaan olevan mitään ystävällistä kanssakäymistä ja miettimistä nykyaikamme tärkeimmistä riennoista ja puuhista, niinkuin täällä Saarijärvellä on.Heidän olentonsa kirkolla (pyhinä) oli peräti hätäisen näköistä ja kiireellistä ennen Jumalanpalvelusta sekä jälkeen. Niiden olo oli senkin puolesta minusta hyvin kummaa ja outoa, kun ne toisiaan tervehtivät kirkon ympärillä, niin ne astuivat julman pitkiä askelia toisensa luokse, ja kysyivät jo ennen kuin tervehtiä ennätti, varsin kovalla äänellä "kuules", samalla taas toisen luokse ja sitä tehden niin paljon kuin vain ennättivät. 

Isäntämiehillä näytti olevan erilaisempi tapa kuin Saarijärvellä. Kaikki arvollisemmat isäntämiehet eivät, arvonsa tähden, menneet kirkkoon muualta kuin sakastin kautta ja sieltä aina koko jumalanpalveluksen ajan yksi toisensa perästä vetääntyi kirkkoon. Minä kysyin eräältä tuttavaltani mitä se merkitsee kun tuolta sakastista vähän päästä tulee miehiä kirkkoon? Vastauksen sain että se on heillä olevinaan suuri mahti ja kunnia.Olisi vähän heidän naisistakin mainitsemista, että ylpeys näytti niissäkin olevan valtaan päässyt; sillä krinuliinit, vannehameet, olivat useammalla.Mutta ei kumminkaan Petäjäveteläisten mahti ylettynyt ripsillenkään asti, Jämsän naisille joita siellä oli muutamia. Heillä oli ahkera työ näyttää kuinka heillä on mahtava valkoinen alushame, vaan sitten he olivat hyvin tyytyväisiä kun tuuli oli apulaisena että valkoinen näkyi ilman nostelematta.-Matkustaja-