Iisakki Iisakinpoika Wörgren Vöyristä

Vöyrin Pitäjänkarttaa 1800-luvulta. Keskellä virtaa Vöyrinjoki eli Vörå å.

Aiemmin kirjoitin vaimoni esi-isästä, sotilas Erik Gåpåsta, joka oli mukana Pommerin sodassa. Nyt löysin omista "rannikkoruotsalaisista" juuristani, yhdeksän sukupolven takaa, samassa sodassa sotineen esi-isän.

Iisak Iisakinpoika Wörgren syntyi vuoden 1723 tienoilla Pohjanmaalla. Iisak avioitui Anna Gustavintyttären kanssa Oravaisten Oxkangarissa vuonna 1744. Samana vuonna, heti Pikkuvihan jälkeen, Iisak värväytyi Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Henkikomppaniaan ja asettui asumaan Vöyriin, Bertbyn kylään.

Sotilaan torppaan syntyi lapsia tiettävästi ainakin neljä, tytöt Maria (s.1745) ja  Brita (1746), pojat Iisak (s.1752, k.1756) ja Gustav (s.1754). Henkikomppanian sotilas nro 37, Iisak Wörgren, löytyi vielä vuoden 1761 katselmusluettelosta, joista käy myös ilmi osallistuminen Pommerin retkikuntaan. Vuonna 1763 on ruodussa kuitenkin jo uusi sotilas. Paljon mahdollista on että Iisak ei tuolta sotaretkeltä koskaan palannut.

Iisakin nuorin poika Gustav (1754-1820) avioitui Liisa Henrikintyttären (1762-1804) kanssa, asuen torpparina naapuripitäjässä, Oravaisissa. Heidän viidestä lapsestaan keskimmäinen, Maria, jatkoi  sitten omalta osaltaan sukuamme. Maria Gustavintytär Wörgrenin (s.1794) tyttärenpoika Tuomas Fältmars (s.1847) oli äitini isoisän Kustaa Nylundin (1873-1910) isä.


Vöyri on hieman alle 7000 asukkaan kunta Vaasan vieressä, Pohjanmaan rannikolla. Bertbyn kylän lähistöllä on alunperin vuonna 1626 rakennettu Vöyrin kirkko, joka on maamme vanhin käytössä oleva puukirkko. Tämän kirkon lähistöllä on Myrbergsgårdenin talonpoikais- ja tekstiilimuseo.

linkkejä:
-Museot Pohjanmaalla 
-Vöyrin nähtävyyksiä.
-Pommerin sota

Ukonilma 27.7.1957

Isäni pelkäsi ukkosta. Yleensä hän maalla ollessamme meni autoon istumaan jos vain sellainen pihassa oli. Laittoi vielä hatun silmille ja istui siellä kunnes ukonilma oli mennyt ohi.

Äitini kertoi usein kovasta ukonilmasta, jolloin Kotaperällä kuoli salamaniskuun muistaakseni 12-vuotias tyttö. Seuraavan kuvan olen itselleni luonut lapsena kuulemani perusteella;
Perheeni oli ollut saunassa ukonilman alkaessa, ja meni heinälatoon ukkosta suojaan. Kova tuuli kuitenkin avasi ladon isot pari-ovet, ja salaman iskujen valossa  he näkivät kuinka pihakoivun latva pieksi myrskyssä maata. Äitini kävi sulkemassa ovet mutta ne aukesivat aina uudelleen ja äiti kastui hetkessä läpimäräksi.

Näin kirjoitti tuosta viikonlopusta isäni päiväkirjassaan:

27.7.Lauantai. Kaupalla yksin. Tänä iltana kävi kesän hirvittävin ukkosilma ja kova myrsky joka teki tuhojaan. Salama iski Kirppulan Sinikan kuoliaaksi noin 9 aikaan tänä iltana ja Mannisen Ilmarin, Hilkan ja Sepon tainnoksiin. Sinikan kuolema teki järkyttävän vaikutuksen.

