Neliapila

Lasten isomummon, Rakelin, jälkeenjääneistä valokuvista löytyi kuva jonka takana luki "en fyrväppling", neliapila. Kuva lienee otettu Kirkkonummella 1930-luvun alussa.

Kuvassa ovat Henrikssonin perheen kaikki neljä tytärtä;  takana Rakel (s.1918),oikealla Iris (s.1920), vasemmalla Ruth eli Jutte (s.1921) ja edessä Ester eli Essi (s.1927).
Muutaman vuoden kuluttua tämän kuvan oton jälkeen, kesän alussa vuonna 1934, Essi kuoli ilmeisesti jo pidempään sairasteltuaan. Essi eli seitsemänvuotiaaksi, Rakel täytti tuona kesänä kuusitoista vuotta.


Rakel muisteli usein pienintä siskoaan ja löysinkin Rakelin raamatun välistä pienen lappusen, Essin kirjeen isosiskolle.

Amerikan serkku kylässä

Rautatietä Duluthissa 1900-luvun alussa .( kuva; Shorpy.com)

Keväällä oli tällainen juttu isäni Amerikkaan lähteneen sedän vierailusta Suomessa. Vuonna 1976 kävi täällä hänen poikansa Onni. Paikallislehti uutisoi asiasta:

Koti Minnesotassa
 - juuret Kotaperällä

Aholan talosta Kotaperältä lähti 80-vuotta sitten 26-vuotias Daavid Ahola Amerikkaan leveämpää leipää etsimään. Sitä ennen hän oli lähtö meren yli mielessä kahdeksan vuoden ajan tienannut tikettirahoja laivamatkaa varten Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa jopa porojakin hoitaen. 
Tänä kesänä jätti hänen poikansa Onni Ahonen, 63, kaksi autoaan kotipihalleen Minnesotaan ja lensi Suomeen, Kotaperälle, isän raivaamien peltojen äärelle. Onni Ahonen sanoo itseään onnelliseksi mieheksi. Hänen juurensa ovat kauniissa maassa ja hänellä on ollut onni ne löytää.

Kymmenpäiseen sisarussarjaan kuulunut Aholan Daavid, jonka nimi Amerikassa muuttui Ahoseksi, pääsi Minnesotassa lämmittäjäksi kaivokseen, mainille, kuten amerikansuomalaiset sanovat. Mutta kun valtio jakoi maata sitä haluaville, tuli Daavidista farmari, maanviljelijä. Uudistilalle löytyi suomalainen emäntä, Lyydia.
Ahosten neljä lasta, heidän joukossaan tänä kesänä ensi kertaa Suomessa käynyt Onni, kasvoivat kuin 1800-luvun lopun suomalaisessa elämänmuodossa. Härillä kynnettiin pellot, heinä niitettiin viitakkeella, lapset paimensivat lehmiä. Daavid Ahosen kolme veljeä muutti myös Amerikkaan. Kauemmin maassa ollut veli auttoi alkuun, antoi työtä ja ruokaa, olipa joillekin lähettänyt matkalipunkin. Kotona puhuttiin tietenkin suomea, johon vähitellen sekaantui myös uuden maan sanoja. Erilaisiakin asioita oli. Maito vietiin meijeriin junalla ja ensimmäisen Fordinsa Ahoset ostivat vuonna 1920. Vuosiluvun Onni Ahonen muistaa hyvin, koska samana vuonna laski kärpännahkojen hinta maassa romahdusmaisesti, mikä seikka tuntui Ahostenkin perheessä.

Merimiehenä
Koulusta selvittyään Onni Ahonen työskenteli kotona isänsä apuna useita vuosia. Maalaispojasta tuli kuitenkin välillä merimies. Onni kiersi Amerikan isot järvet pitkin ja poikin rautaa ja kivihiiltä kuljettavilla aluksilla, ja toimi vuosia koneenkäyttäjänä kauppalaivoissa merillä. Maa alkoi kuitenkin tuntua vakaammalta jalkojen alla ja ammattitaitoiselle löytyi helposti töitä, jopa samaa kuin merillä. Niin paljon kuin suomalaisia Amerikkaan muuttikin, ei Onni Ahosella ollut milloinkaan suomalaista työtoveria.

