Isoisän autokoulu

1900-luvun alussa Suomeen tuotiin ensimmäiset henkilöautot. Joulukuussa 1905 ensimmäinen linja-auto lähti Turun tuomiokirkolta kohti Uuttakaupunkia. Scheibler merkkisen bussin moottori kuitenkin rikkoutui jo Laitilassa ja auto hinattiin seuraavana päivänä perille neljän hevosen voimin. 1920-luvun alussa maassamme oli jo 1800 henkilöautoa ja 800 moottoripyörää. Myös linja-autoliikenne vilkastui, vuonna 1925 niitä oli jo 1300. Suvussamme luotettu kulkupeli on ollut perinteisesti hevonen, jolla jo isoisäni isä, Taavetti (1836-1926), teki kauppamatkansa Turkuun. Isäni Tauno (1915-1987) ei tietääkseni koskaan ajanut autoa mutta tykkäsi kyllä olla kyydissä. Molemmat isoisäni olivat automiehiä, isän isäni  Aadi (1890-1962) omisti ainakin kuorma-auto Bedfordin  ja Moskvitsh Eliten. Vuonna 1927 äidin isäni Lauri (1901-1953) sai luvan harjoittaa ammattimaista moottoriajoneuvoliikennettä Valkealan nimismiespiirissä sekä oikeuden  harjoittaa ammattimaista moottoriajoneuvojen kuljettajain opetusta Kouvolan kauppalassa. Pari vuotta myöhemmin perhe asuu Riihimäellä jossa ajo-opetus jatkuu.Viereisessä kuvassa Lauri Nylund  ja kouluvaunu.

Löytöeläin

Kouvolan Sanomat 7.10.1919

Pässin talteenottaja oli äitini eno. Hän oli mukana Kymintehtaan Työväen näyttämön toiminnassa siskojensa kanssa.



1920-luvulla Einar toimi ympäri maata useiden työväennäyttämöiden johtajana. Hän esiintyi näytelmissä yhdessä vaimonsa Mandin (Amanda Seppänen 1891-1933) kanssa. Johtajan hommaan näytti liittyvän usein myös vahtimestarin toimi työväenyhdistyksessä, asunto lienee kuulunut toimeen.

Einar Railo (1893-1954) oli näyttämönjohtajana 20-luvulla seuraavasti:

 
   -1920 Kokkolan Työväen näyttämö
   -1921-22 Värtsilän Työväen näyttämö
   -1923 Martinniemen Työväen näyttämö (Oulu)
   -1924 Tornion Työväen näyttämö
   -1924 Kemijärven Työväen näyttämö
   -1926 Ykspihlajan Työväen näyttämö (Kokkola)
   -1928 Jämsänkosken Työväen näyttämö
   -1929 Tiutisen Työväen näyttämö (Kotka)



      Sukua Kymenlaaksosta
     
      Hurja Lola 

Kukkotanssi

"Nykyaika vaatii yksilöltään paljon. Olemassaolon taistelu on siksi kovaa, että se ken ei kehitä niitä mahdollisuuksia, joita meissä kussakin piilee, jää taistelussa alakynteen."  

Näin kirjoitti Porin työväenopiston opiskelija Kohentaja-lehteen vuonna 1922. Lainaus kuvastaa opiskelijoiden toiveita Porin työväenopiston alkuvuosikymmeninä. He halusivat lisää tietoa ja sivistystä mutta myös oppia keskustelemaan asioista ja tuomaan oman mielipiteensä esiin. Toiveeksi kirjattiin kiinnostavasti myös se, että osaisi kuunnella muiden mielipiteitä.

Teksti on Satakunnan Kansan artikkelista viime vuodelta kun Porin seudun kansalaisopisto täytti sata vuotta. Artikkelin kuvassa isomummoni nuorimmat siskot esittivät "Kukkotanssia."  Lempi Ilona (s.1899) ja Anna Vilhelmiina Fasterlund (s.1901) olivat isänsä Fransin  toisesta avioliitosta Amanda Josefiinan (s.1858) kanssa.
Frans Fasterlundilla (1848-1917) oli kahdesta liitostaan viisitoista lasta joista tyttöjä täysi tusina. Sisarussarjan vanhin oli vuonna 1875 syntynyt isomummoni Maria (1875-1957), joka oli myös Anna Vilhelmiinan kummi miehensä Kustaa Nylundin (1873-1910) kanssa.

Uusi Aika 24.3.1928

Keväällä 1912 sai Suomalaisen tyttökansakoulun 6 A luokan oppilas Lempi Fasterlund 30 mk:n stipendin. Saman vuoden elokuussa uimalaitoksella oli uimakoulun päättäjäiset joissa Lempi ja Anna vihittiin uimakandidaateiksi.
Satakunta-lehti kirjoitti :"Toimitus tapahtui siten että kukin vihittävä, ensin maisterit sitte kandidaatit, uivat lavitsan viereen, jossa promoottori painoi päähän viheriäisen seppeleen."

Sisarukset saavuttivat työväenopiston lausuntakilpailuissa useita palkintoja. Vuonna 1929 Lempi esitti Linnankosken "Keväiset hanget". Esitystä luonnehdittiin seuraavasti: "Lempi Fasterlund jaksoi influenssastaan huolimatta kuljettaa meitä pitkät matkat keväisillä hangilla, reippaasti rinteitä ylös, alas, niin että oikein näimme hankien hohteen ja kuulimme suksien sujahdukset ympärillämme."

Fasterlundin neidit esiintyivät ainakin vuosina 1927 ja 1928 Naistenpäiväjuhlassa Porissa. Molempina vuosina oli puhujana Miina Sillanpää (1866-1952) , ensimmäinen suomalainen naisministeri.

Vuonna 1932 kutoja Lempi Fasterlund pääsi ammattiliittonsa, Suomen Kutomoteollisuustyöväen Liiton, kautta Työväen Akatemian kesäkurssille Kauniaisiin. Kuukauden kestäneen tiiviin opiskelun lisäksi ohjelmassa olivat mm. käynnit  Eduskuntataloon ja Koiton Näyttämön esitykseen.

Lempin ja Annan myöhemmistä vaiheista ei ole muuta tietoa kuin että he suomensivat sukunimekseen Lehto vuonna 1936. Tuolloin he asuivat edelleen naimattomina Porissa.


           

Joulun aikaa vuonna 1940

Isäni päiväkirjoista joulukuussa vuonna 1940:

16.12. Maanantai. Ajoin Huippulaisen kanssa pehkua Kaura-ahon tien varteen. Tänään kävi kova tuuli. 17.12.Tiistai. Ajoin yksin yhteksän kuormaa pehkua. Uuno ja Taakapoika teurastivat Mäkelän ja Talaslahden hevoset meillä tänään. 18.12. Keskiviikko. Tänään ajoin myös kahdeksan kuormaa. Huippulainen kävi tienteossa Parviaisen metsässä meidän halkopalstalla. Aili tuli illalla lomalle. 19.12 Torstai. Olin Huippulaisen kanssa taas pehkun ajossa, minä irrotin ja Eemil ajoi 10 kuormaa. Uuno ja isä ovat sairastaneet. 
20.12. Perjantai. Minä irrotin pehkua ja Uuno ajoi. Eemil oli tienteossa. 

21.12. Lauantai. Isä ja Uuno olivat Tasangolta kauran haussa. Minä kävin Multialla Hetemäessä ja Jälsahossa. Koululla oli lasten kuusijuhla. 22.12.Sunnuntai. Olin Aholassa seuraamassa radiointia Kyösti Kallion siunaustilaisuudesta. 