28.7.57. Sunnuntai. Eilen iltanen hirmumyrsky kaatoi paljon metsää, noin 30 puuta meidänkin lisämaalta. Tänä iltana tein Uunon kanssa taas tilit selväksi töistä ja puotiveloista. Jäin noin 5.000 mk saamaan. Suorannassa oli evankeliumijuhlat.

Kummien kohtaloita Kymenlaaksossa

Valkealan henkirja 1910,Tuomas Frimanin perheessä 8 henkeä.

Kesäkuussa kirjoitin isänpuoleisen esi-isäni kummilapsesta. 

Nyt selvittelin äidinäitini Ainon ja sisarustensa kummeja. Kummien valinta lienee ollut vaikea tehtävä tuolloinkin, sukulaisia ei jostain syystä tässä joukossa juurikaan ole. 

Aiemmassa jutussa Railon sisaruksista mainitsin perheen vanhimmaksi lapseksi Einarin. Tähän nyt pientä tarkennusta, koska perheeseen oli syntynyt jo aiemmin kaksi lasta. Johan Huugo syntyi vuonna 1889 ja Saima 1891. Nämä molemmat kuitenkin menehtyivät sairauksiin, Johan eli Juho "rintatatautiin" 11 kk iässä ja Saima "pistoksiiin" 10 kuukauden iässä.Tuomas Friman perheineen muutti Sippolan Viialasta Valkealan Ruotsulaan heti Einarin synnyttyä vuonna 1893. Perhe muutti sukunimensä Railoksi vuonna 1912.

Perheen lasten kummeista sain selvitettyä seuraavaa. Huugon kummit olivat työmies Johannes Malakiaanpoika ja vaimonsa Anna Leena Eerikintytär Sippolasta. Saiman kummeja en saanut selvitettyä. Lyydin kummit olivat isän nuorin veli, Matti Friman, sekä leski Anna Fager ja tytär Lyydi. Neljän nuorimman lapsen (Hilda,Lempi,Saima,Vieno) kummien selvittämiseen ei ollut lähdetietoja käytössä.

Mummoni Aino Marian (1895-1935) kummit olivat paperitehtaan työmies Otto Taavinpoika Puolakka ja vaimonsa Helena, sekä Filip Salonen Kymintehtailta. Filip Salosesta en tietoa löytänyt, mutta Otto Puolakka syntyi Kouvolan Puolakassa v.1848 ja vaimonsa Helena Erikintytär v.1849 Kouvolan Prihassa. Kouvola oli tuolloin yksi Valkealan kylistä, Valkealan pitäjässä oli tuolloin hieman yli 6000 asukasta.
Puolakoilla oli tiettävästi ainakin neljä lasta, pojat Anton (s.1872) , Viktor (s.1879) sekä tytöt Hilma Alina (s.1882, k.1885) ja Hilja Maria (s.1886). Viktor Puolakka muutti Helsinkiin vuonna 1898, Anton taasen seuraavana vuonna Jääskeen, Ensoon. Täällä työmies Anton Puolakka avioitui Hilda Kalanderin kanssa.Ilmeisesti vuonna 1901 Anton lähti Amerikkaan, jossa kuoli 34-vuotiaana vuonna 1906. Hilda avioitui Jääskessä uudelleen, kunnes kuoli leskenä Köyliössä vuonna 1940.