Suomi on suurenmoinen kokemus
Isänsä tavoin on Onni Ahosellakin suomalaista syntyperää oleva vaimo Leona. Onnin kaksi lasta eivät kuitenkaan enää suomea oppineet. Ahosten koti on Duluthin kaupungissa. Kaupunkiin muutti myös vanhemmiten Daavid Ahonen ja hänen tilansa metsineen ja peltoineen jäi Onni-pojalle. -Jos ajat olisivat olleet Suomessa ennen sellaisia kuin nyt, ei isä olisi täältä varmaankaan Amerikkaan lähtenyt, sanoo Onni Ahonen. Suomen luonto ja valoisat yöt, sekä ihmisten ystävällisyys ja iloisuus ovat hänestä olleet suurenmoista koettavaa. Aholan tuvassa on Onni voinut valokuvata kehdon, jossa hänen isänsä on lapsena nukkunut ja tutkia suurta tuvan kiuasta, joka on tuttu isän kertomuksista. Hän on löytänyt sukulaisia, jotka ovat näyttäneet maata ja tarinoineet. Tutuksi ovat tulleet isän kodin nykyinen isäntäväki Reino ja Kerttu Ahola, serkut Bertta Tamminen ja Aati Koskinen, Nyrölän kuulu sääprofeetta. Juuriaan tutkiva Onni kävi myös Uuraisten kirkossa ja hautausmaalla sukulaisten hautakiviä kuvaamassa. Kotona kerrottavaa on kertynyt kovasti ja Reino Ahola on luvannut vielä lähettää kirkonkirjoista kerättyjä tietoja esi-isistä jälkeenpäin Amerikkaan.

Opintomatka
Opintomatkanakin Onni pitää Suomessa käyntiään. Hänen haaveenaan on eläkepäivinä perustaa oma pieni sahalaitos. Kolmeen sellaiseen hänen onnistui Suomessa tutustua. Turvallisuusnäkökohtia ei suomalaisissa sahoissa hänen mielestään ole paljonkaan huomioitu.- Amerikassa ollaan tarkkoja näissä asioissa, hän sanoo.
-Suomalaisena on ollut hyvä olla maailmalla. Suomalaisuutta on arvostettu enemmän kuin monia muita kansallisuuksia, vaikka Amerikassa onkin tärkeämpää se, mitä osaa tehdä, kuin mistä on kotoisin. Minä olen ollut tyytyväinen elämääni, sillä olen aina saanut tehdä mieleistäni työtä, sanoo Uuraisten Kotaperältä juurensa löytänyt Onni Ahonen.

10.10. Aleksis Kiven päivä

Nurmijärven syntyneitä lokakuussa  v.1834

Uusi Suometar nro 1 /3.1.1873:

Alexis Kiwi.
Kun mennyt wuosi waipui hautahansa, sammui eräs henki joka kirkkaana, toivorikkaana tähtenä oli loistanut kansallisen elämämme taivaalla. Wiime wuoden wiimeisenä päivänä joutui "Lean" ja "Nummisuutarien" tunnettu tekijä Alexis Stenwall eli kirjailija-nimeltään Alexis Kiwi, kuoleman omaksi, joka pelasti nerokkaan, mutta kowa-onnisen runoilijan hänen synkän kohtalonsa kurjuudesta. Kuolema, joka muutoin kamottawana wieraana olisi temmannut pois mahtawimman Suomen omakielisistä runoilijoista, oli nyt waan siunauksen ja rauhan tuojana hänen lewottomalle hengellensä.

Palojoen kylä. A.Kiven piirros. (SKS:n sivuilta)

Alexis Stenwallin elämänwaiheet owat, lyhyesti kerrottuina, seuraawat. Hän syntyi 10.p. Lokakuuta w.1834 Palojoen kylässä Nurmijärwen pitäjässä, jossa hänen isänsä eleli räätälinä. Hänen äitiänsä mainitaan jumaliseksi ja "wiisaaksi" ihmiseksi, jolla oli paljon tietoja raamatusta ja maailmankin asioista. Seitsemäntoista wuoden  iässä lähetettiin nuori Alexis kouluun Helsinkiin ja syksyllä w. 1857 suoritti hän ylioppilas-tutkinnon. Edemmäksi ei Kiwi pyrkinyt opin tiellä ; sillä Stenwallin luonto ei ollut taipuvainen tieteelliseen tutkintoon; hänen rikas ja hehkuva mielikuwituksensa saatti häntä mieluisemmin niitä oloja ja henkilöitä tarkastamaan, joiden keskellä hän eli, taikka siirtymään runouden synnyttämille ihanoille aloille. Innolla luki hän runouden suurimpia malliteoksia, erittäinkin Kalewalaa,Shakespearea, Cerwantesta. Mutta Kiwen perin runollinen luonto esti häntä myös aineellista toimeentuloansa ajattelemasta eikä hänen waransa muutoinkaan olleet suuren suuria, josta oli seurauksena että hän usein sai mitä kowinta kurjuutta kärsiä. Wuodesta 1865 oleskeli Stenwall Siuntion pitäjässä erään wanhan rouwas-ihmisen luona joka, kunnioittaen hänen suurta runoilija-kykyänsä, tahtoi poistaa huolet hänen elämästään. Wiimein saawutti hänen se kamala mielen sairaus, joka peitti hänen henkensä pimeyteen, ennenkuin ruumiin woimat wielä oliwat rauenneet. Näin sortui kowaan onneensa tämä suurilahjainen henki,jolta isänmaa wielä toiwoi monta jaloa teosta, niiden wertaisia jotka hän jo on kansallensa kirjoittanut.