23.12. Maanantai. Aaton aatto. Tein saunapuita ja yhtä sun toista. 24.12. Jouluaatto on nyt herttainen, tähtitaivas on sininen. Vuosi sitten vietin jouluaattoa Taipaleessa sodan riehuessa, mutta nyt saa viettää kotonaan rauhan oloissa. Kuinka suuri ero onkaan, aivan kuin yöllä ja päivällä. Sain joululahjaksi joutsen ja villapaidan. Huippulaiset oli myös meidän kuusella. 25.12. Joulupäivä. Olin pyörällä kirkossa. Uuno ja tytöt olivat hevosella. Kirkko oli täynnä juhlakansaa. 26.12. Tapaninpäivä meni kylillä ja kotona ilman erikoisuuksia.  27.12. Perjantai. Irrotin pehkua Äkkilän suolla ja Uuno niitä ajeli mäelle. 

28.11. Lauantai. Ajettiin rankoja. Tänään Väliläiset lähtivät kotiinsa, he Tapaninpäivänä tulivat meille. Palonen tuli eilen meille. 
29.12. Sunnuntai. Pakkasta oli tänään 22 astetta. Kyytitsin Palosen Sillanpäähän. Kävin Vehviläisten luona. Uuno meni kilpa-ajoihin. 

30.12. Maanantai. Tein lapuja ja ronkkelija Huippulaisen kanssa. Nylin Uunon kanssa Niemijärven lehmän ja Mäenpään mullikan. Pakkasta 23 astetta. 31.12. Tiistai. Läksin jo pimeällä halon ajoon Eemelin kanssa, vietiin lihakuorma Liippoon mennessä. Jarkko kävi meiltä ostamassa Pekan, vei ihan reen edestä. Ajettiin halkoja kolme kuormaa, sitten vaihdettiin Markku ronkkelien eteen ja ajettiin 6 kuormaa. Päivän tulos noin12 metriä. Jarkko maksoi Pekasta 11. 500. Pakkasta 15 astetta. 

                                    Vuosi vanha  vaipui hautaan murheineen ja riemuineen. 
                                    Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen, kiitokseen.
                                    Oi jos vuosi vuosi alkava oisi luojan siunaama.

1.1.1941. Keskiviikko. Uusi vuosi maailmahan koittaa. Täällä Suomessa tosin rauhallisena, mutta muuallla myrskyellen. Kovaa pakkasta tänä aamuna 27 1/2 astetta.

________________________________________________________________________________________________________

Isän viimeinen päiväkirjamerkintä vuodelta 1941 oli kesäkuun 16.päivä. Seuraavana päivänä hänet kutsuttiin palvelukseen Petäjäveden Kintaudella perustettuun Kevyt osasto 6:een. Tämä 600 miehen joukko oli muodostettu Petäjäveden ja Uuraisten reserviläisistä.
Tulevan sodan aikana osastosta kaatui 80 miestä. Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 25.6.1941 ja päättyi 19.9.1944.
Isäni haavoittui kranaatinsirpaleista jo muutaman viikon kuluttua Ristilahden taisteluissa 6.7.1941.

Sanastoa:

Pehku: Turvepehku, pahna, pehkuksi hienonnettu suoturve jota käytettiin karjan kuivikkeena.
Ronkkeli : Reki
Markku ja Pekka : Hevosia
Jarkko : Karjanostaja

Mirja Lehtonen

Mirja Lehtonen ( kuva HS 26.3.1962)

Mirja Annikki Kierros os. Lehtonen (s.1942 Uurainen, k.2009 Multia) oli suomalainen hiihtäjä ja olympiamitalisti. 

Zakopanen MM-kisoissa 1962 naisten viestijoukkue, Siiri "Äitee" Rantanen,  Eeva Ruoppa ja ankkurina hiihtänyt Mirja Lehtonen hiihtivät pronssia Neuvostoliiton ja Ruotsin jälkeen.

Innsbruckin olympialaisissa 1964 viiden kilometrin matkalla Mirja saavutti hopeaa jäätyään 2,4 sekuntia kisoissa kaikki matkat voittaneelle Neuvostoliiton Bojarskille. Viestijoukkue Senja Pusula, Toini Pöysti ja ankkuri Mirja Lehtonen hiihti pronssia, edellä olivat jälleen naapurimaat Neuvostoliitto ja Ruotsi.