Ainon veljen, Einarin (1893-1954), kummit olivat itsellinen Jaakko Kaipiainen ja vaimonsa Anna Eliaantytär Liikkalasta. Jaakko oli syntynyt Vehkalahden Kitulassa, Saara Elisabet Eliaantyttären aviottomana lapsena, vuonna 1858. Hän avioitui vuonna 1882 Anna Eliaantyttären (s.1856) kanssa,joka oli itsellisen tytär Vehkalahden Kannusjärveltä.
Kaipiaisille syntyi Sippolassa neljä poikaa, Juho Nestor (1885), Hjalmar(1888), Emil (1892) ja Evert (1895). Perhe muutti v.1895 Porvooseen, josta muutto Lappeelle. Sieltä edelleen Lappeenrantaan, jossa työmies Jaakko Kaipiainen anoo muuttokirjaa Joutsenoon vuonna 1909. Hjalmar Kaipiainen työskenteli nuorena sahatyömiehenä Joutsenossa ja Lappeella, hän syyllistyi useisiin omaisuusrikoksiin ja tuomittiin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana varkauksista ja viinanmyynnistä. Vapauduttuaan, keväällä 1917, hän liittyi punakaartiin jossa omapäisenä miehenä herätti pelkoa omiensakin joukoissa.
Sisällisodan puhjettua "Jallu" Kaipiainen toimi punaisten komppanianpäällikkönä ja Taipalsaaren rintaman ylipäällikkönä. Häntä pidetään vastuullisena Viipurin lääninvankilan joukkosurmaan, jossa tapettiin noin 30 vankia. Hjalmar Kaipiainen jäi valkoisten vangiksi ja hänet teloitettiin Viipurissa. Rutolan punakaartiin kuulunut isä, Jaakko Kaipiainen, ammuttiin Lappeenrannassa. Nuorin veljeksistä, Evert, joka oli Lappeen hiihtokomppanian päällikkö, ammuttiin Viipurissa. Saman kohtalon koki myös Hjalmarin morsian Martta Hänninen. Näistä sisällisodan traagisista tapahtumista on paljonkin kirjoitettu, yksi tuoreimpia on Teemu Keskisarjan Viipuri 1918.

Vanha postikortti

Äitini oli tallentanut valokuva-albumiinsa tällaisen vanhan postikortin. Kortin oli lähettänyt hänen äitinsä, Aino Railo, tulevalle puolisolleen Lauri Nylundille hänen nimipäivänään 10. elokuuta vuonna 1921. Kortti oli osoitettu Kymintehtaille, Teatteri Pohjolaan.
Äitini kertoman mukaan hänen isänsä oli aikoinaan näyttämässä elokuvia Teatteri Pohjolassa. Sariolan sirkussuvun kantaisällä "Jaffu" Sariolalla  oli noihin aikoihin Pohjola-nimisiä elokuvateattereita, en tiedä kuuluiko tuo Kymintehtaan teatteri niihin.


 Kortissa on seuraava teksti:
"Saisko kannel kajahdella nimipäivänäsi, saisko sua onnitella halvin ystäväsi ?".

Isoisäni Lauri oli tuolloin vasta 20-vuotias, isoäitini Aino jo 25-vuotias ja eronnut ensimmäisestä puolisostaan Jalmari Parikasta. Tuo hieman salaperäinen, viekoitteleva kortti kysymysmerkkeineen johti sitten myös pidemmälle. Tutustuttu oltiin varmaan jo aiemmin, koskapa äitini syntyi jo puolen vuoden kuluttua. Avioliittoon Aino ja Lauri menivät kesäkuussa vuonna 1922.

 

Basilius Marttisen värikäs elämä

Basilius Marttinen 1871-1943 (Kuva Jenny Simolan)

Basilius Marttinen syntyi elokuun 17. päivä vuonna 1871 Petäjävedellä, Kuivasmäen kylässä. Vanhemmat olivat HeikkMarttisen isännän, Juho Eerikinpojan (s.1838) veli, talollisenpoika Kalle Eerikinpoika (s.1843) ja vaimonsa Amanda Hermanintytär (s.1849). Kummeina olivat isännän vaimo, Henriikka Topiaantytär Heikkilä (s.1846) ja Taavetti Hetanpoika Ahola (1836-1926), joka oli minun pappani Aati Aholan isä. Aikanaan sitten sattui niin, että näitten kummien lapset, Henriikan Ida-tytär ja Taavetin Taneli-poika avioituivat keskenään.

