keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Matti Hetanpoika Wankkanen

Kyynämöisten kylää vuoden 1840 pitäjänkartalla, Keljon talo oik. alhaalla
Heta Matintytär (1802-1878) syntyi Keljon talossa Kuukkajärvellä eli nykyisessä Uuraisten kunnan Kyynämöisten kylässä. Heta vietti kiertelevää elämää lähiseuduilla, ja sai tiettävästi ainakin kaksi aviotonta lasta;  Taavetti Hetanpoika , s.1836 ja Matti Hetanpoika, s.1841. Pojissa oli äidilleen vanhuuden turva, hän asusteli Kyynämöisillä vuoroin molempien poikiensa luona, Ukkolan torpassa Taavetin kanssa ja Matin perheessä Vankan torpassa.

Vanhempi veli, Taavetti pääsi 30-vuotiaana naimakaupan kautta etenemään rengistä Aholan taloon isännäksi. Perhettäkin karttui, hän sai vuosien mittaan kymmenen lasta, lapsista nuorin oli pappani Aadi Ahola (1890-1962).

Nuoremman veljen, Matin, elämä kulki hieman eri tavalla.
Piesalan torpan, Vankanahon, torppari Heikki kuoli syksyllä vuonna 1861 vesipöhöön. Häneltä jäi kaksi pientä lasta ja leski, 22-vuotias raskaana oleva Henriikka Eerikintytär.  Keväällä 1862 nuorin lapsi syntyi ja keskimmäinen kuoli. Samana vuonna Martinpäivän aikaan 21-vuotias Matti Hetanpoika nai lesken ja muutti Vankkaan torppariksi. Henriikka eli "Riikka" Eerikintytär synnytti Matille kaksi poikaa; Adamin 1863 ja Matin 1865.

Vuonna 1866 alkoivat suuret nälkävuodet, nälänhätä ja taudit tappoivat kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Jyväskylän alueella kuoli tuona vuonna yli 2500 henkeä joista lähes 1100 menehtyi "tyfukseen" eli lavantautiin. Lavantauti oli korkeakuumeinen, vatsaoireita ja ihottumaa aiheuttava tarttuva sairaus, joka pakotti potilaan vuodelevolle, "lavalle". Vuonna 1866 Uuraisten vanhassa emäpitäjässä, Saarijärvellä syntyi 230 henkeä ja kuoli 569; joista tyfukseen kuoli 374. Kyseisenä vuonna Uuraisilta ja naapuripitäjistä kuoli useampi kuin kahdeskymmenes asukas.

Vankan torpasta kuolo vei Matti Hetanpojalta nuorimman lapsen ja Riikka-vaimon. Heta Matintytär muutti leskeksi jääneen poikansa luokse, olihan torpassa 8-,4- ja 3-vuotiaat lapset. Viimeisenä nälkävuotena 1868 kuoli vielä 6-vuotias Iivari isorokkoon. Tuolloin lapsista elossa olivat vain Riikan vanhin tytär ,10-vuotias Eerika Heikintytär ja yhteinen 5-vuotias Adam Matinpoika.

Vuonna 1876 "enkling" eli leskimies Matti muutti Vankan torpasta muonarengiksi veljensä luo Kotaperän Aholaan, "Muori" Heta ja Adam seurasivat mukana, Eerikan vaiheista ei ole tietoa. Yksitoista vuotta leskenä ollut Matti avioitui uudelleen seuraavana vuonna. Amanda Iisakintytär Pistol oli 23-vuotias rengin tytär Kotaperän Kotamäestä. Amanda oli ollut vuoden verrana piikana Petäjävedellä Viitamäessä. Amanda ja itsellinen Matti Hetanpoika vihittiin ensimmäisenä adventtina 1877.

Helluntaina, kesäkuun 9. päivä vuonna 1878 Heta Matintytär kuoli Aholassa. Rippikirjassa Heta eli "Hedda Mattsdotter" mainittiin tuolloin edelleen "naishenkilöksi", eli salavuoteudesta rangaistuksi naiseksi. Hänet todettiin myös "raihnaiseksi" ja 75-vuotiaana kuolleen Hetan kuolinsyy olikin "ålderdom" eli "ikääntyminen". Kahden viikon kuluttua tästä, vain puolen vuoden avioliiton jälkeen, Matti jäi jälleen leskeksi. Amanda Iisakintytär kuoli Juhannuspäivänä "pistokseen" vain 24-vuotiaana.