Suomen parhaaksi naisurheilijaksi Mirja Lehtonen valittiin 1961 ja 1963. Avioiduttuaan Antero Kierroksen kanssa hän lopetti hiihtouransa jo 22-vuotiaana. 
Monien asiantuntijoiden mukaan perinteisen hiihdon tekniikan erinomaisesti hurjan harjoittelumotivaation lisäksi hallinnut Mirja Lehtonen olisi ollut vuoden 1968 olympialaisissa parhaimmillaan.

Mirja Lehtonen olisi mahtunut Suomen olympiajoukkueeseen jo vuonna 1960, mutta valitsijat katsoivat hänen olevan 17-vuotiaana liian nuori.

Tammikuussa 1961, Sveitsin Grindelwaldissa Mirja voitti yli minuutilla Ruotsin Toini Gustafssonin. Toimittaja kävi Uuraisilla tekemässä lehtijutun nuoren hiihtäjättären taustoista, mukana on myös pari Aati-pappani kommenttia. Artikkeli julkaistiin Helsingin Sanomissa 21.1.1961: 


Uuraisilla kaksi ylpeyttä: Mirja Lehtonen ja hiihtokeskus


18-vuotiaan Mirja Lehtosen sensaatiomainen voitto Grindelwaldin kansainvälisissä naisten hiihdoissa on kotimaassa tuonut esiin aivan uudella tavalla Uuraisten Urheilijain nimen. Tämä seura, jota Mirja Lehtonen edustaa, elää kautta linjan nousukauttaan. Sen puheenjohtajan Matti Järvisen valmennuksessa ja kehoituksesta nuori hiihtäjätär on aloittanut lupaavan uransa, seuraa ovat edustaneet myös isä ja veljekset Pokela ja tämä seura on luonut aivan uuden kotiseutuhengen nousun koko pitäjään. Kotaperän huumormies kauppias Aati Ahola sanoi: " Eihän koko Uuraista tunnettais maailmassa ellei Mirja olisi sen nimeä maailmankartalle hiihtänyt." Ja yhtä oikeutetusti voisi jatkaa: Eihän koko voittoa olisi Suomeen tuotu ja Suomen nimeä taas mainittu hiihdon historiassa ellei Uuraisten Urheilijat olisi kasvattanut hiihtäjää.....

-Jo koulussa opettaja sanoi Mirjalle: Sinä tulet näkemään vielä monia vieraita maita. Ja niin Mirja nyt on nähnyt. Emäntä Anni Lehtonen, joka oli saanut tyttärensä pari tuntia sitten kotiin ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, ensimmäiseltä lähes kaksi viikkoa kestäneeltä kilpailumatkalta, tuli juuri navetasta ja kutsui tupaan. Punaiseen villapuseroon ja punaisiin verryttelyhousuihin pukeutunut tyttö pujahti tuvasta kamarin puolelle. Kesti hetken, ennen kuin hiljaisuus oli voitettu, mutta sitten oltiinkin jo tutustumassa palkintoihin, Sveitsistä saatuun Omega-kelloon, painavaan tarjoiluvatiin ja mitaliin jollainen oli annettu kolmelle parhaalle. Hetken kuluttua tuli myös Mirjan Heikki-veli kotiin Kotaperän koulusta ja silloin mestarihiihtäjä vapautui täysin ja koti-ikävä suli vilkkaaksi tuliaisten esittelyksi. Puhuttaessa voitosta ja kilpailuista yleensä, Mirja Lehtonen naurahti ja sanoi "Paistaahan se päivä risukasaankin". Hän tietää hiihtävänsä lujaa kadehdittavan sujuvalla tyylillä ja olevansa fyysisesti kunnossa, jota ilmaston vaihtelutkaan eivät nujertaneet. 

Hän on hankkinut hiihtokuntonsa jo koulumatkoillaan. Hänen kotoaan Kyynämöisten Linnasta on Kotaperän koululle 5,5 km ja tämä matka on kaikkina vuosina tehty hiihtäen aina kun hiihtokeliä on ollut. Asiantuntijat sanoivat: Mirja Lehtosella on pitkät potkut , jalkatyö kaunista ja kun käsivoimat vielä kasvavat riittävästi, ei tälle menijälle maasto aseta esteitä. Ja itse hän sanoi: "Sitä vartenhan mäet ovat, että ne lasketaan."
Mirja Lehtoselle on jo tehty tarjouksia, jotka edellyttäisivät hänen muuttoaan kotipitäjästä ja tietysti silloin myös seuran vaihtoa. Kauppias Aati Ahola sanoi: "Elekee vain viekö sitä tyttövä meiltä, että meillä tiellä Uuraisillakin olisi jotakin." Kysyttyäni miten hänet sitten ankkuroidaan tähän kotipitäjään, sama huumormies sanoi: "Ka ku hän on niitä koti-ikäväisiä. Eihän siinä muuta.
Niin Mirja Lehtonen tuntui olevankin. Mieluimmin kuin Sveitsin matkastaan hän puhui kodistaan, 45 ha:n tilasta, ja sisaruksistaan. Tuomisiaan esitellessään hän kertoi tullin vieneen hänen suksivoidevarastonsa, joka oli erillisessä pussissa,  - Mitähän ne nyt siitäkin hyötyvät, hän sanoi ja tunsi iloa siitä, että hän oli tutunomaisessa maisemassa tuttujen ihmisten keskellä.


Kiveen hakatut/yle Areena, Mirja Lehtonen


Arto Teronen,  Olympian renkailla Innsbruck 1964

Kirkkoväärti

Jyväskylän vuonna 1775 rakennettu kirkko

Jyväskylä oli 1700-luvulla Laukaan pitäjän kappeliseurakunta. Esi-isäni Matti Eskonpoika (s.1697), alunperin talollisen poika Kuikan Mannisesta, tuli Taavettilaan vävyksi ja myöhemmin isännäksi avioiduttuaan talon tyttären, vuonna 1711 syntyneen Liisa Juhontyttären kanssa.
Matti Vilpunpoika (s.1772), Matti Eskonpojan ja Liisa Juhontyttären tyttärenpoika, muutti 1700-luvun lopulla Jyväskylästä Petäjävedelle. Petäjäveden Kokkilasta suku sitten kulkeutui Uuraisten Kotaperälle Aholaan, jossa pappani Aadi syntyi vuonna 1890.
Matti Eskonpojan  ja Liisa Juhontyttären pojanpojasta, Matti Simonpojasta (s.1766), lähtee toinen sukuhaara Kotaperän Kalteenmäkeen. Kalteenmäen torpassa, Saunamäessä, vuonna 1884 syntynyt Hilma Eerikintytär avioitui Aadi Aholan kanssa. Aadin ja Hilman mummojen isät olivat pikkuserkuksia.

Matti Simonpoika oli Taavettilan isäntä joka toimi aikanaan myös "kirkkoväärtinä" eli kirkonisäntänä 1800-luvun alussa Jyväskylän kappeliseurakunnassa.

"Kirkonisännän tehtävänä oli kirkon taloudellisten asioiden hoitaminen. Valinta tehtiin pitäjänkokouksessa jossa virka oli luottamustoimena pakko ottaa vastaan, ellei 2 hopeataalerilla halunnut lunastaa itseään vapaaksi. Kirkkolaissa säädettiin lisäksi että kirkonisännän tuli "koko pitäjän asiat toimittaa tuomiokapitulissa ja käräjissä kirkkoherrasta ja kappalaisesta, niin myös antaa tieto, koska joku vieras tulee muualta joko asumaan tai palvelemaan sekä tuomaan edes piispankäräjissä kirkkoherran ja kappalaisen valitukset". ( Onni Repo:Jyväskylän kunnan historia).