Kuivasmäen kyläkirja (Lerkkanen) kertoo Basilius Marttisesta seuraavaa: "Marttis-Pasu" tuli kuuluisaksi viisunikkarina eli arkkiviisujen sepittäjänä. Hän kulki kansan parissa Petäjävedellä ja ympäristössä myyden sepitteitään. Hänet tunnettiin myös kiertävänä rihkamakauppiaana.  Pasu kauppasi myös esim. ompelukoneita tilausmyyntinä sekä itse tekemiään puisia kauhoja ja lusikoita. Pasun tunnetuimpia viisuja olivat mm. "Laulu Kuru-laivan haaksirikosta", "Vetelin hiiva", "Allakkalaulu"ja "Surulaulu Joonas Sipisen murhasta". Marttis-Pasu asui perheineen monessa paikassa, hänellä oli legendan mukaan viisi vaimoa. Pasu ei antanut valokuvata itseään, ei ainakaan edestäpäin. Basilius Marttinen kuoli vuonna 1943 ja hänet on haudattu Petäjäveden uudelle hautausmaalle.

Etsiessäni sanomalehtiarkistosta lisätietoja tästä esi-isäni kummipojasta, piirtyi kuva hurjapäisestä miehestä. Miehestä joka joutui jatkuvasti lain kanssa tekemisiin ja kantoi kaunaa virkamiehille ja herroille. Oliko Basilius Marttinen sitten rehellinen työmies, kuten hän itseään nimitti, vai pelkkä huijari ? Ainakin hän oli yksi niistä värikkäistä persoonista joista jäi paljon tarinoita elämään. Ja ilmeisesti Basiliuskin iän myötä tasaantui yhteiskunnan kelvolliseksi jäseneksi, arvostus tuli ilmeisesti sitten vasta myöhemmin.


Tässä  sanomalehdistä löytämiäni juttuja, alkaen 18-vuotiaan Basiliuksen verityöstä vuonna 1890, ja päättyen poliisin pidätykseen Ylivieskassa vuonna 1908:


"Päivälehti" 1.7.1890 kirjoitti seuraavaa:
 -Ilkityö mitä raa`inta laatua. Kun torpanmies Filemon Isonkivenmäki, Petäjäveden Kuivasmäen kylästä v. k. 19 päivän iltana käveli kirkolta kotiinsa, niin satakunnan sylen päästä kotoaan lyötiin kirves hänen hartiaansa vasemman lavan viereen. Hyökkäys kun tapahtui kovin äkkiä, ja vielä takaapäin, niin ei ilkityön tekijästä voitu saada tietoa. Mutta kiire kun oli, ei lyöjä muistanutkaan vetää kirvestään irti, vaan jäi se haavaan riippumaan.Kirveestä saatiin todistaja, se kun tunnettiin itsellismies Kalle Mustosen kirveeksi. 
Epäluulon alaisena vangittiin heti mainitun Mustosen poika Basilius ja lähetettiin nimismiehen luo joka toimitti heti poliisitutkinnon. Siinä kuulusteltiin 30 todistajaa jolloin saatiin asiasta paljon selvitettä. Sittemmin oli asia esillä välikäräjissä t.k. 18 päivänä, jolloin kuulustettiin 26 vierasmiestä. Kaikista kävi selväksi että Basilius Mustonen oli mainitun ilkityön tekijä. Hän lähetettiinkin Vaasan läänin vangistoon odottamaan tässä kuussa pidettävistä välikäräjistä annettavaa lopullista tuomiotaan. Isonkivenmäki on vielä kovin heikko haavastaan ja epätietoista on tulleeko hänestä tervettä ollenkaan.
(Basiliuksen perhe asui Heikkilän talon torpassa, josta käytettiin nimeä Mustonen tai Marttinen.)