Merkillisimmät Kiwen teoksista owat: Kullerwo,ensimmäinen alkuperäinen suomalainen murhenäytelmä; kaunis, onnetonta rakkautta kuwaawa tragedia Karkurit; runoilijan viimeinen teos, Margareta, jossa hänen kuwauswoimansa, waikka jo sortumaisillaan, wielä woimakkaana ilmaantuu; Nummisuutarit, Lea ja romaani Seitsemän Weljestä. Näistä kaikista asetamme arvelematta etupäähän tuon omituisen, oiwallisen komedian Nummisuutarit sekä ihanan, taiteellisen täydellisyytensä puolesta merkillisen itämaisen näytelmän Lea, joka sen ohessa on saanut erityisen merkityksen ja rakkaana on kiintynyt jokaisen suomalaisen muistoon sen jälkeen kuin rouva Raa toimitti sen pää-rollin teaterin permannoilla. Suurta huomiota ansaitsee myös romaani "Seitsemän Weljestä", waikka harwasta kirjateoksesta on niin paljon kiistelty ja eriäwäisiä mietteitä lausuttu kuin siitä. Sen peri-aatteen siweydellisyyttä, niinkuin myös sen suuret ansiot ihmisluonteiden ja luonnon kuwauksen puolesta täytynee jokaísen myöntää. Paitsi näitä paraita teoksiaan on Kiwi luonut monta muutakin,joista jokaisesta hänen omituisuutensa ilmaantuu.

Suuri alkuperäinen mielenkuwituksen ja kuwailemisen woima on Kiwen runottaren pää-omaisuus. Hän on epäilemättä omituisin ja nerokkain runoilija, joka suomenkielellä on kirjoittanut. Erittäinkin kansan elämää ja niitä luonteita, jotka hän siitä on ottanut, osaa hän mestarin tawalla kuwata. Hänen Eskonsa ja Sepeteuksensa ovat kuwaelmia, jotka liikkuwat niin luonnollisesti ja hupaisesti, että ikäänkuin owat saaneet kansalais-oikeuden eläwien joukossa ja iäksi päiwäksi saawat wanhoina tuttuina oleskella Suomen kansan keskellä. Ihmeellistä on myös, kuinka Kiwen teoksissa tuo luonnollinen koomillisuus (mystillisyys) sulaa yhteen woimallisen juhlallisuuden ja wienon hellätuntoisuuden kanssa. - Kiwen omituisuus on tehnyt, ettei hänen teoksiinsa aina ole tietty arwoa panna; mutta wakuutuksemme on, että samassa määrässä, kuin koko siwistyksemme muuttuu yhä kansallisemmaksi, hänen henkensä tuotteita yhä yleisemmästi arwostellaan niiden todellisen ansion mukaan; sillä Kiwen merkitys meidän kirjallisuudessamme on se, että hän on luonut suomalaisen näytelmäkirjallisuuden( tuiki harwa alkuperäinen suomalainen teaterikappale oli ennen hänen aikaansa olemassa) ja samassa perustanut sen kansalliselle, peri-suomalaiselle pohjalle. Alexis Kiwen nimi ei siis ole katoawa Suomen kansan muistosta, waan Suomen kirjallisuuden, Suomen draamallisuuden historiassa iäti pysywä !
                           ______________________________________________________

Aleksis Kivi -verkkosivut (Nurmijärven kunta)

Fanny Alina ja Olga Josefina

Torikauppaa Porissa (kuva Satakunnan museon verkkonäyttely)