Suomen sodan aikana, vuonna 1808, venäläiset sotajoukot majoittuivat Jyväskylän kappelikirkolla ja seurakunnan pappi, kappalainen Tuderus, joutui pakenemaan Toivakkaan. Venäläiset polttivat nuotiossaan kirkkotarhan ympärille pari vuotta aiemmin rakennetun hirsiaidan. Seuraavana vuonna kappalainen ilmoitti tulleensa täysin sokeaksi ja pyysi tämän vuoksi seurakunnalta itselleen apulaista.
Ajat olivat raskaat kirkkoväärti Taavettilalle, joten pitäjänkokouksessa vuonna 1809 hän pyysi korotusta yhden riikintaalerin palkkaansa. Vaatimukseen kahden riikintaalerin eli riksin palkasta vastattiin, ettei kannattanut maksaa kun kirkonkassa oli aivan tyhjä. Ellei Taavettila halunnut sillä palkalla olla, niin kyllä joku muu. Vilppu Ristonmaa olikin virkaan halukas ja siihen myöskin valittiin.

Pikkulammen rannalla Salmikuukka vasemmalla, oikealla Iso-Uurainen.(digi.narc)

Matti Simonpoika Taavettilan ja vaimo Sofian (s.1769) poika, Juho Matinpoika (s.1797) otti muuttokirjan Uuraisille ja meni vävyksi Salmikuukan taloon Uuraiskylälle. 16-vuotias Anna-Liisa Eerikintytär ja Juho Matinpoika vihittiin vuonna 1822 Uuraisilla.  Anna-Liisa ja Juho jäivät asumaan Salmikuukkaan, jota myöhemmin myös Lamminmäeksi kutsuttiin. Lapsia syntyi ainakin seitsemän. Anna-Liisa kuoli halvaukseen viisikymmenvuotiaana, tuolloin Juho mainittiin sokeaksi. Leskeksi jäänyt Juho kuoli vuosia myöhemmin pistokseen.



Anna-Liisan ja Juhon vanhin tytär avioitui äitinsä lailla nuorena. Seitsemäntoistavuotias Heta Stiina Juhontytär (s.1827) ja Topias Antinpoika (s.1821), Huutolan torpan vanhin poika, vihittiin talvella vuonna 1845. Perhe muutti vuonna 1852 Huutoniemestä Kotaperälle Nikinahon torppaan, josta sitten myöhemmin Koskelan taloon. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista neljä kuoli pienenä.
Vanhimpien lasten jo aikuistuttua Heta Stiina ja Topias muuttivat isänniksi Kalteenmäkeen, jossa Heta Stiina kuoli tapaninpäivänä vuonna 1880 keuhkotautiin. Topias otti Kotamäen leskestä uuden vaimon ja eleli Kalteenmäessä kunnes vaimo vuonna 1887 kuoli halvaukseen, oli sattumoisin jälleen tapaninpäivä. Kolmas vaimo oli myös leski, mutta hieman nuorempi, niinpä hän jäi sitten leskeksi kun Topias kuoli keuhkokuumeeseen 73 vuoden iässä. (Topiaksesta myös tässä aiemmassa jutussani).

Heta Stiinan ja Topiaksen lapsista vuonna 1854 syntynyt Juho Topiaanpoika Kalteenmäki eli "Kalteen-Jussi" tunnettiin verenseisauttajana ja taikojen tekijänä. Varsinkin eläimiin Jussilla oli vaikutusvaltaa.  Pojanpoika Esko Kalteenmäki (s.1924) muisteli Kotaperän kyläkirjassa seuraavasti :
"Ollessani pikkupoika, oli talossa Vahti-niminen koira. Koira oli lähtöisin Kyynämöisiltä ja sen taloon tulo oli erikoinen. Koira oli ollut erään Kalteenmäessä käyneen vieraan mukana, joka oli piloillaan sanonut: "Siinä on teille koira, jos saatte sen jäämään taloon." Jussi ryhtyi leikkiin ja naurahti: "Kyllähän koiran saa jäämään." Hän otti leipäpalasen ja haukkasi siitä pitäen välillä palasta kainalossaan. Viimein antoi koiralle lopun palasesta. Koira jäi todellakin taloon.
Parin päivän päästä tuli emäntä Kyynämöisiltä hakemaan koiraa kotiin mutta koira pakeni aitan alle. Isäntä haki sitten koiran Kalteenmäestä ja talutti nuorassa kotia kohti mutta koira pakeni metsään ja palasi Kalteenmäkeen. Jussi maksoi koiran rukiinjyvillä ja se palveli uskollisesti isäntäväkeään kunnes viimein kuoli vanhuuttaan. Se tuli kunnialla haudattua Kalteenmäen riihen luokse."

Heta Stiinan ja Topiaksen vanhin poika, Huutolan torpassa syntynyt Eerik Topiaanpoika (1845-1914), meni naimisiin pikkuserkkunsa Maija-Liisa Eerikintyttären (1846-1913) kanssa. Heidän isoisänsä Antti ja Matti Simonpoika olivat veljeksiä.
Eerik Topiaanpoika ja Maija-Liisa Eerikintytär asuivat Kalteenmäessä, Saunamäen torpassa jota myös Pirjolaksi kutsuttiin. 1880-luvulla oli rippikirjaan Saunamäen torpan kohdalle kirjattu " 1 lapsi  ristimättä kuuluu olevan ". Ja edelleen 1890-luvulla: " 2 lasta kastamatta,tyttöjä ", nämä olivat mummoni Hilma ja kummitätini Anna Johanna.
1900-luvulle tultaessa kukaan Saunamäen torpassa olleista kuudesta lapsesta ei ollut käynyt rippikoulua ja nuorin, vuonna 1890 syntynyt Anna, oli edelleen kastamatta.

Ei tiedetä liittyykö näihin asioihin mitenkään Kotaperälläkin noihin aikoihin vaikuttanut Kairahtalaisuus, synnittömyysoppia julistanut uskonlahko jolle oli tärkeää pysytellä erossa valtionkirkosta. Lapsia ei kastettu, häät ja hautajaisetkin hoidettiin omien kesken. Lahkon perustaja Vilppu Kairahta oli ammatiltaan lumppujenkerääjä joka kierteli ympäri Keski-Suomea. Vilppu oli asustellut myös Kotaperällä ilman kirjoja (osoitetta) kunnes Saarijärven nimismies Blomqvist karkotti hänet Multialle. (tiedot Kyösti Mölsän tekstistä Kotaperän kyläkirjassa).

Viimein Saunamäen torpastakin mentiin rippikouluun. Vuonna 1901 ripille pääsi Iida Silja, vuonna 1904 Hilma ja  Eerik Viktor vuonna 1905. Nämä kaikki jo aikuiseen ikään ehtineet saivat käydä rippikoulunsa yksityisesti Uuraisten pappilassa.
Iida Silja kuoli tuntemattomasta syystä juuri ennen 27-vuotispäiväänsä vuonna 1903. Eerik Viktor meni naimisiin Aholan piian, Hulda Pitkälän, kanssa vuonna 1906.
Vuonna 1911, heinäkuun 8.päivä, lauantai, oli vanhojen lehtitietojen mukaan Jyväskylän tienoilla puolipilvinen päivä, lämpötila aamulla 15 asteen tienoilla. Tälle päivälle on Uuraisten kirkonkirjoihin merkitty avioliittoon vihityiksi: talollisenpoika  Aadi Rikhard Davidinpoika Ahola, 20 Kuukkajärven Aholasta ja torpparintytär Hilma Eerikintytär Saunamäki, 26  saman kylän Saunamäestä.

Avajaiset

Elokuun lopulla vuonna 1956 Neuvostoliiton presidentti Voroshilov vieraili Suomessa ja Kekkonen liukastui laivan kannella. 
Lahdessa järjestettiin  Kalevan Kisat. Turun Toverien Voitto Hellsten oli nopein 200 ja 400 metrin juoksuissa, Elannon Iskun Jorma Valkama voitti pituushypyn.
Myöhemmin samana vuonna järjestetyissä Melbournen olympialaisissa molemmat voittivat pronssimitalin.