"Suomalainen" 12.3.1891: -Uudestaan vangittu. Viime kesänä löi torpparin poika Basilius Mustonen Petäjävedeltä torppari Filemon Isokivenmäkeä kirveellä selkään. Lyöjä vangittiin, mutta tarpeellisten todistusten puutteessa vapautti kihlakunnanoikeus hänet viime syksynä.Nyt on kuitenkin kertoo K.S, sama mies Vaasan hovioikeudelta t.k. 9 päivänä saapuneen erityisen käskyn mukaan vangittu.

"Keski-Suomi" 2.2.1895:  -Jyväskylän ja Petäjäveden välikäräjillä eilen tuomittiin irtolainen Basilius Mustonen eli Marttinen Petäjävedeltä väärän asiakirjan tekemisestä pidettäväksi 3 vuotta kuritushuoneessa ja menettämään 10 vuodeksi kansalaisluottamuksensa.

Keski-Suomi 4.9.1906

Basilius ei kuitenkaan lannistunut vaan aloitti liiketoimen, palvelijoitten välityksen Keski-Suomesta  Oulun tienoille. Basilius kuitenkin koki virkamiesten häiritsevän liiketoimintaansa, jonka vuoksi hän julkaisi seuraavanlaisen kirjeen "Sorretun Voimassa" 23.10.1907:

Virkamiehet hoi !! Kun olen saanut kirjeen, jossa eräs palvelia kertoo Jyväskylän piirin nimismiehen ja Petäjäveden poliiisin Niklas Paanasen viime viikolla kierrelleen Petäjävedellä, tiedustellen minua ja minun palvelusväen välitystointani. Minkä verran tuossa on totta, en ikävä kyllä voi varmuudella tuntea, olisiko taas laittomasti yritetty sekaantua minun töihini. Mutta kun Paananen, joku vuosi takaperin, erään viinasta pöhettyneen Vaasalaisen kera kulki samallaisilla uteluretkillä,saamatta toivomiaan tuloksia,ja kun siinäkään ei ollut rikollista syytä,täytyi pitkällä nenin luopua vakoilemisestaan.
Täytyy minun teille arv. virkamiehet täten ilmoittaa, kun en toimieni vuoksi jouda tulemaan sinne, ettette suotta itseänne vaivaisi, seuraavaa: Kyllä minä olen, tämä jo kolmas syksy, Keski-Suomen palvelijain kehotuksesta hankkinut heille palveluspaikkoja Oulunläänistä ym. Ja tänä syksynäkin pitänyt apumiehenäni T.Rantalaa ym. Ja vieläkin välitän niitä yhä edelleen ja vakuutan, että varmaan saa ne isännät palveliat joille olen luvannut,jos he laillisilla tavoilla hankkivat.Vaan minä vaadin isäntien vilkasemaan myös palkkauslakiin ja tilaamaan ja hankkimaan niitä laillisella tavalla,nyt minun kauttani ei lähetetä palvelioita säkki päässä kuten ne on niitä ennen vedelleet. Se isäntä, joka on palvelian pestiksi minulle lähettänyt rahan, saa kyllä palvelian jos ottaa sen laillisilla tavoilla, ja joka ei ota laillisilla tavoilla, se ei ole minun asiani. Ketään en saata aineelliseen vahinkoon, jos ei  ole itse siihen syypää.

Pyydän, antakaa hyvät herrat minulle tuo huono virka, ei te tällä elä kumminkaan, jos te tämän saisittekin. Enkä minä takauksiiini houkutuksilla Petäjäveden isäntiä saata vahinkoon. Vielä vaikka tämä ilmoitus on täten kallista, täytyy jatkuen selittää, kun ehkä olette uteliaita tietämään, että olen saanut suuren määrän sisäänkirjoitettuja kirjeitä, sísältämättä rahaa eli sen arvoa. Mitä tämä merkinnee? Onko herroillakaan tietoa? Minun mielestäni tämä on rahavallan keksimää laillisuutta. Meinanneeko nuokin isännät sisäänkirjoitetun kirjan kuitilla saada palvelijain ja minun palkkani maksetuksi? Ja antaako virkamiehet virka-apuaan silloin tositarpeessa ja moisten jälkeen eli käskyyn lähtevät. Jos jollakin isännällä on valittamista, tulee teidän vaatia selvä ennenkuin häiritsette minun elinkeinoani, kun olen rehellinen työmies.  