Vuonna 1879 itsellinen, leskimies, 38-vuotias Matti Hetanpoika muutti asumaan Kotamäen taloon Kotaperällä.
Syksyllä vuonna 1880 olivat Aholan talosta rippikoulussa 18-vuotias Juho Kasperinpoika, talon emännän Leena Ulrikan (1849-1902) nuorin veli sekä 17-vuotias  Adam Matinpoika, Matti Hetanpojan poika ja Taavetti-isännän veljenpoika. Adam Matinpojan myöhemmistä vaiheista ei tämän jälkeen ole tietoa.

Matti Hetanpoika löytyy henkikirjasta vuonna 1895 Aholasta; "mäkitupalainen Matti Wankkanen s.1841 ja vaimo Maria s.1850, lapsi Hulda s.1877". Vuoden 1900 henkikirjassa "irtolainen Matti Wankkanen ja vaimo Maria". 1905 "irtolainen Matti Wankkanen s.1841 ja lapsi Selma s.1884" Vuonna 1910 löytyy enää "irtolainen Matti Wankkanen".
Matti otti Vankan torpasta itselleen sukunimen ja hänellä näyttää olleen vielä kolmaskin vaimo, Maria. Hulda lienee ollut vaimon lapsi, mutta oliko Selma Matin tytär?  Tämä jää tiedon puuttuessa toistaiseksi arvailujen varaan. Jos Matti Hetanpoika Wankkanen eli vielä vuonna 1911  hän täytti tuolloin 70-vuotta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sukupuu ja päiväkirjat päivitetty

Sukupuuta päivitetty, nimiä nyt lähes 2000. Jatkossa myös Tauno Aholan päiväkirjat löytyvät etusivulta saman "sukupuulinkin" takaa.

Salasana päiväkirjoihin sama kuin sukupuuhun, käyttäjänimi ahola.

Päiväkirjoihin lisätty päiväkirjat marraskuusta 1968 toukokuuhun 1969  sekä  isäni viimeisestä päiväkirjasta tammikuu-kesäkuu vuonna 1986.





tiistai 26. elokuuta 2014

Heinolan pitäjän kirkolla


Heinolan pitäjänkirkko, valmistunut v.1755
Kävin Heinolan pitäjänkirkolla Färmin suvun hautakiviä etsimässä. Olin saanut sijaintitiedot räätäli Ferdinand Fermin (1845-1912) ja hänen äitinsä Fredrika Hammarenin (1818-1883) hautakiviin. Ferdinandin kivi löytyi Sotamiehenpolun puolelta kirkkoa, mutta Fredrikan kiveksi olettamani (koivujen ja kiviaidan välissä kirkon vieressä, Kirkkotien puolella) oli niin sammaloitunut etten erottanut merkintöjä kivestä.



Vuonna 1853 tälle samalle kirkonmäelle pystytetyllä mestauslavalla oltiin teloittamassa sarjamurhaaja Kerpeikkaria,lukutaidotonta hämäläistä renkiä Juhani Aataminpoikaa (1826-1854). Jo kymmeniä vuosia oli pahimmat rikolliset karkotettu Siperiaan,joten poikkeuksellinen näytös talvisena pakkasaamuna keräsi paljon kansaa. Yleisö joutui kuitenkin pettymään, koska Keisari lievensi tuomion elinkautiseksi. Juhani Aataminpoika kuoli jo seuraavana vuonna Viaporin linnoituksessa seinään kahlehdittuna.


perjantai 22. elokuuta 2014

Iisakki Iisakinpoika Wörgren Vöyristä

Vöyrin Pitäjänkarttaa 1800-luvulta. Keskellä virtaa Vöyrinjoki eli Vörå å.
Aiemmin kirjoitin vaimoni esi-isästä, sotilas Erik Gåpåsta, joka oli mukana Pommerin sodassa. Nyt löysin omista "rannikkoruotsalaisista" juuristani, yhdeksän sukupolven takaa, samassa sodassa sotineen esi-isän.

Iisak Iisakinpoika Wörgren syntyi vuoden 1723 tienoilla Pohjanmaalla. Iisak avioitui Anna Gustavintyttären kanssa Oravaisten Oxkangarissa vuonna 1744. Samana vuonna, heti Pikkuvihan jälkeen, Iisak värväytyi Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Henkikomppaniaan ja asettui asumaan Vöyriin, Bertbyn kylään.

Sotilaan torppaan syntyi lapsia tiettävästi ainakin neljä, tytöt Maria (s.1745) ja  Brita (1746), pojat Iisak (s.1752, k.1756) ja Gustav (s.1754). Henkikomppanian sotilas nro 37, Iisak Wörgren, löytyi vielä vuoden 1761 katselmusluettelosta, joista käy myös ilmi osallistuminen Pommerin retkikuntaan. Vuonna 1763 on ruodussa kuitenkin jo uusi sotilas. Paljon mahdollista on että Iisak ei tuolta sotaretkeltä koskaan palannut.