Uuraisten Kotaperällä oli jonkun aikaa ollut osuuskaupan kaupparakennus tyhjänä. Pappani Aadi, Korpelan isäntä, osti rakennuksen ja siirsi kauppapuodin sinne Korpelan aitasta. Isäni päiväkirjoista  vuodelta 1956:


12.8. Sunnuntai. Pilvinen tyynen tyyni pyhäpäivä, olin Ingan kanssa Parviaisen aukossa vatussa, saatiin 5 litraa. Keuruulla oli eilen ja tänään maatalousnäyttelyt. Asko kyyti Korpelan autolla. 13.8.Maanantai. Olin puotissa tänään. 14.8.Tiistai. Olin muutteeksi taas massametsässä, tein 70 kpl. 15.8.Keskiviikko.Taas puotissa, Uuno oli Jyväskylässä, satoi taas koko päivän. 16.8.Torstai. Korpelassa edelleen puotissa. 17.8.Perjantai. Puotissa tänäänkin.18.8.Lauantai. Tänään mentiin J:kylään päiväautolla. Lapset jäivät Toinin luokse ja minä Ingan kanssa mentiin Ailin luokse. Olimme elokuvissa tänä iltana katsottiin ranskalainen kuva; Lääkärin tie. 19.8.Sunnuntai. Kaunis ja lämmin pyhä. Toini ja lapset tulivat käymään, olin Vaajakosken pirssissä vastassa. Ajettiin 350 mk edestä pirssillä Lehtisten luokse. Käytiin Ellin luona myöskin.
20.8.Maanantai. Satoi kun saavista kaataen tänä aamuna kun lähtettiin Vaajakoskelta J-kylään, tulimme Pylkönmäen autossa pois. 21.8.Tiistai.Korpelassa puotissa. Uuno meni J-kylään. 22.8.Keskiviikko.Korpelassa puotissa aamusta ja sitten iltapäivän isän kanssa Aholan metsässä lepän kaatossa. 23.8.Torstai.Korpelassa puotissa. 24.8.Perjantai. Uuno ja isä olivat kaupunkissa minä olin puotissa. 25.8.Lauantai. Tänään purettiin ja järjestettiin uuteen kauppaan suurta tavarakuormaa jonka eilen toivat J-kylästä. 26.8.Sunnuntai. Tänään pidettiin talkoo puotin muutossa vanhasta uuteen. Oli Sanni, minä, Inga ja Sikkolainen, Uuno ja Suorannan Taito ja Rantasen Pauli.

27.8.Maanantai. Uutella kaupalla Uunon ja Sannin kanssa laitettiin tavaroita paikoilleen. Inga leipoi Korpelassa kaupan avajaisiin. 28.8.Tiistai ja Taunon päivä, uuten kaupan avajaiset. Kova liike kävi koko päivän, ehkä noin 300 ihmistä joi kahvia ja söi karamellia. Kiirettä piti että ehti kerkisi myydä Uunon ja Sannin kanssa. Inga, Lempi, Välilän Aune ja Nevarannan Saara olivat tarjoilemassa. Liikevaihto oli noin 140 tuhatta. (rahanarvonlaskurin mukaan vastaa n. 4000 euroa vuonna 2017).
29.8.Keskiviikko. Tänään oli vielä tarjoilu käynnissä, Inga yksin. Kävi vieläin noin 40-50 ihmistä. 30.8. Torstai. Olin viime yön yksin kaupalla yötä ja tänään yksin kaupan teossa kun Uuno hankki ja teurasti eläimiä. Isä meni eilen Välilään. 31.8.Perjantai. Toisen yön jo kaupalla, Uuno meni kaupunkiin. Isä tuli tänään kaveriksi kaupalle. Inga on käynyt iltasella aina siivoamassa. Ostin Sarjan Oskarilta sian joka painoi 105 kiloa. 1.9. Ja alkoi syyskuu edelleen kaupan merkeissä, kovasti kävi kauppa. 2.9.Sunnuntai. Kävin tänä aamuna Pukkilaisen kanssa Kyynämöisillä hakemassa Veljesliiton avustuksen 30.000 mk,  jonka vein Aholaan lehmästä jonka Inga haki viime torstaina. Lehmä maksoi 35.000 mk.