                    Kokkolassa Lokakuun 20 p:nä 1907.
                    B.Marttinen Petäjävedellä



Basiliuksen liiketoimet kokivat kuitenkin pahan takaiskun jo seuraavana keväänä, asiasta kirjoitti mm. "Turun Lehti" 31.3.1908:

Paljastunut huijausliike.

Maanantaina t.k. 23 p:nä vangitsi Ylivieskan v.t. nimismies, poliisi Laine Ylivieskassa nykyään asuntoa pitävän Basilius Marttisen. Marttinen on, niin kuin poliisikuulustelussa ja suuresta poliisin haltuun joutuneesta kirjeenvaihdosta selville käy, sama mies, joka viime syksynä Petäjävedellä kumppaniensa kanssa piti tuota paljon huomiota herättänyttä "palvelijain välitystoimistoa", josta on paljon sanomalehdissäkin kirjotettu.
Viime syksynä marraskuun alkupuolella  tuli Marttinen Ylivieskaan ostaen täällä torpan, jossa hän on vähän nimeksi harjoittanut kuparisepän ammattia, sekä pientä kulkukauppaa. Pitkin talvea on poliisin ja paikkakuntalaisten huomio ollut kiintyneenä Marttiseen, suuren kirjeenvaihdon ja paljon rahojen käsittelyn takia. Myöskin on hän, niinkuin on selville käynyt, pitänyt täydellistä "haaremia" torpassaan vaihetellen aina vähän väliä uusia naisia, ollen niitä välistä useampiakin yhtaikaa, joiden kanssa hän itse on pitänyt "yhdyselämää" sekä antanut "syrjäisillekin" siihen tilaisuutta.Marttinen on ollut passilla Ylivieskassa joka osottaa hänen olevan myöskin Petäjävedeltä kotoisin, jossa hänellä on omakin vaimo. 

Myöskin on selville käynyt että Marttinen on ollut pääjohtajana siinä "koplassa" joka on harjottanut tämän talven kuluessa Oulussa suurta huijausliikettä nimellä "K.Pitkäkangas Maalaistuotteiden osto- ja myyntiliike Oulu". Tällä nimellä ovat huijarit Keski-Suomen sanomalehdissä ilmottaneet ostavansa kaikkia maalaistuotteita, sekä metsän riistaa, nahkoja ym. "Toiminimi" ei lupaa tavaroita jälkivaatimuksella lähettää "tavaran monilaatuisuuden vuoksi" vaan lupaa tilityksen tehdä heti tavaran saatua. Lopullisesti pääsi poliisi Marttisen toiminnasta selville siten, että eräs mainitulle toiminimelle tavaroitaan lähettänyt henkilö kävi Oulussa etsimässä viivästyneitä tilityksiä, vaan kauppiasta ei Oulusta löytynytkään; kuitenkin sai hän sen verran selville että Ylivieskassa pitäisi olla samaan "sakkiin" kuuluvia henkilöitä. Poliisi kuultuan asian arvasi heti, mikä mies Marttinen oli. 
Poliisin mentyä torppaan oli Marttinen lukemassa kirjettä joka kuului samaiseen liike-kirjeenvaihtoon. Kirjeen sieppasi poliisi Marttisen kädestä, sekä otti takavarikkoon paljon muitakin asiaan kuuluvia kirjeitä.Myöskin oli Marttisella hallussaan 700 revolverinpatruunaa suurta kokoa. Poliisin kysymykseen, millä oikeudella hän on sellaisia liiketoimistoja pitänyt, oli Marttinen sanonut kuuluvansa työväen johtomiehiin, jonka tähden hänellä oli sellaisiiin oikeus. Suuria summia ovat huijarit tällaisilla keinoilla puijanneet. Marttisella näyttää olevan paljon apulaisia ja liike näyttää olevan laajalle sekä monille eri haaroille levinnyt, kertoo Kaleva.

Toukokuussa 1974

Kaura-ahon vanha lato 

40 vuotta sitten, keväällä 1974, oli perheemme asunut ensimmäisen talven kaupungissa, maalta muuton jälkeen.
Kaura-aho oli tyhjänä, mutta naapurissa, Huippulassa, asui vielä isän yli 80-vuotias Anna-täti. Annan navetassa oli yksi lehmä. Isä toimi Annan "uskottuna miehenä" eli edunvalvojana. Toukokuussa oli jo lämpimämpää niin että saattoi viettää pitemmän jakson Kaura-aholla.

Isäni päiväkirjoista 1974 :

10.5. perjantai. Läksin tänään postiautossa 8.05 Uuraisille. Ilma rupeaa lämpenemään. Oli tullut eilen 2250 kpl männyn taimia. Lehtis-Ahti oli jättänyt Kaura-ahon heinälatoon, vein tänään taimet Huippulan kuoppaan. 11.5.lauantai. Kari ja Leppä-Matti istuttivat 750 kpl, minä vesoin eeltä päin. 12.5.sunnuntai ja Äitienpäivä. Vietin Huippulassa Äitienpäivää. Koululla oli Äitienpäivät, en viitsinyt yksin mennä. Ostin illalla Mäkelästä 3 kukkaa, vein Annalle Verenpisaran. 13.5.maanantai. Olen yksin kuin mörkö pesässä. Vesoin vielä tänään.Pojat,siis Kari, Matti ja tytöt, Maija ja Tarja, saivat eilen jo istutettua. Jäi vain 150 kpl kun oli vielä lunta Mannisen rajalla. Heitin 2 katiskaa jo eilen veteen. Lapioin nietoksen rantamökin edestä.14.5.tiistai. Kävin tänään Uuraisilla, menin päiväautolla ja tulin Pylkkösessä. Nostin Annan eläkerahoja 439 mk, 100 mk jäi tilille.Kävin Tildan luona myös.

15.5.keskiviikko.Kävin kalalla jo 5 aikaan ja sain 10 sinttiä. Kello 6 läksin pyörällä Sillanpäähän Aholan kautta. Tulin jo ennen klo 10 pois Huippulaan maiton laittoon, noin 6 litraa. Käänsin mansikkamaata lapiolla. Näin tänään ensi pääskyn. 16.5.torstai. Läksin klo 6 tänä aamuna Pien Kalteenmäkeen. Kaino kävi kalalla, toi nelikon suuria särkiä,otettiin pois säret verkoista. Kirsti paistoi ja syötiin. Poikkesin tullessa Isossa Kalteenmäessä, Saunamäessä ja Suorannassa. Käki kukkui, kuulin ensi kertaa. 17.5.Illalla lämmitettiin sauna Reinon kanssa Huippulassa. Minä ja Reino kylpi ensin, sitten Anna ja Sanni. Sillan Viljo kylpi viimeksi. Käytin Annan Keskussairaalassa Kansa-Alpon kanssa. Anna pääsi pois lokakuun 15. päivä, taas uudestaan. Kävin Annan kanssa Kypärätiellä, tuotiin patjoja ym. pois. 18.5.lauantai. Entinen Helatorstai. Kaunista mutta kylmää. Tulivat vasta iltapäivällä, ensin Kemppaiset ja Inga ja Ilpo. Myöhemmin Jorman väki. Kylvettiin meillä ja pojat rannassa. 19.5.sunnuntai. Kaunista mutta kylmää., tulimme pois Jorman kyytissä minä ja Ilpo. Kemppaiset ja Inga tulivat vasta myöhemmin.Tullessa katsoin Killerin ajoja, en tarvinnut lippuja.