Iisakin nuorin poika Gustav (1754-1820) avioitui Liisa Henrikintyttären (1762-1804) kanssa, asuen torpparina naapuripitäjässä, Oravaisissa. Heidän viidestä lapsestaan keskimmäinen, Maria, jatkoi  sitten omalta osaltaan sukuamme. Maria Gustavintytär Wörgrenin (s.1794) tyttärenpoika Tuomas Fältmars (s.1847) oli äitini isoisän Kustaa Nylundin (1873-1910) isä.


Vöyri on hieman alle 7000 asukkaan kunta Vaasan vieressä, Pohjanmaan rannikolla. Bertbyn kylän lähistöllä on alunperin vuonna 1626 rakennettu Vöyrin kirkko, joka on maamme vanhin käytössä oleva puukirkko. Tämän kirkon lähistöllä on Myrbergsgårdenin talonpoikais- ja tekstiilimuseo.

linkkejä:
-Museot Pohjanmaalla 
-Vöyrin nähtävyyksiä.
-Pommerin sota

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ukonilma 27.7.1957

Isäni pelkäsi ukkosta. Yleensä hän maalla ollessamme meni autoon istumaan jos vain sellainen pihassa oli. Laittoi vielä hatun silmille ja istui siellä kunnes ukonilma oli mennyt ohi.

Äitini kertoi usein kovasta ukonilmasta, jolloin Kotaperällä kuoli salamaniskuun muistaakseni 12-vuotias tyttö. Seuraavan kuvan olen itselleni luonut lapsena kuulemani perusteella;
Perheeni oli ollut saunassa ukonilman alkaessa, ja meni heinälatoon ukkosta suojaan. Kova tuuli kuitenkin avasi ladon isot pari-ovet, ja salaman iskujen valossa  he näkivät kuinka pihakoivun latva pieksi myrskyssä maata. Äitini kävi sulkemassa ovet mutta ne aukesivat aina uudelleen ja äiti kastui hetkessä läpimäräksi.

Näin kirjoitti tuosta viikonlopusta isäni päiväkirjassaan:

27.7.Lauantai. Kaupalla yksin. Tänä iltana kävi kesän hirvittävin ukkosilma ja kova myrsky joka teki tuhojaan. Salama iski Kirppulan Sinikan kuoliaaksi noin 9 aikaan tänä iltana ja Mannisen Ilmarin, Hilkan ja Sepon tainnoksiin. Sinikan kuolema teki järkyttävän vaikutuksen.

28.7.57. Sunnuntai. Eilen iltanen hirmumyrsky kaatoi paljon metsää, noin 30 puuta meidänkin lisämaalta. Tänä iltana tein Uunon kanssa taas tilit selväksi töistä ja puotiveloista. Jäin noin 5.000 mk saamaan. Suorannassa oli evankeliumijuhlat.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kummien kohtaloita Kymenlaaksossa

Valkealan henkirja 1910,Tuomas Frimanin perheessä 8 henkeä.
Kesäkuussa kirjoitin isänpuoleisen esi-isäni kummilapsesta. 
Nyt selvittelin äidinäitini Ainon ja sisarustensa kummeja. Kummien valinta lienee ollut vaikea tehtävä tuolloinkin, sukulaisia ei jostain syystä tässä joukossa juurikaan ole. 
Aiemmassa jutussa Railon sisaruksista mainitsin perheen vanhimmaksi lapseksi Einarin. Tähän nyt pientä tarkennusta, koska perheeseen oli syntynyt jo aiemmin kaksi lasta. Johan Huugo syntyi vuonna 1889 ja Saima 1891. Nämä molemmat kuitenkin menehtyivät sairauksiin, Johan eli Juho "rintatatautiin" 11 kk iässä ja Saima "pistoksiiin" 10 kuukauden iässä.Tuomas Friman perheineen muutti Sippolan Viialasta Valkealan Ruotsulaan heti Einarin synnyttyä vuonna 1893. Perhe muutti sukunimensä Railoksi vuonna 1912.

Perheen lasten kummeista sain selvitettyä seuraavaa. Huugon kummit olivat työmies Johannes Malakiaanpoika ja vaimonsa Anna Leena Eerikintytär Sippolasta. Saiman kummeja en saanut selvitettyä. Lyydin kummit olivat isän nuorin veli, Matti Friman, sekä leski Anna Fager ja tytär Lyydi. Neljän nuorimman lapsen (Hilda,Lempi,Saima,Vieno) kummien selvittämiseen ei ollut lähdetietoja käytössä.

Mummoni Aino Marian (1895-1935) kummit olivat paperitehtaan työmies Otto Taavinpoika Puolakka ja vaimonsa Helena, sekä Filip Salonen Kymintehtailta. Filip Salosesta en tietoa löytänyt, mutta Otto Puolakka syntyi Kouvolan Puolakassa v.1848 ja vaimonsa Helena Erikintytär v.1849 Kouvolan Prihassa. Kouvola oli tuolloin yksi Valkealan kylistä, Valkealan pitäjässä oli tuolloin hieman yli 6000 asukasta.
Puolakoilla oli tiettävästi ainakin neljä lasta, pojat Anton (s.1872) , Viktor (s.1879) sekä tytöt Hilma Alina (s.1882, k.1885) ja Hilja Maria (s.1886). Viktor Puolakka muutti Helsinkiin vuonna 1898, Anton taasen seuraavana vuonna Jääskeen, Ensoon. Täällä työmies Anton Puolakka avioitui Hilda Kalanderin kanssa.Ilmeisesti vuonna 1901 Anton lähti Amerikkaan, jossa kuoli 34-vuotiaana vuonna 1906. Hilda avioitui Jääskessä uudelleen, kunnes kuoli leskenä Köyliössä vuonna 1940.

Ainon veljen, Einarin (1893-1954), kummit olivat itsellinen Jaakko Kaipiainen ja vaimonsa Anna Eliaantytär Liikkalasta. Jaakko oli syntynyt Vehkalahden Kitulassa, Saara Elisabet Eliaantyttären aviottomana lapsena, vuonna 1858. Hän avioitui vuonna 1882 Anna Eliaantyttären (s.1856) kanssa,joka oli itsellisen tytär Vehkalahden Kannusjärveltä.
Kaipiaisille syntyi Sippolassa neljä poikaa, Juho Nestor (1885), Hjalmar(1888), Emil (1892) ja Evert (1895). Perhe muutti v.1895 Porvooseen, josta muutto Lappeelle. Sieltä edelleen Lappeenrantaan, jossa työmies Jaakko Kaipiainen anoo muuttokirjaa Joutsenoon vuonna 1909. Hjalmar Kaipiainen työskenteli nuorena sahatyömiehenä Joutsenossa ja Lappeella, hän syyllistyi useisiin omaisuusrikoksiin ja tuomittiin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana varkauksista ja viinanmyynnistä. Vapauduttuaan, keväällä 1917, hän liittyi punakaartiin jossa omapäisenä miehenä herätti pelkoa omiensakin joukoissa.
Sisällisodan puhjettua "Jallu" Kaipiainen toimi punaisten komppanianpäällikkönä ja Taipalsaaren rintaman ylipäällikkönä. Häntä pidetään vastuullisena Viipurin lääninvankilan joukkosurmaan, jossa tapettiin noin 30 vankia. Hjalmar Kaipiainen jäi valkoisten vangiksi ja hänet teloitettiin Viipurissa. Rutolan punakaartiin kuulunut isä, Jaakko Kaipiainen, ammuttiin Lappeenrannassa. Nuorin veljeksistä, Evert, joka oli Lappeen hiihtokomppanian päällikkö, ammuttiin Viipurissa. Saman kohtalon koki myös Hjalmarin morsian Martta Hänninen. Näistä sisällisodan traagisista tapahtumista on paljonkin kirjoitettu, yksi tuoreimpia on Teemu Keskisarjan Viipuri 1918.



tiistai 8. heinäkuuta 2014

Vanha postikortti


Äitini oli tallentanut valokuva-albumiinsa tällaisen vanhan postikortin. Kortin oli lähettänyt hänen äitinsä, Aino Railo, tulevalle puolisolleen Lauri Nylundille hänen nimipäivänään 10. elokuuta vuonna 1921. Kortti oli osoitettu Kymintehtaille, Teatteri Pohjolaan.
Äitini kertoman mukaan hänen isänsä oli aikoinaan näyttämässä elokuvia Teatteri Pohjolassa. Sariolan sirkussuvun kantaisällä "Jaffu" Sariolalla  oli noihin aikoihin Pohjola-nimisiä elokuvateattereita, en tiedä kuuluiko tuo Kymintehtaan teatteri niihin.


 Kortissa on seuraava teksti:
"Saisko kannel kajahdella nimipäivänäsi, saisko sua onnitella halvin ystäväsi ?".

Isoisäni Lauri oli tuolloin vasta 20-vuotias, isoäitini Aino jo 25-vuotias ja eronnut ensimmäisestä puolisostaan Jalmari Parikasta. Tuo hieman salaperäinen, viekoitteleva kortti kysymysmerkkeineen johti sitten myös pidemmälle. Tutustuttu oltiin varmaan jo aiemmin, koskapa äitini syntyi jo puolen vuoden kuluttua. Avioliittoon Aino ja Lauri menivät kesäkuussa vuonna 1922.
 




Blogger news