Kuinka kävi värjäri Fasterlundille ja tyttärille Marialle, Fannylle ja Olgalle Fransin jäätyä leskeksi ? Frans otti uuden vaimon, Amanda Josefiinan, ja perhe muutti Kauvatsan Yttilään. Vuonna 1890 vanhin tytär, 15-vuotias Maria Sofia, muutti kasvatiksi sedälleen Kustaa Kujalalle. Maria Sofian myöhemmistä vaiheista tässä.
14-vuotiaana myös Olga Josefiina meni kasvatiksi torpparin perheeseen Karkkuun (Sastamala).18-vuotiaana Olga vihittiin työmies Taavetti Vilhelmi Niemisen kanssa. Vuonna 1899 Olga ja Taavetti muuttivat Poriin. 1900-1905 syntyivät Eino,Tyyne, Aune ja Veini. Heidän myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.
Fanny Alina muutti isän ja nopeasti kasvavan uuden perheen mukana Kauvatsalta Poriin vuonna 1897. Fransille ja Mantalle syntyi kaikkiaan 12 lasta.

Toukokuussa v.1900 tapahtui Porissa välikohtaus jonka seurauksena puusepänoppilas Kustaa Mäkinen puukotti teurastaja Otto Wesslanderia kohtalokkaalla tavalla.  Satakunta-lehti 15.5.1900:
"Mäkisen istuessa  eteläpuiston penkillä palvelustytön Fanny Fasterlundin kanssa edellämainittuun aikaan, oli Isoltakaivolta tullut puistoa pitkin ja yli ruohoston kolme nuorta miestä, nim. työmies Karl Armas Viljanen,konetehtaan työmies Wilhelm Rafael Stenman ja edellämainittu Wesslander jotka olivat olleet hiukan päihtyneitä.Wesslanderin esityksestä olivat he kaikki istuutuneet samalle penkille millä Mäkinen ja palvelustyttö Fasterlund istuivat."
Kustaa Mäkinen sai miestaposta 2 vuotta kuritushuonetta kun taas Fanny vihittiin vuoden kuluttua puuseppä Henrik Grundstenin kanssa. He muuttivat Poriin, Niilo Henrik syntyi 1902 ja Aarne Wilhelm 1904. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Tässä lisää naiskohtaloita Porista:
http://www.pori.fi/kulttuuri/satakunnanmuseo/verkkonayttelyt/naisiaporissa/kikna1.html

Färjärin emännän perunkirja

Ulvilan rippikoululaisia vuodelta 1869, Maria Sofia alimmalla rivillä

Kokemäen Tulkkilan kylässä, kesällä vuonna 1879, kuoli lapsivuoteeseen 24-vuotias Maria Sofia Kustaantytär. Hän oli lähtöisin Ulvilan Anolasta, Stenbackan torpasta. Leskeksi jäi värjäri Frans Fasterlund ja heidän kolme tytärtään joista vanhimmasta oli tuleva myöhemmin äitini mummo.
Syksyllä pidettiin kalunkirjoitus, eli perunkirjoitus:

Wuonna 1879 lokakuun 10. päivä toimitettiin allekirjoittaneelta, siksi kutsutuilta vierailta miehiltä, talolliselta Juha Isotalolta Peipohjan kylästä, ja talonpojalta Erland Kierikalta Kuoppalan kylästä, molemmat Kokemäen pitäjästä, lailinen kalunkirjoitus ja arvion tavaran ylitse jälkeen kuoleman kautta edesmenneen färjärin emännän, Maria Sofia Kustaantyttären Fasterlundin, Tulkkilan kylästä Kokemäen pitäjää, joka kuoli viime heinäkuun 18. päivä jättäen jälkeensä lesken Frans Fasterlundin ja heidän avioyhteydestänsä kolme tytärtä,
nimittäin: Maria Sofia 4 vuoden, Fanny 2 vuoden sekä Olga 2 viikon ikäisenä, niin muodoin kaikki alaikäisiä joiden etua oli valvomassa heidän setänsä Kustaa Kujala Tulkkilan kylästä.
Leski muistutettiin valan velvoituksella edesantamaan ja ilmoittamaan kaikki pesän omaisuuden sekä saamiset ja maksamiset senlaisena kuin olivat vainajan kuolinhetkellä joka edesannon mukaan kirjoitettiin ja arvottiin seuraavaisesti:

Irtonaista omaisuutta:                     
Suomen pankin rahaa 115 mk.  Kultaa:  sormus 10 mk  Kuparia: mm. kattiloita ja pannuja 72,75 mk
Tinaa: tinakankea 1,30 mk  Messinkiä: pihdit, kynttilänjalka 1,85 mk
Huonerakennuksia: asuntorivi, navettarivi, sauna,wärihuone.
Rautakaluja: mm. kirveitä,sirppejä,koukku,kuokkia,viikatteita,tadikko,tryykirauta,lapioita,1 pyssy, 20 lusikkaa, veitsiä ja ottimia, 4 taritinta, kahvipoltin, kahvimylly,konttipannu.
Pelto- ja ajokaluja: mm. rekiä,aisoja ,auroja,parirattaat
Puukaluja: mm. vyhdinpuut,klihta,3 rukkia, ämpäreitä, leilejä, pyttyjä, 2 arkkua, 1 punkka, 1 kehto,3 pyykkitoolia, juuriastia, kangastoolit, 1 venhe, sorvarin lauta.
Huoneenkaluja: 3 kaappia, 3 sänkyä, 4 pöytää, 6 toolia, 2 keinutoolia,1 piippuhylly, 2 kuvastinta,seinäkello,tupakkiloota, piironki, pesukomuti, kirjakaappi,senkki,taulu.
Pito- ja sänkyvaatteita: mm.13 hametta, 6 palttoota, 2 liiviä, 3 saalia, 15 liinasta, säkkiä, kankaita, lasinpeitteitä, 13 nenäliinaa, 7 pr. sukkia, 7 paitaa, 7 esiliinaa, 3 pr kenkiä, lankoja, villoja, 3 täkkiä, 10 tyynyä, joukko laattiamattoja, lesken pitovaatteet, lesken sänkyvaatteet.
Eläimiä: 1 hevonen,lehmä,lampaita,sika.
Sekatavaraa: mm. nahkoja, sormikkaat, lautoja,parafiinia,sateenvarjo,kaffikuppeja,kirjoja,yhtä ja toista unhotukseen jäänyttä tavaraa.

Pesän saamisia: mm. Heikki Vinnarilta Köyliöstä 15 mk, Kristiina Raukolta Krootilasta 4 mk, torppari Kujanpäältä Lampin kylästä 6,50 mk, Tuiskulan myllärin pojalta, Iisakilta 6,50 mk, Hydenin vaimolta Josefiinalta Kaasmarkusta Ulvilasta 5,10 mk ,Kustaa Rosenvallilta 2,70 mk, Hyytin isännältä Erlandilta Paistilasta 2,90 mk, Ylistaron Kuitin piikalta Kustaavalta 2,70 mk. Sisälletuloja yhteensä 1939,80 mk

Pesän ulosmenoja: hautajaiskustannusta leskelle 60 mk, velkakirja Juha Isotalolle vuodelta 1877 1100 mk, Kustaa Kujalalle 50 mk, Erland Kierikalle velkakirja vuodelta 1878 200 mk, kauppiaille R ja F. Åkermanille Turusta 453 mk, talolliselle Erland Korvatille Pumpulasta 700 mk, seurakunnan vaivasille 2,50 mk, arviomiesten palkkaa yhteensä 2 mk, kalunkirjoituksen toimittajalle 12 mk, lääkkeisiin vainajan taudin aikana 40 mk. Ulosmaksuja yhteensä 2790,30 mk.

                            Frans Fasterlund                                                      Kustaa Kujala
 
                                 Erland Kierikka                                         Johan Isotalo
                                                                 Frans Herttell
                                                         
Waivasten osa on maksettu omista    
                                      J.Horeli
                                                   

Presidentin sukua ?

Kymmenen vuotta sitten julkaistiin Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa selvitys presidentti  Tarja Halosen esivanhemmista. Tästä ilmeni äidinpuoleinen sukuyhteys Öfverströmeihin Kirkkonummelta. Koska vaimoni mummon äiti, Signe Henriksson, oli omaa sukua Öfverström, niin piti asiaa selvittää tarkemmin. Kerrottiin että Signe ei ollut koskaan isäänsä nähnyt koska tämä oli hukkunut ennen lapsensa syntymää.
Aika pian selvisi että sukuyhteyttä presidenttiin ei ainakaan tätä kautta ole. Signen äidin, Hildan, puoliso Carl Öfverström nimittäin hukkui kevätjäihin vuonna 1892 ja myöhemmin syntyneet Hildan aviottomat lapset Harald (1897-1898) ja Signe(1899-1985) saivat leskiäitinsä sukunimen, Öfverström.

Hilda Serafia Lindbäck (1865-1911) ja Carl Fredrik Öfverström (1863-1892) avioituivat Kirkkonummella lokakuussa 1891. Tytär, Bertha Vilhelmiina, syntyi kahden kuukauden kuluttua, mutta kuoli jo maaliskuussa 1892.  Huhtikuussa Carl hukkui veljensä Gustafin (s.1871)kanssa. Kaikki tämä tapahtui puolessa vuodessa.

-Hukkuneita. T.k. 12 p:nä hukkuiwat hewosineen Sikasaaren ja Ryssäsaarien wäliseen salmeen arentimies K.Öfwerström ja hänen weljensä  G.Öfwerström Kirkkonummen pitäjän kirkonkylästä.
(Tampereen Uutiset 29.4.1892)

Evitskogin kylää kartalla

Olivatko veljekset sitten samaa Öfverström-sukua kuin Halosen esivanhemmat ? Muutaman sukupolven perusteella eivät näyttäisi olevan.

Halosen suvusta löytyy Kirkkonummella syntynyt Israel Johaninpoika Öfverström (1810-1890), rusthollari/seppä Johan Öfverströmin (1767-1854) ja Eva Boströmin (1776-1830) poika StorEstbyn Kåtesta. Johan Öfverströmin vanhemmat olivat pitäjänseppä Erik Jakobinpoika Öfverström (s. 1730) ja Anna Erikintytär( s.1739).

Hukkuneiden veljesten vanhemmat olivat torppari/sotilas Alexander Öfverström (s.1823) ja Fredrika Charlotta Lindström, molemmat Kirkkonummen Evitskogista.
Räätäli Erik Öfverström ja Eva Christina Gustavintytär olivat Alexander Öfverströmin vanhemmat.
Erik Öfverström oli syntynyt Siuntiossa vuonna 1768, hänen  vanhempansa olivat Nils Henriksson Öfverström (1745-1821) ja Caisa Greta Johansdotter.

Nils oli ruotusotilas Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin, Inkoon komppanian Lappbyn ruodussa. Katselmuksessa 4.2.1789 Nils oli sairaana lasaretissa, hänen iäkseen mainitaan 43 vuotta, naimisissa. Ollut ruodussa 15 1/2 vuotta, pituus 5 jalkaa 8 tuumaa (n.168 cm).

Syyskuussa vuonna 1973

Salvador Allende

40 vuotta sitten,11. päivä syyskuuta sotilaat kaappasivat vallan Chilessä ja presidentti Salvador Allende kuoli.

Muutamaa päivää myöhemmin, 15.9, Ruotsin Kuningas Kustaa Aadolf kuoli ja valtaistuimelle nousi Kaarle Kustaa.  Samana päivänä syntyi Kaarle Kustaan tuleva vävy,
Daniel Westling.                                                                                                                   

Nyt on ollut poikkeuksellisen lämmin syyskuu mutta toisin oli 40 vuotta sitten. Säästä ja syksyn töistä kertovat isäni päiväkirjat vuodelta 1973:

11.9. .tiistai Inga keitti sieniä muuripatalla. Niitin perunvarsia. Pukkilan Aune kävi kylässä.
12.9.keskiviikko ja Dagnyn nimipäivä. Kova lumisade, satoi 10 senttiä. Laitoin maidon 9 ltr.

13.9. torstai. Tänään jo paistoi päivä mutta kylmää. Inga teki pyykin, sulatettiin lumesta pyykkivettä. 14.9.perjantai. Laitoin maitoa 10 ltr. Vieläkin lunta. Kylmää ilmaa. Kävin eilen kirkolla, hain Annan eläkkeet ja maksoin kuitit. Tänä iltana tuli Jorma,Hilkka,Ilpo,Jaana. Kävin kirjastossa.
15.9.lauantai. Rössin Jukka kaivoi Pienviljelijä-yhdistyksen koneella perua noin 40 penkkiä. Kylvettiin tänään. 16.9.sunnuntai. Laitoin maitoa 10 ltr. Kaivettiin perua 11 penkkiä. Kemppaisen Tare oli eilen, läksi illalla jo pois. Jorman väki ja Ilpo läksi tänään pois.
17.9. maanantai. Jukka ajoi loput 8 penkkiä, saatiin perut kaivetuksi.
18.9.tiistai.Tänään kaivettiin Annan peru kuokilla, meni vain 3 tuntia. Laitoin maitoa 9 ltr.
19.9.keskiviikko. Käytiin rantamökillä, matot ja petivaatteet tuotiin veneellä Saunamäen rantaan. Käytiin myös puolukassa Aholan maalla.