Anna Charlotta Lindström - kahden nahkurin leski

Alhaalla Haapajärvi, ylhäällä Kalljärvi ja Veikkola (Senaatin kartasto)

Anna Charlotta Lindström syntyi Haapajärven kylässä, Kirkkonummella,
joulukuussa vuonna 1812. Annan vanhemmat olivat Michel Johansson Lindström, Skinnarsin isäntä, ja vaimonsa Charlotta Eriksdotter.

Vuonna 1834 Anna meni naimisiin naapurikylästä, Kalljärveltä, olleen rusthollarin pojan, Henrik Johan Kallströmin (1807-1840), kanssa. Henrik oli ammatiltaan "garfvare", karvari eli nahkuri ja harjoitti ammattiaan Haapajärvellä. Heille syntyi kolme lasta, Henrika, Fredrika ja Johan. Nahkuri Kallström kuoli 33-vuotiaana keuhkotautiin ja Anna jäi leskeksi kolmen lapsen kanssa.

Vuoden kuluttua tästä, 28-vuotias leski, Anna, avioitui Gabriel Fagerholmin (1809-1854) kanssa, joka puolestaan jatkoi nahkurin ammatin harjoittamista kylällä. Tästä liitosta syntyi viisi lasta, joista kaksi vanhinta kuoli jo syntymävuotenaan.

Vuonna 1852 raivonnut punatauti,"rödsot" eli verinen ripuli tappoi pelkästään Kirkkonummella 170 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Tähän joukkoon kuuluivat myös nahkurin perheen tytöt Erika, Emelia ja Gustava. Kaksi vuotta myöhemmin Gabriel Fagerholm kuoli 44-vuotiaana vesipöhöön ja Anna jäi jälleen leskeksi. Avioliitosta Henrik Kallströmin kanssa syntyneet lapset olivat tällöin jo nuoria aikuisia.

Vanhin lapsista, Henrika Charlotta (s.1834), avioitui sorvari Axel Strömbergin (s.1830) kanssa ja muutti Kirkkonummen Jolkbyhyn.

Fredrika Carolina (1836-1868) avioitui pikkuserkkunsa, Seppälän talon nuorimman pojan, Adolf Henrikssonin (1830-1867) kanssa.
Tämän Adolfin äiti oli Maria Sofia Henriksson (1796-1867), Anna Charlotan serkku.
Heidän isoisänsä oli Johan Michelsson (1738-1804),Skinnarsin isäntä.
Adolf ja Fredrika Henriksson asuivat Haapajärvellä torppareina. Heidän poikansa muonamies Adolf Viktor (1863-1927) jatkoi Henrikssonin sukua. Adolf-nimi kulkee suvussa jo kahdeksatta polvea, nuorin nimenkantaja on Tatu Adolf (s.2013)

Nuorin Kallströmien lapsista, Johan Viktor (s.1838), avioitui Amalia Olivia Malmströmin (s.1841) kanssa. Amalia oli rusthollarin, eli ratsutilallisen, tytär Siuntion Flytistä. Johan Viktor asui perheineen Haapajärvellä ja jatkoi nahkurin ammatin harjoittamista.

"Inhysesqvinnan", "loisnainen" Anna Charlotta Fagerholm kuoli kuumetautiin Haapajärven Pussilassa vuonna 1879. Pussilan isäntänä oli tuolloin hänen miniänsä Amalian veli, Gustaf Wilhelm Malmström (s.1830).

Karttalinkki: Pohjois-Kirkkonummi vuoden 1841 pitäjänkartalla Veikkolaverkossa