 |
| Kirkkonummen rippikoululaisia v.1933 |
"Ainoa koulu, mitä hän on käynyt on rippikoulu – mutta sitä sitten varmuuden vuoksi kokonaista 4 vuotta." Näin kerrottiin eräästä muinaisesta savupirtin asukkaasta Hämeessä. Rippikoulun kesto ja merkitys on paljon noista ajoista muuttunut mutta se on kuitenkin edelleen eräänlainen koulu aikuisuuteen.Rippikoululle on nykyisin myös muita vaihtoehtoja.
Nyt on nuorinkin lapsemme tullut siihen ikään että pääsee tänä kesänä ripille. Lasten isomummo Rakel kävi rippikoulunsa tasan 80 vuotta sitten Kirkkonummella vuonna 1933, hänen poikansa Rainer, lasten vaari, taasen vuonna 1953 , 60 vuotta sitten Sipoossa. Itse pääsin ripille 40 vuotta sitten kesällä 1973 Jämsässä. Se vuosi jäi muutoinkin nuoren herkkään mieleen, seuraamani idolit Sammy Babitzin ja Jarno Saarinen menehtyivät muutaman viikon välein heti keväällä. Sain radio-kasettinauhurin ja Retu-kengät. Perheemme muutti Uuraisten Kotaperältä Jyväskylän Kypärämäkeen. Uusi kotimme oli puukerrostalossa Kypärätiellä, sisävessa, kylmä vesi tuli ja meni, vain kylpyhuone puuttui. Puulämmityksessä oli sairaseläkkeelle jääneelle isälleni sentään pientä puuhastelua. Minä aloittelin huolettoman lapsuuden jälkeen siirtymistä aikuisuuteen rakennustöissä. Se oli kevyttä työtä verrattuna siihen mitä lapset ja nuoret ennen joutuivat tekemään. Asuminen kaupungissa ja kerrostalossa vaati meiltä maalaisilta paljon totuttelua, sanonta "Mies lähtee maaseudulta mutta maaseutu ei miehestä" pätee ainakin isääni ja itseeni. Isästäni,maaltamuuttajasta, oli silloin seuraava juttu Jyväskylän Ympäristölehdessä :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti